Lue keskustelun säännöt.
Millainen on lapsi/aikuinen, jolla "ei ole mitään tekemistä"?
04.07.2013 |
En ole koskaan ymmärtänyt näitä ihmisiä, joilla "ei ole mitään tekemistä". Mulla on aina ollut vaikka mitä tekemistä! Lapsenakin. Koskaan ei ollut sellainen olo, että olisi tylsää enkä tietäisi mitä tekisin. Aina oli useampikin leikki tai muu hauska juttu mielessä, mitä kokeilla.
Nyt aikuisena ihan sama juttu. Mulla olisi koko ajan vaikka mitä tekemistä: mansikoiden pakastus, siivotakin pitäisi, kirjaa voi lukea, auton pesu, voi mennä kävelylle, käydä naapurikaupungin museossa tai iltatorilla, ottaa kasvikirjan ja lähteä pusikoihin tunnistamaan kasveja. Näin kesällä, jos ei mitään muuta keksi, voi aina mennä uimaan.
Ja eikös mulle tänään ja eilen soittanut kaksi eri kaveria, jotka nurkui, että kun he ei oikein keksi, mitä lomalla tekisivät. Häh? Millainen oikeasti on ihminen, jolla ei ole tekemistä?! Mä en voi ymmärtää.
Kommentit (81)
Liittyyköhän joillakin päihdeongelmaisilla tämä arjen huono sietokyky asiaan? Hehän usein pitävät tavallisia, ei-päihdeongelmaisia tylsinä. Eli heillä ei ole mielikuvitusta keksiä itselleen mitään mukavaa, eivät kestä omia ajatuksiaan ja ahdistuvat arjesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle "ei ole mitään tekemistä" tarkoittaa, että ei ole mitään sellaista tekemistä, mitä haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä.
Mutta on niin kovin vaikea ymmärtää, että jos joku kitisee, ettei ole tekemistä, niin miksei hän sitten vain yksinkertaisesti ala tehdä jotain sellaista, jota HALUAISI tehdä juuri sillä hetkellä? Minä ainakin keksin heti monta asiaa, joita haluan tehdä, kun on aikaa. Tietysti jos ei halua tehdä MITÄÄN muuta kuin hypätä laskuvarjolla tai ratsastaa elefantilla tai rakastella Miss Universumin kanssa, voi olla aika haasteellista. Mutta normaalin aikuisen nyt luulisi pystyvän tekevän aika montaa muuta asiaa, joita voisi haluta tehdä.
Ei ole riittävästi aikaa, ei ole riittävästi rahaa, ei ole sellaisessa paikassa tai hetkessä, että pystyisi tekemään (esim pienet lapset ovat jo nukkumassa eikä niitä voi jättää yksin lähteäkseen lenkille)
Ok. Itse olen ollut pienten lasten totaali-yh, joten en päässyt iltaisin lenkille, vaikka olisin halunnut. Mulla oli kuitenkin aina ratkaisu olemassa: jumppasin olohuoneessa samalla kuin katsoin telkkaria, ja lenkkeilyn hoidin päivällä lasten kanssa (esim. toinen polkupyörällä mukana ja toinen rattaissa). Rahaa mulla ei ole ollut koskaan kuin välttämättömään ja omaa aikaakin erittäin rajoitetusti, mutta silti olen onnistunut tekemään asioita, joita oikeasti olen halunnut tehdä, eikä mulla ole ollut tylsää ikinä.
Mutta jollekin iltalenkin pointti olisi ollut nimenomaan päästä ulos raittiiseen ilmaan ja sen vuoksi olohuoneessa jumppaaminen ei korvaa sitä. Eikä edes jumppaaminen parvekkeella. Päivän taas on voinut olla töissä, joten silloin ei ole ehtinyt. Jos mun tekee mieleni lähteä ravintolaan syömään, niin ei sitä korvaa eiliseltä jääneen makaroonilaatikon lämmittäminen mikrossa.
Silti on niin vaikea ymmärtää, että joku tavallaan jää kiinni siihen ajatukseen, että nyt mulla on kauhean tylsää kun en voi tehdä juuri sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka olisin halunnut tehdä. Tekee sitten jotain vaihtoehtoista kivaa - katsoo ihanan leffan, lukee hyvää kirjaa, tekee jotain sellaista mukavaa, jota pystyy juuri siinä tilanteessa tekemään. Kai nyt aina on edes jotain vaihtoehtoja? En vaan tajua.
Se vähemmän kiva vaan ei just sillä hetkellä kiinnosta tippaakaan. Ehkä sitä vähemmän kivaa on jo tehnyt koko viikon. On lukenut jo kaikki kirjastosta lainaamansa kirjat, mutta ei ole vielä ehtinyt hakemaan lisää luettavaa. Tai on jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat.
"On jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat" :-D.
Ok, tuo selittää jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Liittyyköhän joillakin päihdeongelmaisilla tämä arjen huono sietokyky asiaan? Hehän usein pitävät tavallisia, ei-päihdeongelmaisia tylsinä. Eli heillä ei ole mielikuvitusta keksiä itselleen mitään mukavaa, eivät kestä omia ajatuksiaan ja ahdistuvat arjesta?
Oon huomannut saman! Jos on päihdeongelmaa, niin selvänä ei kiinnosta mikään, kaikki on tylsää, ei ole "mitään tekemistä." Tunnen tällaisen ihmisen. Elämä on tylsää paskaa, paitsi kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle "ei ole mitään tekemistä" tarkoittaa, että ei ole mitään sellaista tekemistä, mitä haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä.
Mutta on niin kovin vaikea ymmärtää, että jos joku kitisee, ettei ole tekemistä, niin miksei hän sitten vain yksinkertaisesti ala tehdä jotain sellaista, jota HALUAISI tehdä juuri sillä hetkellä? Minä ainakin keksin heti monta asiaa, joita haluan tehdä, kun on aikaa. Tietysti jos ei halua tehdä MITÄÄN muuta kuin hypätä laskuvarjolla tai ratsastaa elefantilla tai rakastella Miss Universumin kanssa, voi olla aika haasteellista. Mutta normaalin aikuisen nyt luulisi pystyvän tekevän aika montaa muuta asiaa, joita voisi haluta tehdä.
Ei ole riittävästi aikaa, ei ole riittävästi rahaa, ei ole sellaisessa paikassa tai hetkessä, että pystyisi tekemään (esim pienet lapset ovat jo nukkumassa eikä niitä voi jättää yksin lähteäkseen lenkille)
Ok. Itse olen ollut pienten lasten totaali-yh, joten en päässyt iltaisin lenkille, vaikka olisin halunnut. Mulla oli kuitenkin aina ratkaisu olemassa: jumppasin olohuoneessa samalla kuin katsoin telkkaria, ja lenkkeilyn hoidin päivällä lasten kanssa (esim. toinen polkupyörällä mukana ja toinen rattaissa). Rahaa mulla ei ole ollut koskaan kuin välttämättömään ja omaa aikaakin erittäin rajoitetusti, mutta silti olen onnistunut tekemään asioita, joita oikeasti olen halunnut tehdä, eikä mulla ole ollut tylsää ikinä.
Mutta jollekin iltalenkin pointti olisi ollut nimenomaan päästä ulos raittiiseen ilmaan ja sen vuoksi olohuoneessa jumppaaminen ei korvaa sitä. Eikä edes jumppaaminen parvekkeella. Päivän taas on voinut olla töissä, joten silloin ei ole ehtinyt. Jos mun tekee mieleni lähteä ravintolaan syömään, niin ei sitä korvaa eiliseltä jääneen makaroonilaatikon lämmittäminen mikrossa.
Silti on niin vaikea ymmärtää, että joku tavallaan jää kiinni siihen ajatukseen, että nyt mulla on kauhean tylsää kun en voi tehdä juuri sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka olisin halunnut tehdä. Tekee sitten jotain vaihtoehtoista kivaa - katsoo ihanan leffan, lukee hyvää kirjaa, tekee jotain sellaista mukavaa, jota pystyy juuri siinä tilanteessa tekemään. Kai nyt aina on edes jotain vaihtoehtoja? En vaan tajua.
Se vähemmän kiva vaan ei just sillä hetkellä kiinnosta tippaakaan. Ehkä sitä vähemmän kivaa on jo tehnyt koko viikon. On lukenut jo kaikki kirjastosta lainaamansa kirjat, mutta ei ole vielä ehtinyt hakemaan lisää luettavaa. Tai on jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat.
"On jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat" :-D.
Ok, tuo selittää jo paljon.
90% telkkarista tulevista elokuvista olen nähnyt aiemmin. Jotkut jo 40 vuotta sitten.
Niin kuin sanonta kuuluu, vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Luulen, että helposti tylsistyvät ihmiset, jotka eivät keksi itselleen mitään ajankulua, odottavat virikkeitä vain muilta sen sijaan, että niitä syntyisi omassa päässä. Ehkä se on mielikuvituksen köyhyyttäkin.
En muista, että minulla olisi koskaan ollut tekemisen puutetta, vaikken ole mikään innokas puuhastelija ja yksinasuvana pikemminkin vältän turhaa siivoamista ja puunaamista. On kirjoja, lehtiä, leffoja, netti, omat ajatukset ja mitä nyt milloinkin päähän pälkähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle "ei ole mitään tekemistä" tarkoittaa, että ei ole mitään sellaista tekemistä, mitä haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä.
Mutta on niin kovin vaikea ymmärtää, että jos joku kitisee, ettei ole tekemistä, niin miksei hän sitten vain yksinkertaisesti ala tehdä jotain sellaista, jota HALUAISI tehdä juuri sillä hetkellä? Minä ainakin keksin heti monta asiaa, joita haluan tehdä, kun on aikaa. Tietysti jos ei halua tehdä MITÄÄN muuta kuin hypätä laskuvarjolla tai ratsastaa elefantilla tai rakastella Miss Universumin kanssa, voi olla aika haasteellista. Mutta normaalin aikuisen nyt luulisi pystyvän tekevän aika montaa muuta asiaa, joita voisi haluta tehdä.
Ei ole riittävästi aikaa, ei ole riittävästi rahaa, ei ole sellaisessa paikassa tai hetkessä, että pystyisi tekemään (esim pienet lapset ovat jo nukkumassa eikä niitä voi jättää yksin lähteäkseen lenkille)
Ok. Itse olen ollut pienten lasten totaali-yh, joten en päässyt iltaisin lenkille, vaikka olisin halunnut. Mulla oli kuitenkin aina ratkaisu olemassa: jumppasin olohuoneessa samalla kuin katsoin telkkaria, ja lenkkeilyn hoidin päivällä lasten kanssa (esim. toinen polkupyörällä mukana ja toinen rattaissa). Rahaa mulla ei ole ollut koskaan kuin välttämättömään ja omaa aikaakin erittäin rajoitetusti, mutta silti olen onnistunut tekemään asioita, joita oikeasti olen halunnut tehdä, eikä mulla ole ollut tylsää ikinä.
Mutta jollekin iltalenkin pointti olisi ollut nimenomaan päästä ulos raittiiseen ilmaan ja sen vuoksi olohuoneessa jumppaaminen ei korvaa sitä. Eikä edes jumppaaminen parvekkeella. Päivän taas on voinut olla töissä, joten silloin ei ole ehtinyt. Jos mun tekee mieleni lähteä ravintolaan syömään, niin ei sitä korvaa eiliseltä jääneen makaroonilaatikon lämmittäminen mikrossa.
Silti on niin vaikea ymmärtää, että joku tavallaan jää kiinni siihen ajatukseen, että nyt mulla on kauhean tylsää kun en voi tehdä juuri sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka olisin halunnut tehdä. Tekee sitten jotain vaihtoehtoista kivaa - katsoo ihanan leffan, lukee hyvää kirjaa, tekee jotain sellaista mukavaa, jota pystyy juuri siinä tilanteessa tekemään. Kai nyt aina on edes jotain vaihtoehtoja? En vaan tajua.
Se vähemmän kiva vaan ei just sillä hetkellä kiinnosta tippaakaan. Ehkä sitä vähemmän kivaa on jo tehnyt koko viikon. On lukenut jo kaikki kirjastosta lainaamansa kirjat, mutta ei ole vielä ehtinyt hakemaan lisää luettavaa. Tai on jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat.
"On jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat" :-D.
Ok, tuo selittää jo paljon.
90% telkkarista tulevista elokuvista olen nähnyt aiemmin. Jotkut jo 40 vuotta sitten.
Etkö sitten koskaan katso esim. suosikkielokuviasi uudelleen? "Olen nähnyt aiemmin", no tuokin selittää paljon. Uudelleen katsomallahan hyvistä elokuvista avautuu aina vain uusia puolia ja herää uusia tunteita. Kuulostat siltä, ettei sinulla ole juuri omaa mielikuvitusta, jos sinulle jokin kerran nähty on heti vanha ja poisheitettävä juttu. Itse saatan katsoa saman elokuvan pitkälle yli kymmenenkin kertaa, pitkin aikavälein tietysti. Aina löytyy jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään tekemistä. Toki pitäisi siivota, muttei huvita. Kaapit pitäisi perata, mutta sekin on sinänsä turhaa, koska en raski heittää mitään pois. Meidän perheessä ei enää fillareita. Myytiin pois koska niitä ei käytetty. Ei ole rahaa mennä minnekään. Uiminen ei kiinnosta eikä ole uikkareitakaan. Kirjastossa ei ole mitään mielestä luettavaa. Yksin ei viitsi mennä kävelyllekään. Mies ei suostu lähtemään. Ulkona olisi kiva olla mutta pitäisi olla edes lukemista tai juttuseuraa. Mulla on lahjakortti lippipalveluun mutta eipä sieltäkään löydy sopivaa ohjelmaa (kaikki on vasta syksyllä). Yksi asia on jota haluaisin kiihkeästi tehdä: tanssia valssia. Lintsillä olisi ilmaiset tanssit torstaisin. Arvatkaa, lähteekö mies....
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään tekemistä. Toki pitäisi siivota, muttei huvita. Kaapit pitäisi perata, mutta sekin on sinänsä turhaa, koska en raski heittää mitään pois. Meidän perheessä ei enää fillareita. Myytiin pois koska niitä ei käytetty. Ei ole rahaa mennä minnekään. Uiminen ei kiinnosta eikä ole uikkareitakaan. Kirjastossa ei ole mitään mielestä luettavaa. Yksin ei viitsi mennä kävelyllekään. Mies ei suostu lähtemään. Ulkona olisi kiva olla mutta pitäisi olla edes lukemista tai juttuseuraa. Mulla on lahjakortti lippipalveluun mutta eipä sieltäkään löydy sopivaa ohjelmaa (kaikki on vasta syksyllä). Yksi asia on jota haluaisin kiihkeästi tehdä: tanssia valssia. Lintsillä olisi ilmaiset tanssit torstaisin. Arvatkaa, lähteekö mies....
Etkö osaa tehdä mitään yksin? Tarvitsetko kaikkeen miehen mukaan? Miten voi olla mahdollista, ettei kirjastossa, jossa on tuhansia ja tuhansia kirjoja, lehtiä ja vaikka mitä muuta, ole mitään mieleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle "ei ole mitään tekemistä" tarkoittaa, että ei ole mitään sellaista tekemistä, mitä haluaisin juuri sillä hetkellä tehdä.
Mutta on niin kovin vaikea ymmärtää, että jos joku kitisee, ettei ole tekemistä, niin miksei hän sitten vain yksinkertaisesti ala tehdä jotain sellaista, jota HALUAISI tehdä juuri sillä hetkellä? Minä ainakin keksin heti monta asiaa, joita haluan tehdä, kun on aikaa. Tietysti jos ei halua tehdä MITÄÄN muuta kuin hypätä laskuvarjolla tai ratsastaa elefantilla tai rakastella Miss Universumin kanssa, voi olla aika haasteellista. Mutta normaalin aikuisen nyt luulisi pystyvän tekevän aika montaa muuta asiaa, joita voisi haluta tehdä.
Ei ole riittävästi aikaa, ei ole riittävästi rahaa, ei ole sellaisessa paikassa tai hetkessä, että pystyisi tekemään (esim pienet lapset ovat jo nukkumassa eikä niitä voi jättää yksin lähteäkseen lenkille)
Ok. Itse olen ollut pienten lasten totaali-yh, joten en päässyt iltaisin lenkille, vaikka olisin halunnut. Mulla oli kuitenkin aina ratkaisu olemassa: jumppasin olohuoneessa samalla kuin katsoin telkkaria, ja lenkkeilyn hoidin päivällä lasten kanssa (esim. toinen polkupyörällä mukana ja toinen rattaissa). Rahaa mulla ei ole ollut koskaan kuin välttämättömään ja omaa aikaakin erittäin rajoitetusti, mutta silti olen onnistunut tekemään asioita, joita oikeasti olen halunnut tehdä, eikä mulla ole ollut tylsää ikinä.
Mutta jollekin iltalenkin pointti olisi ollut nimenomaan päästä ulos raittiiseen ilmaan ja sen vuoksi olohuoneessa jumppaaminen ei korvaa sitä. Eikä edes jumppaaminen parvekkeella. Päivän taas on voinut olla töissä, joten silloin ei ole ehtinyt. Jos mun tekee mieleni lähteä ravintolaan syömään, niin ei sitä korvaa eiliseltä jääneen makaroonilaatikon lämmittäminen mikrossa.
Silti on niin vaikea ymmärtää, että joku tavallaan jää kiinni siihen ajatukseen, että nyt mulla on kauhean tylsää kun en voi tehdä juuri sitä yhtä ainoaa asiaa, jonka olisin halunnut tehdä. Tekee sitten jotain vaihtoehtoista kivaa - katsoo ihanan leffan, lukee hyvää kirjaa, tekee jotain sellaista mukavaa, jota pystyy juuri siinä tilanteessa tekemään. Kai nyt aina on edes jotain vaihtoehtoja? En vaan tajua.
Se vähemmän kiva vaan ei just sillä hetkellä kiinnosta tippaakaan. Ehkä sitä vähemmän kivaa on jo tehnyt koko viikon. On lukenut jo kaikki kirjastosta lainaamansa kirjat, mutta ei ole vielä ehtinyt hakemaan lisää luettavaa. Tai on jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat.
"On jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat" :-D.
Ok, tuo selittää jo paljon.
90% telkkarista tulevista elokuvista olen nähnyt aiemmin. Jotkut jo 40 vuotta sitten.
Etkö sitten koskaan katso esim. suosikkielokuviasi uudelleen? "Olen nähnyt aiemmin", no tuokin selittää paljon. Uudelleen katsomallahan hyvistä elokuvista avautuu aina vain uusia puolia ja herää uusia tunteita. Kuulostat siltä, ettei sinulla ole juuri omaa mielikuvitusta, jos sinulle jokin kerran nähty on heti vanha ja poisheitettävä juttu. Itse saatan katsoa saman elokuvan pitkälle yli kymmenenkin kertaa, pitkin aikavälein tietysti. Aina löytyy jotain uutta.
Olen katsonut suosikkielokuviani uudelleen. Pidän kuitenkin eniten elokuvista, joiden juonenkäänteissä on yllätyksiä. Ja näitähän ei ole, jos on nähnyt elokuvan jo aikaisemmin. Lisäksi monen suosikkielokuvan kohdalla käy niin, että kun katsoo sen parikymmentä vuotta myöhemmin uudelleen, ei oikeastaan edes tajua, miksi koko leffa on joskus tuntunut niin hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään tekemistä. Toki pitäisi siivota, muttei huvita. Kaapit pitäisi perata, mutta sekin on sinänsä turhaa, koska en raski heittää mitään pois. Meidän perheessä ei enää fillareita. Myytiin pois koska niitä ei käytetty. Ei ole rahaa mennä minnekään. Uiminen ei kiinnosta eikä ole uikkareitakaan. Kirjastossa ei ole mitään mielestä luettavaa. Yksin ei viitsi mennä kävelyllekään. Mies ei suostu lähtemään. Ulkona olisi kiva olla mutta pitäisi olla edes lukemista tai juttuseuraa. Mulla on lahjakortti lippipalveluun mutta eipä sieltäkään löydy sopivaa ohjelmaa (kaikki on vasta syksyllä). Yksi asia on jota haluaisin kiihkeästi tehdä: tanssia valssia. Lintsillä olisi ilmaiset tanssit torstaisin. Arvatkaa, lähteekö mies....
No eipä tarvitse miettiä miksi mies ei lähde kanssasi mihinkään, kun tuota valitusta lukee. Osaisit varmasti pilata hauskuuden puuhasta kuin puuhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi tehdä mitään silloin, kun olen oikein turhautunut. Ulkona käyminen yleensä piristää, mutta minulla on agorafobia, joten lähteminen on liiankin jännittävää. Pahimmillaan mikään ei tunnu tekemisen arvoiselta, silloin elämä on tylsää ja merkityksetöntä.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Mitä nämä asiat ovat? Itse haaveilen sapattivapaasta ja silloin todellakin olisi aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitsisi ympätä asioita samalle päivälle tai edes samalle viikolle vaan voisi rauhassa käyttää vaikka koko kuukauden remontin tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsillä ihmisillä on tylsää. He eivät kestä pitkiä, tapahtumattomia hetkiä, vaan ahdistuvat. Niissä pitkissä, tapahtumattomissa hetkissä piilee usein luovuus, se kun ryökäle tarvitsee aikaa ja rauhaa kehittyäkseen. Tylsä ahdistuu ja alkaa siirtää ahdistumistaan muihin vaatimalla 'jotain tekemistä'. Häntä pitää viihdyttää, kiihdyttää, hänet pitää ohjelmoida. Ettei vain ala tyhjyys ahdistamaan, koska itseltä ei löydy yhtikäs mitään sen tyhjyyden täyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Mitä nämä asiat ovat? Itse haaveilen sapattivapaasta ja silloin todellakin olisi aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitsisi ympätä asioita samalle päivälle tai edes samalle viikolle vaan voisi rauhassa käyttää vaikka koko kuukauden remontin tekemiseen.
No esimerkiksi käyn monissa eri paikoissa kotikaupungissani, teen pitkiä kävelyretkiä, luen, katson elokuvia, puuhailen koirani kanssa, kirjoitan tarinoita, hoidan huonekasveja, kokkaan uusia ruokia, etsin netistä tietoa vaikka mistä mielenkiintoisista asioista, palstailen (:D), marjastan, sienestän, havainnoin luontoa... Joka tapauksessa aina löytyy jotain tekemistä.
Mutta kun ei ole autoa ja rahaa on vähän, paikasta toiseen kulkeminen on oma ohjelmanumeronsa, ja esimerkiksi ruokaostosten teko on haastavampaa, kun mitään kovin kallista ei voi ostaa, pitää soveltaa ja käyttää aikaa kaupassa hintojen vertailuun. Mutta ehkä erona niihin, joilla on tylsää, en ota tuollaisia asioita negatiivisina, vaan esimerkiksi pitkät bussimatkat useammalla vaihdolla ovat minusta mielenkiintoisia, kun näkee maisemia ja ihmisiä. Enkä suhtaudu asioihin siten, että rutiinit ovat tylsiä, vaan esimerkiksi jokapäiväisillä pakollisilla koiranulkoilutuksilla etsin uusia hienoja reittejä, ja jos taas käveleminen ei juuri sillä hetkellä tunnu mieluisalta, viihdytän itseäni vaikka suunnittelemalla päässäni tarinaa, jonka kirjoitan kotiin päästyäni. Minusta tylsistyminen on vain asennekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tylsillä ihmisillä on tylsää. He eivät kestä pitkiä, tapahtumattomia hetkiä, vaan ahdistuvat. Niissä pitkissä, tapahtumattomissa hetkissä piilee usein luovuus, se kun ryökäle tarvitsee aikaa ja rauhaa kehittyäkseen. Tylsä ahdistuu ja alkaa siirtää ahdistumistaan muihin vaatimalla 'jotain tekemistä'. Häntä pitää viihdyttää, kiihdyttää, hänet pitää ohjelmoida. Ettei vain ala tyhjyys ahdistamaan, koska itseltä ei löydy yhtikäs mitään sen tyhjyyden täyttämiseen.
Jotkut ihmiset ovat tekijöitä, jotkut ovat ajattelijoita. Aika paljon on ihmisen luonteesta kiinni, miten pitkään viihtyy paikoillaan vain omien ajatustensa kanssa. Mä istun työpäivän paikoillani tietokoneen ääressä tekemässä aivotyötä, joten sen vuoksi mulle on tärkeää päästä työpäivän jälkeen tekemään jotain. Mieluiten liikkumaan ja tekemään käsilläni jotain. Teen myös etätöitä, joten sosiaaliset kontaktit ovat ainoastaan tekstiä, ja sen vuoksi kaipaan vapaa-ajallani ihmisten tapaamista. Ihannetilanteessa teen jonkun kanssa yhdessä jotain kivaa.
Ihmetyttää, miten paljon aloitus on saanut alapeukkuja. :D No suomalaiset nyt on nurisijakansaa. Sen ainakin oon huomannut, että jotkut lapset ei osaa olla ilman älypuhelimia tai tabletteja. Sitten, kun ei ole, valitetaan, ettei ole tekemistä. Aikuisten en oo kuullut tuollaista juuri marisevan. Myönnetään, että mäkin käytän älypuhelinta ja tietokonetta aika paljon, mutta silti voin välillä lukea, kirjoittaa, piirtää, jne. Kyllä monet lapsetkin voi mutta usein ei ennen kuin on nuristu tylsyyttä.
Tätä samaa olen aina miettinyt. Olisin voinut itse kirjoittaa tuon sanasta sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten joku "ei keksi tekemistä". Olen eläkkeellä, eikä minulla ole juuri yhtään ylimääräistä rahaa eikä ainuttakaan kaveria, mutta päivät tuntuvat silti liian lyhyiltä kaikkeen siihen kivaan, mitä haluaisin tehdä. Osoittaa kyllä vakavaa mielikuvituksen puutetta, jos usein kokee, ettei "ole mitään tekemistä".
Mitä nämä asiat ovat? Itse haaveilen sapattivapaasta ja silloin todellakin olisi aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa tehdä. Ei tarvitsisi ympätä asioita samalle päivälle tai edes samalle viikolle vaan voisi rauhassa käyttää vaikka koko kuukauden remontin tekemiseen.
No esimerkiksi käyn monissa eri paikoissa kotikaupungissani, teen pitkiä kävelyretkiä, luen, katson elokuvia, puuhailen koirani kanssa, kirjoitan tarinoita, hoidan huonekasveja, kokkaan uusia ruokia, etsin netistä tietoa vaikka mistä mielenkiintoisista asioista, palstailen (:D), marjastan, sienestän, havainnoin luontoa... Joka tapauksessa aina löytyy jotain tekemistä.
Mutta kun ei ole autoa ja rahaa on vähän, paikasta toiseen kulkeminen on oma ohjelmanumeronsa, ja esimerkiksi ruokaostosten teko on haastavampaa, kun mitään kovin kallista ei voi ostaa, pitää soveltaa ja käyttää aikaa kaupassa hintojen vertailuun. Mutta ehkä erona niihin, joilla on tylsää, en ota tuollaisia asioita negatiivisina, vaan esimerkiksi pitkät bussimatkat useammalla vaihdolla ovat minusta mielenkiintoisia, kun näkee maisemia ja ihmisiä. Enkä suhtaudu asioihin siten, että rutiinit ovat tylsiä, vaan esimerkiksi jokapäiväisillä pakollisilla koiranulkoilutuksilla etsin uusia hienoja reittejä, ja jos taas käveleminen ei juuri sillä hetkellä tunnu mieluisalta, viihdytän itseäni vaikka suunnittelemalla päässäni tarinaa, jonka kirjoitan kotiin päästyäni. Minusta tylsistyminen on vain asennekysymys.
Mutta pitääkö noita kaikkia tehdä samana päivänä? Siis koiran kanssa puuhailun ymmärrän, se on jokapäiväistä. Ymmärtäisin, jos sulla olisi vain kuukausi aikaa, mutta sulla on koko loppuelämä. Vuosia, kenties vuosikymmeniä.
Mutta tuossa olet oikeassa, että tylsistyminen on asennekysymys. Mulle siivoaminen, kauppareissut yms ovat asioita, joita nyt vaan on pakko tehdä. Mieluummin olisin tekemättä :D Koiran ulkoilutus on päivittäinen rutiini, mutta se on ihan kivaa. Jos ei olisi, en olisi koiraa ottanutkaan.
Se vähemmän kiva vaan ei just sillä hetkellä kiinnosta tippaakaan. Ehkä sitä vähemmän kivaa on jo tehnyt koko viikon. On lukenut jo kaikki kirjastosta lainaamansa kirjat, mutta ei ole vielä ehtinyt hakemaan lisää luettavaa. Tai on jo nähnyt kaikki kiinnostavat leffat.