Lue keskustelun säännöt.
HS Naissurmista
01.08.2020 |
Vuosina 2002-2019 parisuhdesurmien naisuhreja oli 321. Hämmentäviä huomioita jutusta on se, että etenkin iäkkäät naiset päätyivät aviomiestensa murhaamiksi. Toinen hämmentävä juttu on, että miten järkyttävän sekaisin ja väkivaltaisia jotkut miehet ovat kuten päätarinan Pete.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Eräs ystäväni päätyy aina enemmän tai vähemmän väkivaltaiseen suhteeseen mieleltään sairaiden kanssa, hänellä itsellään on myös mielenterveysongelma. Nykyisessä suhteessa on tullut turpiin, mutta aina hän palaa takaisin suhteeseen. Toivon että mitään pahempaa ei tapahdu. Miten yhteiskunta voi auttaa ihmistä, pitäisikö hänet sulkea laitokseen vai pitäisikö nämä mielisairaat miehet sulkea hoitolaitokseen loppuelämäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisit-sarjaa kun katsoo, siinä on usein pariskuntia, joiden luokse saadaan hälytystehtävä ties monettako kertaa.
Usein ovat jo poliisin vanhoja tuttuja ja aina vaan palaavat lopulta taas yhteen.
Jotkut naiset ja miehet elävät draamasta, ei heitä välttämättä voi mitenkään auttaa, jonain päivänä se saattaa lopulta päätyä hengenlähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on Euroopan johtavia maita mitä tulee naisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa.
Myös miehiin kohdistuvassa väkivallassa mutta toimittajakin jätti tämän tiedon tahallaan pois ja hallitus median avulla lakaisee tämän maton alle.
Tänäkin vuonna jo kaksi naista tappoi miehensä puukolla mutta ei feministitoimittajaa kiinnostunut. Miehet ry:kin vähätteli miesuhreja.
Vierailija kirjoitti:
Päätarinassa ihmetytti kovasti sen naisen kummallinen käytös, ei suostunut mitenkään uskomaan että se suhde ei tule muuttumaan parempaan suuntaan.....
Tarinan mukaan vaikutti olevan päihdeongelmainen. Varmaankin humalassa soitteli turvakodistakin miehelle ikävissään ja palasi uudelta paikkakunnalta takaisin nyrkin alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteiskunta voi auttaa ihmistä, pitäisikö hänet sulkea laitokseen vai pitäisikö nämä mielisairaat miehet sulkea hoitolaitokseen loppuelämäkseen. [/
Pitäisi. Mutta kun vankila ei kuulemma paranna ja hoidossa ei voi pitää niin minkäs teet? Vasemmistolle minkäänlainen rangaistusten koventaminen ei sovi ideologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan sama periaate laajemminkin näillä miehillä, jotka kommentoivat nalkuttavan akan ansainneen kurituksen? Baarissa ok mukiloida ärsyttävä henkilö tai töissä ok, jos esimies laittaa työpaikan enforcerin vähän kouluttamaan Perttiä tyhmistä ideoistaan?
Entäs leipäveistä heiluttavat naiset? Onko se vain hassuttelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rusinat pullasta sano feministi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asiassa kirjoittanut ketjuun useita viestejä, joissa pohdin syitä ilmiölle. Olen myös toistuvasti pyytänyt miesnäkökulmaa asiaan. Uskon, että miehet ja naiset suhtautuvat väkivaltaan keskenään eri tavoin, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten keskusteluun osallistuvat miehet näkevät ilmiön.
Oma miesnäkökulmani on se että minkä ihmeen vuoksi naiset oikein lähtevät suhteeseen väkivaltaiseksi tiedetyn miehen kanssa, ja vaikka jo ekoilta treffeiltä tullaan silmä mustana niin jatketaan hyvin sinnikkäästi. Ja monet vielä useampaan kertaan jostain onnistutaan löytämään juuri samanlainen uusi väkivaltainen tyyppi. Eikä kavereidenkaan varoituksista piitata.
Mun tietämissä tapauksissa yksikään ei ole ollut mikään yllätys kenellekään muulle kuin naiselle itselleen. Tyypit on olleet sellaisia että miehenä mieluummin odotan vartin kuin menisin edes samaan snagarijonoon, enkä missään tapauksessa lähtisi tyyppien asunnolle jatkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on Euroopan johtavia maita mitä tulee naisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa.
Myös miehiin kohdistuvassa väkivallassa mutta toimittajakin jätti tämän tiedon tahallaan pois ja hallitus median avulla lakaisee tämän maton alle.
Sinulle tekisi hyvää palata koulunpenkille tutustumaan siihen, mitä eri lehtitekstilajit tarkoittavat ja miten toimittajat työtään tekevät. Reportaasit ja artikkelit eivät ole tieteellisiä tutkimuksia, joissa käytäisiin aiheen kaikki mahdolliset taustat läpi, vaan juttuun valitaan rajattu aihe ja näkökulma. Tämä ei tarkoita, että tietoa pimitettäisiin. Jutussa ei käsitellä myöskään itsemurhia tai vaikka rattijuopumuksesta seuraavia kuolemantapauksia, mutta ei tämä tarkoita, että näitä asioita mitenkään salailtaisiin. On yleisesti tiedossa, että Suomessa on paljon kaikenlaista väkivaltaa ja että väkivallan tyypillisin muoto on miesten keskinäiset välien selvittelyt. Tässä yksittäisessä jutussa nyt kuitenkin kirjoitettiin toisesta väkivallan muodosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asiassa kirjoittanut ketjuun useita viestejä, joissa pohdin syitä ilmiölle. Olen myös toistuvasti pyytänyt miesnäkökulmaa asiaan. Uskon, että miehet ja naiset suhtautuvat väkivaltaan keskenään eri tavoin, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten keskusteluun osallistuvat miehet näkevät ilmiön.
Oma miesnäkökulmani on se että minkä ihmeen vuoksi naiset oikein lähtevät suhteeseen väkivaltaiseksi tiedetyn miehen kanssa, ja vaikka jo ekoilta treffeiltä tullaan silmä mustana niin jatketaan hyvin sinnikkäästi. Ja monet vielä useampaan kertaan jostain onnistutaan löytämään juuri samanlainen uusi väkivaltainen tyyppi. Eikä kavereidenkaan varoituksista piitata.
Mun tietämissä tapauksissa yksikään ei ole ollut mikään yllätys kenellekään muulle kuin naiselle itselleen. Tyypit on olleet sellaisia että miehenä mieluummin odotan vartin kuin menisin edes samaan snagarijonoon, enkä missään tapauksessa lähtisi tyyppien asunnolle jatkoille.
Sitä, miksi osa erityisesti naisista tuntee vetoa rikollisia kohtaan, on itse asiassa käsitelty samassa lehdessä kaksi viikkoa sitten:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006570142.html?share=47a1fb424e01326cca…
Juttu on kirjoitettu taitavasti ja ilmiötä pohditaan tieteellisestä näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on naisia enemmän hoitamattomia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä ja ylenpalttista päihteiden käyttöä, vaikka suurelle osalle varsinkaan alkoholi ei sovi lainkaan. Monilla on myös outoja ja kieroja käsityksiä rakkaudesta, omistushalua pidetään rakkautena ja mustasukkaisuus nähdään osana normaalia parisuhdetta. Ei mikään ihme siis, että jälki on monissa suomalaisissa parisuhteissa todella rumaa.
Tämä! Kuitenkin naiset hakevat selvästi enemmän apua mielenterveysongelmiin. Miehillä olisi jo korkea aika ruveta hoitamaan omia ongelmiaan, eikä kaataa niitä naisten päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on naisia enemmän hoitamattomia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä ja ylenpalttista päihteiden käyttöä, vaikka suurelle osalle varsinkaan alkoholi ei sovi lainkaan. Monilla on myös outoja ja kieroja käsityksiä rakkaudesta, omistushalua pidetään rakkautena ja mustasukkaisuus nähdään osana normaalia parisuhdetta. Ei mikään ihme siis, että jälki on monissa suomalaisissa parisuhteissa todella rumaa.
Tämä! Kuitenkin naiset hakevat selvästi enemmän apua mielenterveysongelmiin. Miehillä olisi jo korkea aika ruveta hoitamaan omia ongelmiaan, eikä kaataa niitä naisten päälle.
Naisia pidetään pelastavaa prinssiä vartovina höperöinä mutta minun tuttavapiirissäni ne ovat olleet useimmiten miehiä, jotka odottavat naisesta ja parisuhteesta sitä elämänsä pelastajaa. Vastuuttavat naisensa kaikista tarpeistaan ja sitten raivoavat ja kiukkuavat, kun kyseessä ei olekaan vain miehelle elämänsä omistava persoonaton nukke. Sen verran on lievennettävä, että normaalisti kehittyneet, asialliset ja fiksut miehet eivät elättele näitä epärealistisia haavekuvia, vaan he ovat melkein aina olleet tunnepuoleltaan kehittymättömiä, päihde- tai mt-ongelmaisia tai jotenkin heikkolahjaisia. Vihanhallintaongelmat ja puutteet empatiakyvyssä ovat yhdistäneet suurinta osaa heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on naisia enemmän hoitamattomia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä ja ylenpalttista päihteiden käyttöä, vaikka suurelle osalle varsinkaan alkoholi ei sovi lainkaan. Monilla on myös outoja ja kieroja käsityksiä rakkaudesta, omistushalua pidetään rakkautena ja mustasukkaisuus nähdään osana normaalia parisuhdetta. Ei mikään ihme siis, että jälki on monissa suomalaisissa parisuhteissa todella rumaa.
Tämä! Kuitenkin naiset hakevat selvästi enemmän apua mielenterveysongelmiin. Miehillä olisi jo korkea aika ruveta hoitamaan omia ongelmiaan, eikä kaataa niitä naisten päälle.
Niinpä niin. Kun nainen kärsii, on syy yhteiskunnan rakenteiden ja yhteiskunnan tulee puuttua vääryyteen. Kun mies kärsii, on se vain oma vika, joten hoitakoot itse omat asiansa. Mitäs menit syntymään mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan sama periaate laajemminkin näillä miehillä, jotka kommentoivat nalkuttavan akan ansainneen kurituksen? Baarissa ok mukiloida ärsyttävä henkilö tai töissä ok, jos esimies laittaa työpaikan enforcerin vähän kouluttamaan Perttiä tyhmistä ideoistaan?
Entäs leipäveistä heiluttavat naiset? Onko se vain hassuttelua?
Mutuna sanoisin tuon olevan harvinaisempaa, että sen voisi yleistää jokaista surmaa koskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tänäkin vuonna jo kaksi naista tappoi miehensä puukolla mutta ei feministitoimittajaa kiinnostunut. Miehet ry:kin vähätteli miesuhreja.
No ihmekö tuo. Miehet ry on miesjärjestöksi naamioitunut naisjärjestö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asiassa kirjoittanut ketjuun useita viestejä, joissa pohdin syitä ilmiölle. Olen myös toistuvasti pyytänyt miesnäkökulmaa asiaan. Uskon, että miehet ja naiset suhtautuvat väkivaltaan keskenään eri tavoin, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten keskusteluun osallistuvat miehet näkevät ilmiön.
Oma miesnäkökulmani on se että minkä ihmeen vuoksi naiset oikein lähtevät suhteeseen väkivaltaiseksi tiedetyn miehen kanssa, ja vaikka jo ekoilta treffeiltä tullaan silmä mustana niin jatketaan hyvin sinnikkäästi. Ja monet vielä useampaan kertaan jostain onnistutaan löytämään juuri samanlainen uusi väkivaltainen tyyppi. Eikä kavereidenkaan varoituksista piitata.
Mun tietämissä tapauksissa yksikään ei ole ollut mikään yllätys kenellekään muulle kuin naiselle itselleen. Tyypit on olleet sellaisia että miehenä mieluummin odotan vartin kuin menisin edes samaan snagarijonoon, enkä missään tapauksessa lähtisi tyyppien asunnolle jatkoille.
Sitä, miksi osa erityisesti naisista tuntee vetoa rikollisia kohtaan, on itse asiassa käsitelty samassa lehdessä kaksi viikkoa sitten:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006570142.html?share=47a1fb424e01326cca…
Juttu on kirjoitettu taitavasti ja ilmiötä pohditaan tieteellisestä näkökulmasta.
Voisitko tiivistää artikkelin pääpointin - miksi nainen hakeutuu murhaajan seuraan, miksi nainen haluaa huomiota sarjaraiskaajalta, miksi nainen vonkaa patukkaa kolmatta tappotuomiotaan istuvalta psykopaatilta? Ei ole tunnuksia hesariin.
Mitään tilastoja ei ole ja poliisi salaa kaiken. Tekijä joutui kaivamaan jokaisen tapauksen eri lähteistä, mm. yliopistolta ja käräjäoikeuden pöytäkirjoista.