Sairaanhoitajaksi vai sosiaalityöntekijäksi? Kokemuksia kummastakin alasta?

Olen sairaanhoitaja, ja viihdyn hyvin tällä alalla. Työ on parhaimmillaan konkreettista ihmisten auttamista vaikeissa tilanteista, ja ihania, antoisia potilaiden kohtaamisia. Työllistyminen ainakin pätkiin kerrallaan on melko varmaa. Ammatti on myös todella monipuolista, ja jos tietoperusta ja asenne ovat kunnossa voit käytännössä itse valita työpaikkasi.

Negatiiviset puolet riippuvat työtehtävistäsi, itse olen kirurgisella puolella, vuodeosastolla. Työ on usein kolmivuorotyötä, siis myös yötöitä, useimmat viikonloput olen kiinni töissä kun "kaikki muut" ovat vapaalla. Arvostusta ei useinkaan saa potilailta vaikka tekisi kuinka parhaansa. Vastuu ei näy palkassa. Vaikeissa tilanteissa olevat potilaat ja heidän omaisensa saattavat kaataa kaiken turhautumisensa, pelkonsa ja pahan olonsa hoitajan niskaan, ihan yllättäenkin. Jatkuvasti on kiire, mutta sitä ei potilaille voi näyttää. Koko työvuoron ajan on oltava valppaana. Työtehtäviä joutuu jatkuvasti priorisoimaan. Keskeytystä tulee koko ajan, myös sellaisiin työtehtäviin jotka vaatisivat ehdotonta keskittymistä tilanteeseen. Joissakin paikoissa kiire ja stressi purkautuu työkavereihin, siis juuri niihin joilta sitä tukea ja arvostusta eniten kaipaa. On tiedettävä paljon, osattava paljon ja koulutettava itseään jatkuvasti. Sitten tietenkin vielä on nämä hoitovirheiden mahdollisuudet, uhka oikeusprosesseista, hoitoon tyytymättömien potilaiden ja omaisten lehtikirjoitteluista yms.

Olen omalla paikallani ja kaikesta huolimatta tyytyväinen, mutta en voi suositella tätä ammattia. Mene yliopistoon :)