Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tekemisissä paljon espanjalaisten ja italialaisten kanssa viime vuosien töistäni johtuen, sekä naisten että miesten.
Eron ruokatavoissa olen huomannut selvästi. Mitään "lohtusyömistä" ei ole. Lisäksi aterioilla ollaan hyvin pidättyväisiä, otetaan vain se pienehkö annos pastaa eikä santsata ja sitä syödään pitkään. Suomalainen buffaruokailu olisi heille kauhistus.
Karkkeja, sipsejä ei ollenkaan käytetä (ehkä 2 konvehtia otetaan max, mutta en voisi ikinä kuvitella heitä syömässä kokonaista karkkipussia) ja jälkiruokakin on aika harvinaisuus.
Eikä tästä vähän syömisestä tehdä mitään numeroa. Jos Suomessa olisivat, katsottaisiin kummeksuen ja käskettäisiin ottamaan lisää, kun niin vähän syövät.
Oikeasti aikuiset ihmiset tarvitsevat paljon vähemmän kuin se 2000 kcal vuorokaudessa.
Ainakin lapset ovat Espanjassa ja Italiassa lihavampia kuin suomalaiset lapset. Se on tilastollinen tosiasia. Aikuisista en tiedä. Tuskinpa sinäkään tiedät, puhut vain omista tuttavistasi, ne eivät kerro MITÄÄN oikeasta tilanteesta.
Viime vuoden tilastossa suomalaiset ja portugalilaiset lapset olivat Euroopan lihavimpia =(
Eli ylipaino on yleisempää Etelä-Euroopassa kuin Pohjois-Euroopassa. Pahimpien ylipainomaiden listalla ovat ainakin Espanja, Kreikka ja Portugali. Myös Italiassa ainakin lapset ovat tosi läskejä. Pohjois-Eurooppalaiset ovat normaalipainoisia suomalaisia lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tääl on pimeetä ja ilotonta, viina tai sipsit lohduttaa, kun seksiäkään ei juuri ole :(
Miksi samoilla leveyspiireillä elävät ruotsalaiset ovat sitten hoikempia?
Tämä vaatisi jonkinlaista sosiaalisen kulttuurin muutosta. Ei tarvitse ilosta hihkua, mutta ehkä semmoista pientä lämpöä enemmän kanssaihmistä kohtaan. Vaikka teen seurassa ilman isoa kakkupalaa.
En tiedä miten lääkärit nykyään ottavat ylipainon puheeksi, mutta jos se on sama tapa kuin 90-luvulla ala-asteen kouluterkkarilla, olisi hyvä jos asiaa lähestyttäisiin vähän eri tavalla. Se terkkarin tapa tuntui juuri siltä hyökkäykseltä ja nöyryyttävältä. Itselleni muodostui ylipainoisen identiteetti lapsena juuri tästä syystä ja olen siksi inhonnut vartaloani lapsesta asti, ollut itsekriittinen monella muullakin tapaa ja laihduttanut tai ajatellut laihduttamista elämässäni varmasti enemmän kuin moni muu yhteensä. Ei ole hyvä jos ylipaino korvautuu mt-ongelmilla lääkärin toiminnan tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Oliko yksilöllä mitään vastuuta itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän voida todeta, että lihavuus on länsimaiden yhteinen ongelma.
Ei ainoastaan länsimaiden. Myös. esim. Afrikassa ylipaino on valtava ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat vielä laihoja tyttöjä ja poikia amerikkalaisiin verrattuna. Nykytilanne siihen nähden hyvä.
Tilanne ei todellakaan ole hyvä, kun yli puolet suomalaisista on ylipainoisia tai lihavia. Ei se sitä tiannetta muuta, jos muualla on vieläkin lihavampia ihmisiä.
Surullisinta on se, että tilanne vain pahenee, koska lapsissa ja nuorissa on niin paljon ylipainoisia ja he joutuvat jatkossa kamppailemaan painonsa kanssa.
Pikkuserkku on sairaanhoitaja.
Leikkausjonossa olevat eivät halua laihduttaa ja näin heitä ei voida edes leikata, koska riskit ovat leikkauksille liian suuret.
Ihmiset mielummin valitsevat jalkojen amputoimisen tms kuin sen että pudottaisi painoa 5-10kg.
Pudotin tänä keväänä painoa 5kk:ssa 10kg. Ihan vaan lopetin juomasta kokista joka päivä ja syömästä herkkuja joka päivä. Lisäsin mielekästä liikuntaa: ratsastan kerran viikossa ja otin 10x uimakortin. Kävelen enemmän ja nousen metrossa liukuportaat.
Muuten syön ihan normaalia ruokaa. Enkä syö enempää kuin pystyn, vaikka se tarkoittaisi että ruokaa menee roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tekemisissä paljon espanjalaisten ja italialaisten kanssa viime vuosien töistäni johtuen, sekä naisten että miesten.
Eron ruokatavoissa olen huomannut selvästi. Mitään "lohtusyömistä" ei ole. Lisäksi aterioilla ollaan hyvin pidättyväisiä, otetaan vain se pienehkö annos pastaa eikä santsata ja sitä syödään pitkään. Suomalainen buffaruokailu olisi heille kauhistus.
Karkkeja, sipsejä ei ollenkaan käytetä (ehkä 2 konvehtia otetaan max, mutta en voisi ikinä kuvitella heitä syömässä kokonaista karkkipussia) ja jälkiruokakin on aika harvinaisuus.
Eikä tästä vähän syömisestä tehdä mitään numeroa. Jos Suomessa olisivat, katsottaisiin kummeksuen ja käskettäisiin ottamaan lisää, kun niin vähän syövät.
Oikeasti aikuiset ihmiset tarvitsevat paljon vähemmän kuin se 2000 kcal vuorokaudessa.
”Maailman terveysjärjestön WHO:n tuore tilasto lasten ylipainosta (siirryt toiseen palveluun) vuosilta 2016–2017 kertoo karua kieltä elintapojen muutoksista. Vertailussa mukana olevien maiden ylipainoisimmat lapset asuvat nimenomaan Välimeren alueen maissa: Kyproksella, Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa.”
Eli se siitä espanjalaisten ja italialaisten terveellisistä syömistavoista...
Viittaan edelliseen kirjoitukseeni. Olen ollut tekemisissä pääosin koulutettujen espanjalaisten ja italialaiten kanssa, jotka syövät perinteistä välimeren ruokavaliota.
Tuo on siinä mielessä totta, että ovat kertoneet juuri tästä trendistä. Eli perinteinen Välimeren ruokavalio on menettämässä merkitystään ja tilalle tulossa burgerit ja fast food Italiassakin. Esim. oliivin ja tuoreiden vihannesten kulutus myös Italiassa laskussa.
Tästä tulevat maksamaan tulevaisuudessa ison hinnan.
Mutta se ei poista sitä, että perinteisessä Välimeren ruokavaliossa annoskoot ovat selvästi pienempiä kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten lääkärit nykyään ottavat ylipainon puheeksi, mutta jos se on sama tapa kuin 90-luvulla ala-asteen kouluterkkarilla, olisi hyvä jos asiaa lähestyttäisiin vähän eri tavalla. Se terkkarin tapa tuntui juuri siltä hyökkäykseltä ja nöyryyttävältä. Itselleni muodostui ylipainoisen identiteetti lapsena juuri tästä syystä ja olen siksi inhonnut vartaloani lapsesta asti, ollut itsekriittinen monella muullakin tapaa ja laihduttanut tai ajatellut laihduttamista elämässäni varmasti enemmän kuin moni muu yhteensä. Ei ole hyvä jos ylipaino korvautuu mt-ongelmilla lääkärin toiminnan tuloksena.
Tämä. Olen se, jolle tokalla luokalla terkkasi totesi, että olen liian lihava. Se nähtiin ongelmana. Ketään ei kiinnostanut se, että isä oli hylännyt yllättäen, koulussaolo stressasi jne. Pidin itseäni läskinä ja muita epäonnistuneempana silloinkin, kun yläasteen terkkari kommentoi olevani hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Oliko yksilöllä mitään vastuuta itsestään?
Kaikilla työpaikollani on ollut kampanjoita ja työterveyshuollon tukemia koulutuksia ja ryhmiä ylipainoisille, sekä vielä enemmän kaikenlaisia liikuntaharrastusmahdollisuuksia.
Ihan oikeasti, lenkkarien puute ei ketään ole lihottanut. Jos on rahaa syödä tai juoda itsensä ylipainoikseksi, niin on rahaa ostaa lenkkaritkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tekemisissä paljon espanjalaisten ja italialaisten kanssa viime vuosien töistäni johtuen, sekä naisten että miesten.
Eron ruokatavoissa olen huomannut selvästi. Mitään "lohtusyömistä" ei ole. Lisäksi aterioilla ollaan hyvin pidättyväisiä, otetaan vain se pienehkö annos pastaa eikä santsata ja sitä syödään pitkään. Suomalainen buffaruokailu olisi heille kauhistus.
Karkkeja, sipsejä ei ollenkaan käytetä (ehkä 2 konvehtia otetaan max, mutta en voisi ikinä kuvitella heitä syömässä kokonaista karkkipussia) ja jälkiruokakin on aika harvinaisuus.
Eikä tästä vähän syömisestä tehdä mitään numeroa. Jos Suomessa olisivat, katsottaisiin kummeksuen ja käskettäisiin ottamaan lisää, kun niin vähän syövät.
Oikeasti aikuiset ihmiset tarvitsevat paljon vähemmän kuin se 2000 kcal vuorokaudessa.
”Maailman terveysjärjestön WHO:n tuore tilasto lasten ylipainosta (siirryt toiseen palveluun) vuosilta 2016–2017 kertoo karua kieltä elintapojen muutoksista. Vertailussa mukana olevien maiden ylipainoisimmat lapset asuvat nimenomaan Välimeren alueen maissa: Kyproksella, Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa.”
Eli se siitä espanjalaisten ja italialaisten terveellisistä syömistavoista...
Nykyisin jo turistien takia ihan hyviin ja terveellisiin ruoka-annoksiin lisätään kuorma ranskanperunoita, liekö sitten niiden syönti jäänet tavaksi omankin maan nuorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla se keskustelu pysyy harvoin asiallisena. Tuo lääkärikään ei kannata "kyllä läskiä pitää saada sanoa läskiksi" -ajattelua.
Kaikkein pisimmät ketjut täällä on yleensä asiattomia kauniiden hoikkien naisten haukkumaketjuja. Etkö näe tässä ristiriitaa?
Laitapa linkkejä tuollaisiin ketjuihin, muuten en usko. En ole koskaan nähnyt täällä ketjua jossa haukuttaisiin kauniita ja hoikkia naisia.
Haha, siis etkö muka ole? Mainitsin kerran hölmöyttäni mun painon ja pituuden ja sain kamalan haukkumamyrskyn niskaani. Olin luuranko, anorektikko, kuivan kesän orava ja mun käskettiin hakeutua hoitoon. No samoilla mitoilla olen edelleen ja täysin terveenä:)
Eräässä keskustelussa kommentoija sai kymmeniä yläpeukkuja, kun sanoi, ettei aikuinen nainen voi olla vaatekooltaan alle 40. Vastasin siihen omasta näkökulmastani, ja sain bannit palstalle. :D Olen lyhyt ja kokoa 32/34, äitini on yli 60-vuotias ja kokoa 36.
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.
Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.
Lihavat lihovat koska syövät väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Ja jos asia on mielestäsi noin yksinkertainen, mikä oma hot takesi on tähän lihomisongelmaan? Että 60% suomalaisista on vain laiskoja?
60% suomalaisista on laiskoja. Jokaisen pitäisi löytää se oma liikuntamuoto, joka pitää nesteet ja kuona-aineet liikkeessä. Itse olen parissa kuukaudessa kerännyt reilusti painoa. Sen hallitsemiseksi tai painon pudotukseen tarvitsen joko 12 000 askelta päivässä, vähintään 45 minuuttia nopeatempoista pyöräilyä tai uintia 4 km. Kuinka moni suomalainen tekee tätä päivässä? Ja minulla on lievä masennus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Jos on reilu ylipaino, ennen kovaa liikuntaa kannattaa pudottaa ruokavaliolla painoa, ettei nivelet vahingoitu. Nuo harrastamasi liikunnat kävely ja uinti ja pyöräily toki on turvallista liikuntaa, mutta esimerksi hölkkäämistä ja juoksua kannataa vältellä, vaikka ne energiaa kuluttavatkin. Vaikka paino putoaisikin, niin vanhempana tulevat ne nivelongelmat esille, eikä niitä juuri voi korjata. Jo pelkkä seisominen runsaasti ylipainoisella rasittaa polvia ja nilkkoja.
Liikunta tekee hyvää ihmiselle, mutta ei pidä jättää laihduttamista sen takia, jos ei pidä liikunnasta tai se ei ole miellyttävää lihavuuden takia. Ruokavalion osuus on yli 90 prosenttia painonpudotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten lääkärit nykyään ottavat ylipainon puheeksi, mutta jos se on sama tapa kuin 90-luvulla ala-asteen kouluterkkarilla, olisi hyvä jos asiaa lähestyttäisiin vähän eri tavalla. Se terkkarin tapa tuntui juuri siltä hyökkäykseltä ja nöyryyttävältä. Itselleni muodostui ylipainoisen identiteetti lapsena juuri tästä syystä ja olen siksi inhonnut vartaloani lapsesta asti, ollut itsekriittinen monella muullakin tapaa ja laihduttanut tai ajatellut laihduttamista elämässäni varmasti enemmän kuin moni muu yhteensä. Ei ole hyvä jos ylipaino korvautuu mt-ongelmilla lääkärin toiminnan tuloksena.
Tämä. Olen se, jolle tokalla luokalla terkkasi totesi, että olen liian lihava. Se nähtiin ongelmana. Ketään ei kiinnostanut se, että isä oli hylännyt yllättäen, koulussaolo stressasi jne. Pidin itseäni läskinä ja muita epäonnistuneempana silloinkin, kun yläasteen terkkari kommentoi olevani hoikka.
Itselläni ei tuolloin ollut varsinaisia ongelmia perheessä tai muuten elämässäni, jotka olisivat voineet aiheuttaa syömistä ja lihomista, vaan olin vaan ihan viattomasti vähän pullea lapsi (tämä just joskus 3.-4. luokilla), ja seiskaluokalle mennessä olin jo kasvupyrähdyksen myötä muuttunut tosi hoikaksi ihan laihduttamatta. Silti terkkarin sanat jättivät jäljen ja pyöreyden lähdettyäkin koin itseni jotenkin pulleaksi ja isommaksi kuin muut, ja se on aiheuttanut myöhemmin paino-ongelmia.
Pointtini on, että kouluterveydenhuolto voisi odottaa jonnekin yläaste-ikään ennen kuin painoa syynätään tai kommentoidaan (lapsen itsensä kuullen). Tarkoitan nyt tapauksia joissa lapsi on vaan vähän pulska, kuten minä olin, eikä mitenkään vaikeasti ylipainoinen, jolloin painon voi odottaa tasoittuvan ihan itsestään kasvupyrähdyksessä.
Kuinka moni lääkäri on valmis kirjoittamaan sairaslomaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn?
Keväällä eräässä kohtaa stressi meni niin pahaksi, että ruokahalu loppui täysin kokonaan. Lakkasin oikeastaan käymästä kaupassakin ja lihoin, lihoin. En tiedä, onko se katkennut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä keinoja keskittyä tuohon asiaan, rauhoittaa elämääni jne. Jos olisin saanut kolmen-neljän viikon sairausloman, olisin voinut rauhoittaa itseeni ja elämäni ja keskittyä ruokailun tasapainottamiseen, ylipäätään ruokailuun ja ruuansulatukseen ja olisin nyt vailla seitsemää lihottua kiloa.
Tohtori ei selvästikään ole psykologian tohtori. Syylistäminen on huono motivaattori.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi monet ensisijaisesti kokevat lihavuudesta puhumisen ulkonäön arvosteluna ja loukkaantuvat siitä.
Lihavuushan on yksi pahimpia terveysriskejä: diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, tuki- ja liikuntaelinsairaudet jne. jne.
Varmaan siksi, että noita mainitsemiasi ei näe toisin kuin oman ulkonäkönsä. Ja sitä mitä ihminen ei näe niin sitä ei yleensä ole olemassakaan.
Lisäksi se oma ulkonäkö harmittaa itseä yleensä oikein huolella ja silloin on jo valmiiksi "piikit pystyssä" olettaen automaattisesti, että muut(kin) haukkuu rumaksi vaikka olisivatkin oikeasti ainoastaan huolissaan siitä mikä ei ulospäin näy.
Vierailija kirjoitti:
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.
Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.
Lihavat lihovat koska syövät väärin.
Perimmäinen syy on kyllä muualla. Pitää ensin kysyä, miksi he syövät väärin. Puhut hassusti lihavuudesta kuin se olisi rikos.
Eiköhän voida todeta, että lihavuus on länsimaiden yhteinen ongelma.