Lue keskustelun säännöt.
HS Naissurmista
01.08.2020 |
Vuosina 2002-2019 parisuhdesurmien naisuhreja oli 321. Hämmentäviä huomioita jutusta on se, että etenkin iäkkäät naiset päätyivät aviomiestensa murhaamiksi. Toinen hämmentävä juttu on, että miten järkyttävän sekaisin ja väkivaltaisia jotkut miehet ovat kuten päätarinan Pete.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on Euroopan johtavia maita mitä tulee naisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa.
Se, mikä Ranskassa tai Italiassa on normaalia pariskunnan kanssakäymistä (lue turpaanveto), on Suomessa rikos.
Tilastointitavat eivät ole vertailukelpoisia.
Yhteiskuntatieteellisen loppututkinnon tehneenä minäkin aina ihmettelen tätä väkivaltaisuusväitettä, joka nousee säännöllisesti varmaankin joidenkin feministiaktivistien toimesta esiin. Tilastointi Suomessa on tarkkaa ja etelä-Euroopassa ei niin tarkkaa. Erään tutkimuksen mukaan Pohjois-Irlanti oli naisille vähiten riskaabeli parisuhdeväkivallan näkökulmasta. Se on kyllä totta että pohjoismaista Suomi on väkivaltaisin, johtuu meidän köyhästä ja sotaisesta menneisyydestä verrattuna muihin pohjoismaihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on naisia enemmän hoitamattomia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä ja ylenpalttista päihteiden käyttöä, vaikka suurelle osalle varsinkaan alkoholi ei sovi lainkaan. Monilla on myös outoja ja kieroja käsityksiä rakkaudesta, omistushalua pidetään rakkautena ja mustasukkaisuus nähdään osana normaalia parisuhdetta. Ei mikään ihme siis, että jälki on monissa suomalaisissa parisuhteissa todella rumaa.
Tämä! Kuitenkin naiset hakevat selvästi enemmän apua mielenterveysongelmiin. Miehillä olisi jo korkea aika ruveta hoitamaan omia ongelmiaan, eikä kaataa niitä naisten päälle.
Niinpä niin. Kun nainen kärsii, on syy yhteiskunnan rakenteiden ja yhteiskunnan tulee puuttua vääryyteen. Kun mies kärsii, on se vain oma vika, joten hoitakoot itse omat asiansa. Mitäs menit syntymään mieheksi.
No, olipa käsittämätön sanomani vääristely. Eikö olisi oikein, että molemmat sukupuolet hakisivat apua mt-onglemiinsa tasapuolisesti?
Monet mt-ongelmista kärsivät eivät tosiaan hae apua. Ehkä heidän syyllistämisen sijaan pitäisi palveluita kehittää siihen suuntaan, että apua saataisiin sitä tarvitseville tarjottua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on naisia enemmän hoitamattomia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä ja ylenpalttista päihteiden käyttöä, vaikka suurelle osalle varsinkaan alkoholi ei sovi lainkaan. Monilla on myös outoja ja kieroja käsityksiä rakkaudesta, omistushalua pidetään rakkautena ja mustasukkaisuus nähdään osana normaalia parisuhdetta. Ei mikään ihme siis, että jälki on monissa suomalaisissa parisuhteissa todella rumaa.
Tämä! Kuitenkin naiset hakevat selvästi enemmän apua mielenterveysongelmiin. Miehillä olisi jo korkea aika ruveta hoitamaan omia ongelmiaan, eikä kaataa niitä naisten päälle.
Niinpä niin. Kun nainen kärsii, on syy yhteiskunnan rakenteiden ja yhteiskunnan tulee puuttua vääryyteen. Kun mies kärsii, on se vain oma vika, joten hoitakoot itse omat asiansa. Mitäs menit syntymään mieheksi.
No, olipa käsittämätön sanomani vääristely. Eikö olisi oikein, että molemmat sukupuolet hakisivat apua mt-onglemiinsa tasapuolisesti?
Monet mt-ongelmista kärsivät eivät tosiaan hae apua. Ehkä heidän syyllistämisen sijaan pitäisi palveluita kehittää siihen suuntaan, että apua saataisiin sitä tarvitseville tarjottua paremmin.
Ammattiapua ei ole tosiaan aina niin helposti saatavilla. Suomalaisen psykoterapian laadussa ei ole valitettavasti yleisesti ottaen kehumista. Olen itse saanut paljon enemmän apua vertaistukiryhmästä (melkein ilmainen) kuin kalliista psykoterapiasta. Vertaistukiryhmiä on monia erilaisia ja monenlaisiin ongelmiin löytyy ryhmiä, joita yleensä eri yhdistykset ylläpitävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on Euroopan johtavia maita mitä tulee naisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa.
Se, mikä Ranskassa tai Italiassa on normaalia pariskunnan kanssakäymistä (lue turpaanveto), on Suomessa rikos.
Tilastointitavat eivät ole vertailukelpoisia.
Yhteiskuntatieteellisen loppututkinnon tehneenä minäkin aina ihmettelen tätä väkivaltaisuusväitettä, joka nousee säännöllisesti varmaankin joidenkin feministiaktivistien toimesta esiin. Tilastointi Suomessa on tarkkaa ja etelä-Euroopassa ei niin tarkkaa. Erään tutkimuksen mukaan Pohjois-Irlanti oli naisille vähiten riskaabeli parisuhdeväkivallan näkökulmasta. Se on kyllä totta että pohjoismaista Suomi on väkivaltaisin, johtuu meidän köyhästä ja sotaisesta menneisyydestä verrattuna muihin pohjoismaihin.
Itseasiassa suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten väkivaltaisuudessa on vain yksi selkeä ero. Suomessa syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset ovat huomattavasti väkivaltaisempia kuin muissa pohjoismaissa. Tuon yhden viiteryhmän ulkopuolella Suomi on itse asiassa vähemmän väkivaltainen maa kuin vaikkapa Ruotsi.
Yli 80%:ssa henkirikoksista Suomessa vähintään toinen mutta useimmiten sekä tekijä että uhri on tekohetkellä päihtynyt. Muissa pohjoismaissa osuus on puolet pienempi.
Sama ilmiö on havaittavissa myös lähisuhde- ja perheväkivallassa. HUOM! Tämä ei tarkoita etteikö lähisuhde- ja perheväkivaltaa ole kuin päihdeongelmaisten välillä, mutta selittää Suomen ja muiden pohjoismaiden eron tilastoissa
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Totta kai menevät. Miehiä hekin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.
Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
No kyllähän monesti tiedetään syy. Eli mikä on seuraava siirto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Näin siinä käy, kun artikkeli on maksumuurin eikä kukaan vaivaudu referoimaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
No kyllähän monesti tiedetään syy. Eli mikä on seuraava siirto?
Ja tämä syy on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Näin siinä käy, kun artikkeli on maksumuurin eikä kukaan vaivaudu referoimaan sitä.
Niin? En minäkään tunge ketjuihin, jossa käsitellään aihetta, josta en ole perillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
Asioita ei valitettavasti voi muuttaa jos nainen on mielisairas ja pilleripölyssä, hänelle on mahdotonta ja turha puhua järkeä. Syitä miesvalintaan on mahdotonta löytää joten parempi vaan hyväksyä että silloin tällöin joiltakin lähtee henki tässä ruletissa. Onneksi aika marginaalinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Paljonko keskusteltavaa itse artikkelissa on puhumatta aiheesta yleisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Näin siinä käy, kun artikkeli on maksumuurin eikä kukaan vaivaudu referoimaan sitä.
Niin? En minäkään tunge ketjuihin, jossa käsitellään aihetta, josta en ole perillä.
No ei näytä olevan ketjun ensimmäinen vastaakaan peril tuosta artikkelista, mutta silti hänen viestinsä on kerännyt 231 ylänuolta, koska siinä esitetään suomalaiset miehet negatiivisessa valossa ja suomalaiset naiset uhreina.
Tästä aiheesta halutaan vaieta koska monen agendalla on saan suomalaisesta miehestä kuva puhtaana pulmusena ja korostaa vain muiden kulttuurien rikollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika turhauttavaa yrittää keskustella reportaasista, kun suuri osa ketjuun tulleista ei ole koko reportaasia edes lukenut, mussuttaa vain omaa mutuaan.
Paljonko keskusteltavaa itse artikkelissa on puhumatta aiheesta yleisemmin?
Toimittaja on käynyt läpi jokaisen kyseisen vuoden naissurman ja etsinyt teon motiivit, taustatekijät ja kertonut tapahtumien tarinan. Itse päätarinaa on kerrottu usean sivunverran.
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
No, olipa käsittämätön sanomani vääristely. Eikö olisi oikein, että molemmat sukupuolet hakisivat apua mt-onglemiinsa tasapuolisesti?