IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääke­tieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta

Vierailija kirjoitti:

Itseänikin ihmetyttää, että jengi edelleen vaahtoaa ylipainon olevan vain ihmisen omasta kyvyttömyydestä johtuvaa, kun ihan tilastollisesti on nähtävissä, että ongelma on valtava ja koskettaa enemmistöä suomalaisistakin.

Ihan samalla lailla masennukseenkin suhtauduttiin vielä pari vuosikymmentä sitten: ota vain itseäsi niskasta kiinni, senkin luuseri. No kappas, nyt sitten tiedetäänkin että masennukseen vaikuttaa mm. suolistobakteerien epätasapainotila ja yleistymistä on jouduttanut työelämän koventuminen. Joidenkin psykologien mukaan lääkityksen sijaan paremmin sairauden hoitoon auttaa stigmatisoinnin poisto, ja ennaltaehkäisevät toimet (esim. kunnon useamman kuukauden sairasloma burnoutin jälkeen).

No eikö siksi olisi lääkärin hyvä puhua asiasta oikein kunnolla ja yhdessä tarkastella että voiko tilanteeseen vaikuttaa selkeillä konsteilla?

Vierailija kirjoitti:

Tohtori ei selvästikään ole psykologian tohtori. Syylistäminen on huono motivaattori.

Kelle on kelle ei. Itselle ainakin tuo on ainoa toimiva keino.

Aikuiset: ihan sama minulle minkä kokoisia olette, lihotkaa tai laihtukaa, mutta älkää antako lasten kärsiä. Ihan liikaa kaupungilla näkee nuoria, jotka ovat reilusti ylipainoisia. Naapurissa on pikkulapsia, jotka ovat ylipainoisia. Yhden isä on ylipainoinen ja äiti normaalikokoinen, toisella lapsella molemmat vanhemmat ovat reilusti ylipainoisia. Toki voi olla jotain sairauksia itse kelläkin, mutta ne ovat kuitenkin aika harvinaisia...

Tiedän, että ylipainoiset lapset ja nuoret kärsivät niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikka miten puhuttaisiin kehopositiivisuudesta, niin harvassa on ne ihmiset, jotka ovat lapsena reilusti ylipainoisia ja laihtuvat, ja sitten viimeistään 50-vuotiaana tulee kroppaan vaikka minkälaista vaivaa ylipainon vuoksi. Lasten tulisi liikkua, eikä olla nenä kiinni älylaitteissa koko päivää. Ylipäätään ihmisten tulisi liikkua.

Pieni ylipaino ei ole haitaksi, mutta jos ihminen ei jaksa liikkua, niin silloin pitäisi tehdä asialle jotain. Olen itse laihduttanut normaalipainon sisällä pienentämällä ruoka-annoksia ja lopettamalla limsan ja kahvin juomisen (kahvilla tuskin on osuutta asiaan mutta en vain juo sitä enää).

On ollut järkyttävää huomata, miten vaatekoot vain kasvavat ja niitä pitää erikseen mainostaa, että nyt saa vaatteita jopa koossa 60 tai XXXXL. Tai se, että ennen vaatekoko M oli M, mutta nykyään jos ostat vaatteen kokoa M, se on enemminkin L, ja pitääkin ostaa vaate koossa S, jos olit ennen M. Se ei ole hyvä suunta. 

Vierailija kirjoitti:

Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.

Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.

Lihavat lihovat koska syövät väärin.

Tämä on asiaa. Itse olen lihonut tänä vuonna 15 kiloa ja tiedän tasan mistä se johtuu: päivittäin paljon herkkuja ja liian usein roskaruokaa, kotona makaamista ja liian vähän aktiivisuutta. Ärsyttää ja naurattaa kommentoijat jotka selittää kuinka harrastavat 6 päivää viikosta liikuntaa ja ovat jollain treeniruokavaliolla, ja silti selittämättömästi on lihottu 20kg vuodessa. Pa*kapuhetta. 20 kiloa vuodessa on PALJON ja sen eteen

Pitää syödä niin paljon kaikkea epäterveellistä että se ei voi keltään tapahtua ”selittämättömästi ja huomaamatta”.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.

Tuohon päälle vielä se että nykyään on tapana autoilla lyhyetkin matkat joten kaikki arkiliikuntakin on kadonnut monen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, jolla on ollut elämänsä suht hyvä aineenvaihdunta, terve ruokahalu eikä pahoja stressi/suru/ahdistus/uniongelmia, voi olla vaikea käsittää miten vaikeaa säännöllinen ja terveellinen ruokailu joillekin on.

Minulla on lapsesta asti ollut ongelmia ja ne jatkuvat edelleen. Nyt koronan aiheuttama stressi laukaisi taas ruokailumuutoksia, jotka ovat todella voimakkaita ja niitä vastaan toimiminen vaatisi paljon huomiota päivittäin, aikaa, jota ei ole käytettävissä. 

Ei se kaikille ole helppoa saada paino kuriin mutta jos tästä ei pysty lääkärissä puhumaan niin aika erikoinen asenne joillakin, se lääkäri on kuitenkin siellä ihmisten terveyttä varten

Tyhmä ei tajua pilaavansa elimistönsä huonolla ruualla. Lukekaapa Hesari kuukausiliitteestä ja katsokaa kuvia, kun Arttu Wiskarin perhe syö lounasta kyytipoikana kokis lapsia myöten. Ei salaattia. Tietoa on saatavilla terveellisestä ruuasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.

Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.

Lihavat lihovat koska syövät väärin.

Tämä on asiaa. Itse olen lihonut tänä vuonna 15 kiloa ja tiedän tasan mistä se johtuu: päivittäin paljon herkkuja ja liian usein roskaruokaa, kotona makaamista ja liian vähän aktiivisuutta. Ärsyttää ja naurattaa kommentoijat jotka selittää kuinka harrastavat 6 päivää viikosta liikuntaa ja ovat jollain treeniruokavaliolla, ja silti selittämättömästi on lihottu 20kg vuodessa. Pa*kapuhetta. 20 kiloa vuodessa on PALJON ja sen eteen

Pitää syödä niin paljon kaikkea epäterveellistä että se ei voi keltään tapahtua ”selittämättömästi ja huomaamatta”.

Tämä juuri. Jos ihan rehellisesti harrastaa aktiivisesti liikuntaa mikä ei tarkoita vartin kävelyä ja syö terveellisesti ja silti lihoo 20kg vuodessa niin jokin mättää ja asia pitää selvittää oli syy sitten mikä hyväänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten lääkärit nykyään ottavat ylipainon puheeksi, mutta jos se on sama tapa kuin 90-luvulla ala-asteen kouluterkkarilla, olisi hyvä jos asiaa lähestyttäisiin vähän eri tavalla. Se terkkarin tapa tuntui juuri siltä hyökkäykseltä ja nöyryyttävältä. Itselleni muodostui ylipainoisen identiteetti lapsena juuri tästä syystä ja olen siksi inhonnut vartaloani lapsesta asti, ollut itsekriittinen monella muullakin tapaa ja laihduttanut tai ajatellut laihduttamista elämässäni varmasti enemmän kuin moni muu yhteensä. Ei ole hyvä jos ylipaino korvautuu mt-ongelmilla lääkärin toiminnan tuloksena.

Tämä. Olen se, jolle tokalla luokalla terkkasi totesi, että olen liian lihava. Se nähtiin ongelmana.  Ketään ei kiinnostanut se, että isä oli hylännyt yllättäen, koulussaolo stressasi jne. Pidin itseäni läskinä ja muita epäonnistuneempana silloinkin, kun yläasteen terkkari kommentoi olevani hoikka. 

Itselläni ei tuolloin ollut varsinaisia ongelmia perheessä tai muuten elämässäni, jotka olisivat voineet aiheuttaa syömistä ja lihomista, vaan olin vaan ihan viattomasti vähän pullea lapsi (tämä just joskus 3.-4. luokilla), ja seiskaluokalle mennessä olin jo kasvupyrähdyksen myötä muuttunut tosi hoikaksi ihan laihduttamatta. Silti terkkarin sanat jättivät jäljen ja pyöreyden lähdettyäkin koin itseni jotenkin pulleaksi ja isommaksi kuin muut, ja se on aiheuttanut myöhemmin paino-ongelmia.

Pointtini on, että kouluterveydenhuolto voisi odottaa jonnekin yläaste-ikään ennen kuin painoa syynätään tai kommentoidaan (lapsen itsensä kuullen). Tarkoitan nyt tapauksia joissa lapsi on vaan vähän pulska, kuten minä olin, eikä mitenkään vaikeasti ylipainoinen, jolloin painon voi odottaa tasoittuvan ihan itsestään kasvupyrähdyksessä.

Yläasteella kouluterkkari oletti minulla olevan anoreksia, kun yhtäkkiä painoni tippui 5 kg. Hän luuli sen tapahtuneen vuodessa, mutta oikeasti se tapahtui 2 viikossa joululomalla. En tiedä miten, ehkä se oli vain nestettä. Minut laitettiin lihotuskuurille ja sainkin pikkuhiljaa painoa takaisin, vaikka näinkin itseni koko ajan lihavana, koska osa kavereistani oli minua hoikempia. Katsoin joku aika sitten vanhoja koulukuvia, ja näytin niissä todella laihalta, vaikka olen aina pitänyt itseäni lihavana. Ja edelleen pidän, vaikka olen normaalipainoinen. Kyse on ehkä kasvoistani, koska naamani on pyöreä. Uusin juuri passini ja kuvasta näkee, että kasvoni ovat kaventuneet, mutta painoa on jokunen kilo enemmän kuin 5 vuotta sitten. Täydellinen kehonkuvan vääristymä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni lääkäri on valmis kirjoittamaan sairaslomaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn? 

Keväällä eräässä kohtaa stressi meni niin pahaksi, että ruokahalu loppui täysin kokonaan. Lakkasin oikeastaan käymästä kaupassakin ja lihoin, lihoin. En tiedä, onko se katkennut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä keinoja keskittyä tuohon asiaan, rauhoittaa elämääni jne. Jos olisin saanut kolmen-neljän viikon sairausloman, olisin voinut rauhoittaa itseeni ja elämäni ja keskittyä ruokailun tasapainottamiseen, ylipäätään ruokailuun ja ruuansulatukseen ja olisin nyt vailla seitsemää lihottua kiloa. 

Alapeukut todistavat kaksinaismoralismin.

Jos akuutin stressin vuoksi saa masennuksen, burn outin, sydänoireita tms. niin saa sairaslomaa. Jos akuutin stressin vuoksi lihoo, syy on oma ja lääkäri voi sitten myöhemmin puuttua läskeihin ja esittää toiveen laihduttamisesta, kun paljon parempi olisi, ettei olisi edes lihonut. 

No, sitä voi sitten joko irtisanoutua duunista ja jäädä tyhjän päälle parantelemaan itseään tai jatkaa elämäänsä läskinä.

Kuntosalit ovat kalliita, samoin terveellinen ruoka. Oletteko ikinä katsoneet avokadon hintoja?

Transaktivisti ja itsekin trans paralleeli-eeli oli kirjoitellut twitterissä/instassa, että kohtasi transpolilla fatfobiaa. Eli lääkäri oli puhunut ylipainosta ja kehottanut laihduttamaan transition aloittamisen takia.

Musta on ihan käsittämätöntä, että joku pitää tuollaista "fatfobiana". On mullakin 10kg ylipainoa ja siitä pitäisi päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Transaktivisti ja itsekin trans paralleeli-eeli oli kirjoitellut twitterissä/instassa, että kohtasi transpolilla fatfobiaa. Eli lääkäri oli puhunut ylipainosta ja kehottanut laihduttamaan transition aloittamisen takia.

Musta on ihan käsittämätöntä, että joku pitää tuollaista "fatfobiana". On mullakin 10kg ylipainoa ja siitä pitäisi päästä eroon.

Niin tämä oma 10kg on hankittu ihan vähentämällä arkiliikuntaa ja syömällä herkkuja joka päivä.

Minä lihoin vaikka treenasin hulluna salilla ja syy oli se, että treenin jälkeen oli järjetön nälkä! Vedin iltapalaksi 2 lautasellisesta lasagnea ja kömmin nukkumaan (kävin siis iltasalilla). Koko homma alkoi tuntua järjettömältä ja  sanoinkin salijäsenyyden irti kahden vuoden jälkeen. Aloituspaino oli 75 ja lopetuspaino 82, ei tosiaan mennyt niinkuin strömsössä....

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ei tajua pilaavansa elimistönsä huonolla ruualla. Lukekaapa Hesari kuukausiliitteestä ja katsokaa kuvia, kun Arttu Wiskarin perhe syö lounasta kyytipoikana kokis lapsia myöten. Ei salaattia. Tietoa on saatavilla terveellisestä ruuasta!

Arttu Wiskarin suosio pohjautuu sille, että se on lupsakka plösö. Jos se alkaisi vaahdota syömisistään, rupeaisi raittiiksi ja treenata hulluna, iso massa menettäisi samaistumispinnan. 

Mielestäni ylipainosta puhuminen on tehotonta ajanhaaskausta, kun ymmärtää ihmisen perusluonteen. Ihmisten himo rasvaa ja sokeria kohtaan on evolutiivisesti hyödyttänyt silloin, kun ollaan eletty niukassa ympäristössä, jossa etenkin sokeria on ollut tarjolla huomattavan paljon vähemmän kuin nykyään. Taipumus lihoa on lajille yleinen, nykyisessä ympäristössä maladaptiivinen ominaisuus, jota hyödynnetään surutta kapitalistisessa markkinataloudessa. Ihmisten vastuuttaminen siitä, että he elävät tällaisessa ympäristössä, ei auta yhtään ketään.

Ruoka- ja ravitsemustottumukset opitaan jo pieninä lapsina ja niitä on usein hyvin vaikea muuttaa, kuten monia muitakin rutiineja. Kun keskustelu pyörii yksilöiden vastuuttamisen ympärillä, sivuutetaan ehkä jopa tarkoituksella ne vaikeat ja olennaiset juurisyyt, jotka ovat ihmisten lihomisen taustalla. Tämä johtuu osin siitäkin, että ratkaisu ongelmiin koskettaa sellaista herkkää aluetta länsimaisen ihmisen psyykessa kuin vapaus. Vapaus valita herkullinen pizza terveellisen salaatin sijasta on keskeinen osa länsimaista politiittista filosofiaa ja vapaus tarjota erilaisia kuluttamisen mahdollisuuksia kuluttajille on niin ikään liberalismin ydintä.  Tämä rasittaa sitten valtiota resurssien muodossa, koska sillä on myös vastuu edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Liiallinen ongelmien medikalisointi usein johtaa siihen, että lääkärit saavat kohtuutonta vastuuta ja valtaa hoitaa ongelmia, jotka itse asiassa ovat heidän vaikutusvaltansa ulottumattomissa. Ongelma on myös siinä, että myös tieteen tekeminen on hyvin kaupallisesti orientoitunutta sekä lääketieteessä että ravitsemustieteessä. Objektiivista näyttöä asioista on vaikea saada, jos rahoittajina toimivat 90 %:sesti  ylikansalliset elintarvikejätit tai lääkeyhtiöt. Käsitykset siitä mikä on hyvää ja terveellistä määräytyy myöskin osin kaupallisista intresseistä käsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa suurin ongelma olla siinä, että ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vähän keskivertoaikuisen olisi varaa herkutella. Jos joka päivä syö vaikka pari täytekeksiä ”normaalin ruokamäärän” lisäksi, silläkin jo lihoo vuodessa aika paljon, jollei ylimääräisiä kaloreita saa kulutettua esim. töitä tekemällä. Monet vielä ostavat ja syövät päivittäin yksin sellaisia sipsi- ja karkkimääriä, että 1990-luvulla sama herkkumäärä olisi riittänyt koko perheen viikonloppunaposteltaviksi.

Tuohon päälle vielä se että nykyään on tapana autoilla lyhyetkin matkat joten kaikki arkiliikuntakin on kadonnut monen elämästä.

Tää se nykypäivän ongelma on kun ei ole arkiliikuntaa ja harvan työ on semmoista että se oikeasti polttaa kaloreita. Rehellisesti voin sanoa että itekin liikun suurinpiirtein autolle ja takaisin, hyvät geenit pitää painon kurissa mutta kunto on naurettava jonka huomaa heti jos pitäis tehdä jotakin fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.

Ihmisillä itsellään ei mitään vastuuta elämästä? Yhteiskunnan vika sun mielestä.

Monet syövät liikaa, jopa sitä kotiruokaa. Olen itse normaalipainoinen ja minulla on töissä omat eväät. Yleensä yhteen rasiaan mahtuu kahden päivän lounaat, mutta huomasin syöväni itseni ähkyyn, ja sitä myötä lihovani. Tein sitten niin, että kun koin olevani suht täysi, lopetin syömisen vaikka ruokaa olisi ollut vielä reilusti jäljellä. Kahden päivän annos onkin nykyään kolmen päivän annos, ja laihduin. Huom. olen pienikokoinen, istumatyötä tekevä nainen. Minulla ei ole varaa syödä paljoa, jotten lihoisi. Buffeteissa yritän syödä "koko rahan edestä", mutta sitten loppupäivänä ei tarvitsekaan syödä mitään muuta. En mielelläni syökään ulkona, koska en välttämättä jaksa syödä valmiita ravintola-annoksiakaan loppuun. En koskaan syö jälkiruokaa. Suklaa on himoni, mutta syön sitä ehkä pari palaa päivässä.

Ymmärrän, ettei laihtuminen käytännössä ole kaikille niin helppoa, mutta ylipainoisten tulisi ymmärtää, että helpoiten laihtuu ruokavalion muutoksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni lääkäri on valmis kirjoittamaan sairaslomaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn? 

Keväällä eräässä kohtaa stressi meni niin pahaksi, että ruokahalu loppui täysin kokonaan. Lakkasin oikeastaan käymästä kaupassakin ja lihoin, lihoin. En tiedä, onko se katkennut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä keinoja keskittyä tuohon asiaan, rauhoittaa elämääni jne. Jos olisin saanut kolmen-neljän viikon sairausloman, olisin voinut rauhoittaa itseeni ja elämäni ja keskittyä ruokailun tasapainottamiseen, ylipäätään ruokailuun ja ruuansulatukseen ja olisin nyt vailla seitsemää lihottua kiloa. 

Alapeukut todistavat kaksinaismoralismin.

Jos akuutin stressin vuoksi saa masennuksen, burn outin, sydänoireita tms. niin saa sairaslomaa. Jos akuutin stressin vuoksi lihoo, syy on oma ja lääkäri voi sitten myöhemmin puuttua läskeihin ja esittää toiveen laihduttamisesta, kun paljon parempi olisi, ettei olisi edes lihonut. 

No, sitä voi sitten joko irtisanoutua duunista ja jäädä tyhjän päälle parantelemaan itseään tai jatkaa elämäänsä läskinä.

Siksi juuri asiasta pitää keskustella ja tarkastella kokonaisuutta.