Yliopistoon 37-vuotiaana?
Kannattaako? Täytän ensi vuonna 37, joskin olen ikäistäni nuoremmassa kunnossa ja nuoremman näköinen (jos sillä nyt tässä on merkitystä).
Kyseessä olisi totaalinen alanvaihto (jos sinne pääsen). Olisi siinä useampi vuosikymmen työelämää kuitenkin vielä edessä. Haen varmasti työllistävälle alalle.
Haluaisin tehdä elämälläni jotain. Minulla ei ole lapsia eikä oikein mitään ja olen kaupan kassalla töissä koska liiketalouden tradenomin tutkinto ei työllistänytkään (heitä valmistui ihan liikaa).
Kommentit (51)
Totta kai kannattaa yrittää. Tosin suurinosa muista opiskelijoista on juuri lukiosta tulleita, joten ulkopuoliseksihan sitä aikuinen itsensä tuntee. Mutta ainakin meillä opinnot ovat todella itsenäisiä, joten ei ketään tarvitse nähdä ikinä, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Totaalisen työllistävä ala? Eli kyseessä on siis varhaiskasvatuksen opettaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä tai logopedi?
Ja ei. En suosittele. Tai siis ethän sinä herranen aika edes pääse sisälle, koska nykyään valinnoissa suositaan vasta lukiosta valmistuneita junnuja. Ikävä fakta.
Ai, en tiennytkään että he voivat valita iän perusteella ja ottavat juuri lukiosta valmistuneita. Ikähän olisi myös hyväkin puoli elämänkokemuksen kannalta. Olen nyt toinen ihminen kuin lukiosta valmistuneena.
Ap
Tietysti menet jos pääset! Näin 50+ kulmasta katsottuna olet vielä nuori.
Ja voit olla reilusti itsesi ikäinen, keskityt opiskeluun.
Säälittävä olet vain jos menet ryyppäämään ja bailaamaan ja luulet olevasi samanikäinen. Nuoruus on kuin ahdas käytävä jossa pitäisi olla tietyssä muotissa, mutta olethan jo päässyt siitä joten energiaa opiskeluun jää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa yrittää. Tosin suurinosa muista opiskelijoista on juuri lukiosta tulleita, joten ulkopuoliseksihan sitä aikuinen itsensä tuntee. Mutta ainakin meillä opinnot ovat todella itsenäisiä, joten ei ketään tarvitse nähdä ikinä, jos ei halua.
Ok, meillä ammattikorkeakoulussa oli aikoinaan myös aikuisopiskelijoita, ja kyllä he porukkaan sulautuivat, yhden kanssa ystävystyinkin. En tiedä onko se yliopistossa jotenkin erilaista tuon suhteen. Mutta jos opinnot ovat itsenäisiä niin sillähän ei ole niin väliä. Menisin sinne nimenomaan keskittymään opintoihin täysillä, sitä opiskelijaelämää tuli aikoinaan nähtyä.
Ap
Kannattaa ehdottomasti! Itsekin samoja mietin, olen sinua nuorempi mutta 30 v on jo tullut mittariin. Ehdottomasti uudelle alalle, niin minäkin aion.
Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia... Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka tekevät valintoja ja tarttuvat mahdollisuuksiin ja sitten on niitä jotka tyytyvät siihen mitä heillä on sillä hetkellä elämässään ja vain haaveilevat paremmasta. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, lähdin 31 vuotiaana yliopistoon ulkomaille enkä ole päivääkään katunut. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut jäädä vakipaikkaan varastotyössä matalalla palkalla.
Mitä ihminen katuu vanhana? Sitä että teki niitä valintoja ja sai niistä kokemuksia vaiko sitä, ettei tehnyt valintoja ja eli tasapaksun elämän kuolemaan asti?
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totaalisen työllistävä ala? Eli kyseessä on siis varhaiskasvatuksen opettaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä tai logopedi?
Ja ei. En suosittele. Tai siis ethän sinä herranen aika edes pääse sisälle, koska nykyään valinnoissa suositaan vasta lukiosta valmistuneita junnuja. Ikävä fakta.
Ai, en tiennytkään että he voivat valita iän perusteella ja ottavat juuri lukiosta valmistuneita. Ikähän olisi myös hyväkin puoli elämänkokemuksen kannalta. Olen nyt toinen ihminen kuin lukiosta valmistuneena.
Ap
Eivät valitse iän perusteella, mutta ensikertalaiskiintiö voi vaikuttaa opiskelupaikan saamiseen. Jos olet valmistunut yliopistosta tai ammattikorkeasta, voi olla vaikeampi päästä sisään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinulla olisi mitään mahdollisuuksia.
Minä aloin opiskelemaan automaatioinsinööriksi monimuotokoulutuksessa, kun ajattelin, että siinä luulisi töitä tulevaisuudessakin riittävän. Monimuoto-opinnoissa suurin osa taitaa olla yli kolmikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa yrittää. Tosin suurinosa muista opiskelijoista on juuri lukiosta tulleita, joten ulkopuoliseksihan sitä aikuinen itsensä tuntee. Mutta ainakin meillä opinnot ovat todella itsenäisiä, joten ei ketään tarvitse nähdä ikinä, jos ei halua.
Riippuu alasta. Ainakin itse vähän yli 30-vuotiaana juoksin bileissä ja muissa tapahtumissa siinä missä muutkin.
Jos et nyt uskalla niin kymmenen vuoden päästä kadut. Ja ihmettelet josko vielä 47vuotiaana lähtisi yliopistoon. Ottamalla rohkean askeleen haluamaasi suuntaan olet 10 vuoden kuluttua jo hyvässä vauhdissa tekemässä uraa uudella alalla.
Minä en uskaltanut siinä neljänkympin lähestyessä lähteä unelma-alalle (asuntolaina jne.) ja voin sanoa että harmittaa. Toki olen saanut paljon tilalle mutta aina on se pieni mitä jos. Olen ap:ta noin 15v vanhempi ja nyt opiskelen toista alaa yliopistolla. Ei se ensimmäinen unelma-ala, siihen olen liian vanha jo, mutta hyvä valinta tämäkin. Mielenkiintoista ja haastavaakin ☺ Valmistun keskimäärin nopeammin koska jotain voi hyväksilukea eikä aikaa mene opiskelijakemuihin tms. Toimeentulo on isompi ongelma kun tukikuukaudet on käytetty jo edellisiin opintoihin.
Älä mieti muita opiskelijoita, hae jos tunnet paloa alaa kohtaan. Yliopistossa opiskeleminen on ihanaa, mutta ystäviä et välttämättä niistä juuri valkolakin saaneista saa - eikä tarvitsekaan. Keskity omaan juttuusi ja opiskele tehokkaasti. Hyvässä lykyssä saat kuitenkin vähintään tuttuja ja juttukavereita kanssaopiskelijoista. Aikuisopiskelijoita on useita kyllä. Omissa opinnäyteseminaareissani on aina ollut vähintään yksi noin 45+ ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä alaa?
Hammaslääketiede
Ap
Pyri ihmeessä, aika nuorihan sinä vielä olet. Monet aloittavat vähän myöhemmin tai vaihtavat alaa.
Terv. tohtori
Mene ihmeessä. Kun itse opiskelin, niin samalla kurssilla oli yksi 67v rouva.
Tarvitseeko tuollaista edes miettiä? Haluat kouluttautua uudelle alalle ja urapolulle, eikö tässä ole motivaatiota ja syytä aivan tarpeeksi. Sitäpaitsi luulen, että lääketieteen puolella kypsemmästä iästä ja aiemmasta työkokemuksesta ja ihmistuntemuksesta on vain etua. Ja siitä, että biletystä enemmän kiinnostaa itse opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alaa?
Hammaslääketiede
Ap
Hammaslääketiede on kyllä kiinnostavaa. Tuossa suurin vaikeus taitaa olla sisäänpääsy ja opintojen rahoitus. Käsittääkseni lääketieteen opiskelu on aika päiväpainotteista eikä kursseja voi tenttiä. Eli joudut tekemään vaan iltatöitä. Tosin jos olet jo kaupan kassalla, niin tämä ei taida olla ongelma.
Mitään et hakemalla häviä.
Kannattaa pyrkiä. Jos pääset sisään, niin sitten on vielä mahdollisuus harkita otatko opiskelupaikan vastaan.
Ikä tuskin on ongelma. Silloin kun vuoden 2012 paikkeilla tuli it-alalla suuria irtisanomisia (Nokia, Microsoft jne.) niin todella moni keski-ikäinenkin lähti vielä vaihtamaan alaa, ja moni opiskeli lääkäriksi.
Aina kannattaa yrittää ja pyrkiä elämässä eteenpäin.
Oma äitini meni 50 vuotiaana. Että sinne vaan.
Vaimo opiskeli toisen tutkinnon aloittaen 5 vuotta ap: ta vanhempana. Ihan hienosti meni, valmistui nopeasti ja hyvin arvosanoin. Työtä se teetti, mutta ihan tehtävissä kun vaan motivaatio riittää sitoutua koko opiskeluajaksi.
Totaalisen työllistävä ala? Eli kyseessä on siis varhaiskasvatuksen opettaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä tai logopedi?
Ja ei. En suosittele. Tai siis ethän sinä herranen aika edes pääse sisälle, koska nykyään valinnoissa suositaan vasta lukiosta valmistuneita junnuja. Ikävä fakta.