Lue keskustelun säännöt.
HS Naissurmista
01.08.2020 |
Vuosina 2002-2019 parisuhdesurmien naisuhreja oli 321. Hämmentäviä huomioita jutusta on se, että etenkin iäkkäät naiset päätyivät aviomiestensa murhaamiksi. Toinen hämmentävä juttu on, että miten järkyttävän sekaisin ja väkivaltaisia jotkut miehet ovat kuten päätarinan Pete.
Kommentit (403)
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
Naiset lavastaa osan itsemurhista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
Naiset lavastaa osan itsemurhista?
En tiedä. Tai ehkä jotkut naiset ajavat miehet henkisesti niin ahtaalle, että heikkona hetkenä itsemurha tuntuu ainoalta ulkospääsyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
Naiset lavastaa osan itsemurhista?
En tiedä. Tai ehkä jotkut naiset ajavat miehet henkisesti niin ahtaalle, että heikkona hetkenä itsemurha tuntuu ainoalta ulkospääsyltä.
On ne naiset kamalia. Ajavat miehet niin ahtaalle, että niiden pitää hakata naisiaan ja tappaa ne ja joskus panevat niin ahistaa, että pitää omaakin henkeä miettiä, josko lopettais. Kannattaisiko kokeilla pysyä vaan kaukana niistä naisista, jos nuin ahistaa.
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
Sekin mietityttää miten arvostelukyvyttömiä rakkausnarkkeja jotkut naiset ovat. Tilastoihin tulee kymmenen merkintää väkivallasta ja eikun takaisin psykon luokse. Turhauttavaa. Nämä naiset tarvitseisivat myös apua tunne-elämänsä ongelmiin, jotta tilastotkin kaunistuisivat. Muuten näitä tilastoja käytetään hyväksi suomalaisten miesten mollaamiseksi. Tosiasioita kiistämättä, mutta juuri niiden vuoksi pitää toistaa ja toistaa, että muualla on paljon paljon pahemmin. Naisilla ei ole edes teoreettista uloskäyntiä parisuhdeahingosta. Jatkuva väkivalta on naisten oma tahto Suomessa. Feminismiä tarvitaan kipeästi muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
Sattuneesta syystä ei ole tilastoja, sillä mamuperheen naiset eivät lavertele...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18 vuoden aikana naisia kuolee nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin surmaamana noin puolet siitä määrästä, mitä miehiä kuolee joka vuosi itsemurhaan. Pistää miettimään.
Naiset lavastaa osan itsemurhista?
En tiedä. Tai ehkä jotkut naiset ajavat miehet henkisesti niin ahtaalle, että heikkona hetkenä itsemurha tuntuu ainoalta ulkospääsyltä.
On ne naiset kamalia. Ajavat miehet niin ahtaalle, että niiden pitää hakata naisiaan ja tappaa ne ja joskus panevat niin ahistaa, että pitää omaakin henkeä miettiä, josko lopettais. Kannattaisiko kokeilla pysyä vaan kaukana niistä naisista, jos nuin ahistaa.
Varmaan monen miehen totta puhuen kannattaisikin. Etenkin kannattaisi pysyä erossa myrkyllisistä ja muuten "huonoista" naisista, joiden osuus kaikista naisista ei ole mikään vähäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tur vapai kanhakijoiden tekemät kunniamurhatkin kantasuomalaistenmiesten piikkiin? Nämä tulevat varmasti tulevaisuudessa lisääntymään.
Valitettavasti aiheesta ei saa keskustella valtamediassa. Ei ainakaan vihervasemmiston äänenkannattajassa Hesarissa.
Luetko Hesaria oikeasti ollenkaan vai perustuuko käsityksesi siihen, mitä olet jollain nettipalstalla aiheesta kuullut? Hesarissa on ollut kunniaväkivallasta ihan vuodenkin sisällä useita juttuja.
Sattuneesta syystä ei ole tilastoja, sillä mamuperheen naiset eivät lavertele...
Lasun sossuna olen kanssasi hyvin erimieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
Asioita ei valitettavasti voi muuttaa jos nainen on mielisairas ja pilleripölyssä, hänelle on mahdotonta ja turha puhua järkeä. Syitä miesvalintaan on mahdotonta löytää joten parempi vaan hyväksyä että silloin tällöin joiltakin lähtee henki tässä ruletissa. Onneksi aika marginaalinen ilmiö.
Syitä tutkiessa auttaisi tietää näiden naisten sosiaalinen status, kyvykkyys, koulutus, työ. Onko käytettävissä turvasuhteita, hyvä perhe, ystävät jotka pystyy auttamaan. Oletan ettei ole juuri mitään. Sama miehellä. Tai eihän yleisön tarvi tietää, mutta jos tilastoja tarjoillaan yleisölle noin ylimalkaisesti niin se harhauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin naisen kanssa, jonka mies oli juuri vapautumassa vankilasta tapon yrityksestä. Kohteena oli ollut tämä nainen, ja hän siis iloisesti tuntui odottavan miestä kotiin. Molemmat olivat alkoholisteja. Nainen tuntui hyväksyneen väkivallan kuuluvaksi osaksi elämäänsä. Se oli hänen käsityksensä rakkaudesta. Ei siinä oikein voi auttaa toista, vaikka miten haluaisi, kun toinen on jumiutunut niin täysin hyväksymään väkivallan osana elämää. Valinta lähtemisestä tai jäämisestä on aina lopulta kuitenkin naisen itse tehtävä. Tämäkin nainen oli tilanteessa, jossa apua oli hyvin paljon saatavilla.
Tätä ei tietysti saisi sanoa ääneen, mutta HS:n jutussa nainen itse kaikista varoituksista huolimatta valitsi alkaa seurustella tappajan ja yleisesti sekop*äksi tiedetyn miehen kanssa. Jonkinlaista vastuuta täytyy naiselle itselleenkin laittaa. Se ei tarkoita uhrin syyllistämistä, vaan ensisijaisesti jokainen on vastuussa omasta elämästään. Huono valinta ei silti saisi tarkoittaa väkivallan kohteeksi joutumista. Totta on siis sekin, että jokaisen naisen väkivaltainen kuolema on aina myös yhteiskunnan epäonnistuminen.
Jokainen väkivaltainen kuolema on yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi sijoittaa resursseja siihen että väkivaltainen kuolleisuus olisi nolla. Luulen että valtion rahat eivät riitä. Näitä friikkejä alakulttuureita ja huume, -viinasekoilijoita tulee aina olemaan.
Niin, en tiedä. Ehkä tärkeintä on painottaa hyvää ihan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa. Ja panostaa lapsiperheisiin. Ja poistaa häpeää ja stigmaa. Ja madaltaa kynnystä hakea apua ilman mitään vaatimuksia.
Itse olen miettinyt sitä häpeää, mitä parisuhdeväkivalta uhrissa synnyttää. Sen täytyy olla ihan hirveän musertava, vaikka eihän siinä oikeasti ole mitään hävettävää! Todella helposti vain me luodaan sellainen yhteiskunta, jossa jäädään häpeän takia huonoon parisuhteeseen. Vaikka sanoin aiemmin, että osittain kyse on ainakin joskus myös naisen omasta valinnasta, niin toivoisin, ettei tarvitsisi tuntea häpeää. Meistä jokainen tekee välillä huonoja valintoja, ja ja katse pitäisi olla aina tulevaisuudessa.
Siis aina kun joku valittaa vaikka väsymystä lapsiperhe-elämään, niin jokaisella on vastuu olla sanomatta "itsepä olet lapsesi tehnyt". Tuo asenne muilta on pohjimmiltaan ehkä se, mikä saa uhrin jäämään. Se kylmyys rampauttaa epäonnistumisen tunteen kautta. "En onnistunut tässäkään asiassa, olen merkityksetön ja huono ihminen".
Tärkeintä varmaan on muun yhteiskunnan osoittaa, että jokainen on arvokas ja että me muut välitetään. Vaikka nainen jäisi, yhteiskunta voi olla matkan varrella mukana tukena (ja laittaa oikeasti vaaralliset henkilöt kärsimään pidempiä tuomioita).
Mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tukea ja hoitaa? Nämä naiset ovat niin vahvasti aivopestyjä ja läheisriippuvaisia, että yhteiskunta ei tietyn pisteen jälkeen voi enää tehdä mitään. Turvakoteja on, on keskusteluapua, hankitaan asuntoja ja hommataan lähestymiskieltoa ja silti nämä palaavat sen hakkaavan miehen luo. "Koska se niin rakastaa, hyvä mies on vaikka tulinen luonne. En pärjää yksin eikä mies pärjää ilman mua."
Ketään ei voi auttaa ilman autettavan omaa halua.Juuri yllä kerroin, että lopulta se on (useimmiten ainakin) naisen oma valinta jäädäkö vai lähteä. Mutta kyllä yhteiskunnan pitää tukea ja hoitaa, eikä jättää ketään täysin oman itsensä varaan. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta niistäkin, jotka eivät itse pysty. Pakottaa ei voi, mutta apua on hyvä tarjota tasaisin väliajoin ja ilmoittaa, että täällä ollaan, jos apua tarvitsee.
Ärsyttää tuo asenne, itsepä olet itsesi tuohon liemeen saattanut. Tuo on syyllistämistä, eikä tuo mitään hyvää tullessaan. Parempi lähtökohta olisi miettiä niitä syitä, mikä on alunperin saanut naisen valitsemaan kyseisen miehen ja/tai jäämisen. Kun ymmärretään näitä syitä paremmin, voidaan muuttaa asioita.
Asioita ei valitettavasti voi muuttaa jos nainen on mielisairas ja pilleripölyssä, hänelle on mahdotonta ja turha puhua järkeä. Syitä miesvalintaan on mahdotonta löytää joten parempi vaan hyväksyä että silloin tällöin joiltakin lähtee henki tässä ruletissa. Onneksi aika marginaalinen ilmiö.
Syitä tutkiessa auttaisi tietää näiden naisten sosiaalinen status, kyvykkyys, koulutus, työ. Onko käytettävissä turvasuhteita, hyvä perhe, ystävät jotka pystyy auttamaan. Oletan ettei ole juuri mitään. Sama miehellä. Tai eihän yleisön tarvi tietää, mutta jos tilastoja tarjoillaan yleisölle noin ylimalkaisesti niin se harhauttaa.
Kannattaa lukea se Hesarin juttu, siellä ne oli. Mutta toki jos haluaa vaan öyhhöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asiassa kirjoittanut ketjuun useita viestejä, joissa pohdin syitä ilmiölle. Olen myös toistuvasti pyytänyt miesnäkökulmaa asiaan. Uskon, että miehet ja naiset suhtautuvat väkivaltaan keskenään eri tavoin, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten keskusteluun osallistuvat miehet näkevät ilmiön.
Oma miesnäkökulmani on se että minkä ihmeen vuoksi naiset oikein lähtevät suhteeseen väkivaltaiseksi tiedetyn miehen kanssa, ja vaikka jo ekoilta treffeiltä tullaan silmä mustana niin jatketaan hyvin sinnikkäästi. Ja monet vielä useampaan kertaan jostain onnistutaan löytämään juuri samanlainen uusi väkivaltainen tyyppi. Eikä kavereidenkaan varoituksista piitata.
Mun tietämissä tapauksissa yksikään ei ole ollut mikään yllätys kenellekään muulle kuin naiselle itselleen. Tyypit on olleet sellaisia että miehenä mieluummin odotan vartin kuin menisin edes samaan snagarijonoon, enkä missään tapauksessa lähtisi tyyppien asunnolle jatkoille.
Lähisuhdeväkivallan ja muut suojelukäsitteet luotiin aikana, kun naisten tasa-arvo ei ollut vielä niin pitkällä eikä turvaverkkoja luotu, joten tuollaisia tekijöitä kuin naisen oma aktiivisuus olla pahassa suhteessa ei huomioitu. Sama kehitys lasten kurituksessa, joka on kai vähentynytkin mutta laiminlyönnit edelleen yleisiä, mutta heillekin on lasut. Lapset tässä ovat todella syyttömiä osaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan sama periaate laajemminkin näillä miehillä, jotka kommentoivat nalkuttavan akan ansainneen kurituksen? Baarissa ok mukiloida ärsyttävä henkilö tai töissä ok, jos esimies laittaa työpaikan enforcerin vähän kouluttamaan Perttiä tyhmistä ideoistaan?
Entäs leipäveistä heiluttavat naiset? Onko se vain hassuttelua?
Mutuna sanoisin tuon olevan harvinaisempaa, että sen voisi yleistää jokaista surmaa koskemaan.
Moniko mies uskaltaa edes ilmoittaa jos nainen pahoinpitelee? Lisäksi miehiltä ei ikinä kysytä onko vaimo väkivaltainen. Vain naisille tehdään näitä kyselyitä. Tätä on feminismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse asiassa kirjoittanut ketjuun useita viestejä, joissa pohdin syitä ilmiölle. Olen myös toistuvasti pyytänyt miesnäkökulmaa asiaan. Uskon, että miehet ja naiset suhtautuvat väkivaltaan keskenään eri tavoin, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten keskusteluun osallistuvat miehet näkevät ilmiön.
Oma miesnäkökulmani on se että minkä ihmeen vuoksi naiset oikein lähtevät suhteeseen väkivaltaiseksi tiedetyn miehen kanssa, ja vaikka jo ekoilta treffeiltä tullaan silmä mustana niin jatketaan hyvin sinnikkäästi. Ja monet vielä useampaan kertaan jostain onnistutaan löytämään juuri samanlainen uusi väkivaltainen tyyppi. Eikä kavereidenkaan varoituksista piitata.
Mun tietämissä tapauksissa yksikään ei ole ollut mikään yllätys kenellekään muulle kuin naiselle itselleen. Tyypit on olleet sellaisia että miehenä mieluummin odotan vartin kuin menisin edes samaan snagarijonoon, enkä missään tapauksessa lähtisi tyyppien asunnolle jatkoille.
Miehiäkin tulee surmatuksi jos hyvä manipulointikykyinen sosiopaatti saa mukaansa. Heti kun epäilyttää tai on suora viite, pitää niin naisen kuin miehen ottaa jalat alleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan sama periaate laajemminkin näillä miehillä, jotka kommentoivat nalkuttavan akan ansainneen kurituksen? Baarissa ok mukiloida ärsyttävä henkilö tai töissä ok, jos esimies laittaa työpaikan enforcerin vähän kouluttamaan Perttiä tyhmistä ideoistaan?
Entäs leipäveistä heiluttavat naiset? Onko se vain hassuttelua?
Mutuna sanoisin tuon olevan harvinaisempaa, että sen voisi yleistää jokaista surmaa koskemaan.
Moniko mies uskaltaa edes ilmoittaa jos nainen pahoinpitelee? Lisäksi miehiltä ei ikinä kysytä onko vaimo väkivaltainen. Vain naisille tehdään näitä kyselyitä. Tätä on feminismi.
Ei, vaan tuo on sitä toksista maskuliinisuutta. Mies ei uskalla ilmoittaa joutuneensa naisen pahoinpitelemäksi, koska siinä on vaarassa joutua naurunalaiseksi nimenomaan mieheyteen liitettyjen mielikuvien ja rooliodotusten takia. Olet varmaan huomannut, että nimenomaan feministit pyrkivät purkamaan näitä kapeita roolimalleja. Ne on ihan toiset tahot, jotka haluavat, että miehen pitää olla mies (tosin se ilmaistaan niin, että miehen täytyy saada olla mies).
Naisethan tälläkin palstalla ilkkuvat miehille jos mies avautuu esim. Kokemastaan väkivallastaan. Terveydenhuolto ja kriisikeskuskin on naisvaltaisia joten pelkkää naurua sieltä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan sama periaate laajemminkin näillä miehillä, jotka kommentoivat nalkuttavan akan ansainneen kurituksen? Baarissa ok mukiloida ärsyttävä henkilö tai töissä ok, jos esimies laittaa työpaikan enforcerin vähän kouluttamaan Perttiä tyhmistä ideoistaan?
Entäs leipäveistä heiluttavat naiset? Onko se vain hassuttelua?
Mutuna sanoisin tuon olevan harvinaisempaa, että sen voisi yleistää jokaista surmaa koskemaan.
Moniko mies uskaltaa edes ilmoittaa jos nainen pahoinpitelee? Lisäksi miehiltä ei ikinä kysytä onko vaimo väkivaltainen. Vain naisille tehdään näitä kyselyitä. Tätä on feminismi.
Mies pystyy yhtäläisesti tekemään rikosilmoituksen netissä, jos katsoo sen aiheelliseksi. Poliisi käsittelee kaikki pahoinpitelyilmoitukset. Molempia osapuolia kuullaan. Tämä ei riipu sukupuolesta. Syyttäjä päättää ylittyykö syytekynnys ja tämä on kiinni syyttäjän sen hetkisestä mielialasta, tekotavasta ja seurauksista uhrille ja siitä mitä vaatimuksia uhrilla on, ei kenenkään sukupuolesta. Koko prosessissa ei tarvitse välttämättä käydä näyttäytymässä missään.
Petekin oli sekaisin kuin seinäkello ja lukuisia huolestuneita yhteenottoja poliisiin ja lukuisia tuomioita. Mutta niin vaan pääsi vapaaksi. Olisi pitänyt luokitella mielisairaaksi eikä laittaa linnaan jossa oppi kristinuskon.
Vierailija kirjoitti:
Petekin oli sekaisin kuin seinäkello ja lukuisia huolestuneita yhteenottoja poliisiin ja lukuisia tuomioita. Mutta niin vaan pääsi vapaaksi. Olisi pitänyt luokitella mielisairaaksi eikä laittaa linnaan jossa oppi kristinuskon.
OT mutta mitä näitä uskon löytäneitä linnakundeja ja ex-sellaisia olen nähnyt, niin suurimmalle osalle se ei tee ollenkaan hyvää. Harva on motivoitunut muuttamaan elämänsä, jotkut voivat päällisin puolin vaikuttaa parannuksen tehneiltä mutta tosiasiassa se usko vain ruokkii tällaisen henkilön narsistista ajatusmaailmaa. Jeesus kun kumminkin antaa kaiken anteeksi. Psyykkisesti sairailla ja psykoottisilla vangeilla on taas vaarana harhojen ja mt-häiriöiden vahvistuminen liiallisen uskonnon tankkauksen myötä.
En huomannut, että kukaan olisi vastannut mun ihmettelyyn eli miksi joku ns normaali nainen alkaa seurustelemaan tunnetun murhamiehen kanssa. Ei mulle kyllä mahdu päähän tää juttu. N38
Vierailija kirjoitti:
En huomannut, että kukaan olisi vastannut mun ihmettelyyn eli miksi joku ns normaali nainen alkaa seurustelemaan tunnetun murhamiehen kanssa. Ei mulle kyllä mahdu päähän tää juttu. N38
Varmaan sen takia et ole saanut vastausta, koska täällä ei sellaisia naisia pyöri. Ne naiset, jotka tänne kirjoittelevat, eivät myöskään voi ymmärtää asiaa.
Oli kyllä niin hyytävää luettavaa etten saanut luettua artikkelia kokonaan. Tosin tuo pisin juttu oli niin vangitsevaan tyyliin kirjoitettu että siitä en pystynyt irtautumaan.
Joku fiksu kyseli miksi nainen pysyy väkivaltaisessa suhteessa. Artikkelin ensimmäisessä esimerkissä nainen oli lähtenyt karkuun parinsadan km:n päähän ja vaihtanut puhelinnumeronsa mutta kas, tämä täysin sekopäiseltä ja pakkomielteiseltä vaikuttanut sadistikumppani löysi hänet silti nopeasti. Joillekin ei ole siunaantunut kovin hyvää rajojenpitämiskykyä. Kun vainooja sitten vetää oikeista naruista mm. uhkailemalla että päädyt hautaan jos lähdet niin minun on äärimmäisen helppo ymmärtää miksi lähteminen on monissa tilanteissa vaikeaa. Jotkut ihmiset ovat äärimmäisen taitavia manipuloimaan. Ja harva meistä on kokenut noin uskottavan uhkauksen omaa henkeään kohtaan. Uhri ei näe muita vaihtoehtoja kuin yrittää lepytellä "petoa" joka on koko ajan iskuetäisyydellä.
Raivostuttavaa oli myös lukea miten voimattomia naisen tytär, miehen äiti ja paikkakunnan poliisi olivat. Mies tunnettiin ongelmapesäkkeenä mutta mitään ei mahdettu.
Jos asialla on jonkun mielestä väliä, kerron lopuksi että näin kirjoitti herran vuonna 2020 kalpeanaamainen neljääkymppiä lähentelevä mies.
Parempihan se olisi, jos nuo naistentappajatkin tappaisivat vain itsensä ensin.