Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet eivät lähde suhteesta, vaikka eivät rakasta?
Aasta
02.08.2020 |
Elin kymmenen vuotta elämästäni miehen kanssa, joka ei rakastanut minua. Vasta avioliiton jälkeen tajusin asian. Minua surettaa ja suututtaa, että ihminen, joka ei rakastanut, vei elämästäni kymmenen vuotta. Tajusin myös avioliiton jälkeen millaista oireilua rakkaudettomuus sai minussa aikaan. Nyt erostamme on kolme vuotta aikaa ja tuntuu, että olen saanut uuden elämän. Silti kymmenen vuotta meni hukkaan.
E ymmärrä ihmisiä, jotka pysyvät suhteessa ihmisen kanssa, joita eivät rakasta.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa miksi ei lähde vaikka niin inhoaa minua. Laskujenmaksupäivinä puhuu ja huomaan olevani tarpeellinen. Nukkunut jo vuosikausia sohvalla, ei tehdä mitään yhdessä vaikka olen ehdottanut kaikkea mahdollista. Omissa harrastuksissa viettää tuntikausia viikossa, ei yhteisiä ystäviä tai kyläilyjä. Aina on väsynyt, ei jaksa tai kaikki on pas*aa. Tämän pahan olon oksennuksen kuulijana mun pitää olla ja myötäillä kaikkien muiden virheitä ja tekoja, hän on uhri. Omista ongelmista kun yritän puhua hän kääntää ne niin että lisään hänen taakkaa puhumalla eikä jaksa kuunnella. Mun isäni kuolemakin oli hänelle "aina kaikki menee päin veetä" kun itkin suru-uutista. Siinä oli lohdutus :(.
Seksiä ei tietenkään halua, suudelmasta yli kymmenen vuotta, saunotaan eri aikaan, ei ole koskaan 25 vuoden aikana kehunut positiivisesti ulkonäköäni. Aina on kommentit sellaista naljailevaa Ai, tuonko laitat tai näytät venäläiseltä?? On myös jäänyt kiinni pettämisestä, löyti ihailijan Facebookissa ja lopetti suhteen siihen kun jäi kiinni ja poistui vuosiksi facesta. Nyt on siellä uudelleen ja esim kaverit piilotettuina mitä hän ei viimeksi tajunnut peittää. Latu olisi herralle vapaa mutta on niin pihi että kärsii tässä ennemmin kuin itse maksaisi elämänsä kulut.
No miksi et potkaise sitä pihalle vaan roikut tuollaisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa oleminen on hyödyllistä ja käytännöllistä miehelle. Ei sillä rakkaudella ole niin suurta osuutta.
Hyvä ihminen toki kohtelee muita ihmisiä kunnioittavasti aina ja vastaa omasta osuudestaan, silloinkin kun rakkaus loppuu.
Jotkut aikuiset miehet kokee parisuhderakkauden äidin rakkauden jatkeeksi, jotenkin itsestään selvänä että "äippä" huolehtii. Heihin vaan on turha tuhlata aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, toinen vei vuodet.. En oikein tiedä, voiko niinkään lopulta sanoa, sillä onhan niissä vuosissa ollut mukana kaksi. Elämässä sattuu ja tapahtuu asioita, ei mikään mene kuin saduissa, ja siksi jokainen on vastuussa ihan itse siitä eletystä elämästään. Aina vain irtirepäiseminen ei tapahdu helposti. Mutta jos sen pitkittää, niin kurjuustasonsa valitsee itse.
Ap:n puolesta olen pahoillani. On kurjaa kuulla, että näet vain menetetyt vuodet. Toivon, ettet jää rakentamaan niistä itsellesi uuden elämän perustaa, sillä se koostuu sitten vain katkeruudesta, mikä ei kanna mihinkään. Itse olen tehnyt ns.tilanneselvityksen; näin piti käydä, näin tapahtui ja toivottavasti jotain opin. Menneessä mun on turha elää, muistot ovat vain muistoja ja siksi sivuutettavissa olevia, nykyhetki on se mikä ratkaisee ja vie eteenpäin, miten olen läsnä ja miten arvostan itseäni.
Parisuhde vaatii työtä. Molemmilta osapuolilta. Sen lopettaminen vaatii myös työtä, molemmilta osapuolilta. Viimeistään silloin puhukaa ja vielä kerran puhukaa yhteiset asianne aikuisina kuntoon toisianne myös kuunnellen, jotta voitte kummatkin laitta pisteen paikoilleen ja aloittaa uuden elämän. Ei välttämättä todellakaan ystävinä mutta ihmisinä, joilla on ollut yhteinen menneisyys ja jotka voivat ja osaavat tulla toimeen ja kohdata toisensa ihmisenä, jonka toinen tuntee hiukan paremmin kuin muut.
Eiköhän nämä asiat ole ihan itsestäänselvyyksiä - ainakin minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Ei kun kyllä se menee juuri niin päin että nainen harvemmin osaa tai edes haluaa miestä rakastaa vaan on narsismissaan koukussa lähinnä omiin tunteisiinsa. Kun alkuhuuma menee ohi niin miehellä on naiselle enää välinearvo ja kun välinearvo alkaa hiipua niin mies saa lähteä. Usein näin käy kun lapset on saatettu maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllistä seksiä ja jonkun muun pesemät pyykit?
Usein parisuhde on miehille ihan järjellä ajateltuna kannattava kauppa, varsinkin jos on ilmaantunut lapsia. Ero vaatisi viitseliäisyyttä ja vastuunottoa. Ja pahimmassa tapauksessa siinä joutuisi kohtaamaan muiden ihmisten kiusallisia tunteita.
Tästä syystä johtuen miehet heti eron jälkeen etsivät uutta suhdetta. Useimmiten vielä tuntuu että ihan sama minkälainen nainen, kunhan vaan suostui äkkiä suhteeseen ja kodinkoneeksi,plluks* ja hoitamaan niitä.lapsia, jos niitä on
Olen huomannut asian nettideiteillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttinen rakkaus on yksi maailmanhistorian suurimmista huijauksista. Sellaista ei ole, ei ainakaan loputtomiin kestävää. Aluksi mennään yhteen himosta jota kuvitellaan rakastumiseksi. Kun yhteinen talous ja perhe on perustettu, syyt yhdessä pysymiseen muuttuvat. Hyvässä lykyssä kumppanit viihtyvät yhdessä, tuntevat kiintymystä ja kokevat elämänsä olevan parempaa yhdessä kuin erikseen, vaikka intohimo väistämättä hiipuukin.
Parempi kun lakkaa uskomasta prinsessasatuihin. Romanttiset elokuvatkin loppuvat, aina siihen kun pari saa toisensa vaikeuksien jälkeen. Ei niissä näytetä miten pariskunnalla menee 20 vuoden jälkeen. Sitä joko tyytyy arkeen tai viettää loppuelämänsä etsien unelmien prinssiä tai prinsessaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Ei kun kyllä se menee juuri niin päin että nainen harvemmin osaa tai edes haluaa miestä rakastaa vaan on narsismissaan koukussa lähinnä omiin tunteisiinsa. Kun alkuhuuma menee ohi niin miehellä on naiselle enää välinearvo ja kun välinearvo alkaa hiipua niin mies saa lähteä. Usein näin käy kun lapset on saatettu maailmalle.
Hei- täällä noin 20 näistä toitottaa tuota päinvastaista sanomaa ja omia kokemuksiasnja sinä yksin tätä. Että kumpikohan on oikeassa? Ikävältähän se tuntuu kun totuus paljastuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat sitoutunwempia perhe-elämään ja perheen pysyminen kasassa on heille tärkeämpää kuin naisille.
Miehet ovat sitoutuneet seksin saamiseen ja kotityöorjaan. Erossa mies kärsii usein, naisen elämänlaatu paranee.
Miksi meni noin tunteisiin kun joku mainitsi että isät haluavat pitää perheen koossa.
Yh-isät ovat muuten usein parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Ei kun kyllä se menee juuri niin päin että nainen harvemmin osaa tai edes haluaa miestä rakastaa vaan on narsismissaan koukussa lähinnä omiin tunteisiinsa. Kun alkuhuuma menee ohi niin miehellä on naiselle enää välinearvo ja kun välinearvo alkaa hiipua niin mies saa lähteä. Usein näin käy kun lapset on saatettu maailmalle.
Hei- täällä noin 20 näistä toitottaa tuota päinvastaista sanomaa ja omia kokemuksiasnja sinä yksin tätä. Että kumpikohan on oikeassa? Ikävältähän se tuntuu kun totuus paljastuu....
Niin ikävältä tosiaan taitaa tuntua että "20 näistä" kokee tarpeelliseksi rientää asian kieltämään. Totuutta ei kuitenkaan päätetä huutoäänestyksellä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis miten rakkaus asiaan liittyy? miehet ovat suhteessa seksin takia - kaikki muu on extraa. Toki ajan mittaan muodostuu myös tekijöitä, joiden takia ei kannata erota. Mutta seksi, se on miehille suhteen perusta ja rakkaus mukava lisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Mieskö itsekäs kun nainen haluaa lapsia (mies suostuu siihen), eikä sitten kuitenkaan jaksa pyörittää lapsiarkea lankeamatta vanhaan syntiin (nyt ei jaksa kun ei ole imuroitu, eikä taaperon vaippaa ole vaihdettu koskaan miehen toimesta ((miehellä herkemmät aistit, eikä pysty tekemään sitä oksentamatta)).
Mieskö itsekäs kun raataa töissä, huoltaa kulkuneuvot, rakentaa talot ja huvimajat, terassin ja saunat, että nainen voi keskittyä siihen mihin hänet on evoluution mukaisesti luotu (hoitamaan jälkikasvuaan).
Miehenkö itsekkyyttä on maksaa itsensä kipeäksi elatusapuja, joka tekee naisen vaatiman avioeron seurauksena uusien suhteiden luomisen hemmetin hankalaksi.
Mieskö itsekäs, ellei hänen panoksensa kodinhoidossa ole tarpeeksi "hyvin" tehty pikku hysteerikkojen mielestä, joilla on tarve viikata sukat, silittää kalsarinsa, täyttää tiskikone vain yhdellä tavalla ja vittuilla imuroinnin jälkeen miksi parisängyn alta löytyi edelleen villakoiria.
Kun kumpikin pysyisi lestissään, siinä kuinka kaikki maapallon nisäkkäät elävät, ovat aina eläneet ja tulevat aina elämään tyytyväisiniä, mutta vitut sanoi vatanen.
Nainen, kehopositiivinen, emansipoitunut, aivopesty vihervasemmistosuvakki haluaa miehen osallistuvan kaikkeen ja ihmettelee kuinka tuollaisen tossun onkin valinnut miehekseen ja kumpaakin vituttaa kuin pientä eläintä.
Mies kestää sen ja nainen haluaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen. Minusta on väärin syyttää miestä siitä jos oma elämä ei ole tyydyttävää. Miehet ovat harrastuksissaan, koska viihtyvät niissä. Naisten kannattaa myös etsiä itselleen harrastukset, joissa viihtyvät. Pitää yllä ystävyyssuhteita, jotka ravitsevat.
Naisten ei kannata palvella miestään kodinkoneina. Ei pidä harrastaa seksiä jos ei siitä itse mitään saa. Ei maksaa suurempaa osaa laskuista.
Mutta kumppanuutta, arvostusta ja ystävyyttä voi kehittää. Parisuhdetta kannattaa huoltaa yhteisellä tekemisellä. Usein nämä arjen teot ovat sitä pitkän suhteen rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehellä ei ole enakko-odotuksia siitä, että ensihuuma jatkuisi kovinkaan pitkään yhteenmuuttamisen jälkeen.
He ymmärtävät että rakastAminen tarkoittaa eri asiaa kuin rakastUminen.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Nainen kaipaa RAKASTUMISEN tunnetta, eikä suurin osa naikkosista ymmärrä, ettei se riitä kuin muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sitouttamaan pariskuntia yhteen.
Opetelkaa naiset rakastamaan.
Miehet eivät nimenomaan kykene rakastamaan. Lisäksi mies on itsekeskeinen ja itsekäs ja arjen pyörittäminen avioliitossa jää naisen vastuulle. Kun lapset on saatu aikuiseksi nainen ei enää jaksa, vaan ottaa avioeron. Mies ei näin tee, koska mies on onnellisempi ja terveempi parisuhyeessa-naisilla asia on päinvastoin
Eli mies pitää tasaisesta arjesta, koska tietävät että se palvelee heidän etuaan, ei se mitään rakastamista ole, paitsi miehen itserakkautta
Mieskö itsekäs kun nainen haluaa lapsia (mies suostuu siihen), eikä sitten kuitenkaan jaksa pyörittää lapsiarkea lankeamatta vanhaan syntiin (nyt ei jaksa kun ei ole imuroitu, eikä taaperon vaippaa ole vaihdettu koskaan miehen toimesta ((miehellä herkemmät aistit, eikä pysty tekemään sitä oksentamatta)).
Mieskö itsekäs kun raataa töissä, huoltaa kulkuneuvot, rakentaa talot ja huvimajat, terassin ja saunat, että nainen voi keskittyä siihen mihin hänet on evoluution mukaisesti luotu (hoitamaan jälkikasvuaan).
Miehenkö itsekkyyttä on maksaa itsensä kipeäksi elatusapuja, joka tekee naisen vaatiman avioeron seurauksena uusien suhteiden luomisen hemmetin hankalaksi.
Mieskö itsekäs, ellei hänen panoksensa kodinhoidossa ole tarpeeksi "hyvin" tehty pikku hysteerikkojen mielestä, joilla on tarve viikata sukat, silittää kalsarinsa, täyttää tiskikone vain yhdellä tavalla ja vittuilla imuroinnin jälkeen miksi parisängyn alta löytyi edelleen villakoiria.
Kun kumpikin pysyisi lestissään, siinä kuinka kaikki maapallon nisäkkäät elävät, ovat aina eläneet ja tulevat aina elämään tyytyväisiniä, mutta vitut sanoi vatanen.
Nainen, kehopositiivinen, emansipoitunut, aivopesty vihervasemmistosuvakki haluaa miehen osallistuvan kaikkeen ja ihmettelee kuinka tuollaisen tossun onkin valinnut miehekseen ja kumpaakin vituttaa kuin pientä eläintä.
Mies kestää sen ja nainen haluaa erota.
Aamen, naisen koko olemus parisuhteessa sisällytetty tähän.
Kokemuksesta voin sanoa, että pitää paikkansa 100%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaa pileä ja joku maksaa puoli vuokraa.
Niin. Ei tarvitse olla ennustaja tietääkseen, että lopulta sinä jäät yksin. Kuulet yksin. Toisaalta: olet jo nyt henkisesti yksin. Harmi juttu sinun elämäsi.
Henkisesti miten vaan, kuhan pileä tulee ja fyrkkaa säästyy.
Pusu!
Tämmöisiä miehet ovat-parisuhde on heille vain pll*-kodinkon€-kukkaro suhde ja nainen on vain käyttöesineet. Jos mies ottaa eron, niin silloin miehellä on jo parempi pll*katsottuna valmiiksi, eli krpä vie
Kulliotukset näkevät naiset samana harmaana massana. Sieltä sitten pyritään valitsemaan omiin tarpeisiin paras. Naisen luonteella, persoonalla ja sisimmällä on harvoille väliä. Kysykääpäs huviksenne, että minkä väriset silmät teillä on. Kaikki eivät osaa vastata noinkaan yksinkertaiseen kysymykseen.
silmien väri onkin se kaiken sisin 😀
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa miksi ei lähde vaikka niin inhoaa minua. Laskujenmaksupäivinä puhuu ja huomaan olevani tarpeellinen. Nukkunut jo vuosikausia sohvalla, ei tehdä mitään yhdessä vaikka olen ehdottanut kaikkea mahdollista. Omissa harrastuksissa viettää tuntikausia viikossa, ei yhteisiä ystäviä tai kyläilyjä. Aina on väsynyt, ei jaksa tai kaikki on pas*aa. Tämän pahan olon oksennuksen kuulijana mun pitää olla ja myötäillä kaikkien muiden virheitä ja tekoja, hän on uhri. Omista ongelmista kun yritän puhua hän kääntää ne niin että lisään hänen taakkaa puhumalla eikä jaksa kuunnella. Mun isäni kuolemakin oli hänelle "aina kaikki menee päin veetä" kun itkin suru-uutista. Siinä oli lohdutus :(.
Seksiä ei tietenkään halua, suudelmasta yli kymmenen vuotta, saunotaan eri aikaan, ei ole koskaan 25 vuoden aikana kehunut positiivisesti ulkonäköäni. Aina on kommentit sellaista naljailevaa Ai, tuonko laitat tai näytät venäläiseltä?? On myös jäänyt kiinni pettämisestä, löyti ihailijan Facebookissa ja lopetti suhteen siihen kun jäi kiinni ja poistui vuosiksi facesta. Nyt on siellä uudelleen ja esim kaverit piilotettuina mitä hän ei viimeksi tajunnut peittää. Latu olisi herralle vapaa mutta on niin pihi että kärsii tässä ennemmin kuin itse maksaisi elämänsä kulut.
Anteeksi suoruuteni, mutta tekstin lukiessani sanon: voithan itsekin tehdä päätöksen ja laittaa eron vireille. Nykyään voi tehdä yksipuolisestikin eropaperit.
Miksi olet siinä suhteessa jos se on sellainen mitä kerroit?
Miksi sen päätöksen pitää tehdä mies?
Osin ymmärrän ketjun otsikon, joku voi tajuta vasta eron jälkeen ettei mies rakastanut. Mutta miksi te, jotka vuosikausia jopa kymmeniä vuosia sen tajuatte jäätte silti siihen?
Vierailija kirjoitti:
Säännöllistä seksiä ja jonkun muun pesemät pyykit?
Usein parisuhde on miehille ihan järjellä ajateltuna kannattava kauppa, varsinkin jos on ilmaantunut lapsia. Ero vaatisi viitseliäisyyttä ja vastuunottoa. Ja pahimmassa tapauksessa siinä joutuisi kohtaamaan muiden ihmisten kiusallisia tunteita.
Ei säännölliseen seksiin parisuhdetta tarvita ja pyykit pesee pesukone ihan samalla tavalla oli suhteessa tai ei. Kyllä jotain muutakin tarjottavaa täytyy naisella olla jos sellaisen vaivoikseen ottaa. Toisaalta en ihmettele etteivät suhteet nykyään kestä jos nykynaisten käsitys naisen roolista parisuhteessa on se että kerran viikossa pyllistää ja samalla pistää pesukoneen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. Olin exän kanssa 20 vuotta ja viimeiset kolme vuotta oli sellaiset, että tiedän näin jälkeen ettei mitään tunteita hällä ollut. Olin vain helppo kumppani, jolla oli isommat tulot ja joka maksoi laskut ja hoisi asiat.
Mies vain olla möllötti ja harrasti. Kaikki oli minun vastuulla. Oikea vätys ex olikin. Miten katsoinkin niin pitkään. Kärsin jatkuvasta yksinolosta, minulle ei puhuttu, minut torjuttiin törkeästi ihan fyysisesti estämällä lähelle tulo. Aivan sairasta. Eron jälkeen tuo vielä kehui uutta suhdettaan ja kehui olevansa parisuhde - ihminen.
Miehen piti ihan fyysisesti estää iholle tuleminen, kun et sanomista tai muuta viestintää uskonut? Ajatelkaapa sukupuoliroolit toisin päin, oli se niin kamala nainen kun ei antanut koskea miten halusin milloin halusin vaan ihan esti!
Ymmärrän kyllä sen miten torjunta satuttaa ja että tuollainen suhde on järjetön, mutta jos mies ei halunnut sinun koskevan, ei hänen tarvitse siihen suostua ettet pahoittaisi mieltäsi.
Ei tarvi suostua, mutta silloin pitää rehellisesti sanoa etten halua olla sinun kanssa. Ei pidä kyynärpäällä torjua ja kääntää selkää puhumatta mitään ja jättää toista itkemään.
Suhteen aikana oli useita kuukausien seksittömiä ja hellyyttömiä kausia, kun mies niin halusi. Lopulta tuli se lopullinen, kolmen vuoden koskemattomuus, ja halusin eron.
Vierailija kirjoitti:
Mies pystyy sitoutumaan pitkään parisuhteeseen paremmin kuin naiset.
Miehille riittää tasainen arki, ilman sen kummempaa draamaa ja he viettävät sellaista elämää mielellään vaikka kuolemaansa saakka, kuten vanhassa avioliittolupauksessa mainittiinkin.
Ihanko oikeasti näin? Olisit kertonut sen exällenikin. Elämä hänen kanssaan oli aika hirveää: jatkuvaa vuoristorataa ja tunteiden ailahtelua. Minä olisin halunnut sen tasaisen ja turvallisen miehenkörilään, ja tasaisen arjen, mutta en saanut.
Olen nainen, mutta vastaan silti koska olen suhteessa missä en rakasta, mutta mies rakastaa. En aio lähteä, koska en tiedä, löytäisinkö sitten ollenkaan kumppania tai ainakaan parempaa. Yksin ei ole mukava olla, niin tämä ok-mies on nyt sitten se, kenen kanssa olen. Hän osallistuu kotitöihin, tienaa hyvin ja on kaikin tavoin kunnollinen ja hyvä mies. Kohtelee myös minun aiemmasta suhteesta olevaa lasta kuin omaansa.
Miehellehän tämä on vähän tuskallinen tilanne, koska en pysty antamaan rakkautta samalla mitalla ja kyllähän sen huomaa, jos toinen ei ole ihan täysillä mukana. Hän on kuitenkin jostain syystä korviaan myöten minuun rakastunut. Ehkä rakkaus vielä herää, en tiedä. Välillä kyllä kaipaan sellaista sielunkumppanuutta ja sitä, että toinen ymmärtäisi puolesta sanasta, olisi kuumaa seksiä jne. mutta se taitaa olla vain fantasiaa.
Miehen piti ihan fyysisesti estää iholle tuleminen, kun et sanomista tai muuta viestintää uskonut? Ajatelkaapa sukupuoliroolit toisin päin, oli se niin kamala nainen kun ei antanut koskea miten halusin milloin halusin vaan ihan esti!
Ymmärrän kyllä sen miten torjunta satuttaa ja että tuollainen suhde on järjetön, mutta jos mies ei halunnut sinun koskevan, ei hänen tarvitse siihen suostua ettet pahoittaisi mieltäsi.