Onko joku self-help-kirja todella auttanut sinua?

Vierailija kirjoitti:

Michael A. Singer Untethered Soul. Antaa ihan konkreettisten esimerkkien kautta hyvää ajateltavaa ihan jokaiselle joka tätä lukee. En tiedä onko tätä suomennettu mutta kirjan kieli on melko helppolukuista englantia.

Suosittelen lämpimästi!

Jos tämä on sama kirja kuin luulen, niin on suomennettu. Kahleeton sielu.

Up

Veikkaan, ettet ole osannut keskittyä, tai asia, josta olet yrittänyt lukea, ei ole ollut sillä hetkellä ajankohtainen. Mikäli on joku omakohtainen ongelma, mihin etsii kirjoista ratkaisua, täytyy olla innokas sen etsintään.

Itse olen lukenut kaiken mahdollisen alkoholistien aikuisia lapsia koskien sekä lapsia avioeron keskellä. Voin sanoa että ymmärrykseni kasvoi huomattavasti ja pääsin eroon "traumasta", mikä muutoin olisi minua todennäköisesti kuormittanut

Eckhart Tollen Uusi maa. Piti oikeasti keskittyä, että sisäisti lukemansa, mutta tämän kirjan ansiosta parannuin unettomuudesta ja täällä paljon keskustellun mirtatsapiinin sain jättää pois. Mielettömän hyvä kirja oman egon merkityksestä (tai merkityksettömyydestä) mielenrauhan saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse oivalsin että laihdun kun teen oikeita valintoja; joka ikinen suupala mitä suuhuni tunnen on valinta! Valitsenko uuden, terveen ja hoikemman elämän vai jatkanko vanhaa, sairastuttavia tapojani. Lopetin kaikki tekosyyt, otin vastuun syömisistäni ja valinnoistani. Myönsin rehellisesti että olen menneisyydestäni tehnyt ruoan suhteen ja liikunnan suhteen vääriä valintoja.

Ja hyväksyin että muutos on kivuliasta.!! Pitää olla motivaatiota kestää kipu. Esim oli vaikeaa välillä puputtaa salaattia kun oikeasti mieli olisi tehnyt kaikkea herkkua ja roskaruokaa.

Ja se liikunnan aloittaminen oli kamalaa! Lihaksia sattui, hikoili kuin pistetty sika, hengästytti. En olisi jaksanut työpäivän jälkeen treenata, olisin oikeasti halunut ottaa sipsipussin ja löhötä sohvalla katsoen lempisarjaa...

Tajusin, että unelman saavuttaminen ei tule ilmaiseksi. On uhrattava kaikki esteet, mm oma mukavuudenhalu, herkut jne.

Tajusin että aito muutos on aina kivuliasta. Mikään ei tule ilmaiseksi. Minun on hyväksyttävä se kipu kuten epämukavuus.

Ja pitää olla motivaatiota tehdä ja toistaa asioita päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen.

Tajusin, että se on kuin vuorelle kiipeämistä, mitä korkeammalle huippua kohti menen, sitä haastavammaksi homma menee.

Miksi tätä on alapeukutettu?? Pitäisikö siis hyväksyä että ei ole valmis kestämään muutoksen vaativaa kipua? Pitäisi sortua herkkuihin?? En ymmärrä miten joku voi olla eri mieltä?

Ei muutoksen, kuten laihtumisen, tarvitse aina olla vaikeaa. Usein olosuhteiden muuttaminen toimii paremmin kuin se, että luotetaan pelkkään itsekuriin. Joku voi laihtua esim. sillä, ettei hengaile niin paljon sellaisten kavereiden kanssa, jotka jatkuvasti käyvät syömässä roskaruokaa. Seura kun tekee kaltaisekseen.

up

Mä suosittelen sellaista kirjaa kuin Onnellisuusansa.

Vierailija kirjoitti:

On. Minulla on huonot sosiaaliset taidet, enkä osannut tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja jos joskus tapasin jonkun, suhde ei KOSKAAN edennyt mihinkään.

Luin kitjan How to make anyone fall and stay in love with you ja se opetti sellaisia taitoja, joiden avulla todella opettelin noita ihmistaitoja ja olen nyt naimisissakin.

Ne ohjeet ovat tutkimustiedolla perusteltuja, joten ymmärsin ja sisäistin ne ehkä sen vuoksi. Ja tyyliä että on tärkeää katsoa toista silmiin, olla hyväntuulinen ja tehdä aloite ja mireääten sen voi tehdä jne. Eli aivan perusasioita, jotka sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat luonnostaan, mutta minulle ne olivat ahaa-elämys, että ai tuosta ee johtuukin ja noin pitäisi tehdä.

Kenen kirjoittama tuo kirja on?

Seneca: Elämän lyhyydestä

Lisää kirjavinkkejä!