Ahdistaako miestä ihastunut nainen? Pitääkö esittää coolia jos hänet haluan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Niin minulla ainakin käy, kun ei jaksa uskoa että tämä kerta olisi yhtään sen kummempi ja kelpaisin toiselle. Kunhan huvikseen kiusaa, ei se oikeasti voi olla kiinnostunut jne. joten vetäydyn kun huomaan että itse alan kuvittelemaan liikoja. -eri

Jos ihastuksen kohde on varattu mies. En etene.

Mä en ole varattu mies, vaikka lähes viikoittain reissaankin.

T:R

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Siitähän tässä kai oli puhe. Jos tunteet kasvavat, mutta juttu ei muuten etene flirttiä pidemmälle, niin flirttailun tuoma hupi ei enää riitä kattamaan sydänsurun riskiä. 

Mitä naisen tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Siitähän tässä kai oli puhe. Jos tunteet kasvavat, mutta juttu ei muuten etene flirttiä pidemmälle, niin flirttailun tuoma hupi ei enää riitä kattamaan sydänsurun riskiä. 

Mitä naisen tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

Miten voi lähestyä kautta rantain, mutta puhua kuitenkin suoraan tunteista? Jos mies ei ole vastannut, kun olen kysynyt, että haluaisiko tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä ohjetta tai sääntöä. Ihmiset ja miehet ovat kaikki yksilöitä. Vetäytyminen voi olla säikähtämisen merkki, mutta sitä ei voi tietää, kumman tunteita mies säikähti. Ehkä innokkaan naisen, josta ei ole vakavasti kiinnostunut. Yhtä lailla saattaa säikähtää myös omia tunteitaan jos ne äkisti ja yllättäen kasvavat suuriksi.

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

En ole ikinä kuullut kenenkään sinkkumiehen pelästyneen omia tunteitaan. Tuo on naisten juttu.

Sinun kuulonvarainen tulkintasi ei ole koko maailma ja totuus. Harva noista edes kailottaa ympäriinsä. Tuo on silti ihan yleisinhimillinen reaktiomalli. Mies olen itsekin, joka tuon kirjoitti ja ihan kokemuksesta puhun.

Missä tilanteessa saattaisit pelästyä omia tunteitasi?

Missä tahansa. Ihastumisen tai rakastumisen myötä ilmaantuu aina huolia ja pelkoja ja joutuu stressitilaan. Kun pääsääntöisesti kokemus kertoo että kaikki loppuu kuitenkin kurjasti, sydänsurujen pelko herkästi ottaa vallan.

Ihastuminen nyt ylipäänsä on kehon stressitila, mutta ymmärrän. Edelliset suhteemme kummittelevat aina uuden orastaessa.

Selittääkö se sitten sen, miksi jotkut miehet perääntyvät flirttailusta ennen pitkää? Että pelko voittaa uteliaisuuden siitä, mitä tulevalla voisi olla tarjolla?

Siitähän tässä kai oli puhe. Jos tunteet kasvavat, mutta juttu ei muuten etene flirttiä pidemmälle, niin flirttailun tuoma hupi ei enää riitä kattamaan sydänsurun riskiä. 

Mitä naisen tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä?

Puhuminen auttaa. Yhteyttä kannattaa pitää yllä, eikä antaa hiipua, ja ottaa sitten asia puheeksi. Kautta rantain voi lähestyä mutta kuitenkin ihan suoraan puhua tunteista.

Miten voi lähestyä kautta rantain, mutta puhua kuitenkin suoraan tunteista? Jos mies ei ole vastannut, kun olen kysynyt, että haluaisiko tavata?

Mies ei halua tavata, koska ei ole vastannut. Mikä tässä on epäselvää?