Ajatelkaa nyt oikeesti tukkapöllyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on ja lapselle tukkapölly ei opeta mitään

Kyllä se oppii olemaan, kun yhdistää teon ja seurauksen.

Kovin pieni ei vielä kykene yhdistämään. Ei tulisi mieleenkään satuttaa lasta kasvatuksen nimissä. Onhan siinä myös pieni ristiriita, jos lapsi esim. saa tukkapöllyä lyötyään pikkusiskoa: "Siis, minä en saa satuttaa toista lasta, mutta aikuinen saa satuttaa minua?"

Yliarvioit rankasti lapsen kyvyn ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tarkastelet asiaa aikuisen näkökulmasta hyvin abstraktisti. Lapsi ei ajattele noin. Lapsi on kuin koira - hyvin yksinkertainen. Välitön seuraus opettaa. Lapsi ei pohdi syviä filosofisia kysymyksiä aikuisen ja lapsen koetusta oikeutuksesta käyttää fyysistä väkivaltaa toiseen ihmisyksilöön. Lapsi lyö, koska lapsi haluaa lyödä. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä kannata lyödä, vaan antaa lapsen itse joutua kokemaan seuraukset. Esim. jos lapsi työntää kätensä oksasilppuriin, niin seuraus on välitön. Ei muuten työnnä toista kertaa. Seuraa tilannetta viileästi vierestä ja tyrehdytä verenvuoto tarvittaessa.

MIksi edes osallistut keskusteluun, kun sinulla ei selkeästi ole edes lapsia? Tämäkin on ihan tutkittu juttu, että fyysistä kurittamista kannattavat kaikkein eniten lapsettomat miehet.

Tuo oksasilppuri-esimerkki on täysin älytön. Ensinnäkään sellaista käyttää vain aikuinen ja toisekseen lapsia vahditaan, että eivät koske siihen.

Päin vastoin - oksasilppuri-esimerkkihän on täysin relevantti, joskin hieman kärjistetty.

Ideaali tilannehan on, että jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti toista lasta kohtaan, käyttäytyy toinen lapsi yhtä väkivaltaisesti lyöjäänsä kohtaan, jolloin seuraus ja oppiminen on välitön. Ellei lapsi sitten ole tunnekylmä sosiopaatin taimi. Toisin sanoen kyse on symmetriasta. Parasta ideaalitilanteessa on se, ettei lyöntiin lyönnillä vastannutta lasta voi raahata tukasta käräjille. Pedagogien keskuudessa tämä tunnetaan ns. "woodchipper" -metodina.

Vierailija kirjoitti:

Risukka kirjoitti:

Tämä varmasti kuulostaa monesta naurettavalta, mutta myönnän sen silti: olen 40-vuotias ja tunnen edelleen jonkinlaista vääryyttä siitä, että isäni antoi minulle tukkapöllyä ollessani pieni. Isäni narsismi oli ja on muutenkin ongelma, mutta kyllä se tukkapölly edelleen vaivaa, koska en voi ymmärtää mitä pahaa tein pienenä tyttönä "ansaitakseni" sen.

Olen herkkä joo, kun tämä edelleen vaivaa, mutta en ala sitä kieltämäänkään. Teoilla on aina seurauksensa, tässä tapauksessa isäni käytös (ei pelkkä tukkapölly) särki minut. Monet muut varmasti selviäisivät traumoitta, mutta ihmiset ovat niin erilaisia.

Olen muutaman vuoden nuorempi, ja kyllä, minuakin vaivaa lapsuudessa saamani tukkapölly. Ihan oikeasti vanhemmat, LOPETTAKAA kuritusrangaistukset! Ne ovat monelle ihan oikeasti traumatisoivia. Oma lapseni on uhmaikäinen, ja en hankalimpinakaan hetkinä ajattele käyväni häneen käsiksi.

Tiedätkö miksi se vaivaa? Siksi, että joka tuutista toitotetaan nykyään kuinka kauheaa se on. Siitä ihmiset tietysti oppivat ajattelemaan, että heidän lapsuudessaan kokemansa tukkapöllyn on täytynyt olla kauheaa, ja jos heidän elämässään on joku vikana, niin on luontaista syyttää siitä sitten tukkapöllyä.

Ruummillinen kuritus on joillekin lapsille tarpeen. Osalle ei vain mene pelkkä puhe perille. Tämä on fakta.

Mutta on eri asia tehdä ruumiillinen kuritus hallitusti ja auktoriteettisesti, kuin itse väsähtäneenä kontrolloimattomasti raivonpurkauksessa.

Ensimmäinen on OK, jälkimmäinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa lapsia jotka eivät kunnioita vanhempia.

Totuus on, että väkivaltaista vanhempaa ei kunnioiteta. Jos haluaa kunnioitusta, niin pitää toimia toisella tavalla.

Olivatko ennen vanhaan kaikki vanhemmat, koulujen opettajat, lastenhoitajat yms. siis väkivaltaisia ja ei-kunnioitettuja, kun kerran kurittivat ruumiillisesti?

Kaikki eivät hakanneet lapsia ennen vanhaankaan. Enkä usko, että heitä kunnioitettiin.

99% kuritti ruumiillisesti. Ehkä 5% hakkasi.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on niitäkin ihmisiä, jotka kuvittelevat tukkapöllyn oleva hyvä juttu. Suurin osa Suomessa tapahtuvista tullapöllyistä tapahtuu kuitenkin ihan muista syistä. Tyypillinen tapaus on huonosti nukkunut äiti, jonka 2-3-vuotias satuttaa pientä vauvaa. Äiti väsyneenä ja tunteen vallassa nappaa hiuksista kiinni, ja pian sen jälkeen jo itkee tekoaan. Näitä on paljon, aina silloin tällöin tulee vastaan äiti joka itkee tätä neuvolassa. Ei siinä auta tieto siitä mitä tukkapölly aiheuttaa lapselle, kyllä he tietävät! Keskusteluapu ja myötätunto sen sijaan auttavat. Psykologille voi mennä käymään läpi lapsuuttaan ja sitä millaisia toimintatapoja on oppinut lapsena omien tunteiden kanssa. Ensiapuna tietenkin äidille pitäisi myös taata unta. Pikku hiljaa sitä sitten voi ammattiavun kanssa oppia ja opetella hyviä tapoja hillitä omat tunteensa.

Halusin vain tuoda tämän asian esille, että läheskään kaikki vanhemman tekemä väkivalta ei ole tehty sillä ajatuksella, että opetanpa nyt lapseni olemaan.

T. Neuvolan TH, joka ei muuten ikinä tee tällaisesta heti lasua vaan samantien ohjaan ammattiavun piiriin ja sitten seurataan tarkemmin tilannetta

Jotenkin ei oikein jaksa uskoa näihin kamaluuksien maalailuihin. 90% ihmisistä pitäisi olla traumatisoituneita jos tukkapöllystä ja luunapeista ja vastaavista tulisi ne hirveät traumat mitä virallinen totuus kertoo niistä tulevan.

Todellisuudessa me lapsuudessa ruumiillisesti kuritetut ollaan ihan normaaleita eikä suinkaan missään ammattiavun tarpeessa.

Se mitä vanhemmille pitäisi kertoa on se, että kurinpito on hyvä juttu eikä suinkaan jotain, mitä pitäisi kauhistella tai ajatella, että lapsi menee siitä rikki. Ei siis tätä nykymeininkiä, missä kurinpitokeinoista yritetään täikammalla etsiä jotain "vahingollisia vaikutuksia" ja sitten kun ollaan löytävinään sellainen niin pöyristytään koko virallisen koneiston voimalla.

Asiaa! Hyvä että ruumiillinen kuritus on kielletty, mutta kyllä se traumahöpinä menee liian pitkälle. Minua on tukistettu paaaaaljon lapsena. Silti en ikinä pelännyt sitä. Aikuisena inhoan tunnetta kun hiuksista kiskaistaan, ei muuta. En lapsena pelännyt tuhman teon seurauksia vaikka tiesin tukkapöllyä tulevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on ja lapselle tukkapölly ei opeta mitään

Kyllä se oppii olemaan, kun yhdistää teon ja seurauksen.

Kovin pieni ei vielä kykene yhdistämään. Ei tulisi mieleenkään satuttaa lasta kasvatuksen nimissä. Onhan siinä myös pieni ristiriita, jos lapsi esim. saa tukkapöllyä lyötyään pikkusiskoa: "Siis, minä en saa satuttaa toista lasta, mutta aikuinen saa satuttaa minua?"

Yliarvioit rankasti lapsen kyvyn ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tarkastelet asiaa aikuisen näkökulmasta hyvin abstraktisti. Lapsi ei ajattele noin. Lapsi on kuin koira - hyvin yksinkertainen. Välitön seuraus opettaa. Lapsi ei pohdi syviä filosofisia kysymyksiä aikuisen ja lapsen koetusta oikeutuksesta käyttää fyysistä väkivaltaa toiseen ihmisyksilöön. Lapsi lyö, koska lapsi haluaa lyödä. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä kannata lyödä, vaan antaa lapsen itse joutua kokemaan seuraukset. Esim. jos lapsi työntää kätensä oksasilppuriin, niin seuraus on välitön. Ei muuten työnnä toista kertaa. Seuraa tilannetta viileästi vierestä ja tyrehdytä verenvuoto tarvittaessa.

MIksi edes osallistut keskusteluun, kun sinulla ei selkeästi ole edes lapsia? Tämäkin on ihan tutkittu juttu, että fyysistä kurittamista kannattavat kaikkein eniten lapsettomat miehet.

Tuo oksasilppuri-esimerkki on täysin älytön. Ensinnäkään sellaista käyttää vain aikuinen ja toisekseen lapsia vahditaan, että eivät koske siihen.

Päin vastoin - oksasilppuri-esimerkkihän on täysin relevantti, joskin hieman kärjistetty.

Ideaali tilannehan on, että jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti toista lasta kohtaan, käyttäytyy toinen lapsi yhtä väkivaltaisesti lyöjäänsä kohtaan, jolloin seuraus ja oppiminen on välitön. Ellei lapsi sitten ole tunnekylmä sosiopaatin taimi. Toisin sanoen kyse on symmetriasta. Parasta ideaalitilanteessa on se, ettei lyöntiin lyönnillä vastannutta lasta voi raahata tukasta käräjille. Pedagogien keskuudessa tämä tunnetaan ns. "woodchipper" -metodina.

Se ei ole ollenkaan relevantti, koska yksikään normaali vanhempi ei katsoisi vierestä, kun lapsi työntää kätensä oksasilppuriin. On totta, että toinen lapsi läimäisee yleensä takaisin, kun toinen lapsi lyö häntä. Tämä onkin se tilanne, jossa aikuisen pitää puuttua asiaan, miten lyöminen sattui, siitä tuli paha mieli, olisi voinut sattua pahemmin, yms. Mutta nyt ei ollutkaan kyse lasten välisestä tappelusta, vaan siitä, että vanhempi käyttää väkivaltaa lapsia kohtaan. Vanhempi on isompi, voimakkaampi ja pitäisi olla lasta suojeleva hahmo. 

Woodchipper-metodia ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on ja lapselle tukkapölly ei opeta mitään

Kyllä se oppii olemaan, kun yhdistää teon ja seurauksen.

Kovin pieni ei vielä kykene yhdistämään. Ei tulisi mieleenkään satuttaa lasta kasvatuksen nimissä. Onhan siinä myös pieni ristiriita, jos lapsi esim. saa tukkapöllyä lyötyään pikkusiskoa: "Siis, minä en saa satuttaa toista lasta, mutta aikuinen saa satuttaa minua?"

Yliarvioit rankasti lapsen kyvyn ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tarkastelet asiaa aikuisen näkökulmasta hyvin abstraktisti. Lapsi ei ajattele noin. Lapsi on kuin koira - hyvin yksinkertainen. Välitön seuraus opettaa. Lapsi ei pohdi syviä filosofisia kysymyksiä aikuisen ja lapsen koetusta oikeutuksesta käyttää fyysistä väkivaltaa toiseen ihmisyksilöön. Lapsi lyö, koska lapsi haluaa lyödä. Lasta ei kuitenkaan missään nimessä kannata lyödä, vaan antaa lapsen itse joutua kokemaan seuraukset. Esim. jos lapsi työntää kätensä oksasilppuriin, niin seuraus on välitön. Ei muuten työnnä toista kertaa. Seuraa tilannetta viileästi vierestä ja tyrehdytä verenvuoto tarvittaessa.

MIksi edes osallistut keskusteluun, kun sinulla ei selkeästi ole edes lapsia? Tämäkin on ihan tutkittu juttu, että fyysistä kurittamista kannattavat kaikkein eniten lapsettomat miehet.

Tuo oksasilppuri-esimerkki on täysin älytön. Ensinnäkään sellaista käyttää vain aikuinen ja toisekseen lapsia vahditaan, että eivät koske siihen.

Päin vastoin - oksasilppuri-esimerkkihän on täysin relevantti, joskin hieman kärjistetty.

Ideaali tilannehan on, että jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti toista lasta kohtaan, käyttäytyy toinen lapsi yhtä väkivaltaisesti lyöjäänsä kohtaan, jolloin seuraus ja oppiminen on välitön. Ellei lapsi sitten ole tunnekylmä sosiopaatin taimi. Toisin sanoen kyse on symmetriasta. Parasta ideaalitilanteessa on se, ettei lyöntiin lyönnillä vastannutta lasta voi raahata tukasta käräjille. Pedagogien keskuudessa tämä tunnetaan ns. "woodchipper" -metodina.

Se ei ole ollenkaan relevantti, koska yksikään normaali vanhempi ei katsoisi vierestä, kun lapsi työntää kätensä oksasilppuriin. On totta, että toinen lapsi läimäisee yleensä takaisin, kun toinen lapsi lyö häntä. Tämä onkin se tilanne, jossa aikuisen pitää puuttua asiaan, miten lyöminen sattui, siitä tuli paha mieli, olisi voinut sattua pahemmin, yms. Mutta nyt ei ollutkaan kyse lasten välisestä tappelusta, vaan siitä, että vanhempi käyttää väkivaltaa lapsia kohtaan. Vanhempi on isompi, voimakkaampi ja pitäisi olla lasta suojeleva hahmo. 

Woodchipper-metodia ei ole olemassakaan.

Et sitten ymmärrä ruumiillisen kurittamisen ja hakkaamisen eroa. Vinkki: se ero on sama kuin sakon antamisella ja rahan varastamisella.

Vierailija kirjoitti:

Seuratkaa mitä luonnossa tapahtuu, kyllä siellä emot antaa pennuilleen turkkipöllyä ja saavat näin kurin palautetuksi.

Ne myös syö poikasiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ruummillinen kuritus on joillekin lapsille tarpeen. Osalle ei vain mene pelkkä puhe perille. Tämä on fakta.

Mutta on eri asia tehdä ruumiillinen kuritus hallitusti ja auktoriteettisesti, kuin itse väsähtäneenä kontrolloimattomasti raivonpurkauksessa.

Ensimmäinen on OK, jälkimmäinen ei.

Voisiko vika olla puheessa ja puheen pitäjässä? 

Vierailija kirjoitti:

Niin on ja lapselle tukkapölly ei opeta mitään

Kyllä varmasti opettaa. Minä ainakin aikoinani opin. Olin niinvilli kakara ettei todellakaan olisi mennyt pelkkä puhe perille ilman fyysistä kuritusta. Onneksi vanhemmat antoivat selkään kunnolla aina kun aihetta oli. Muuten en olisi elämässä näin hyvässä asemassa kuin nyt olen. M50v

Tajuatteko, että tämä kurinpidon paheksuminen on aivan loputon suo? Nykyään, kun kukkahatut ovat saaneet ruumiillisen kurituksen demonisoiduksi, niin ovat kääntäneet katseensa vuorostaan jäähyihin ja aresteihin, joita nyt yritetään saada paheksutuiksi ja kielletyiksi (missä on osittain jo onnistuttukin). Ja sitten kun tilanne on se, että perusmamma on saatu uskomaan olevansa hirviö jos jäähyttää lastaan, niin käydään taas jonkun seuraavan asian kimppuun. Esim. aletaan paheksua lelujen, kännyköiden ja muiden tavaroiden takavarikoimista rangaistuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruummillinen kuritus on joillekin lapsille tarpeen. Osalle ei vain mene pelkkä puhe perille. Tämä on fakta.

Mutta on eri asia tehdä ruumiillinen kuritus hallitusti ja auktoriteettisesti, kuin itse väsähtäneenä kontrolloimattomasti raivonpurkauksessa.

Ensimmäinen on OK, jälkimmäinen ei.

Voisiko vika olla puheessa ja puheen pitäjässä? 

Ei välttämättä ole.

No ajatellaan. Tosin ajatellaanpa toisella tapaa kuin sinä. Ajatellaan tukistamista voimakeinona, jolla pyritään mahdollisimman vähäisellä voimankäytöllä hallitsemaan lasta lasta vahingoittamatta ja antamalla lapselle mahdollisuus omalla toivotulla käytöksellään vaikuttaa kokemaansa kipuun: Tukistaminen ei edellytä kuin etusormi-peukalo-otteen eli hyvin vähän voiman käyttöä. Tilanteen helppo hallinta vähentää syitä maltin menetykselle ja aggressiolle. Tuskistus ei vahingoita lasta, vaikka kivun tunteen aiheuttaakin. Ihminen välttää pään alueelle aiheutuvaa kipua vaistonvaraisesti ja oppii nopeasti välttämään sellaisen tekemistä, josta kipua voi suoraan tai välillisesti aiheutua. Lapsella on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa kivun määrään joko pysymällä paikallaan tai seuraamalla tukistajaa tukistajan haluamalla tavalla. Liekö parempaa voimakeinoja lapsen hallitsemiseen siis onkaan kuin tukistaminen. Ajatus tukistamisesta keinona pahoinpidellä on lähinnä koominen, koska pahoinpitelijä pyrkii vahingoittamaan. Naiset ehkä repivät toistensa hiuksia tapellessaan, mutta silloinkin kyse on enemmän henkisestä väkivallasta kuin pyrkimyksestä aiheuttaa toiselle fyysistä vahinkoa. Tuskistaminen nyt vain ei vahingoita, jos syystä pahoinpitelijät eivät hyökkää nurkan takaa tukistamaan.

Tää on tätä kekkulointia ja tuomintaa, vaikka itse toisella kädellä väkisin pidellään lasta esim. paikoillaan, ja istutettaan hysteerisenä jossain portailla.

Oma 23-vuotias lapseni ainakin muistaa ihan hyvällä ne tukkapöllyt, että siinä tuli se raja vastaan joka ei muuten tullut. Ei tätä hänen kokoemustaan voi kukaan tulla sormi pystyssä kiistämään. 

Tuo että tukkapölly vertautuu jonkun mielessä silmittömään väkivaltaan on sama kun tiukka ein sanominen vertautuisi hu orit teluun. Tukkapölly tulee tietysti silloin kun kymmenennettä kertaa vetää kissaa viiksistä, ei siitä että maitolasi kaatui vahingossa. 

Ja jos päänalueelle aiheutuvat kipu on se ongelma, niin voiko hiuksia edes kammata, kun takun oikominen hiuksista tapaa aiheuttaa kipua päänahkaan? Jos lapsen itku on ongelma, niin lapsihan itkee herkästi aina, kun ei saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillisen kurittamisen dekriminalisointi antaisi aikuisille vain luvan kohdistaa väkivaltaiset taipumuksensa lapsiin. En hetkeäkään usko, että kovin moni aikuinen pystyisi toimeenpanemaan rangaistuksen täysin kiihkottomasti ja analyyttisesti pohdittuaan, onko rangaistus oikeassa mittasuhteessa kiellettyyn tekoon nähden vai olisiko tämän kyseisen lapsen persoonallisuus tuntien jokin toinen rangaistus parempi. Tämän takia on lasten kehityksen kannalta turvallisempaa kieltää kurittaminen ihan yksiselitteisesti. Kyllä sille oman pinnan palamiselle varmasti syyllinen löydetään lapsesta.

On järkevämpää suojata niitä suuria joukkoja lapsia, jotka eivät hyödy ruumiillisesta kurittamisesta ja ovat herkkyytensä vuoksi riskissä traumatisoitua. Tiedän, että joku on kokenut omalla kohdallaan selkäsaunan tai tukkapöllyn hyödyttäneen häntä, mutta se ei kuulu nykymaailmaan.

Vaikka muualla maailmassa ruumiillinen kurittaminen on edelleen sallittua, me suomalaiset voimme kuitenkin olla ylpeitä yrityksestämme kitkeä tällaisia barbaarisia tapoja.

Eli nykyisellään vanhemmilla on lapsiaan kohtaan pahantahtoisia väkivaltafantasioita, mutta vanhemmat ovat sen verran lainkuulijaisia ja hyvän itsehillinnän omaavia, että jättävät lapsensa rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaa tietenkin: se opettaa LOPETA se mitä nyt teet.

Lapset ovat joskus rasittavia, ärsyttävät tahallaan tekemällä jotain yhtä samaa, vaikka kielletään.

Tukkapöllyllä uhkaaminenkin auttaa.

Nykyajan nipot eivät myöskään tunne käsitettä huumori. "Saat ympäri korvia jos teet sen", sanoi äiti joskus ja nauroimme molemmat.

Aikuisenkin pinna voi mennä poikki, ja se on täysin inhimillistä.

On parempi saada lapsen kiukuttelu loppumaan ennen kuin niin käy.

3-4-vuotiaan kanssa ei paljon filosofoida.

Aikuinen on perheen pomo. Pitäisi ainakin olla.

Kyllähän näitä demokraattisen kasvatuksen hedelmiä näkee karjumassa naama sinisenä prisman lattiaa pikku nyrkeillään hakaten.

Vieressä perheenpää roikottaa kolmea kassia ja vauvaa uupuneena ja "neuvottelee" uhmaikäisen kanssa.

Ohikulkijat toivovat että olisi korvatulpat.

Auktoriteetin lapseen nähden voi vallan mainiosti saavuttaa ilman väkivaltaa. Ruumiillisen kurituksen vastakohta ei ole löperö kasvatus ja kurittomuus. Ei koirankaan kanssa voi neuvotella eikä noudattaa demokratiaa yhtään sen enempää kuin pikkulapsen, mutta ei minun ainakaan ole tarvinnut satuttaa kaksi- eikä nelijalkaisia kasvatettaviani. Hakekaa apua vaikka perheneuvolasta.

Mutta voimankeino väkivallan muotona poistaa auktoriteetinko? Voimakeino on jotenkin pehmeät keinot poissulkevako? Sitten kai poliisi ei sinun mielestäsi omaa auktoriteettia, koska poliisi käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Poliisi omaisi mielestäsi auktoriteetin, jos poliisi ei saisi käyttää väkivaltaa voimakeinon muodossa. Ihmetettyy hieman myös se missä vaiheessa lapsista kasvaa auktoriteetteja kunnioimattomia. Poliisin mukaan nykyään ihmisten kunnioitus virkavaltaa kohtaan on laskenut, mikä ilmenee mm. virkavallan väkivaltaisena vastustamisena. Ristiriitaista, kun samaan aikaan tukistamattomuuden pitäisi kerrotun mukaan johtaa päinvastaiseen. Samaa kertovat opettajat kouluissa, päiväkotien hoitajat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi satuttaa usein toisia koska haluaa tietää, miksi lyöminen kielletään. Kun itseä ei ole koskaan lyöty, ei tiedä miltä se tuntuu.

Tunteita ei voi selittää jos ei ensin ole selitetty, mikä on se mystinen ’hyvä’, ’ikävä’ tai ’paha’. Sen oppii kosketuksesta. Fyysinen ja sanallinen eli henkinen ovat erottamattomat. Kokemus oikeasta ja väärästä edellyttää kummankin puolen tuntemisen.

Minä olen kyykistynyt lapsen tasolle, ottanut käsistä kiinni, katsonut silmiin ja sanonut rauhallisesti "älä lyö, sattuu".

Tämä on toiminut. Kyllä lapset satuttavat itseään niin usein, että tietävät mitä se tarkoittaa.

Lapsen tasolle kyykistymiseenkiin liittyy ilmeinen ongelma. Haluaako lapsi vanhemman olevan lapsen tasolla? Lisääkö lapsen tasolla oleva vanhempi lapsen turvallisuuden tunnetta? Tunteen, että lapsi voi olla lapsen tasolla, koska vanhempi on aikuisen tasolla? No ei. Kärjistyneesti ongelma ilmenee alkoholistiperheissä, joissa lapset yrittävät huolehtia vanhemmistaan. Samaa ongelmaa edustaa vanhempien kaveeraminen lastensa kanssa. Siinä vain viedään lapsilta mahdollisuus lapsuuteen vastakohtana aikuisuudelle ja vanhemmuudelle. Enkä mitenkään pysty uskoa, etteivätkö lapsen tasolle kyykistämään kehoittavat psykologit tätä tietäisi.

Ymmärrän myös sen, että vanhemmat ovat antaneet tukkapöllyä, kun itselläkin on usein käynyt aivan lähellä se tilanne, että esim. purevaa, potkivaa, huutavaa ja riehuvaa lasta tekisi mieli rangaista tukistamalla.

Olen sen sijaan tehnyt vain itselleni automaatioksi sen toimintamallin, että otan rimpuilevan / riehuvan lapsen rauhoittavaan otteeseen, katson silmiin ja kerron että näin ei saa tehdä, satuttaa ei saa, isi rakastaa sinua tosi paljon, mutta nyt sinun on aika rauhoittua etkä saa jatkaa näin. Käytännössä aina tilanne loppuu siihen että lapsi rauhoittuu, pieni itku saattaa tulla, mutta riehuminen loppuu yhteiseen halailuun ja silittelyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi satuttaa usein toisia koska haluaa tietää, miksi lyöminen kielletään. Kun itseä ei ole koskaan lyöty, ei tiedä miltä se tuntuu.

Tunteita ei voi selittää jos ei ensin ole selitetty, mikä on se mystinen ’hyvä’, ’ikävä’ tai ’paha’. Sen oppii kosketuksesta. Fyysinen ja sanallinen eli henkinen ovat erottamattomat. Kokemus oikeasta ja väärästä edellyttää kummankin puolen tuntemisen.

Minä olen kyykistynyt lapsen tasolle, ottanut käsistä kiinni, katsonut silmiin ja sanonut rauhallisesti "älä lyö, sattuu".

Tämä on toiminut. Kyllä lapset satuttavat itseään niin usein, että tietävät mitä se tarkoittaa.

Lapsen tasolle kyykistymiseenkiin liittyy ilmeinen ongelma. Haluaako lapsi vanhemman olevan lapsen tasolla? Lisääkö lapsen tasolla oleva vanhempi lapsen turvallisuuden tunnetta? Tunteen, että lapsi voi olla lapsen tasolla, koska vanhempi on aikuisen tasolla? No ei. Kärjistyneesti ongelma ilmenee alkoholistiperheissä, joissa lapset yrittävät huolehtia vanhemmistaan. Samaa ongelmaa edustaa vanhempien kaveeraminen lastensa kanssa. Siinä vain viedään lapsilta mahdollisuus lapsuuteen vastakohtana aikuisuudelle ja vanhemmuudelle. Enkä mitenkään pysty uskoa, etteivätkö lapsen tasolle kyykistämään kehoittavat psykologit tätä tietäisi.

Juuri lapsen tasolle kyykistyminen on erittäin tärkeää. Siinä lapsi voidaan parhaiten kohdata silmästä silmään, kasvoista kasvoihin. 

Kyllä aikuisen ihmisen ja lapsen kokoero käy ilmi myös kyykistymisen jälkeen, mutta kyykyssä vanhempi tulee lähemmäs lasta, kohtaa hänet helpommin ja intiimimmin kasvokkain, ja pystyy ottamaan paremman rauhoittavan otteen lapsesta.

En ymmärrä ajatusta siitä, etteikö tämä olisi parempi vaihtoehto kuin lapsen kohtaaminen seisten ja kumartuen.