Lääkäri - miksi ylipainosta ei saa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainosta pitää puhua. Tämä lääkäri on aivan oikeassa. Parempi tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Tarvittaisiin enemmän tohtori Now tyyppisiä lääkäreitä, jotka sanovat suorat sanat näille "geenit/ kilppari/ mitään en syö" pskanjauhajille, jotka vaan keksivät loputtomasti tekosyitä eivätkä ota vastuuta itsestään.

Tohtori Now'n ohjelmissa kaikille annetaan psykoterapiaa, sillä syy syödä on henkinen. Syömisen syyt pitää saada ratkaistua, mutta siihen ei saa Suomessa apua. Osa hoitaa ongelmiaan juomalla, osa syömällä ja osa huumeilla. Huumeisiin ja juomiseen saa apua, syömiseen ei.

Kuule kyllä ne syyt syömiseen voi olla ihan vaan persous herkuille ja syy liikkumattomuudelle se, että tykkää mielummin esim lukea kirjaa.

T. 19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Väärin, väärin. Ihminen on kokonaisuus ja konaisvaltaisesti tulisi lääkärin aina huomioida potilas. Jos näkee terveyttä haittaavan, uhkaavan tekijän, on siihen velvollisuus puuttua, olipa se sitten vaikka se ylipaino.

Okei. Eli joka kerta kun menen lääkärille mistä syystä tahansa, pitää käydä läpi ylipaino, tupakointi, huonot työkengät, tylsä työ, stressi ja avio-ongelmat sekä ajoittainen riittämättömyyden tunne äitinä.

Otanpa nämä puheeksi seuraavalla kerralla kun käyn hakemassa sairaslomaa nuhakuumeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Yleensä lääkäri jättää sen varsinaisen asian kokonaan huomiotta ja keskittyy vain ylipainoon. Angiinaan tarvitaan nieluviljely ja varalle antibioottiresepti, ei laihdutusohjeita.

Tupakasta vierottautumiseen on kaikenmaailman hypnoosihoitoa ja nikotiinikorvausvalmisteita myydään huoltoasemillakin. Tupakasta pääsee helposti eroon, ei osta eikä laita sellaista suuhun. Jokaisen pitää kuitenkin syödä. Kuten tuossa jo aiemmin sanottiin, ruoka on monelle ongelma lapsuudesta asti, kun sitä on käytetty lohduttamiseen ja rankaisemiseen. Lapsi tarvitsee kipuun ja pahaan mieleen syliä, ei pullaa suuhun.

Mutta kenenkään ei tarvitse syödä yli tarpeen, niin kuin ei tarvitse polttaa tupakkaakaan. Eikä kenenkään tarvitse lopettaa syömistä, tarvitsee vain vähentää. Tupakointi pitää lopettaa kokonaan, jotta sen haitat poistuisivat. 

Lihavuutta (Huom, lihavuus ja ylipaino ovat eri asioita) tulisi hoitaa enemmän mielenterveyshoitona, sillä lähes aina lihavuuden taustalla on jokin psyykkinen häiriötila. Se harvoin auttaa ketään, että kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän ja syyllistetään ja häpäistään lihavaa. Päinvastoin, se vaan vetää ihmisen enemmän kuoreensa. Lihavuus ei ole vain yksilön asia, se koskettaa koko yhteiskuntaa ja sama pätee mt ongelmiin. Lihavuuden hoitoon tulisi kehittää jokin lyhytterapiamuoto, tai esim. ryhmäterapia, jossa päästäisiin juurisyyn kimppuun ja saataisiin kenties pysyvämpiä tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ylipainosta on vähän turha huomauttaa: kyllä minä itsekin tiedän olevani lihava, omistan peilin ja silmät. Mielestäni vähän sama kuin sanoisi silmäpuolelle, että sulta muuten puuttuu toinen silmä. No shit, Sherlock! :D

Oma lihavuuteni johtuu syömishäiriöstä, johon en ole vielä saanut minkäänlaista hoitoa. Opin jo lapsena syömään tunteisiini ja minua palkittiin sekä rangaistiin ruoalla aktiivisesti. En saanut kannustusta tai syliä, mutta herkkuja senkin edestä. On vaatinut paljon työtä opetella yksin pois tunnesyömisestä, ja ikävä kyllä tilalle puhkesi ahmimishäiriö. Sitä taas ei tässä maassa osata ilmeisesti hoitaa ollenkaan. 

Oletko miettinyt hypnoosia/hypnoterapiaa? Sinulla on selvät syyt asiaan, mutta alitajunnalle pitäisi syöttää uudet väitteet. Törmäsin eilen netissä otsikoihin, että hypnoosi on auttanut paino-ongelmaan. En vaan lukenut niitä, kun etsin muuta tietoa hypnoosista.

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

Saahan siitä puhua, mutta pitää ymmärtää että ns. tieto ei ole puoli työtä. Kukaan ei ole lihava siksi, että ei ymmärrä olevansa lihava, ei tiedä sen haittavaikutuksia tai miten voisi laihtua (pl. tietysti vaikka kehitysvammaiset).

Tämä toimii toisinpäinkin, esim. minä olen melko laiha, syön huonosti ja kärsin tilanteesta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ei se kuitenkaan auta mitään että tiedän että pitäisi syödä paremmin. Ruoka, varsinkaan ravitseva sellainen, ei vain maistu.

Terveydenhuollossa pitäisi olla konkreettisia keinoja auttaa ylipainoisia laihtumaan, mitä ne voisivat olla, tietää varmasti lääkärit paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Väärin, väärin. Ihminen on kokonaisuus ja konaisvaltaisesti tulisi lääkärin aina huomioida potilas. Jos näkee terveyttä haittaavan, uhkaavan tekijän, on siihen velvollisuus puuttua, olipa se sitten vaikka se ylipaino.

Okei. Eli joka kerta kun menen lääkärille mistä syystä tahansa, pitää käydä läpi ylipaino, tupakointi, huonot työkengät, tylsä työ, stressi ja avio-ongelmat sekä ajoittainen riittämättömyyden tunne äitinä.

Otanpa nämä puheeksi seuraavalla kerralla kun käyn hakemassa sairaslomaa nuhakuumeeseen.

Ota ihmeessä, jos ajattelet, että ne saattavat aiheuttaa sinulle vakavia ongelmia jatkossa. Itsekin menin kerran vain näyttämään lääkärille ihottumaa ja lopulta päädyin purkamaan hänelle myös työahdistukseni. Sain sitten avun siihenkin ennen kuin jouduin jäämään sairaslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainosta pitää puhua. Tämä lääkäri on aivan oikeassa. Parempi tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Tarvittaisiin enemmän tohtori Now tyyppisiä lääkäreitä, jotka sanovat suorat sanat näille "geenit/ kilppari/ mitään en syö" pskanjauhajille, jotka vaan keksivät loputtomasti tekosyitä eivätkä ota vastuuta itsestään.

Ne ”tekosyyt” on vaan muita varten, koska totuutta on vaikea kertoa. Ylipainoiset (ainakin osa) kantaa syömisestä häpeää ja sekin vaan lisää syömistä, samalla tavalla kun alkoholistit ja peliriippuvaiset tuntee häpeää noista eikä kerro totuutta kenellekään vaan yrittävät kaunistella asiaa.

Se on lähinnä surullista, että totuuden kertominen on kanssaihmisistä niin ”inhottavaa”, että parempi on vaan yrittää salailla ja piilottaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuutta (Huom, lihavuus ja ylipaino ovat eri asioita) tulisi hoitaa enemmän mielenterveyshoitona, sillä lähes aina lihavuuden taustalla on jokin psyykkinen häiriötila. Se harvoin auttaa ketään, että kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän ja syyllistetään ja häpäistään lihavaa. Päinvastoin, se vaan vetää ihmisen enemmän kuoreensa. Lihavuus ei ole vain yksilön asia, se koskettaa koko yhteiskuntaa ja sama pätee mt ongelmiin. Lihavuuden hoitoon tulisi kehittää jokin lyhytterapiamuoto, tai esim. ryhmäterapia, jossa päästäisiin juurisyyn kimppuun ja saataisiin kenties pysyvämpiä tuloksia.

No se ei ketään laihduta, että vieraiden ihmisten kesken lässytettäisiin jotain höpöhöpöä. Se auttaisi enemmän, että ihmistä ohjattaisiin ostamaan omalle jalalle sopivat, hyvät urheilujalkineet ja ohjattaisiin löytämään arjessa toteutettavia liikuntamuotoja. Ja laitettaisiin herkut kortille, niitä saisi ostaa kaupasta vaan esim yhden jätskin viikossa.

T. 19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Yleensä lääkäri jättää sen varsinaisen asian kokonaan huomiotta ja keskittyy vain ylipainoon. Angiinaan tarvitaan nieluviljely ja varalle antibioottiresepti, ei laihdutusohjeita.

Tupakasta vierottautumiseen on kaikenmaailman hypnoosihoitoa ja nikotiinikorvausvalmisteita myydään huoltoasemillakin. Tupakasta pääsee helposti eroon, ei osta eikä laita sellaista suuhun. Jokaisen pitää kuitenkin syödä. Kuten tuossa jo aiemmin sanottiin, ruoka on monelle ongelma lapsuudesta asti, kun sitä on käytetty lohduttamiseen ja rankaisemiseen. Lapsi tarvitsee kipuun ja pahaan mieleen syliä, ei pullaa suuhun.

Mutta kenenkään ei tarvitse syödä yli tarpeen, niin kuin ei tarvitse polttaa tupakkaakaan. Eikä kenenkään tarvitse lopettaa syömistä, tarvitsee vain vähentää. Tupakointi pitää lopettaa kokonaan, jotta sen haitat poistuisivat. 

Sehän juuri oli pointti. On paljon helpompaa lopettaa kokonaan. 

Siinä tuo artikkelin lääkäri on väärässä, että olisi jotenkin myöhäistä tehdä,asialle jotain, jos ylipainoa on esim 40 kg. Ei ole.

Minulla oli helmikuussa ylipainoa 35 kg. Nyt ylipainoa on ”enää” 20 kg. Jos sain 15 kg pois, saan toisetkin 15 kg. Mahdotonta se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

🤣 heti löytyi joku muu selitys laihtumiselle kuin negatiivinen energian saannin ja kulutuksen -suhde.

Niin ja kyllä löytyy kokemusta anemiasta ja laihduttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Toivon todella, että joku lihavuuden hoitoon erikoistunut lääkäri kirjoittaa vastineen tai antaa haastatteluun. Näin tietämätön lääkäri opettaa Turun lääkiksessä tulevia lääkäreitä, järkyttävää! Puhuu lihavuusleikkauksistakin vippaskonsteina eikä ymmärrä psyykkistä osuutta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

🤣 heti löytyi joku muu selitys laihtumiselle kuin negatiivinen energian saannin ja kulutuksen -suhde.

Niin ja kyllä löytyy kokemusta anemiasta ja laihduttamisesta.

Niin väitätkö ettei raudanpuutteen paranemisesta johtuva liikunnan ja siten energiankulutuksen lisääminen vaikuta mitenkään laihtumiseen? Toki vaikutus on välillinen, mutta aivan olennainen. Jos laihtuminen yksinkertaistetaan vain "syö vähemmän kuin kulutat" -hommaksi eikä tämän toteuttamiseen anneta käytännön apuja (kuten vaikka sitä rautalisää), niin ei ihme että ylipainoisia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuutta (Huom, lihavuus ja ylipaino ovat eri asioita) tulisi hoitaa enemmän mielenterveyshoitona, sillä lähes aina lihavuuden taustalla on jokin psyykkinen häiriötila. Se harvoin auttaa ketään, että kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän ja syyllistetään ja häpäistään lihavaa. Päinvastoin, se vaan vetää ihmisen enemmän kuoreensa. Lihavuus ei ole vain yksilön asia, se koskettaa koko yhteiskuntaa ja sama pätee mt ongelmiin. Lihavuuden hoitoon tulisi kehittää jokin lyhytterapiamuoto, tai esim. ryhmäterapia, jossa päästäisiin juurisyyn kimppuun ja saataisiin kenties pysyvämpiä tuloksia.

No se ei ketään laihduta, että vieraiden ihmisten kesken lässytettäisiin jotain höpöhöpöä. Se auttaisi enemmän, että ihmistä ohjattaisiin ostamaan omalle jalalle sopivat, hyvät urheilujalkineet ja ohjattaisiin löytämään arjessa toteutettavia liikuntamuotoja. Ja laitettaisiin herkut kortille, niitä saisi ostaa kaupasta vaan esim yhden jätskin viikossa.

T. 19

Kortille pitää laittaa sitten kaikki mahdollinen, josta voi jatkojalostaa jotain epäterveellistä tai joka liikaa syötynä antaa liikaa energiaa. Avokado ja pähkinät lähtee sitten ekana.

Jenkeissä näissä kehopositiivisuuspiireissä on neuvottu ottamaan jotain käyntikortteja mukaan lääkärin vastaanotolle, jossa sanotaan että hoida minua painoneutraalisti, en halua keskustella ylipainosta. Kai sama ajattelumalli rantautuu väistämättä lopulta Eurooppaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Tämä on kyllä huono vertaus siinä mielessä, että kuka tahansa puoliksikin normaaliälyinen tajuaa ylipainonsa, harvempi osaa tunnistaa melanoomaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ylipainosta on vähän turha huomauttaa: kyllä minä itsekin tiedän olevani lihava, omistan peilin ja silmät. Mielestäni vähän sama kuin sanoisi silmäpuolelle, että sulta muuten puuttuu toinen silmä. No shit, Sherlock! :D

Oma lihavuuteni johtuu syömishäiriöstä, johon en ole vielä saanut minkäänlaista hoitoa. Opin jo lapsena syömään tunteisiini ja minua palkittiin sekä rangaistiin ruoalla aktiivisesti. En saanut kannustusta tai syliä, mutta herkkuja senkin edestä. On vaatinut paljon työtä opetella yksin pois tunnesyömisestä, ja ikävä kyllä tilalle puhkesi ahmimishäiriö. Sitä taas ei tässä maassa osata ilmeisesti hoitaa ollenkaan. 

Minä en saanut lapsena rakkautta enkä herkkuja, ruokakin oli yleensä aika mautonta. Vasta keski-ikäisenä olen ollut hieman ylipainon puolella koska ruoka on niin hyvää ja sitä on tullut syötyä liikaa. Ymmärrän jos lapsena on ylipainoinen niin aikuisena kehon koostumus on melko pysyvästi viallinen. Vika on vanhemmissa. Muuten se on vain arkipäivän valintoja että lihotko vai laihdutko. Moni syyttää lääkkeitä ja kilpirauhasta vaikka vain osalla se on totta. Hyvä uutinen: sinun on mahdollista laihtua kun vain teet sen.