Lääkäri - miksi ylipainosta ei saa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Mitä jos lääkäri huomattaa, että pitää lopettaa hiusten värjääminen, koska niissä on allergisoivia aineita? Samaan syssyyn lääkäri pitää luennon silikonien, ripsipidennysten ja geelikynsien vaarallisuudesta. Eikä tatuointiaineetkaan taida ihan vaarattomia olla? Vastaanottoaikoja pitää pidentää joka potilaan kohdalla tuntiin, eihän kaikkea ehdi mitenkään käydä läpi viiden minuutin vastaanoton aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

🤣 heti löytyi joku muu selitys laihtumiselle kuin negatiivinen energian saannin ja kulutuksen -suhde.

Niin ja kyllä löytyy kokemusta anemiasta ja laihduttamisesta.

Niin väitätkö ettei raudanpuutteen paranemisesta johtuva liikunnan ja siten energiankulutuksen lisääminen vaikuta mitenkään laihtumiseen? Toki vaikutus on välillinen, mutta aivan olennainen. Jos laihtuminen yksinkertaistetaan vain "syö vähemmän kuin kulutat" -hommaksi eikä tämän toteuttamiseen anneta käytännön apuja (kuten vaikka sitä rautalisää), niin ei ihme että ylipainoisia riittää.

Mitenkä selität, että minä laihdutin 14 vuotiaana aneemisena ja aikuinen ihminen ei saa laihdutettua? 14 vuotiaalla voimakkaampi tahdonvoima? Pyörryinkin kerran.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ylipainosta on vähän turha huomauttaa: kyllä minä itsekin tiedän olevani lihava, omistan peilin ja silmät. Mielestäni vähän sama kuin sanoisi silmäpuolelle, että sulta muuten puuttuu toinen silmä. No shit, Sherlock! :D

Oma lihavuuteni johtuu syömishäiriöstä, johon en ole vielä saanut minkäänlaista hoitoa. Opin jo lapsena syömään tunteisiini ja minua palkittiin sekä rangaistiin ruoalla aktiivisesti. En saanut kannustusta tai syliä, mutta herkkuja senkin edestä. On vaatinut paljon työtä opetella yksin pois tunnesyömisestä, ja ikävä kyllä tilalle puhkesi ahmimishäiriö. Sitä taas ei tässä maassa osata ilmeisesti hoitaa ollenkaan. 

Minä en saanut lapsena rakkautta enkä herkkuja, ruokakin oli yleensä aika mautonta. Vasta keski-ikäisenä olen ollut hieman ylipainon puolella koska ruoka on niin hyvää ja sitä on tullut syötyä liikaa. Ymmärrän jos lapsena on ylipainoinen niin aikuisena kehon koostumus on melko pysyvästi viallinen. Vika on vanhemmissa. Muuten se on vain arkipäivän valintoja että lihotko vai laihdutko. Moni syyttää lääkkeitä ja kilpirauhasta vaikka vain osalla se on totta. Hyvä uutinen: sinun on mahdollista laihtua kun vain teet sen.

Laihtuminen on tuossa se helppo juttu, painon pitäminen saavutetussa lukemassa ei ole helppoa.

Nyt saisi jo loppua selitykset, geeneistä, kilppiksestä, lääkkityksestä yms. Pitäisi vaan katsoa mitä sinne omaan suuhun laittaa, sieltä se laihtuminen lähtee. Kaupassa tekee jo hyviä valintoja, ei mätä sinne koriin lohtuherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuutta (Huom, lihavuus ja ylipaino ovat eri asioita) tulisi hoitaa enemmän mielenterveyshoitona, sillä lähes aina lihavuuden taustalla on jokin psyykkinen häiriötila. Se harvoin auttaa ketään, että kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän ja syyllistetään ja häpäistään lihavaa. Päinvastoin, se vaan vetää ihmisen enemmän kuoreensa. Lihavuus ei ole vain yksilön asia, se koskettaa koko yhteiskuntaa ja sama pätee mt ongelmiin. Lihavuuden hoitoon tulisi kehittää jokin lyhytterapiamuoto, tai esim. ryhmäterapia, jossa päästäisiin juurisyyn kimppuun ja saataisiin kenties pysyvämpiä tuloksia.

No se ei ketään laihduta, että vieraiden ihmisten kesken lässytettäisiin jotain höpöhöpöä. Se auttaisi enemmän, että ihmistä ohjattaisiin ostamaan omalle jalalle sopivat, hyvät urheilujalkineet ja ohjattaisiin löytämään arjessa toteutettavia liikuntamuotoja. Ja laitettaisiin herkut kortille, niitä saisi ostaa kaupasta vaan esim yhden jätskin viikossa.

T. 19

Uskotko tosiaan, että pakko ja holhoaminen olisi tuloksellisempaa kuin ihmisen oman sisäisen motivaation löytäminen? Miksi pidät tunteista puhumista höpöhöpönä? Tunteet vaikuttaa suuresti ihmisten elämään ja jokapäiväisiin valintoihin usein tiedostamatta. Koskisiko ehdottamasi herkkusäännöstely kaikkia vai vaan lihavia? Kuulostaa siltä että haluat kontrolloida ja nöyryyttää lihavia. Kannatan kyllä sitä, että epäterveellisille tuotteille laitettaisiin haittavero, varoitukset pakkauksiin ja mainontarajoitus. Tähän suuntaan Iso-Britanniassa ollaan menossa ja tutkimukset puoltaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

🤣 heti löytyi joku muu selitys laihtumiselle kuin negatiivinen energian saannin ja kulutuksen -suhde.

Niin ja kyllä löytyy kokemusta anemiasta ja laihduttamisesta.

Niin väitätkö ettei raudanpuutteen paranemisesta johtuva liikunnan ja siten energiankulutuksen lisääminen vaikuta mitenkään laihtumiseen? Toki vaikutus on välillinen, mutta aivan olennainen. Jos laihtuminen yksinkertaistetaan vain "syö vähemmän kuin kulutat" -hommaksi eikä tämän toteuttamiseen anneta käytännön apuja (kuten vaikka sitä rautalisää), niin ei ihme että ylipainoisia riittää.

Mitenkä selität, että minä laihdutin 14 vuotiaana aneemisena ja aikuinen ihminen ei saa laihdutettua? 14 vuotiaalla voimakkaampi tahdonvoima? Pyörryinkin kerran.

Sama

Varmastikin kulutit enemmän kuin söit, ja se joka ei laihdu syö saman verran tai enemmän kuin kuluttaa.

Tässä keskustelussa on nyt kuitenkin toivottavasti kyse terveydestä. Ei varmasti ole missään nimessä terveellistä laihduttaa ja liikkua aneemisena niin että pyörtyy. Varmasti terveellisempää ja helpompaakin sitten kuin anemia on hoidettu.

Tahdonvoimalla ei voi tehdä sairaasta (esim. aneemisesta) tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainosta pitää puhua. Tämä lääkäri on aivan oikeassa. Parempi tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Tarvittaisiin enemmän tohtori Now tyyppisiä lääkäreitä, jotka sanovat suorat sanat näille "geenit/ kilppari/ mitään en syö" pskanjauhajille, jotka vaan keksivät loputtomasti tekosyitä eivätkä ota vastuuta itsestään.

Tohtori Now'n ohjelmissa kaikille annetaan psykoterapiaa, sillä syy syödä on henkinen. Syömisen syyt pitää saada ratkaistua, mutta siihen ei saa Suomessa apua. Osa hoitaa ongelmiaan juomalla, osa syömällä ja osa huumeilla. Huumeisiin ja juomiseen saa apua, syömiseen ei.

Kuule kyllä ne syyt syömiseen voi olla ihan vaan persous herkuille ja syy liikkumattomuudelle se, että tykkää mielummin esim lukea kirjaa.

T. 19

Tuon kaltaista persoutta voisi kuvata myös ahneudeksi. Ennen katsottiin hyveenä se ettei syönyt nk määräänsä enempää. Liika persous oli huono piirre ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki saa puhua. Kävin talvella lääkärissä sitkeän yskän vuoksi, oli keuhkoputkentulehdus. Vanhempi lääkäri kysyi painoani ja sanoi, että tiedäthän, mikä riski ylipaino on. Ottaisit tavoitteeksi pudottaa 10 kg tänä vuonna.

Kyllä minä sen tiesin, että olen lihava. Jotenkin ne lääkärin sanat vaan sai minut toimimaan silti. Olen nyt pudottanut 15 kg. Haluaisin laihtua vielä toiset 15 kg. Nyt tiedän, että se on mahdollista.

Kannattaa myös teettää verikokeet. Kyseinen lääkäri totesi niistä, että minulla on raudanpuutos. Olen nyt muutaman kuukauden syönyt ohjeen mukaan rautalisän, sekin auttanut piristymään ja liikkumaan.

Onnea tuloksesta. Myös tuo raudanpuutteen hoitaminen on todennäköisesti auttanut laihtumisessa, eli tosiaan verikokeet kannattaa ottaa.

🤣 heti löytyi joku muu selitys laihtumiselle kuin negatiivinen energian saannin ja kulutuksen -suhde.

Niin ja kyllä löytyy kokemusta anemiasta ja laihduttamisesta.

Niin väitätkö ettei raudanpuutteen paranemisesta johtuva liikunnan ja siten energiankulutuksen lisääminen vaikuta mitenkään laihtumiseen? Toki vaikutus on välillinen, mutta aivan olennainen. Jos laihtuminen yksinkertaistetaan vain "syö vähemmän kuin kulutat" -hommaksi eikä tämän toteuttamiseen anneta käytännön apuja (kuten vaikka sitä rautalisää), niin ei ihme että ylipainoisia riittää.

Mitenkä selität, että minä laihdutin 14 vuotiaana aneemisena ja aikuinen ihminen ei saa laihdutettua? 14 vuotiaalla voimakkaampi tahdonvoima? Pyörryinkin kerran.

Sama

Anoreksiaakin esiintyy pääasiassa teini-ikäisillä.

Fiksu lääkäri.

Olen sitä mieltä, että omakannassa voi olla yksi osio jossa olisi perustietona pituus. Pituus voitaisiin mitata tietysti kasvavalla nuorella henkilöllä säännöllisesti ja sitten taas vanhemmalla kun alkaa painua kasaan. Sinne sitten merkattaisiin joka kerta paino ja katsottaisiin painoindeksi. Olisi sitten mustaa valkoisella miten paino kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Tämä on kyllä huono vertaus siinä mielessä, että kuka tahansa puoliksikin normaaliälyinen tajuaa ylipainonsa, harvempi osaa tunnistaa melanoomaa.

Totta, mutta tässä taisi olla pointtina se mistä kaikesta lääkärin tulee huolehtia eli ottaa esille seikkoja jotka heikentävät potilaan terveyttä ja ovat jopa suora uhka sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Mitä jos lääkäri huomattaa, että pitää lopettaa hiusten värjääminen, koska niissä on allergisoivia aineita? Samaan syssyyn lääkäri pitää luennon silikonien, ripsipidennysten ja geelikynsien vaarallisuudesta. Eikä tatuointiaineetkaan taida ihan vaarattomia olla? Vastaanottoaikoja pitää pidentää joka potilaan kohdalla tuntiin, eihän kaikkea ehdi mitenkään käydä läpi viiden minuutin vastaanoton aikana.

Ylipainossa ja varsinkin merkittävässä ylipainossa on kyse ihan eri luokan terveysriskeistä kuin tatuointi- ja väriaineiden kohdalla.

Ei haluta luopua mässäilystä. Naminami.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, haluja tulee vuosienkin jälkeen ja alun kuukaudet on hirveitä. Repsahdusvaara on koko ajan olemassa mutta se täytyy työntää pois itsestä.

Laihdutukseen on paljon apuvälineitä, patukoita ja pussikeittoja, hyviä reseptejä, lenkkareita, kävelysauvoja, uimahalleja, polkupyöriä, personaltrainereita, punttisaleja, metsäpolkuja yms. Niistä vaan valitsee mieleisensä 💚.

Jos naisen on mahdottoman vaikea hyväksyä lihavaa vartaloaan niin ei ole pakko yrittää olla kehopositiivinen vaan kaikilla on mahdollisuus laihtua, ihan kaikilla!

Lihavuus on vakava tauti, ja lääkäreillä on ammatillinen velvollisuus ottaa asia puheeksi. Se ei liity siihen, ettei lääkäri arvostaisi potilasta, vaan siihen, ettei lääkäri arvosta hänen lihavuuttaan.

Kehopositiivisuus on myös tärkeää, mutta kun puhutaan lihavuudesta, ei kyse ole enää positiivisesta asiasta, vaan terveysriskistä. Olisi väärin huomauttaa, että lihavuus on positiivista, koska se ei ole sitä.

Mikä usein näistä artikkeleista puuttuu on ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja lihavuuden yhteen. Suomessa suhtaudutaan lihavuuteen usein pelkästään ruumiin sairautena, vaikka kyseessä on myös ihmisen mielenterveyden ja sosiaaluokan ympärille rakentuva patologinen tila.

Kahta ei voi saada: hyviä geenejä ja onnellista lapsuutta, mutta vaikka elämä olisikin ollut niin kurja, ettei ihminen ole oppinut säätelemään tunteitaan ja impulssejaan tai "hävinnyt" geenilotossa, voi omaan elopainoon silti vaikuttaa. Melko monilla ihmisillä on ajatus,  että ylipaino vain on, eikä siihen voi vaikuttaa. Myös oman toiminnan ja lopputuloksen yhteyttä ei nähdä realistisesti. Se kun on kuitenkin kylmä fakta, ettei syömättä liho.

Aika moni lääkärikin on pulska. Ja kun hän sitten ryhtyy jakamaan laihdutusneuvoja, niin terve epäily siinä herää väkisinkin.

Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon...

En ymmärrä tätä ainaista paasausta ylipainon vaaroista kun monesti jää huomioimatta ne painoa oleellisemmat seikat.

Ystäväni kuoli alle 50 vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli toki sairaalloisen ylipainoinen mutta eihän siihen ylipainoon kuollut.

Hän poltti tupakkaa, käytti runsaasti alkoholia ja söi todella epäterveellisesti. Niin teki isänikin joka myös kuoli alle 50 vuotiaana. Hän oli hoikka, mutta söi myös todella epäterveellisesti, poltti tupakkaa ym.

Äitini on yli 60 ja ollut aina hyvässä kunnossa ylipainoa lukuunottamatta. Ei polta, eikä mätä mitä sattuu suuhunsa, vaan syö terveellisesti.

Ei se hoikkuus kerro juuri mitään kehon terveydestä

#kehopositiivisuus

Antaa kaikkien kukkien kukkia, vaikka kukka olisikin 200 kiloinen.

Kaikille teille jotka väitätte että "kaikki lihavat tietävät kyllä riskit ja haluaisivat olla laihempia, kaikilla lihavilla on mt-ongelmia" etc, ette ole tainneet huomata että jenkkilän fat acceptance-liike on jo levinnyt tänne.

Nykyään moni lihava vilpittömästi uskoo että heidän kehonsa ei voi olla hoikka vaan lihavuus on se luontainen olotila, että on mahdotonta, jopa vaarallista laihtua, että lihavuus ei ikinä altista millekään terveysongelmille eikä sairaalloinenkaan ylipaino kerro mitään terveydestä. Kurkataa huviksenne r/fatlogic.

On ihan aiheellista että lääkäri herättelee näitä omissa haavemaailmoissaan eläviä läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei haluta luopua mässäilystä. Naminami.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, haluja tulee vuosienkin jälkeen ja alun kuukaudet on hirveitä. Repsahdusvaara on koko ajan olemassa mutta se täytyy työntää pois itsestä.

Laihdutukseen on paljon apuvälineitä, patukoita ja pussikeittoja, hyviä reseptejä, lenkkareita, kävelysauvoja, uimahalleja, polkupyöriä, personaltrainereita, punttisaleja, metsäpolkuja yms. Niistä vaan valitsee mieleisensä 💚.

Noilla patukoilla ja pussikeitoilla sitä vasta saakin oman elimistön ihan sekaisin, jos sellaisiin on haksahtanut. Ne pitäisi kieltää lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä että tälläkin palstalla lytätty  lekurit heti kun ovat sanoneet ylipainosta kun joku menny toisen asian takia vastaanotolle.

Siinä vaiheessa kun menee murtuneen sormen kanssa vastaanotolle, on turha puhua ylipainosta.

Jos lääkärille menon syy on selkeästi ylipainosta johtuvaa, niin silloinhan asiasta pitää sanoa.

Jos menet murtuneen sormen kanssa lääkäriin, ja lääkäri huomaa kädessäsi melanoomalta näyttävän luomen, saisiko hän sanoa siitä? Luomi voi olla terveydelle vaarallinen, kuten ylipainokin. Miksi vain tietynlaisista havainnoista saa mainita?

Jos sormea tutkiva lääkäri mainitsee luomesta, kertoo varmaan myös siitä, miten sen kanssa edetään. Lihavuudesta jos vain mainitsee, onko siitä samaa hyötyä, ettei olisi vaan haittaa? Ihminen menee kotiin sormi paketissa ja häpeää itseään, miettii laihduttamista, yrittää ahdistuneena pari viikkoa tai kuukautta, on yhä ahdistuneempi ja häpeää muistellessaan sitä saarnahetkeä lääkärissä -> pian vanhat lohtukonstit nousevat esiin...