Yliopistoon 37-vuotiaana?

Onko siellä paljon tällasia pareja jossa yli 30v mies on 20v naisen kanssa, ja tavattu opiskelun ohessa?

:)

Ei vaan kyllä itselläkin olisi motivaationa se opiskelu siellä. Kuulostaa hyvältä että siihen saa etupäässä keskittyä.

Ikäloppu. Ei sitten tullut yo mieleen 10 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä paljon tällasia pareja jossa yli 30v mies on 20v naisen kanssa, ja tavattu opiskelun ohessa?

:)

Ei vaan kyllä itselläkin olisi motivaationa se opiskelu siellä. Kuulostaa hyvältä että siihen saa etupäässä keskittyä.

Eiköhän? On ihan tavallista, että opiskelun ohessa törmätään omaan tulevaan puolisoon.

Toinen vaihtoehto on sitten ihan hammashoitaja, se opiskelu ei edes kauaa kestäisi yo-pohjaisena. Yksi entinen työkaverini kaupan kassalta (oli yo-merkonomi koulutukseltaan) vaihtoi alaa ja tekee nyt hyvillä mielin hammashoitajan työtä. Sanoi, ettei häntä kaupan kassaksi oltu koulutettu. 

Ap

Siitä vaan. Mulla on useampi päälle 40v. tuttava, jotka on päättäneet vaihtaa alaa ja opiskella uuden tutkinnon. Ovat ihan innoissaan opinnoista.

En tunne nykyistä systeemiä niin hyvin, mutta voisiko olla joillain aloilla jopa eri kiintiö niille, joilla on jokin korkea-asteen tutkinto suoritettuna?

Joo hae! Todellakin kannattaa. Musta on ihanaa ja inspiroivaa kun ihmiset lähtee uudelleen opiskelemaan vähän vanhempina. Vaikka siis 37-vuotias ei ole kyllä vanha edes. Mäkin olen 34, ja haaveilen alanvaihdosta ja yliopistosta.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo opiskeli toisen tutkinnon aloittaen 5 vuotta ap: ta vanhempana. Ihan hienosti meni, valmistui nopeasti ja hyvin arvosanoin. Työtä se teetti, mutta ihan tehtävissä kun vaan motivaatio riittää sitoutua koko opiskeluajaksi.

Ei tässä nyt varmaankaan siitä ole kiinni kykeneekö iän puolesta enää oppimaan uutta vaan siitä työllistyykö nelikymppinen maisteri. Osalle alalle varmasti työllistyy, mutta sitten taas monella alalla on huomattavaa ylitarjontaa, niin aika entrylevel-tason paikkaan otetaan mieluummin se kaksvitonen nuori kuin nelikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu. Ei sitten tullut yo mieleen 10 vuotta sitten?

Oli kuule silloin elämäntilanne hieman erilainen kuin nyt. Ja omasta mielestäni taas ikäni ei ole tämän haaveen suhteen pelkästään negatiivinen asia. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on sitten ihan hammashoitaja, se opiskelu ei edes kauaa kestäisi yo-pohjaisena. Yksi entinen työkaverini kaupan kassalta (oli yo-merkonomi koulutukseltaan) vaihtoi alaa ja tekee nyt hyvillä mielin hammashoitajan työtä. Sanoi, ettei häntä kaupan kassaksi oltu koulutettu. 

Ap

Kannattaa hakeutua mielummin suuhygienistiksi tai hammaslääkäriksi. Toimenkuva on paljon laajempi ja itsenäisempi, töitä paremmin ja palkka myös korkeampi.

Meillä oli 43-55 vuotiaita opiskelijoita.

up

Sinne vaan. Itse aloitin 42-vuotiaana, omaa alaa sivuavat opinnot, ja 5 vuotta myöhemmin valmistuin ja töitä riittää 😊 Itse koin, että työkokemuksesta ja iästä oli apua, oli oppinut järjestelmälliseksi, itsevarmuutta oli kertynyt, eikä esimerkiksi esiintymiset olleet ongelma. Tiesi jo, mitä se työmaailma tarjoaa😀

Suoritin melkein kaiken etänä, eri paikkakunnalta, joten siitä sosiaalisesta opiskelijaelämästä ei tullut kokemusta. Mutta toisaalta, taloudellisia asioita ei tarvinnut miettiä, kun kävin koko ajan normaalisti töissä. Mutta jos ala kiinnostaa, niin motivaatiotakin taatusti riittää.

Tietenkin menet! Älä nyt höpsi.

Aloitin opinnot suoraan lukion jälkeen eikä yliopistosta jäänyt yhtään ystävää. Kun luin toisen tutkinnon, 38-v aloitin, niin ihan eri juttu. Opiskelin Helsingissä enkä ollut edes vanha siinä porukassa, sain myös töitä heti tutkimusryhmässä, kun oli elämänkokemuksen tuomaa varmuutta ja päämäärätietoisuutta. Nuorena olin jotenkin ihan pihalla, biletin ja stressasin.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini meni 50 vuotiaana. Että sinne vaan.

Saiko töitä uuden tutkintonsa mukaisesti? Kuinka kauan ehti olla uudessa työpaikassa ennen eläköitymistä?

Onnittelur, olet ottanut ensimmäisen askeleen, kun mietit näitä asioita. Mutta iän miettiminen on itse opiskelun kannalta turha huoli. Yliopistolla on monenikäistä opiskelijaa. Aloitin itse yliopistolla 43-vuotiaana, enkä kertaakaan kohdannut ikäsyrjintää. En ole myöskään kuullut, että kukaan aikuisena alaa vaihtanut tai omalla alalla jatko-opintoja suorittanut olisi katunut valintaansa. Täyttä höyryä eteenpäin kohti uutta tulevaisuutta! Onnea ja menestystä hakuprosessiin!

Kannattaa kokeilla :)  Voit päästä tekemään tosi mielekästä työtä vielä vuosikymmeniksi. Ja toisaalta, en näe, mitä negatiivista tuosta voisi seurata? 

Jätä nuoremmille ne vähät opiskelupaikat. Sinulle on jo yhteiskunta yhden tutkinnon maksanut.

Itse olen 41 v mies ja aloitan yo:lla nyt syksyllä. Vieläpä hyvin työllistävä ala.

Kun aloitin opinnot Helsingissä, niin oppiaineeseen tuli vain 1 sen kevään yo. Ei hänkään pärjännyt, kun älä oli kova. Käytännössä piti olla alla toinen tutkinto jos meinasi selvitä. Meillä muilla olikin joko koodarin koulutus tai kielialan tutkinto alla, koska oppiaine yhdistää nämä molemmat. Kieliteknologia kyseessä.