Lue keskustelun säännöt.
Asioita, mitä et tee, mutta lapsuudenkodissa oli "pakko" tehdä?
- Ruoka-aikojen täsmällisyys arkena ja lomalla. Päivällinen oli aina viideltä ja ruokana todennäköisesti perunaa jossain muodossa.
- Oli pakko saunoa keskiviikkoisin ja lauantaisin, illalla. Nykyään saunon, kun siltä tuntuu, vaikka sunnuntaiaamuna ja kolmen viikon välein.
- Oli pakko pestä ikkunat 2 kertaa vuodessa, jolloin vaihdettiin toiset verhot. Minä pesen ikkunat 1-2 v välein ja verhot vaihdan muutaman vuoden välein, jos haluan muutosta sisustukseen.
Ylipäätään siivoukseen liittyi kaikenlaisia pakkoja. Suursiivous kerran vuodessa, jolloin pestiin myös sauna, sisäkatot, seinät ja kaapitkin. Lattioiden pesu joka toinen viikko, viikkosiivous lauantaisin. En sano, etteikö näin olisi järkevää toimia, mutta se pakonmaisuus ahdisti ja ahdistaa vieläkin. Omassa elämässäni haluaisin säilyttää joustavuuden ja inspiroituneen toiminnan ja välttää ehdottomia pakkoja.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
104 jatkaa
Oikeastaan isoin ero maalla vietetyn lapsuudenkodin tapoihin on se, että minä en millonkaan ajattele mitäköhän naapurit ajattelevat. Maalla oli ja on varmaan edelleenkin tarkka naapurikontrolli, vahditaan ettei vaan laiskotella, tai mikä pahinta anneta nuorison käyttäytyä säädyttömästi tai ryypätä. Ei ole hyvä jos rahaa on viljalti tai jos raha ei pysy käsissä.
Elän elämäni itseni näköisesti, teenmitä lystään ja tapailen ketä lystään. Tykkään asua anonyyminä kaupungissa, jossa riittää kun naapuria tervehtii.
Höpö höpö. Ei maalla tuollaista "kontrollia" ole ollut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
104 jatkaa
Oikeastaan isoin ero maalla vietetyn lapsuudenkodin tapoihin on se, että minä en millonkaan ajattele mitäköhän naapurit ajattelevat. Maalla oli ja on varmaan edelleenkin tarkka naapurikontrolli, vahditaan ettei vaan laiskotella, tai mikä pahinta anneta nuorison käyttäytyä säädyttömästi tai ryypätä. Ei ole hyvä jos rahaa on viljalti tai jos raha ei pysy käsissä.
Elän elämäni itseni näköisesti, teenmitä lystään ja tapailen ketä lystään. Tykkään asua anonyyminä kaupungissa, jossa riittää kun naapuria tervehtii.
Höpö höpö. Ei maalla tuollaista "kontrollia" ole ollut koskaan.
"Mitä ne naapurit sanoo" oli oman äitini vakilause asiaan kuin asiaan. Kotona piti aina elää niin, että naapureilla ei tule sanomista. Kun koulun jälkeen vaihdoin kotivaatteet, ei verhoja saanut laittaa ikkunaan, kun "mitä ne naapurit sanoo, kun keskellä päivää on verhot kiinni". Äiti oli umpikorvesta lähtöisin.
Ahdistunut siivoaminen ennen joulua, yleensä aatonaattona.
Äiti saattoi tällaisena siivouspäivänä kysyä, että haluanko lähteä isovanhempien mukaan haudoille käymään ja kun lähdin, jälkeenpäin välitettiin, että olin vaan reissussa enkä auttamassa siivoamisessa.
Meillä oli usein aika sotkuista ja siivoaminen ei kuulunut arkipäivään, toki tiskiä ja pyykkiä vanhemmat laittoivat kun tarvitsi. Siivouspäivistä ei ilmoitettu etukäteen (oli yleensä viikonloppuna) ja saatoin aamusta ilmoittaa , että lähden sinne ja tänne kavereiden kanssa. Äiti valitti, että en taaskaan auta.
Jos taas kaikki/osa osallistuttiin siivoamiseen, ei osattu tehdä oikein tai äiti joutui tekemään kaiken kuitenkin yksin.
Juhlajärjestelyt tehtiin aina viime tipassa. Leipominen aloitettiin edellisenä päivänä ja jatkettiin yöhön. Siivottiin vasta juhlapäivän aamuna. Yo-juhlia varten sentään siivottiin edellisenä päivänä.
Me tehdään vaan ihan perussiivous jouluksi ja ei kyllä ajoiteta sitä aatonaattoon.
Siivotaan kun on tarve, ilman marttyyrinumeroita.
Juhlajärjestelyt aloitetaan hyvissä ajoin, joskus ollaan 2-3 tuntia ennen vieraiden saapumista täysin valmiita, joskus 5 minuuttia.
Edellinen kirjoittaja on syntynyt 93 ja äiti muistaakseni 69
Luin koko ketjun. Melkoisia kokemuksia monella. Tämän ketjun perusteella voisi väittää, että yleisimmät turhat pakkotavat Suomessa ovat olleet keitetty peruna, yli tarpeen marjastaminen ja yliampuva siivous. Näiden taustoista voisi joku historia-alan ihminen tehdä mielenkiintoisen tutkimuksen: miksi juuri näissä asioissa on koettu pakkoa tehdä tietyllä tavalla, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä?
Omassa perheessäni ei ole näitä yleisimpiä pakkoja ollut. Peruna oli kyllä yleisin lisäke, mutta ei ainoa. Riisiä olen maistanut ekaa kertaa joskus ysärin puolivälissä. Muutenkin mulla on ollut sieltä järkevämmästä päästä vanhemmat, ja rutiineille ja säännöille on ollut olemassa perustelut.
Mutta jos nyt jotain ketjun aiheeseen keksin, niin tämä: lapsuudenkodissa ostettiin aina laadukasta, itse saatan ostaa myös halvemman tuotteen jos se on kiva, vaikka se ei ehkä kestäisikään yhtä kauan kuin kallis laatumerkkituote. Mulla ei ollut lapsuudessa siis mitenkään isoja määriä esim. vaatteita, pikemminkin suhteellisen vähän, mutta ne mitä oli, ostettiin laatu edellä ja mielellään kotimaista. Samoin ruoassa katsottiin terveellisyyttä ja laadukkuutta ja ostettiin esim. vähärasvaista lihaa eikä halvempia ruhonosia. Minä -89 ja vanhemmat -59/-58.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka olette joutuneet raivosiivouksen uhreiksi, tiedättehän että siinä ei ole kyse siivouksesta vaan aikuisen ihmisen päänsisäisistä asioista. MM ahdistuneisuus, stressi, epätoivo, huonommuuden tunne jne tunteita joita ei osaa käsitellä terveesti vaan raivoaa ja touhuaa ja tuhoaa muut ympärillä.
Meillä ei ollut lapsuudenkodissa paljon muita sääntöjä kuin kotiintuloaika, karkkipäivä ja se, että jos ruoka ei maistunut, sai olla nälässä koska muuta ei tippunut. Tämä oli hyvä määrä sääntöjä. Ei ole stressiä mistään ja siivottua tulee tarpeeksi silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raivosiivoaminen seinien pesuineen
Marjastus ja perunan viljely niin että riittää koko talveksi
Pahat ruoat joista kukaan ei tykännyt
Haudoilla käyminen
Sukulaisvierailut
Kirkossa käyminen
Saunominen kaksi kertaa viikossa mutta suhkussa ei saanut käydä välipäivinä ettei kulu vettä (yök, en sauno mutta käyn joka päivä suihkussa)
Aika monella ollut tämä, ettei peseytyä saa kuin kaksi kertaa viikossa saunassa. Itsekin murrosikäisenä kärsin hirveän rasvaisesta ihosta ja päänahasta, mutta silti ei päässyt pesulle. Silloisista valokuvistakin näkee, miten tukkani roikkuu rasvaisena pitkin päätä.
Ihmettelin kouluikäisenä, kun minua kiusattiin, mutta eihän se mikään ihme, olen varmaan haissut tosi pahalle. Ja pesukiellon syynä joko veden säästäminen tai sitten tämä ihmeen päähänpinttymä, että kun äidillä oli kuiva iho, niin silloinhan on kaikilla muillakin, ja peseytyä ei saa kun "iho kuivuu".
Nykyään käyn suihkussa päivittäin ja sen tavan aloitin heti kun muutin pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Melkoisia kokemuksia monella. Tämän ketjun perusteella voisi väittää, että yleisimmät turhat pakkotavat Suomessa ovat olleet keitetty peruna, yli tarpeen marjastaminen ja yliampuva siivous. Näiden taustoista voisi joku historia-alan ihminen tehdä mielenkiintoisen tutkimuksen: miksi juuri näissä asioissa on koettu pakkoa tehdä tietyllä tavalla, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä?
Omassa perheessäni ei ole näitä yleisimpiä pakkoja ollut. Peruna oli kyllä yleisin lisäke, mutta ei ainoa. Riisiä olen maistanut ekaa kertaa joskus ysärin puolivälissä. Muutenkin mulla on ollut sieltä järkevämmästä päästä vanhemmat, ja rutiineille ja säännöille on ollut olemassa perustelut.
Mutta jos nyt jotain ketjun aiheeseen keksin, niin tämä: lapsuudenkodissa ostettiin aina laadukasta, itse saatan ostaa myös halvemman tuotteen jos se on kiva, vaikka se ei ehkä kestäisikään yhtä kauan kuin kallis laatumerkkituote. Mulla ei ollut lapsuudessa siis mitenkään isoja määriä esim. vaatteita, pikemminkin suhteellisen vähän, mutta ne mitä oli, ostettiin laatu edellä ja mielellään kotimaista. Samoin ruoassa katsottiin terveellisyyttä ja laadukkuutta ja ostettiin esim. vähärasvaista lihaa eikä halvempia ruhonosia. Minä -89 ja vanhemmat -59/-58.
- Peruna oli halvinta, sitä sai myös kotipellosta tai ainakin sukulaisilta useimmat jopa käytännössä ilmaiseksi. "Turhaksi" se muuttui sitten tosiaan sen edellisen sukupolven aikana, mutta kun lapsena siihen kasvaa..
- Marjastaminen ruokaturvan takia, sota-ajan lapset jne. Ja sama perään.
- Siivoamalla pidettiin maalaistalossa hiiret ja syöpäläiset loitolla. Surkeissa tölleissä piehtaroitiin hiirten, kirppujen, täiden ja luteiden seassa. 1945 syntynyt äitini on hysteerinen ruuan lattialle murustelun ja siivouksen suhteen maatalon tyttönä, mutta järjen ihmisenä hänkään ei koskaan ole silittänyt/mankeloinut, pesu kuumassa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Melkoisia kokemuksia monella. Tämän ketjun perusteella voisi väittää, että yleisimmät turhat pakkotavat Suomessa ovat olleet keitetty peruna, yli tarpeen marjastaminen ja yliampuva siivous. Näiden taustoista voisi joku historia-alan ihminen tehdä mielenkiintoisen tutkimuksen: miksi juuri näissä asioissa on koettu pakkoa tehdä tietyllä tavalla, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä?
Omassa perheessäni ei ole näitä yleisimpiä pakkoja ollut. Peruna oli kyllä yleisin lisäke, mutta ei ainoa. Riisiä olen maistanut ekaa kertaa joskus ysärin puolivälissä. Muutenkin mulla on ollut sieltä järkevämmästä päästä vanhemmat, ja rutiineille ja säännöille on ollut olemassa perustelut.
Mutta jos nyt jotain ketjun aiheeseen keksin, niin tämä: lapsuudenkodissa ostettiin aina laadukasta, itse saatan ostaa myös halvemman tuotteen jos se on kiva, vaikka se ei ehkä kestäisikään yhtä kauan kuin kallis laatumerkkituote. Mulla ei ollut lapsuudessa siis mitenkään isoja määriä esim. vaatteita, pikemminkin suhteellisen vähän, mutta ne mitä oli, ostettiin laatu edellä ja mielellään kotimaista. Samoin ruoassa katsottiin terveellisyyttä ja laadukkuutta ja ostettiin esim. vähärasvaista lihaa eikä halvempia ruhonosia. Minä -89 ja vanhemmat -59/-58.
- Peruna oli halvinta, sitä sai myös kotipellosta tai ainakin sukulaisilta useimmat jopa käytännössä ilmaiseksi. "Turhaksi" se muuttui sitten tosiaan sen edellisen sukupolven aikana, mutta kun lapsena siihen kasvaa..
- Marjastaminen ruokaturvan takia, sota-ajan lapset jne. Ja sama perään.
- Siivoamalla pidettiin maalaistalossa hiiret ja syöpäläiset loitolla. Surkeissa tölleissä piehtaroitiin hiirten, kirppujen, täiden ja luteiden seassa. 1945 syntynyt äitini on hysteerinen ruuan lattialle murustelun ja siivouksen suhteen maatalon tyttönä, mutta järjen ihmisenä hänkään ei koskaan ole silittänyt/mankeloinut, pesu kuumassa riittää.
..ja lisäys vielä, laadukkaan ostaminen ei ole todellakaan out ja typerä tapa.
Vierailija kirjoitti:
En ole sunnuntaisin täysin tekemättä mitään. Lapsuudessa ärsytti, kun sunnuntaina ei saanut tehdä oikein mitään. Osittain se juontui vanhemmilleni ehkä uskonnollisista säännöistä, mutta varmasti myös siitä, että kovasti työtä tekevinä takasivat näin itselleen yhden täyden vapaa- ja lepopäivän, kun edes pyykkikonetta ei sunnuntaisin pyöritetty. Silti ärsytti, kun lapsena kiellettiin sunnuntaisin lähtemästä kavereille ja kun sitten päivän kuluksi olisin halunnut tehdä vaikka käsitöinä jotain, kiellettiin sekin sunnuntaihin sopimattomana. Lukea muistaakseni sentään sai ja mennä yksin ulos olemaan, koska ne eivät millään tavalla viitanneet "töihin".
(Jos joku ihmettelee, miksi kaverille ei saanut lähteä, johtui se siitä, että myös toisten perheeseen piti taata sunnuntain lepopäivärauha.)
Just toi, että sunnuntaina ei saanut toisia häiritä. Tavallaan siis ok, koska eihän lapset tajua että vaikka sunnuntaiaamuna ei ole kiva mennä naapurien ovikelloa soittelemaan. Mutta tämänkin olisi voinut selittää (tai sopia naapurien kanssa että mikä on ok). Vaan ei, tuli vaan ukaasi että sunnuntaina ei saa naapuria häiritä.
Erityisesti äitini ylläpiti omasta lapsuudestaan (30-luvun maaseutu) juontuvaa tapaa, että sunnuntaina ei saa tehdä käsitöitä. Se oli kai tuota työntekoa, vaikka olisi ilokseen tehnyt jotain käsityötä. Lukeminen ei ollut kiellettyä eikä koulun kokeisiin lukeminen (mikä tuntuisi kyllä enemmän työltä).
Tässä sunnuntai-ideologiassa noudatettiin vielä raamatullista tapaa, että vuorokausi vaihtui illalla. Siis lauantai-iltana olisi pitänyt työt lopettaa. Loogisesti sitten kai sunnuntai-iltana olisi voitu työt taas aloittaa, koska sunnuntai oli ohi. En kuitenkaan koskaan testannut tätä hypoteesia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
104 jatkaa
Oikeastaan isoin ero maalla vietetyn lapsuudenkodin tapoihin on se, että minä en millonkaan ajattele mitäköhän naapurit ajattelevat. Maalla oli ja on varmaan edelleenkin tarkka naapurikontrolli, vahditaan ettei vaan laiskotella, tai mikä pahinta anneta nuorison käyttäytyä säädyttömästi tai ryypätä. Ei ole hyvä jos rahaa on viljalti tai jos raha ei pysy käsissä.
Elän elämäni itseni näköisesti, teenmitä lystään ja tapailen ketä lystään. Tykkään asua anonyyminä kaupungissa, jossa riittää kun naapuria tervehtii.
Höpö höpö. Ei maalla tuollaista "kontrollia" ole ollut koskaan.
"Mitä ne naapurit sanoo" oli oman äitini vakilause asiaan kuin asiaan. Kotona piti aina elää niin, että naapureilla ei tule sanomista. Kun koulun jälkeen vaihdoin kotivaatteet, ei verhoja saanut laittaa ikkunaan, kun "mitä ne naapurit sanoo, kun keskellä päivää on verhot kiinni". Äiti oli umpikorvesta lähtöisin.
Isäni, pesunkestävä stadin kundi, ajatteli samoin. Käski mm. pesemään silmämeikit ennen kauppaan lähtöä, jos vaikka joku naapuri näkee.
Eiköhän tuo ole sukupolvikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivosiivoaminen seinien pesuineen
Marjastus ja perunan viljely niin että riittää koko talveksi
Pahat ruoat joista kukaan ei tykännyt
Haudoilla käyminen
Sukulaisvierailut
Kirkossa käyminen
Saunominen kaksi kertaa viikossa mutta suhkussa ei saanut käydä välipäivinä ettei kulu vettä (yök, en sauno mutta käyn joka päivä suihkussa)
Aika monella ollut tämä, ettei peseytyä saa kuin kaksi kertaa viikossa saunassa. Itsekin murrosikäisenä kärsin hirveän rasvaisesta ihosta ja päänahasta, mutta silti ei päässyt pesulle. Silloisista valokuvistakin näkee, miten tukkani roikkuu rasvaisena pitkin päätä.
Ihmettelin kouluikäisenä, kun minua kiusattiin, mutta eihän se mikään ihme, olen varmaan haissut tosi pahalle. Ja pesukiellon syynä joko veden säästäminen tai sitten tämä ihmeen päähänpinttymä, että kun äidillä oli kuiva iho, niin silloinhan on kaikilla muillakin, ja peseytyä ei saa kun "iho kuivuu".
Nykyään käyn suihkussa päivittäin ja sen tavan aloitin heti kun muutin pois kotoa.
Sama.
Itseäni ärsyttää kun väitetään että hiuspohja tottuu pidempään pesuväliin- ei todellakaan totu. Ihan samalla tavalla kutisee nytkin kuin silloin nuorena, jolloin pääsi vain ke ja la pesulle! Minulla on siis nopeasti rasvoittuva päänahka (muodostaa myös hilsettä), oli yhtä helvettiä nuorena olla liimatukan kanssa.
Ps. Monissa maissa, etenkin Aasiassa, tukka pestään ihan joka päivä shampoolla. Päivittäinen pesu ehkäisee mm. kaljuuntumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemättömiä asioita ei voi jättää myöhemmälle, vaikka ne eivät olisi kiireisiä ja vaikka olisi kuinka paljon päivän aikana tehnyt ja olisi kuinka väsynyt. Ei, ne on pakko tehdä heti. Tämä ei sovi minun luonteelle ollenkaan, tykkään ottaa rennosti ja jos teen liikaa, stressaan liikaa ja sitten toipumiseen saattaa mennä päiviä tai viikkoja, sen sijaan että ottaisi asiat vähän rennommin jolloin toipumista ei oikeastaan edes tarvitse.
Joka ruualla on pakko syödä lihaa. En ole kasvissyöjä mutta joskus tulee syötyä ihan vain kasvisruokaa. Tätä eivät vanhempani ymmärrä.
Jos autoon tulee vaikka pikku naarmu tai lommo (ulkonäöllinen virhe, jonka korjaus menee omasta pussista, ei liity vakuutukseen mitenkään) niin auto on pakko viedä korjaamolle saman tien ihan sama mitä muita menoja nyt sattuisi olemaan. Ei esim. kahden päivän päästä kun autoa ei enää tarvitsisi. Sama myös esim. kesärenkaat on pakko vaihtaa vaikka olisi lumisadetta tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vanhempien lasten tarvitse osallistua lasten- ja vauvanhoitoon
Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta maalla tytöt joutuivat tätä tekemään. Miksi pitää tehdä niin paljon lapsia ettei jaksa niitä itse hoitaa?!!
Ei kun entisaikaan hyvät vanhemmat antoivat eväitä elämään. Opetettiin elämäntaitojen. Lasten hoitaminen opetti nuorelle ihmiselle taitoa hoitaa lapsia. Nykyisin monet nuoremmat äidit tai isät eivät osaa, kun ei ole saanut harjoitella.
Vierailla käydessä oltiin vähän jäykkiksiä, käytöstavat olivat tärkeitä ja lapset pönöttivät tuntikausia vain odottaen että a) saisi kahvipöydän herkkuja ja b) lähdettäisiin. Oli onnen päivä jos kyläpaikassa oli lapsia tai eläimiä, silloin sai sentään leikkiä. Muistan lapsuudestani että aina piti esittää vähän parempaa, varsinkin isovanhempien luona. Kotona perheen kesken oltiin kyllä ihan normaalisti omia hölmöjä itsejämme. Oma mies on hieman erilaisesta perheestä ja vieraiden luona ollaan melkein yhtä rennosti kuin kotona. Olen opettanut miehelle perus käytöstapoja ja hän minulle rentoutta, mukava tasapaino.
Vanhojen ruokien, kuten esim leivän, pakkosyöminen. Ymmärrän, ettei sota-ajan lapset halua heittää ruokaa pois, mutta ei rauhanaikana mielestäni kenenkään pidä syödä terveytensä uhalla selkeästi homehtunutta ruokaa. Se kuuluu heittää pois ja ostaa ja syödä tuoretta tilalle. Jos tulee sota tai muu kriisi, toki sitten ruuan ollessa kortilla, syödään mitä on saatavilla.
Olen eläkeläinen ja lähdin kotoa Helsinkiin töihin 70-luvun alussa. Saimme tyttöystäväni kanssa mukavan, pienen yksiön Kurvista. Asunto oli rauhallinen ja uusi, vuokra oli kohtuullinen. Silti ensimmäisestä kuukaudesta alkaen kummankin vanhemmat, ja kummit ja jotkin tädit alkoi painostamaan oman asunnon ostoon. Ei vuokralla voi asua, rahat menee omistajalle, voit säästää omaisuutta. Vanhemmalla ikäluokalla oli kaikilla omat asunnot. No, olin pankissa töissä ja asuntolainan ja asunnon sai puolessa vuodessa. 15 vuotta myöhemmin neljäs oma asunto, avioero, ositus ja taas vuokralle. nyt olen 30 vuotta asunut vuokralla ja paljon paremmin näin elää. Ei tarvitse miettiä remontteja, korkoja tai veroja. Kyllähän siinä omaisuutta olisi kerännyt ja lapset saaneet perintöä, joka vanhuksille tuntui olevan elämän tärkein asia. Kunnon perintö lapsille.
PS. Enkä hankkinut sitä viljelypalstaa, jossa olisin voinut kasvattaa perunat koko perheelle.
Kasvimaan perkaamista, puutarhan hoitoa ihan koko kesän. 👿👹🤬
Kaikki uusi, hieno ja hyvä säästettiin myöhempään, ei voinut ottaa heti käyttöön ja nauttia niistä tässä ja nyt, vaan aina joskus myöhemmin.
Nykyisin: joulupakettien ruokalahjat otetaan pöytään heti, ei ensijouluna (joulutee, kahvi, hillot , sinapit yms.) Uusi vaate tulee päälle nyt, ei puolen vuoden - vuoden kuluttua. Hajuvesi on käytössä päivittäin, sitä ei säästellä erityisiin hetkiin. Kerätyt sienet ruoaksi jo satokaudella, ei 2v. kuluttua pakkasesta kun maku on jo mennyt. Kallis ryppyvoide käyttöön heti ja koko kasvoille kaulasta hiusrajaan, siihenhän se on tarkoitettu, mutta äitini laittaa yhä ihan ihan vähän jonkun pahimman rypyn päälle kun pitäähän kallista voidetta käyttää säästeliäästi.