Ahdistaako miestä ihastunut nainen? Pitääkö esittää coolia jos hänet haluan?

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla liian nopeasti miehelle huonoin seurauksin

Jos ap on ollut ihastunut mieheen viikko- tai kuukausikaupalla, niin miten se voisi tulla liian nopeasti miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa kissa pöydälle. Sittenhän tiedätte molemmat, mikä on homman nimi. Mitä voit hävitä?

Mitäkö? Noh, sydän voi särkyä joko heti tulevien pakkien muodossa tai mies voi käyttää ihastusta hyväkseen ja pelata mukana vähän aikaa. Voi tulla morkkis ja itsekunnioituksen menetys, kun tunnustaa mahdollisesti yksipuolista ihastustaan. Vaiheilu ja vaikeatulkintaisuus on merkki että miestä ei kiinnosta, ainakaan tarpeeksi. Älä rupea sille avautumaan, kiusallista kaikille.

Ei kai se sydän voi särkyä jos mitään ei ole vielä ollutkaan, korkeintaan ego ottaa iskun.

Kyllä pelkkä elätelty ihastus ja sitten pettymys on kai sydämen särkymiseksi luettavissa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Paatunut ukkomies kirjoitti:

On passiivisten naisten itsepetosta ja emävale, että naisen kiinnostus tappaisi miehen kiinnostuksen. Jos sitä on, niin naisen näyttäessä kiinnostustaan mieskin rohkenee olla aloitteellinen. Tai sitten mies ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut, joten olematonta ei voi käytöksellä muuksi muuttaa.

Vaimo aikoinaan pyysi minut ulos. En ollut oikein varma, onko kyse vain ajanvietosta vai treffeistä. Otin sitten varovasti häntä kädestä kiinni. Vaimo puristi niin määrätietoisesti takaisin, että loppu on onnellista historiaa.

Tää on romanttinen.

Tutkitusti miehet tulkitsevat naisen kiinnostusta heitä kohtaan niin, että mitä viehättävämpi nainen heidän mielestään, sitä kiinnostuneempi tämä olisi heistä. Kyllä sen toisen ihastuksen huomaa, jos haluaa huomata.

Tällaisena pitkäaikais sairaana turbonörttinä ahdistaisi tuottaa toiselle pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateuttako? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan nyt tunteitaan pelästy, mutta työpaikalla tai harrasteporukassa ei välttämättä halua ns. keinuttaa venettä, koska kiinnostuksen osoittaminen saattaa vaikuttaa niin moneen muuhunkin ihmiseen, varsinkin jos se ei saa vastakaikua. Ja vaikka se saisikin vastakaikua. Ei monia ihmisiä kiinnosta käyttää työ- tai vapaa-aikaansa siihen, että joutuvat katsomaan kahden ihmisen keskinäistä kiehnausta.

Minä ainakin olen vain onnellinen, jos ihmiset löytävät toisensa työ- tai harrastuspiireistä. Mikä siinä ketään ärsyttää?

Se, että sivulliset joutuvat tahtomattaan osallistumaan näiden kissa ja hiiri -leikkiin.

Millä tavalla? Kai nyt aikuiset ihmiset osaavat työpaikalla käyttäytyä, vaikka vipinää olisikin.

Kyllä se on aina vaivaannuttavaa ollut seurata sitä sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa kissa pöydälle. Sittenhän tiedätte molemmat, mikä on homman nimi. Mitä voit hävitä?

Mitäkö? Noh, sydän voi särkyä joko heti tulevien pakkien muodossa tai mies voi käyttää ihastusta hyväkseen ja pelata mukana vähän aikaa. Voi tulla morkkis ja itsekunnioituksen menetys, kun tunnustaa mahdollisesti yksipuolista ihastustaan. Vaiheilu ja vaikeatulkintaisuus on merkki että miestä ei kiinnosta, ainakaan tarpeeksi. Älä rupea sille avautumaan, kiusallista kaikille.

Ei kai se sydän voi särkyä jos mitään ei ole vielä ollutkaan, korkeintaan ego ottaa iskun.

Kyllä pelkkä elätelty ihastus ja sitten pettymys on kai sydämen särkymiseksi luettavissa sekin.

Riippuu varmaan siitä, kuinka paljon pettymyksiä ihminen on elämässään joutunut kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti miehet tulkitsevat naisen kiinnostusta heitä kohtaan niin, että mitä viehättävämpi nainen heidän mielestään, sitä kiinnostuneempi tämä olisi heistä. Kyllä sen toisen ihastuksen huomaa, jos haluaa huomata.

Mutta on varmasti monia syitä, miksi mies ei silti halua viedä ihastusta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateuttako? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan nyt tunteitaan pelästy, mutta työpaikalla tai harrasteporukassa ei välttämättä halua ns. keinuttaa venettä, koska kiinnostuksen osoittaminen saattaa vaikuttaa niin moneen muuhunkin ihmiseen, varsinkin jos se ei saa vastakaikua. Ja vaikka se saisikin vastakaikua. Ei monia ihmisiä kiinnosta käyttää työ- tai vapaa-aikaansa siihen, että joutuvat katsomaan kahden ihmisen keskinäistä kiehnausta.

Minä ainakin olen vain onnellinen, jos ihmiset löytävät toisensa työ- tai harrastuspiireistä. Mikä siinä ketään ärsyttää?

Se, että sivulliset joutuvat tahtomattaan osallistumaan näiden kissa ja hiiri -leikkiin.

Millä tavalla? Kai nyt aikuiset ihmiset osaavat työpaikalla käyttäytyä, vaikka vipinää olisikin.

Kyllä se on aina vaivaannuttavaa ollut seurata sitä sivusta.

Lienee erityisen vaivaannuttavaa, jos on itse ollut ihastunut jompaan kumpaan uuden pariskunnan osapuolista. Itse rakastuin harrastusporukassa ja päädyimme yhteenkin, mutta eräs kolmas osapuoli alkoi suorastaan vihata itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Kiinnostus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Siitähän tässä kai oli puhe. Jos tunteet kasvavat, mutta juttu ei muuten etene flirttiä pidemmälle, niin flirttailun tuoma hupi ei enää riitä kattamaan sydänsurun riskiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Kiinnostus loppuu.

Tai usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Jos ei toiselta saa vastakaikua tai tilanne junnaa paikallaan, niin alkaa mennä ahdistelun puolelle.

Ehdottomasti pitää esittää coolia. Miehen pitää saada metsästää naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Siitähän tässä kai oli puhe. Jos tunteet kasvavat, mutta juttu ei muuten etene flirttiä pidemmälle, niin flirttailun tuoma hupi ei enää riitä kattamaan sydänsurun riskiä. 

Mitä naisen tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Jos ei toiselta saa vastakaikua tai tilanne junnaa paikallaan, niin alkaa mennä ahdistelun puolelle.

Joo, mutta entä jos vastakaikua saa? Miksi mies perääntyy, kun nainen näyttää vihreää valoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Kiinnostus loppuu.

Tai usko.

Tai toivo.