Sairaanhoitajaksi vai sosiaalityöntekijäksi? Kokemuksia kummastakin alasta?

Sairaanhoitaja tekee sentään edes joten kuten rehellistä työtä.

Yliopistoon sosiaalipuolelle. Jos hetkeäkään emmit noiden välillä.. sairaanhoitajaksi on pakko haluta että tätä työtä jaksaa. Vastuu on kova palkkaan suhteeutettuna, valinnanvaraa työpaikan suhteen on jonkinverran, mutta useimmiten on varauduttava siihen että on töissä kun muut on vapailla (illat, yöt, viikonloput..). Fyysisesti raskasta, henkisesti kuormittaa varmasti molemmat ammatit.

terv. sh15 vuotta alalla

huom 2, ei voi suoritella kahdessa koulussa opintoja, on ilmoitettava että ottaa yhden paikan vastaan ja opiskeltava siellä

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:47"]

Onnea opiskelupaikkojen johdosta! Molemmat ammatit ovat arvostettuja ja kumman vain valitset, niin hyvin teet. Olen itse sosiaalityöntekijä niin osaan paremmin kertoa siitä. Opinnot yliopistossa ovat akateemisiksi opinnoiksi hyvin käytännönläheiset ja työelämään sidotut, useita harjoitteluja jne, saat opiskeltua maisterin tutkinnon n 5-6 vuodessa, ellei työelämä imaise jo ennen sitä ja opinnot venähtävät. Palkka pyörii siinä n 3000euron kieppeillä, oma palkkani ikä+hlökoht lisineen on n 3500e/kk. Työllisyysnäkymät ovat hyvät, kun saat opiskeltua itsesi maisteriksi (eli päteväksi sosiaalityöntekijäksi) voit itse valita mistä vakituisen viran haluat ottaa vastaan, pätevistä sossuista on tosi kova pula. Ja jo opiskeluaikana pääset helposti kesätöihin ja sijaisuuksia hoitamaan. Työ on päivätyö, liukuvalla työajalla n 8-16, tietysti esim sosiaalipäivystyksessä työ on kolmivuorotyötä. Erilaisia työnkuvia on paljon mitä sosiaalityöntekijä voi tehdä. Ystäväni on sairaanhoitaja, mitä olen kuullut niin vakituisen työpaikan saaminen ei ole niin itsestäänselvää, on paljon pätkätöitä, vuorotyötä pääsääntöisesti jne. Toki sairaanhoitajillakin on monenlaisia tehtäviä joissa voivat toimia esim psykiatrinen sairaanhoitaja jne. Katsele vaikka mol.fi sivuilta hakusanalla "sosiaalityöntekijä" ja "sairaanhoitaja" millaisia paikkoja on avoinna.

Onnea valitsemallasi koulutusalalla ja uralla, tsemppiä opintoihin! :)

[/quote]

Voiko opiskella nopeammin, siis oikeasti, teoriassa tietty...

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:51"]

huom 2, ei voi suoritella kahdessa koulussa opintoja, on ilmoitettava että ottaa yhden paikan vastaan ja opiskeltava siellä

[/quote]

toinenhan on amk ja toinen yliopisto?

Kiitos kommenteista. Mielelläni menisin opiskelemaan molempia, mutta kun toinen pitää valita. Kahta paikkaa ei saa ottaa vastaan. Päätös tulee olemaan erittäin vaikea. Tietääkö kukaan, kuinka nopeasti kummankin tutkinnon voi halutessaan suorittaa? Voiko sairaanhoitajaksi opiskella lyhyemmässä ajassa kuin 3,5 vuodessa? ap

Heh, hosuminenhan se olennaista on. Turvallinen ajatus, että pikatutkinnon sutaisseet sitten huostaa lapsia...

Veikkaan että nopeasti ja ammattimaisesti opiskelemalla valmistuu maisteriksi samassa ajassa kuin amk:sta. Kunhan ei tavoittele huipputuloksia ja tekee tarvittaessa vaikka avoimessa yliopistossa sivuaineita.

Mene yliopistoon. Jos myöhemmin aloitat opinnot amk:ssa, saat todennäköisemmin hyväksilukuja yliopisto-opinnoista, kuin yliopistossa amk-opinnoista.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:59"]

Heh, hosuminenhan se olennaista on. Turvallinen ajatus, että pikatutkinnon sutaisseet sitten huostaa lapsia...

[/quote]

Luuletko että siitä oppii mitään jollain 200 hengen massaluennolla?

Maisteriopinnoissa ei välttämättä mene 5 - 6 vuotta, ainakaan 90-luvulla ;) Monet valmistuivat 4 vuodessa.

Luulisin, että amkeissa - joissa on paljon harjoitteluja ja läsnäoloa vaativia kursseja -  opiskelujen tekeminen nopeammin kuin 3,5 vuodessa on aika hankalaa ellei opiskelijalla ole hyväksiluettavaa tai ahotoitavissa (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) olevaa osaamista.

Niinpä. Se näkyy sitten kyllä siinä ns ammattitaidossa. 

Itse opiskelin käytännössä 3 vuodessa sh:ksi..olin6kk välillääitiyslomalla ja valmistuin silti ajallaan. MUTTA en ollut kesätöissä (silloin -90-luvun laman aikaan ei saanut), suoritin kesät harjoitteluja ja vapaasti valittavia opintoja. Ilman niitä ei olisi tuossa ajassa onnistunut.

Mene yliopistoOn ja yritä sitten siellä päästä opiskelemaan jotain kunnollista.

Nro 17: eikö sosiaaliala ole mielestäsi kunnollista? Mikä sitten olisi? Opiskella työttömäksi diplomi-insinööriksi tai kauppatieteiden maisteriksi?

Sh:ksi voi valmistua mahd. nopeammin, jos ottaa vastaan sellaista kesätyötä, jotka voi hyväksilukea jollakin tulevalla harjoittelujaksolla. Mun mielestä on aika ihme että olet hakenut noille kahdelle linjalle ja vielä mietit kumpaan menet. Nuo on kumminkin ihan erityyppisiä aloja. Sh on käytännöntyötä, tietenkin paljon riippuen mihin menee ja sos-puoli ihan toimistotyötä.  Sh-työ taas usein vuorotyötä ja sos. yleensä päivätyötä. Mieti mitä työltä haluat ja tee ratkaisu sen mukaan.

Niinpä, itse olen DI ja pääsin nyt sosiaalityötä lukemaan... Jospa se vakipaikka olisi taskussa pian.

Miksi ihmeessä DI alkaisi lukemaan sosiaalityöntekijäksi? Hieman eri palkat....

Mun ei ehkä pitäisi vastatakaan kun olen itse just hakenut yliopistoon huonosti työllistävälle humanistialalle. Mutta siis olen vuoden opiskellut amk:ssa sairaanhoitajaksi ja jätin homman kesken ja sitten olen opiskellut sosiaalityöntekijäksi yliopistossa ja tehnyt useamman vuoden sosiaalityöntekijän työtä sairaalassa (sekä somaattisella että psykiatrisella puolella) ja lastensuojelussa.

Mulle nuo sairaanhoitajaopinnot ei olleet oikea valinta. Ensimmäinen vuosi oli kyllä aika helppo ja aikamoista liirumlaarumiakin niihin sisältyi, joka kyllä itselleni oli ok. Juurikaan ei käytäntöjä opiskeltu tuolloin, suunnilleen kerran koitettiin verenpaineen mittausta ja jalkoja opeteltiin pesemään ja toki ensiapukurssi käytiin. Mä luulen (tai toivon) kuitenkin että suurin osa koulutusohjelmista on käytännöllisempiä. Itse tajusin jo ennen opintojen aloitusta, etten halua opetella mitään pistämisiä ja hoitotoimenpiteitä yms. ja tiesin heti että tulen hakemaan muuta opiskelupaikkaa.

Käytännössä opintoja ei varmaan hirvesti voi amk:ssa nopeuttaa.

Itse nautin sosiaalityön opinnoista. Opinnoissa oli kyllä käytännöllistäkin mutta mielestäni aika paljon teoriaa ja tutkimusta, mikä sopi hyvin itselleni. Opiskelin tosi laajan tutkinnon ja aika hitaasti ja satsasin paljon graduun. Mietin tutkijankin hommia mutta valitsin kuitenkin käytännön sosiaalityön. Koen kuitenkin olevani vähän teoreettinen ja olin opintojen aikana monesti enemmän kiinnostunut sivuaineistani, joita opiskelin laajasti kuin pääaineestani. Kaikki harjoittelujaksoihin liittyvät kurssit olivat kuitenkin mielestäni hyviä. Itse kyllä taktikoin tosi paljon ja hain hyvien opettajien kursseille sekä harjoittelujen, proseminaarien että graduseminaarin osalta. Ymmärtääkseni taso näissä vaihteli paljon ja tietenkin myös eri opiskelijat tykkäsivät erilaisista ohjaustyyleistä. Toisaalta olin kyllä pitkään töissäkin opintojen loppupuolella jolloin tein töitä ja gradua yhtäaikaa. Musta opiskeluajalla ei sosiaalityössä olekaan juuri väliä. Voithan hyvin tehdä opintoja ja töitä yhtäaikaa vallankin loppuvaiheessa.

Sosiaalityöntekijän palkat esim. pääkaupunkiseudulla lastensuojelussa ovat noin 3000 mutta varmasti muualla Suomessa voivat olla aika paljon huonommatkin. Esim. pikkukaupungin sairaalassa pätevilläkin oli tosi kehnot palkat ja rekrytointiongelmia ei silti ollut (tästä tosin on jo aikaa kymmenisen vuotta). Yleisesti sosiaalityöntekijän töitä on hyvin tarjolla ja töitä voi valikoida. Henkilökohtaisesti kuitenkin koen, että turvajärjestelmän rapauttaminen tekee työstä välillä aika toivotonta ja jotenkin monesti tuntuu siltä, ettei työtä voi tehdä niin kuin haluaisi vaan kuten kaupungin herrat määräävät. Esimerkiksi budjetti vaikuttaa yllättävän paljon työhön. Töitä on lisäksi ainakin nykyisessä työpaikassani lastensuojelussa ihan liikaa. Eri työntekijät tosin ottavat tämän eri tavoin. Joku osaa ottaa rennommin, itse olen aika tunnollinen ja esim. viime aikoina olen tehnyt paljon palkatonta ylityötä kun työnantajamme on selvästi kehnontanut olosuhteita esim. sillä, että saldopäiviäkin pystyy ottamaan hyvin rajoitetusti eikä ylitöistä tietenkään myöskään makseta kun niitä ei lähtökohtaisesti tulisi tehdä mutta en itse koe voivani jättää hommia tekemättä ja omassa tiimissäni moni samassa tilanteessa.

Itse olen nyt jäämässä äitiyslomalle ja kotiin moneksi vuodeksi niin hörhöilen siinä sivussa vähäsen ja opiskelen muuta. Tulevaisuudessa saatan palata sosiaalityöntekijän työhön tai sitten teen pätkiä ja välillä opiskelen. Humanistiala tuskin työllistää ja jos työllistäisikin palkkaus jäisi huonommmaksi kuin nykyinen mutta olen paljon miettinyt elämän mielekkyyttä ja nyt on aikaa pohtia omia valintoja.

Anteeksi kyyninen vastaukseni. Työ on sosiaalityössä toisaalta kuitenkin hyvin haastavaa, mielenkiintoista ja siinä tarvitsee kyllä koulutuksen tarjoamia työkaluja. Voin suositella alaa vaikka varoitan myös siitä, että ala myös uuvuttaa ihmisiä muttei toki kaikkia.

Kiitos, valaisevia vastauksia on tullut, mutta lisääkin kommentteja saisi vielä tulla. Minulle ei ole väliä sillä, onko koulutus amk- vai yliopistopohjainen. Tärkeää on opiskella alalle, josta löytyy varmasti työpaikka tulevaisuudessa. Lisäksi haluan tehdä työtä, joka on tärkeää ja hyödyllistä ihan oikeasti, ja minusta molemmissa ammateissa nämä kriteerit täyttyvät. Luonteeltani olen kiltti ja empaattinen, sillä mietin, olisiko tuo sairaanhoitajan ura enemmän minua varten. Toisaalta olen kiinnostunut lastensuojelusta ja haluaisin työskennellä perheterapeuttina, ja siihen kai sosiaalityöntekijöitä koulutetaan. Vaikea valinta! Työllistyvätkö hoitajat kuitenkin tällä hetkellä paremmin, ja onko sillä alalla parempi mahdollisuus päästä jopa ulkomaille töihin? ap

Yksi pointti: sosiaalialalla ei ole ikäsyrjintaaä tosin kuin sairaanhoitajilla, näin olen siis kuullut.