Lue keskustelun säännöt.
Millainen on lapsi/aikuinen, jolla "ei ole mitään tekemistä"?
04.07.2013 |
En ole koskaan ymmärtänyt näitä ihmisiä, joilla "ei ole mitään tekemistä". Mulla on aina ollut vaikka mitä tekemistä! Lapsenakin. Koskaan ei ollut sellainen olo, että olisi tylsää enkä tietäisi mitä tekisin. Aina oli useampikin leikki tai muu hauska juttu mielessä, mitä kokeilla.
Nyt aikuisena ihan sama juttu. Mulla olisi koko ajan vaikka mitä tekemistä: mansikoiden pakastus, siivotakin pitäisi, kirjaa voi lukea, auton pesu, voi mennä kävelylle, käydä naapurikaupungin museossa tai iltatorilla, ottaa kasvikirjan ja lähteä pusikoihin tunnistamaan kasveja. Näin kesällä, jos ei mitään muuta keksi, voi aina mennä uimaan.
Ja eikös mulle tänään ja eilen soittanut kaksi eri kaveria, jotka nurkui, että kun he ei oikein keksi, mitä lomalla tekisivät. Häh? Millainen oikeasti on ihminen, jolla ei ole tekemistä?! Mä en voi ymmärtää.
Kommentit (81)
valle kirjoitti:
valle kirjoitti:
Tätä samaa olen aina miettinyt. Olisin voinut itse kirjoittaa tuon sanasta sanaan.
Lisäisin vielä sen että en ymmärrä ihmisiä jotka ei osaa myöskään olla välillä tekemättä mitään.
Mitä on ei-minkään tekeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Mitä nämä asiat ovat? Itse haaveilen sapattivapaasta ja silloin todellakin olisi aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitsisi ympätä asioita samalle päivälle tai edes samalle viikolle vaan voisi rauhassa käyttää vaikka koko kuukauden remontin tekemiseen.
No esimerkiksi käyn monissa eri paikoissa kotikaupungissani, teen pitkiä kävelyretkiä, luen, katson elokuvia, puuhailen koirani kanssa, kirjoitan tarinoita, hoidan huonekasveja, kokkaan uusia ruokia, etsin netistä tietoa vaikka mistä mielenkiintoisista asioista, palstailen (:D), marjastan, sienestän, havainnoin luontoa... Joka tapauksessa aina löytyy jotain tekemistä.
Mutta kun ei ole autoa ja rahaa on vähän, paikasta toiseen kulkeminen on oma ohjelmanumeronsa, ja esimerkiksi ruokaostosten teko on haastavampaa, kun mitään kovin kallista ei voi ostaa, pitää soveltaa ja käyttää aikaa kaupassa hintojen vertailuun. Mutta ehkä erona niihin, joilla on tylsää, en ota tuollaisia asioita negatiivisina, vaan esimerkiksi pitkät bussimatkat useammalla vaihdolla ovat minusta mielenkiintoisia, kun näkee maisemia ja ihmisiä. Enkä suhtaudu asioihin siten, että rutiinit ovat tylsiä, vaan esimerkiksi jokapäiväisillä pakollisilla koiranulkoilutuksilla etsin uusia hienoja reittejä, ja jos taas käveleminen ei juuri sillä hetkellä tunnu mieluisalta, viihdytän itseäni vaikka suunnittelemalla päässäni tarinaa, jonka kirjoitan kotiin päästyäni. Minusta tylsistyminen on vain asennekysymys.
Mutta pitääkö noita kaikkia tehdä samana päivänä? Siis koiran kanssa puuhailun ymmärrän, se on jokapäiväistä. Ymmärtäisin, jos sulla olisi vain kuukausi aikaa, mutta sulla on koko loppuelämä. Vuosia, kenties vuosikymmeniä.
Mutta tuossa olet oikeassa, että tylsistyminen on asennekysymys. Mulle siivoaminen, kauppareissut yms ovat asioita, joita nyt vaan on pakko tehdä. Mieluummin olisin tekemättä :D Koiran ulkoilutus on päivittäinen rutiini, mutta se on ihan kivaa. Jos ei olisi, en olisi koiraa ottanutkaan.
Heh, eihän toki. Olen vain sellainen, että kaipaan paljon aikaa ihan vain olemiseen, ja jos vaikka maanantaina teen jonkin pidemmän retken ihmisten ilmoille, en jaksaisi taas tehdä mitään vastaavaa "isompaa" (minulle tällaiset asiat ovat isoja) ennen kuin seuraavalla viikolla. Siispä tuntuukin, että aina on jäljellä loputtomiin asioista, jotka haluaisin tehdä. Mieluusti teen vain yhtä asiaa (pakollisten puuhien lisäksi) yhtenä päivänä, jotta saan keskittyä siihen rauhassa.
Voisiko olla niin, että introvertit ihmiset viihtyvät varsin hyvin vain kirjojen, elokuvien,netin ja kotitöiden parissa? Heille ei tulekaan tylsää, koska he eivät oikeastaan kaipaakaan muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Mitä nämä asiat ovat? Itse haaveilen sapattivapaasta ja silloin todellakin olisi aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitsisi ympätä asioita samalle päivälle tai edes samalle viikolle vaan voisi rauhassa käyttää vaikka koko kuukauden remontin tekemiseen.
No esimerkiksi käyn monissa eri paikoissa kotikaupungissani, teen pitkiä kävelyretkiä, luen, katson elokuvia, puuhailen koirani kanssa, kirjoitan tarinoita, hoidan huonekasveja, kokkaan uusia ruokia, etsin netistä tietoa vaikka mistä mielenkiintoisista asioista, palstailen (:D), marjastan, sienestän, havainnoin luontoa... Joka tapauksessa aina löytyy jotain tekemistä.
Mutta kun ei ole autoa ja rahaa on vähän, paikasta toiseen kulkeminen on oma ohjelmanumeronsa, ja esimerkiksi ruokaostosten teko on haastavampaa, kun mitään kovin kallista ei voi ostaa, pitää soveltaa ja käyttää aikaa kaupassa hintojen vertailuun. Mutta ehkä erona niihin, joilla on tylsää, en ota tuollaisia asioita negatiivisina, vaan esimerkiksi pitkät bussimatkat useammalla vaihdolla ovat minusta mielenkiintoisia, kun näkee maisemia ja ihmisiä. Enkä suhtaudu asioihin siten, että rutiinit ovat tylsiä, vaan esimerkiksi jokapäiväisillä pakollisilla koiranulkoilutuksilla etsin uusia hienoja reittejä, ja jos taas käveleminen ei juuri sillä hetkellä tunnu mieluisalta, viihdytän itseäni vaikka suunnittelemalla päässäni tarinaa, jonka kirjoitan kotiin päästyäni. Minusta tylsistyminen on vain asennekysymys.
Mutta pitääkö noita kaikkia tehdä samana päivänä? Siis koiran kanssa puuhailun ymmärrän, se on jokapäiväistä. Ymmärtäisin, jos sulla olisi vain kuukausi aikaa, mutta sulla on koko loppuelämä. Vuosia, kenties vuosikymmeniä.
Mutta tuossa olet oikeassa, että tylsistyminen on asennekysymys. Mulle siivoaminen, kauppareissut yms ovat asioita, joita nyt vaan on pakko tehdä. Mieluummin olisin tekemättä :D Koiran ulkoilutus on päivittäinen rutiini, mutta se on ihan kivaa. Jos ei olisi, en olisi koiraa ottanutkaan.
Heh, eihän toki. Olen vain sellainen, että kaipaan paljon aikaa ihan vain olemiseen, ja jos vaikka maanantaina teen jonkin pidemmän retken ihmisten ilmoille, en jaksaisi taas tehdä mitään vastaavaa "isompaa" (minulle tällaiset asiat ovat isoja) ennen kuin seuraavalla viikolla. Siispä tuntuukin, että aina on jäljellä loputtomiin asioista, jotka haluaisin tehdä. Mieluusti teen vain yhtä asiaa (pakollisten puuhien lisäksi) yhtenä päivänä, jotta saan keskittyä siihen rauhassa.
Oukei, ymmärrän hyvin. Olen itse samanlainen. Käsitin vain aiemmasta, että sulla on joka päivä niin paljon ohjelmaa, että vaikka aloittaisit heti aamusta, yö tulee liian nopeaan etkä ole ehtinyt päivän aikana tehdä kaikkea haluamaasi.
Vierailija kirjoitti:
valle kirjoitti:
valle kirjoitti:
Tätä samaa olen aina miettinyt. Olisin voinut itse kirjoittaa tuon sanasta sanaan.
Lisäisin vielä sen että en ymmärrä ihmisiä jotka ei osaa myöskään olla välillä tekemättä mitään.
Mitä on ei-minkään tekeminen?
Istuu tai makaa paikoillaan joko silmät kiinni tai tuijottamalla tyhjyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs perhe saattoi aikoinaan pyrkiä kylään, koska heillä käy aika pitkäksi. Pyysivät meidän lapsia mukaansa lomilleen, koska he keksivät leikkejä. Perhe tosin lomaili aina lasten ehdoilla ja lapsia vietiin paljon huvipuistoihin ym lasten paikkoihin. Nyt sekä meidän että heidän lapset ovat jo aikuisia. Mielestäni kaikki tämän perheen jäsenet ovat tylsiä. Ja lasten tyttö/poikaystät ovat samaa maata.
Eli vastaus ap:n kysymykseen: tylsillä on tylsää, eivätkä keksi tekemistä.
Minusta vähän tyhmiä tai sivistymättömiä. Fiksu ihminen voisi lukea, opiskella, opetella uuden taidon tai luoda taidetta. Näillä pystyy täyttämään ylimääräisen ajan, ja samalla nauttii siitä, mitä tekee sekä työnsä tuloksista. Kaikilla eivät rahkeet riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut tosi tylsä kesä, varsinkin heinäkuu. Mukavaa tekemistä on vaikea keksiä, koska sitä rajoittavat useat tekijät: ei autoa käytössä, huonosti toimiva julkinen liikenne, pitkät välimatkat, rahat vähissä, kotona villin taaperon kanssa, mies tekee pitkää päivää töissä, kaikki kaverit jossain kaukana mökillä. Välillä tuntuu että tulen hulluksi, kun ei ole mitään mukavaa tekemistä. Tekemistä tietysti on, mutta tylsää sellaista: kotitöitä, lastenhoitoa, pakkoulkoilua. Mihinkään ei oikein voi lähteä, kun lapsi nukkuu päikkärinsä vain omassa sängyssä, ja niiden poisjääminen tai siirtyminen johtaa karseisiin itkupotkuraivareihin, ja kaikki lapsille sopiva toiminta täälläpäin loppuu niin aikaisin, että päiväunien jäljeen emme enää ehdi sinne jos kulkisimme julkisilla. Välillä tuntuu että olen ansassa kotona, ja kuolen tähän tylsyyteen.
Ongelma ei ole siinä, että en keksisi mukavaa tekemistä, mutta lähes kaikki mitä keksin vaatisi auton tai maksullisen lapsenvahdin. Mikä ei onnistu, koska ei rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut tosi tylsä kesä, varsinkin heinäkuu. Mukavaa tekemistä on vaikea keksiä, koska sitä rajoittavat useat tekijät: ei autoa käytössä, huonosti toimiva julkinen liikenne, pitkät välimatkat, rahat vähissä, kotona villin taaperon kanssa, mies tekee pitkää päivää töissä, kaikki kaverit jossain kaukana mökillä. Välillä tuntuu että tulen hulluksi, kun ei ole mitään mukavaa tekemistä. Tekemistä tietysti on, mutta tylsää sellaista: kotitöitä, lastenhoitoa, pakkoulkoilua. Mihinkään ei oikein voi lähteä, kun lapsi nukkuu päikkärinsä vain omassa sängyssä, ja niiden poisjääminen tai siirtyminen johtaa karseisiin itkupotkuraivareihin, ja kaikki lapsille sopiva toiminta täälläpäin loppuu niin aikaisin, että päiväunien jäljeen emme enää ehdi sinne jos kulkisimme julkisilla. Välillä tuntuu että olen ansassa kotona, ja kuolen tähän tylsyyteen.
Ongelma ei ole siinä, että en keksisi mukavaa tekemistä, mutta lähes kaikki mitä keksin vaatisi auton tai maksullisen lapsenvahdin. Mikä ei onnistu, koska ei rahaa.
Eikö sen taaperon kanssa voi mennä rannalle? Leikkipuistoon?
Minulla ei ole koskaan ollut autoa ja hyvin on päästy liikkumaan. Lapsi ajaa nyt itse omalla pyörällään. Aiemmin omi kyydissäni lastenistuimessa ja jonkin aikaa käytin polkupyörän peräkärryä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä keksisin tekemistä mutta esim nuo aapeen kuvailemat on ihan äärettömän tylsää sellaista. Ne joita minä haluaisin tehdä puolestaan maksaisi miljoonia. (Ostaa kartano Englannista ja käyskennellä siellä, ostaa oma urheilujoukkue, käydä avaruudessa, tehdä elokuva, perustaa valtio)
Täh. Siis oikeasti elämän ainoita hyviä hetkiä on vain luksus? shampanjan siemailu Eiffel-tornissa tjsp?? No huhhuh, miten te jaksatte elämäänne, jos nii-iin spesiaalia pitää koko ajan olla.
Mun mielestä ihan tavallinen arki on ihanaa, esim. kun saan lukea lapsille iltasadun. Joo, on ihanaa olla Karibialla ja siemailla drinksua, mutta se on vain kirsikka kakun päällä. Ihaninta ja parasta on just nyt ja tässä hetkessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvituksettomat lapset ja aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut tosi tylsä kesä, varsinkin heinäkuu. Mukavaa tekemistä on vaikea keksiä, koska sitä rajoittavat useat tekijät: ei autoa käytössä, huonosti toimiva julkinen liikenne, pitkät välimatkat, rahat vähissä, kotona villin taaperon kanssa, mies tekee pitkää päivää töissä, kaikki kaverit jossain kaukana mökillä. Välillä tuntuu että tulen hulluksi, kun ei ole mitään mukavaa tekemistä. Tekemistä tietysti on, mutta tylsää sellaista: kotitöitä, lastenhoitoa, pakkoulkoilua. Mihinkään ei oikein voi lähteä, kun lapsi nukkuu päikkärinsä vain omassa sängyssä, ja niiden poisjääminen tai siirtyminen johtaa karseisiin itkupotkuraivareihin, ja kaikki lapsille sopiva toiminta täälläpäin loppuu niin aikaisin, että päiväunien jäljeen emme enää ehdi sinne jos kulkisimme julkisilla. Välillä tuntuu että olen ansassa kotona, ja kuolen tähän tylsyyteen.
Ongelma ei ole siinä, että en keksisi mukavaa tekemistä, mutta lähes kaikki mitä keksin vaatisi auton tai maksullisen lapsenvahdin. Mikä ei onnistu, koska ei rahaa.
Mä ymmärrän sua oikein hyvin, vaikka elämäntilanteeni on aivan erilainen. Tein aikoinaan lempiharrastuksestani itselleni työn. Alussa tiedonhaluni oli kyltymätön. Kului 10 vuotta ja sen jälkeen en enää ollutkaan niin innostunut. Toki pidän työstäni edelleenkin, mutta koska olen tehnyt hommaa jo 20 vuotta ja työni edellyttää jatkuvasti uusien asioiden opiskelua, mua ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskella uusia asioita yhtään sen enempää kuin on työni kannalta pakko. Mua ei kiinnosta enää edes lukea, koska saan lukea ihan riittäväksi pysyäkseni kehityksessä mukana. Mikä tahansa asia, joka muuttuu arkiseksi rutiiniksi, lakkaa viehättämästä. Siis viehättämästä siten, että sen kokisi kivaksi tekemiseksi, johon haluaa vapaa-aikaansa käyttää.
Olen jo kohta 5 vuotta tehnyt työtäni kotona. Saan olla kotona aivan riittävästi, joten jos haluan TEHDÄ jotain kivaa, se tarkoittaa kotoa lähtemistä ja ennenkaikkea muiden ihmisten tapaamista. Mulla oli yhteen aikaan vaihe, jolloin tilasin päivittäistavaraostokset kotiin, söin paljon eineksiä tai tilasin Pizza Onlinen kautta ruokia kotiin . Kerran viikossa kävin viemässä roskat ulos. Tein vain töitä ja muun ajan möllötin lähinnä netissä ja telkkarin ääressä. Musta ei tullut yhtään luovempaa. Päinvastoin . Pikemminkin musta tuli laiska, saamaton, välinpitämätön ja tylsistynyt. Otin koiran ihan vain siksi, että mun on PAKKO lähteä kolme kertaa päivässä ulos.
Asiat, joita tein kotona silloin, kun lapset olivat pieniä (ovat nyt jo aikuisia), eivät kiinnosta mua tipan tippaa. Tein niitä ihan riittävästi aikoinaan. En ole koskaan ollut rutiineita rakastava ihminen. Kaipaan vaihtelua. Jotain uutta, mitä en ole ennen tehnyt tai kokenut. Jos mulla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuus tehdä, niin mulle on ihan turha ehdottaa, että mitäpä jos tekisit vähän lisää töitä, opiskelisit vähän lisää, lukisit vähän lisää, laittaisit taas kerran ruokaa, katsoisit saman leffan - mikä 15-vuotiaana vaikutti hyvältä - viidennen kerran tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein nämä tylsyyttä tai tekemisen puutetta valitelevat tarvitsevat myös kaikkiin menoihin tai kodin ulkopuolella liikkumiseen jonkun mukaan. Mikseivät aikuiset eivät osaa nauttia ihan vaan omasta seurasta. Itse käyn mieluiten kaupungilla tai shoppailemassa yksin, koska voin mennä oman kiinnostukseni mukaan eikä tarvitse huomioida ketään muuta tai kiertää sellaisissa kaupoissa, jotka eivät itseäni kiinnosta. Pyöräily ja ulkoilu on mukavempaa omaan tahtiin jne. Menen mielelläni ravintolaan (saan valita sen itse ja nauttia ruuasta rauhassa), elokuviin (mihin siellä edes seuraa tarvitsee) tai terassillekin yksin (tulee useinkin juteltua uusien ihmisten kanssa), vaikka en pahastu avomieheni seurastakaan.
Mielikuvituksen puute ja suppeat kiinnostuksen kohteet ovat yksi syy ns. tylsyyteen. Aina ei todellakaan tarvitse olla menossa ja tulossa tai touhuta jotain, koska itsenäinen ja järkevä ihminen osaa nauttia toisinaan myös pelkästä loikoilusta ja raukeasta olotilasta tekemättä YHTÄÄN mitään. Sitten kun alkaa tympäisemään niin keksii muuta puuhaa.
Olen joskus miettinyt, että johtuukohan ns. itseriittoisuuteni siitä, että olen ainoa lapsi. Lapsuudessa piti paljon itse ideoida ja kuvitella leikit ja viihdyttää itse itseään.
Tylsät ihmiset kokevat helposti tylsyyttä, niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Usein nämä tylsyyttä tai tekemisen puutetta valitelevat tarvitsevat myös kaikkiin menoihin tai kodin ulkopuolella liikkumiseen jonkun mukaan. Mikseivät aikuiset eivät osaa nauttia ihan vaan omasta seurasta. Itse käyn mieluiten kaupungilla tai shoppailemassa yksin, koska voin mennä oman kiinnostukseni mukaan eikä tarvitse huomioida ketään muuta tai kiertää sellaisissa kaupoissa, jotka eivät itseäni kiinnosta. Pyöräily ja ulkoilu on mukavempaa omaan tahtiin jne. Menen mielelläni ravintolaan (saan valita sen itse ja nauttia ruuasta rauhassa), elokuviin (mihin siellä edes seuraa tarvitsee) tai terassillekin yksin (tulee useinkin juteltua uusien ihmisten kanssa), vaikka en pahastu avomieheni seurastakaan.
Mielikuvituksen puute ja suppeat kiinnostuksen kohteet ovat yksi syy ns. tylsyyteen. Aina ei todellakaan tarvitse olla menossa ja tulossa tai touhuta jotain, koska itsenäinen ja järkevä ihminen osaa nauttia toisinaan myös pelkästä loikoilusta ja raukeasta olotilasta tekemättä YHTÄÄN mitään. Sitten kun alkaa tympäisemään niin keksii muuta puuhaa.
Olen joskus miettinyt, että johtuukohan ns. itseriittoisuuteni siitä, että olen ainoa lapsi. Lapsuudessa piti paljon itse ideoida ja kuvitella leikit ja viihdyttää itse itseään.
Tylsät ihmiset kokevat helposti tylsyyttä, niin se vaan on.
Koska toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Koska toiset saavat olla omassa seurassaan ihan riittävästi muutenkin. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Aikoinaan tapasin kymmeniä, joskus jopa satoja ihmisiä joka ainoa päivä. Musta oli ihanaa, kun vapaa-ajallaan sai olla ihan yksin tai korkeintaan kaikista läheisimpien ihmisten seurassa. 20 vuotta sitten vaihdoin it-alalle, viimeiset 5 vuotta olen tehnyt töitä kotona yksin. Näiden viiden vuoden aikana olen tavannut työkavereitani noin 10 kertaa. Nyt vietän vapaa-aikani enemmän kuin mielelläni muiden ihmisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Usein nämä tylsyyttä tai tekemisen puutetta valitelevat tarvitsevat myös kaikkiin menoihin tai kodin ulkopuolella liikkumiseen jonkun mukaan. Mikseivät aikuiset eivät osaa nauttia ihan vaan omasta seurasta. Itse käyn mieluiten kaupungilla tai shoppailemassa yksin, koska voin mennä oman kiinnostukseni mukaan eikä tarvitse huomioida ketään muuta tai kiertää sellaisissa kaupoissa, jotka eivät itseäni kiinnosta. Pyöräily ja ulkoilu on mukavempaa omaan tahtiin jne. Menen mielelläni ravintolaan (saan valita sen itse ja nauttia ruuasta rauhassa), elokuviin (mihin siellä edes seuraa tarvitsee) tai terassillekin yksin (tulee useinkin juteltua uusien ihmisten kanssa), vaikka en pahastu avomieheni seurastakaan.
Mielikuvituksen puute ja suppeat kiinnostuksen kohteet ovat yksi syy ns. tylsyyteen. Aina ei todellakaan tarvitse olla menossa ja tulossa tai touhuta jotain, koska itsenäinen ja järkevä ihminen osaa nauttia toisinaan myös pelkästä loikoilusta ja raukeasta olotilasta tekemättä YHTÄÄN mitään. Sitten kun alkaa tympäisemään niin keksii muuta puuhaa.
Olen joskus miettinyt, että johtuukohan ns. itseriittoisuuteni siitä, että olen ainoa lapsi. Lapsuudessa piti paljon itse ideoida ja kuvitella leikit ja viihdyttää itse itseään.
Tylsät ihmiset kokevat helposti tylsyyttä, niin se vaan on.
Eikös tuo ole ihan tutkittu juttukin, että sisarukset tekevät ihmisestä sosiaalisempia?
Vierailija kirjoitti:
Täh. Siis oikeasti elämän ainoita hyviä hetkiä on vain luksus? shampanjan siemailu Eiffel-tornissa tjsp?? No huhhuh, miten te jaksatte elämäänne, jos nii-iin spesiaalia pitää koko ajan olla.
Mun mielestä ihan tavallinen arki on ihanaa, esim. kun saan lukea lapsille iltasadun. Joo, on ihanaa olla Karibialla ja siemailla drinksua, mutta se on vain kirsikka kakun päällä. Ihaninta ja parasta on just nyt ja tässä hetkessä
En ole ollut Karibialla joten en tiedä. Mitä pahaa on siinä jos on tylsä ihminen? Eikö nykyään saa olla edes tylsä?
77 eli hyvin itsekseenkin viihtyvä kommentoija tarkentaa... viihdyn toki myös ihmisten seurassa useimmiten mainiosti eli en ole "erakko", mutta seuran tarve aina ja kaikkialla on vaan outoa. Ei sen ainakaan pitäisi olla mikään "este" tekemisille tai menemisille.
Vierailija kirjoitti:
77 eli hyvin itsekseenkin viihtyvä kommentoija tarkentaa... viihdyn toki myös ihmisten seurassa useimmiten mainiosti eli en ole "erakko", mutta seuran tarve aina ja kaikkialla on vaan outoa. Ei sen ainakaan pitäisi olla mikään "este" tekemisille tai menemisille.
Todennäköisesti tuo on sinulle outoa siksi, että tapaat muita ihmisiä päivittäin tai edes lähes päivittäin. Et siis osaa asettua niiden ihmisten asemaan, jotka eivät tapaa elleivät erikseen lähde heitä tapaamaan. Ei mulle ole mitään ongelmaa tehdä töitä kotona yksin. Oikeasti tykkään siitä. Mutta mulle riittää yksinoloa just se, että olen vuorokaudessa noin 18 tuntia yksin. En mä joka päivä jaksa lähteä yhtään mihinkään, mutta kun on jo vuosia elänyt näin, niin teen kivoja asioita mieluummin jonkun kanssa (ja muualla kuin kotona) kuin yksin.
Lisäisin vielä sen että en ymmärrä ihmisiä jotka ei osaa myöskään olla välillä tekemättä mitään.