Lääkäri - miksi ylipainosta ei saa puhua?

On ihana olla uhkea ja muhkea. T. 144 kiloinen nainen

Se, että sanoo lihavalle "laihduta", on yhtä hyödyllistä, kuin sanoisi masentuneelle "piristy".

Vierailija kirjoitti:

Ei haluta luopua mässäilystä. Naminami.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, haluja tulee vuosienkin jälkeen ja alun kuukaudet on hirveitä. Repsahdusvaara on koko ajan olemassa mutta se täytyy työntää pois itsestä.

Laihdutukseen on paljon apuvälineitä, patukoita ja pussikeittoja, hyviä reseptejä, lenkkareita, kävelysauvoja, uimahalleja, polkupyöriä, personaltrainereita, punttisaleja, metsäpolkuja yms. Niistä vaan valitsee mieleisensä 💚.

On varmaan työlästä myös tupakoida tasan kahdeksan savuketta joka päivä. Ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää. Joku joutuu pakottamaan itseään, kun mielummin olisi ilman tai ottaisi kupin kahvia ja joku taas haluaisi tuplat.

Tupakoinnin lopettaminen on helppoa siinä mielessä, että sen kun lakkaa tyystin tekemästä sitä.

Kehopositiivisuus ymmärretään usein väärin. Kehopositiivisuus ei tarkoita sitä ettei tee mitään elintavoille. Kehopositiivisuus ei kumoa elintapamuutosta. Se mikä kenties hämää monia on laihduttamisen lopettaminen. Laihduttamisen sijaan on hyvä pyrkiä pysyvään elintapamuutokseen, sillä sen avulla saa pysyviä tuloksia toki usein hitaammin kuin pikadieeteillä. Jos lihava julistaa hyväksyvänsä itsensä ja lopettaneensa laihduttamisen, ei se tarkoita sitä, että elintavat on edelleen päin persettä. Tuloksia tulee hitaammin, mutta pysyvämmin. Laihduttaminen on tutkitusti epäterveellistä, ja kilot tuppaa tulemaan takaisin kun laihdutus loppuu.

Uskon, että monille kehopositiivisuus tökkii todellisuudessa siksi, koska on niin totuttu siihen ajatukseen, että lihavan ihmisen kuuluisi kroonisesti vihata ja hävetä itseään. Edelleen moni ajattelee että lihavuuteen liitetyllä häpeällä olisi jonkinlainen ennaltaehkäisevä vaikutus. Jos näin olisi, ei meillä olisi näin paljon lihavia ihmsiä. Moni tuppaa ajattelemaan, että koska itse on normaalipainoinen ja kontrolloi elintapojaan, tottahan jokaisen tulisi siihen pystyä yhtä lailla. Suomalaiset ovat tunnevammaista insinöörikansaa; vähätellään tunteiden ja psykologian merkitystä ja vaikutusta. Vedetään mutkat suoraksi. Ahkeruus, kurinalaisuus, luterilaiset arvot, niistä syntyy kunnollinen kansalainen.

Olen ollut elämässäni normaalipainoinen ja ylipainoinen ja lihavuuden rajalla. Koskaan minulla ei ole ollut hyvää ruokasuhdetta eikä ruokavaliota johon palata. Kaikki pitäisi rakentaa palasista ja saada se jollain ihmeellä pysyväksi. Vaikea päivästä ja vuodesta toiseen noudattaa jotain ulkoa tulevaa"ohjelmaa", jota joutuu itse tutkimaan ja ylläpitämään.

Asia olisi helppo, jos lääkärillä olisi kirjoittaa ylipainon poistamiseen jokin näppärä resepti.- Ota näitä pillereitä yksi päivässä niin painosi laskee kaksi kiloa kuussa. Tämä on se mitä länsimaissa lääkäriltä odotetaan.

Koko ihmisen hoitaminen psykofyysisenä olentona, elämäntapojen ja olosuhteiden säätäminen on vasta tulossa. Niinpä tuossakin artikkelissa puhutaan ylipainosta huomauttamisesta. Se on erittäin huono ja tehoton tapa ongelman hoitoon. Pitäisi käydä läpi henkilön ajankäyttö, ravitsemus, talous ja muut ruokailuun ja liikuntaan vaikuttavat tekijät. Eikä se kaikki ole yksin lääkärin osaamisaluetta.

Meidät on opetettu ulkoistamaan terveytemme ammattilaisille ja riittävää tukea omaan vastuunottoon ei vielä oikein ole, ellei ole rahaa maksaa jollekin pt:lle tai life coachille. 

Vierailija kirjoitti:

Asia olisi helppo, jos lääkärillä olisi kirjoittaa ylipainon poistamiseen jokin näppärä resepti.- Ota näitä pillereitä yksi päivässä niin painosi laskee kaksi kiloa kuussa. Tämä on se mitä länsimaissa lääkäriltä odotetaan.

Koko ihmisen hoitaminen psykofyysisenä olentona, elämäntapojen ja olosuhteiden säätäminen on vasta tulossa. Niinpä tuossakin artikkelissa puhutaan ylipainosta huomauttamisesta. Se on erittäin huono ja tehoton tapa ongelman hoitoon. Pitäisi käydä läpi henkilön ajankäyttö, ravitsemus, talous ja muut ruokailuun ja liikuntaan vaikuttavat tekijät. Eikä se kaikki ole yksin lääkärin osaamisaluetta.

Meidät on opetettu ulkoistamaan terveytemme ammattilaisille ja riittävää tukea omaan vastuunottoon ei vielä oikein ole, ellei ole rahaa maksaa jollekin pt:lle tai life coachille. 

Juuri katsoin samaa. Lääkäri kokee, että hänen tulee ”huomauttaa”. Eikö lähtökohta pitäisi olla, että hän AUTTAA, eli mietitään hoitopolku, jolle potilas ohjataan. Jos siihen ei ole resursseja, sitten havainnosta kertominen huomauttamalla on pahimmillaan vain ongelmaa pahentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Onko sulle lääkäri muusta kuin siitä vaivasta mistä tulet vastaanotolle?

Mulle ei koskaan ole kukaan maininnut mistään muusta, yrittävät vain saada pihalle äkkiä.

Olis ihan kiva jos joskus edes kysyisivät että oliko vielä jotain tai huomasin asian x, jutellaanko vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jenkeissä näissä kehopositiivisuuspiireissä on neuvottu ottamaan jotain käyntikortteja mukaan lääkärin vastaanotolle, jossa sanotaan että hoida minua painoneutraalisti, en halua keskustella ylipainosta. Kai sama ajattelumalli rantautuu väistämättä lopulta Eurooppaankin. 

Suomessa voi lääkäri antaa potilaalle käyntikortin jossa lukee että älä sitten sinäkään käytä julkisia terveydenhoitopalveluja äläkä kelan tukia lääkkeisiin ja matkoihin.

Vanha ketju, mutta ajankohtainen

Läheinen on todella lihava. Pituutta ehkä 165, mutta painaa yli 100kg. Hänellä on paljon ongelmia nivelien kanssa. Eikä pelkästään polvien vaan myös ranteet ja olkapään nivelet ovat hänellä kipeät.

Hän on varma, että sairastaa jotain harvinaista tautia. Lääkäri toisensa jälkeen on antanut ohjeen pudottaa painoa ja kasvattaa lihasvoimaa. On käynyt jonkun ravintoterapeutim ja fysioterapeutin vastaanotoilla. 

Mutta kun ei kelpaa. Hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut siitä, että lääkärit "tuijottavat vain painoa". Hänen mielestään kukaan ei ota häntä tosissaan. 

Turhauttaa seurata vierestä, kun hän tuhoaa elämänsä. Ikää hänellä on 38v