Rajuin influenssakokemuksesi? Onko täällä joku jolla on ollut oikeasti influenssa?

2009 syksyllä oli viimeksi (oletettavasti oli sikainfluenssa, ainakin oirekuvan (ja keston perusteella) ja 2010 kevättalvella tuli uudestaan vastaavia oireita (olisiko ollut sitä toista aaltoa sitten tai sitten oli joku toinen influenssavirus, selvisin viikonlopun aikana siitä tosi vähäisillä oireilla). Tarttui v. 2009 todennäköisesti junasta (siellä oli hyvinkin flunssainen ihminen samassa vaunussa).

Omalla kohdalla sain oireiden alkaessa vain haukut työterveydestä (voimat alkoivat lähteä selittämättömällä tavalla (tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mikä oireet aiheutti) pois ruokailun aikana ja alkoi itkettää) ja käskyn jäädä (päiväksi!) pois töistä. Myöhemmin nousi kuume ja petipotilasolotila tuli, mutta onneksi kaveri tuli oven taakse tuomaan tulehduskipulääkettä (taisi pelastaa mun hengen) (oli niin heikko olo, etten olisi enää uskaltanut ovesta ulos lähteäkään), mikä vei kuumeen omalla kohdalla aika hyvin, mutta heikotus jäi. Muistaakseni räkää ei hirveästi erittynyt, että enemmän virus iski lihaksiin ym.

Jostain syystä sitten perusflunssana hoidettiin ensimmäiset viikot ja hyppyytettiin muutaman päivän välein vastaanotolla (tulehduskipulääkkeen voimin edes jaksoin lähteä liikkeelle, olisinko joutunut käyttämään taksiakin jokusen kerran, mutta eihän silläkään tainnut olla väliä, että kuskiakin altistin (taisin käyttää hengityssuojaa silloinkin, mistä siitäkin asiasta pilkattiin vastaanotolla), kun pääasia, että hyppyyttivät vastaanotolla (toiset saavat influenssan vuoksi samoin tein kaksikin viikkoa sairaslomaa putkeen, itse en saanut).

Sairasteluhan sitten pitkittyi, kun ei kunnon saikkuakaan saanut (lämpöily lähinnä sitten pidemmän päälle jäi), ja sen verran heikossa kunnossa olin (muutenkin oli muitakin juttuja ristinä siihen aikaan silloin, edelleenkin on), että jouduin ottamaan palkatonta vapaata loppuvuodeksi, että edes jossain kunnos oisin ollu, kun saikkuakaan ei sitten enää saanut.

Mutta helpommalla oisin päässyt, jos oisin kunnon sairasloman saanut niin kuin yleensä muutkin ja muutenkin olisin tullut kohdelluksi/hoidetuksi paremmin elämässä. No, eipä ole influenssoja ollut 10:een vuoteen,(siis kevättalven 2010 jälkeen), vaikken ole rokottautunutkaan, mutta ilmeisesti tämä immuniteetti on nyt loppunut. (Muutenkin on fyysisesti huonossa kunnossa.) Tai tiedä sitä sitten, miten asia on.

Mutta tuskin itse ainakaan mitään rokotuksia tulen saamaan, kun yksityisellä ovat rokotteet loppumassa ja julkisella ei välitetä. Samasta syystä taidan olla viimeisten joukossa koronarokotteen saanninkin suhteen ja tuskin hoidetaan muutenkaan. Muutenkin kun on muitakin (kroonisia) basilleja kropassa, mihin ei oikein saa hoitoa, niin voi olla, että sairastun jo itse rokotteesta, niin kuin kävi jo pari vuotta sitten. (En olisi silloinkaan selvinnyt ilman tulehduskipulääkettä, kun silloin kuume olisi jatkanut vain nousuaan.) Sitä ennen ei koskaan ole rokotteista koitunut mitään ongelmia.

Että näin sitä toisia täällä kohdellaan ja vielä ihmetellään, miksi toisten terveys menee, vaikka kaikenlaisesta onkin selvinnyt kaikesta huolimatta (sen verran on kuitenkin apuja saanut toisilta ihmisiltä ja jotain on oikeinkin mennyt). Mutta tosiaan, jos tiettyihin epäkohtiin ei koskaan puututa, niin eihän sitä elämä koskaan paremmaksikaan voi muuttua. Siinä ei tosiaan tsempit pahemmin pidemmän päälle auta, jos ja kun ei vaan enää sitä menoa ja kohtelua kestä. Ei kukaan varmaan loputtomiin kestä, varsinkin jos somaattinenkin hoito ja kohtelu on puutteellista.

Mutta tsemppiä kaikille väärin kohdelluille! Olen pahoillani, kun en itse pysty mitään tekemään asioille (ainakaan enää), kun itsekin niin huonossa jamassa/kohdeltuna, ettei itsestä mihinkään ole. Ja onnittelut kaikille niille, joita hyvin täällä elämässä kohdellaan.

Kuka täällä oikein miinustaa toisten sairaskertomuksia? Missä empatiakyky?

Sikainfluenssa: aluksi tavalliset flunssan oireet sitten "hinku"yskä, lihaskipuja joka puolelle ja kaktuksen kuiva kurkku. Kuiva kurkku kesti 2-4 viikkoa ja kauppareissulla joutui heti ostamaan limua että saisi jotain nesteen tuntua, tavallisesti en juo päivittäin limuja. Tarttui jostain päin aivastaneesta ihmisestä, ennen kun oli vielä 2009 tapana että ihmiset pärskivät, aivastelivat ja räkivät lähes toisia ihmisiä päin eikä kukaan pitänyt mukana paperia johon voi yskästä, kasvomaskeista puhumattakaan. Vastaavaa tautia en ole ennen sairastanut. 

Viimeisin influenssa oli 2009 Pariisin matkan jälkeen. Ties vaikka oli sika-influenssaa.

Kuume yli 40°C, lihas-, jäsenkivut, hengenahdistusta. Silmien särky on viheliäistä influenssassa. Haukoin henkeä, saadakseni hengitettyä.

Olin ennen sairastumista miehen kanssa matkalla ja matkan jälkeen molemmat sairastuttiin.

Muistan, että pesin vessan pöntön harjalla, kun kuume oli lähtenyt. Käsivarret tulivat niin kipeiksi, että menin pitkälleni kipua potemaan.

Vierailija kirjoitti:

2009 syksyllä oli viimeksi (oletettavasti oli sikainfluenssa, ainakin oirekuvan (ja keston perusteella) ja 2010 kevättalvella tuli uudestaan vastaavia oireita (olisiko ollut sitä toista aaltoa sitten tai sitten oli joku toinen influenssavirus, selvisin viikonlopun aikana siitä tosi vähäisillä oireilla). Tarttui v. 2009 todennäköisesti junasta (siellä oli hyvinkin flunssainen ihminen samassa vaunussa).

Omalla kohdalla sain oireiden alkaessa vain haukut työterveydestä (voimat alkoivat lähteä selittämättömällä tavalla (tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mikä oireet aiheutti) pois ruokailun aikana ja alkoi itkettää) ja käskyn jäädä (päiväksi!) pois töistä. Myöhemmin nousi kuume ja petipotilasolotila tuli, mutta onneksi kaveri tuli oven taakse tuomaan tulehduskipulääkettä (taisi pelastaa mun hengen) (oli niin heikko olo, etten olisi enää uskaltanut ovesta ulos lähteäkään), mikä vei kuumeen omalla kohdalla aika hyvin, mutta heikotus jäi. Muistaakseni räkää ei hirveästi erittynyt, että enemmän virus iski lihaksiin ym.

Jostain syystä sitten perusflunssana hoidettiin ensimmäiset viikot ja hyppyytettiin muutaman päivän välein vastaanotolla (tulehduskipulääkkeen voimin edes jaksoin lähteä liikkeelle, olisinko joutunut käyttämään taksiakin jokusen kerran, mutta eihän silläkään tainnut olla väliä, että kuskiakin altistin (taisin käyttää hengityssuojaa silloinkin, mistä siitäkin asiasta pilkattiin vastaanotolla), kun pääasia, että hyppyyttivät vastaanotolla (toiset saavat influenssan vuoksi samoin tein kaksikin viikkoa sairaslomaa putkeen, itse en saanut).

Sairasteluhan sitten pitkittyi, kun ei kunnon saikkuakaan saanut (lämpöily lähinnä sitten pidemmän päälle jäi), ja sen verran heikossa kunnossa olin (muutenkin oli muitakin juttuja ristinä siihen aikaan silloin, edelleenkin on), että jouduin ottamaan palkatonta vapaata loppuvuodeksi, että edes jossain kunnos oisin ollu, kun saikkuakaan ei sitten enää saanut.

Mutta helpommalla oisin päässyt, jos oisin kunnon sairasloman saanut niin kuin yleensä muutkin ja muutenkin olisin tullut kohdelluksi/hoidetuksi paremmin elämässä. No, eipä ole influenssoja ollut 10:een vuoteen,(siis kevättalven 2010 jälkeen), vaikken ole rokottautunutkaan, mutta ilmeisesti tämä immuniteetti on nyt loppunut. (Muutenkin on fyysisesti huonossa kunnossa.) Tai tiedä sitä sitten, miten asia on.

Mutta tuskin itse ainakaan mitään rokotuksia tulen saamaan, kun yksityisellä ovat rokotteet loppumassa ja julkisella ei välitetä. Samasta syystä taidan olla viimeisten joukossa koronarokotteen saanninkin suhteen ja tuskin hoidetaan muutenkaan. Muutenkin kun on muitakin (kroonisia) basilleja kropassa, mihin ei oikein saa hoitoa, niin voi olla, että sairastun jo itse rokotteesta, niin kuin kävi jo pari vuotta sitten. (En olisi silloinkaan selvinnyt ilman tulehduskipulääkettä, kun silloin kuume olisi jatkanut vain nousuaan.) Sitä ennen ei koskaan ole rokotteista koitunut mitään ongelmia.

Että näin sitä toisia täällä kohdellaan ja vielä ihmetellään, miksi toisten terveys menee, vaikka kaikenlaisesta onkin selvinnyt kaikesta huolimatta (sen verran on kuitenkin apuja saanut toisilta ihmisiltä ja jotain on oikeinkin mennyt). Mutta tosiaan, jos tiettyihin epäkohtiin ei koskaan puututa, niin eihän sitä elämä koskaan paremmaksikaan voi muuttua. Siinä ei tosiaan tsempit pahemmin pidemmän päälle auta, jos ja kun ei vaan enää sitä menoa ja kohtelua kestä. Ei kukaan varmaan loputtomiin kestä, varsinkin jos somaattinenkin hoito ja kohtelu on puutteellista.

Mutta tsemppiä kaikille väärin kohdelluille! Olen pahoillani, kun en itse pysty mitään tekemään asioille (ainakaan enää), kun itsekin niin huonossa jamassa/kohdeltuna, ettei itsestä mihinkään ole. Ja onnittelut kaikille niille, joita hyvin täällä elämässä kohdellaan.

Oma moka, oma kipu. Olisit hakenut sairaslomaa muualta.

On ollut. Viisi päivää oli 39-astetta kuumetta ja kuudentena päivänä oloni tuntui parantuneelta. Mittasin silti kuumeen ja tulos: 39,6. Ei kun muutama päivä vuodelepoa lisää.

En kyllä tuntenut missään vaiheessa itseäni mitenkään erityisen sairaaksi. Ihan tavalliselta korkealta kuumeflunssalta vaikutti. Pötköttelin pedissä ja söin ja join sen mitä maistui.

Sikainfluenssa marraskuussa 2009. Illalla alkoi lievä kurkkukipu, 24h päästä kuumetta 40. 39-41 välillä sahasi puolitoista viikkoa. Ne lihaskivut ovat pahempia mitä voi ikinä kuvitella. Kukaan. Todella. Ikinä. Mihinkään ei voinut koskea koska kaikkialle sattui. En todellakaan muista miten selvisin yksin vessaan. Ehkä kerran päivässä, kaikkialle sattui niin paljon että en saanut edes mukia huulille eli tarvetta vessaan ei paljon ollut. Kurkkukivun takia en olisi edes kyennyt juomaan.

Noin kaksi viikkoa terveenä kunnes.

Kuume nousi muutamassa tunnissa 41,5 sekä aivan sanoinkuvaamaton päänsärky. Välittömästi työterveydestä taksilla(!!) päivystykseen koska tulehdusarvot olivat niin korkeat että pikatesti ei antanut edes lukemaa, raja oli 350. En saanut edes kotona käydä lemmikkejä ruokkimassa, onneksi läheiset silloin samassa kaupungissa. Epäiltiin aivokalvontulehdusta mutta likvor oli puhdas. Lopulta todettiin keuhkokuume. Olin omassa eristyshuoneessa viisi päivää. Likvornäytteen pistokohta kipuili puoli vuotta, rytmihäiriöt sekä oudot muljahdukset pumpussa olivat noin vuoden ajan läsnä. Ei tutkittu tarkemmin koska ikää oli vasta 19. Loppuivat onneksi.

2 a- influessaa, molemmista sairaalaan. Kov kuume, 41,3 lääkkeillä ab 38. Sydänlihastulehdus jatkona toisessa. Toinen alkoi ihan väsymyksellä. Lähdin töistä, mutta olin niin ventti, että ostin 2 energiajuomaa, jotta jaksan ajaa 30 km kotiin. Menin heti nukkumaan kotona, heräsin tosi kovaan paleluun, kuin olisin ulkona, marraskuu. Ja tilanne paheni, oksensin ja palelin vessan lattialla, sitten ambulanssilla hoitoon. Meni noin 2 kk toipua ihmiseksi, työelämään ei paluuta, ikää oli 55.

Vierailija kirjoitti:

Sikainfluenssa marraskuussa 2009. Illalla alkoi lievä kurkkukipu, 24h päästä kuumetta 40. 39-41 välillä sahasi puolitoista viikkoa. Ne lihaskivut ovat pahempia mitä voi ikinä kuvitella. Kukaan. Todella. Ikinä. Mihinkään ei voinut koskea koska kaikkialle sattui. En todellakaan muista miten selvisin yksin vessaan. Ehkä kerran päivässä, kaikkialle sattui niin paljon että en saanut edes mukia huulille eli tarvetta vessaan ei paljon ollut. Kurkkukivun takia en olisi edes kyennyt juomaan.

Noin kaksi viikkoa terveenä kunnes.

Kuume nousi muutamassa tunnissa 41,5 sekä aivan sanoinkuvaamaton päänsärky. Välittömästi työterveydestä taksilla(!!) päivystykseen koska tulehdusarvot olivat niin korkeat että pikatesti ei antanut edes lukemaa, raja oli 350. En saanut edes kotona käydä lemmikkejä ruokkimassa, onneksi läheiset silloin samassa kaupungissa. Epäiltiin aivokalvontulehdusta mutta likvor oli puhdas. Lopulta todettiin keuhkokuume. Olin omassa eristyshuoneessa viisi päivää. Likvornäytteen pistokohta kipuili puoli vuotta, rytmihäiriöt sekä oudot muljahdukset pumpussa olivat noin vuoden ajan läsnä. Ei tutkittu tarkemmin koska ikää oli vasta 19. Loppuivat onneksi.

Olet käynyt puolen asteen päässä kuolemasta. :O

Influenssa on siitä erityisen vaarallinen, että se nostaa kuumeen ihan tähtitieteellisiin lukemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2009 syksyllä oli viimeksi (oletettavasti oli sikainfluenssa, ainakin oirekuvan (ja keston perusteella) ja 2010 kevättalvella tuli uudestaan vastaavia oireita (olisiko ollut sitä toista aaltoa sitten tai sitten oli joku toinen influenssavirus, selvisin viikonlopun aikana siitä tosi vähäisillä oireilla). Tarttui v. 2009 todennäköisesti junasta (siellä oli hyvinkin flunssainen ihminen samassa vaunussa).

Omalla kohdalla sain oireiden alkaessa vain haukut työterveydestä (voimat alkoivat lähteä selittämättömällä tavalla (tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mikä oireet aiheutti) pois ruokailun aikana ja alkoi itkettää) ja käskyn jäädä (päiväksi!) pois töistä. Myöhemmin nousi kuume ja petipotilasolotila tuli, mutta onneksi kaveri tuli oven taakse tuomaan tulehduskipulääkettä (taisi pelastaa mun hengen) (oli niin heikko olo, etten olisi enää uskaltanut ovesta ulos lähteäkään), mikä vei kuumeen omalla kohdalla aika hyvin, mutta heikotus jäi. Muistaakseni räkää ei hirveästi erittynyt, että enemmän virus iski lihaksiin ym.

Jostain syystä sitten perusflunssana hoidettiin ensimmäiset viikot ja hyppyytettiin muutaman päivän välein vastaanotolla (tulehduskipulääkkeen voimin edes jaksoin lähteä liikkeelle, olisinko joutunut käyttämään taksiakin jokusen kerran, mutta eihän silläkään tainnut olla väliä, että kuskiakin altistin (taisin käyttää hengityssuojaa silloinkin, mistä siitäkin asiasta pilkattiin vastaanotolla), kun pääasia, että hyppyyttivät vastaanotolla (toiset saavat influenssan vuoksi samoin tein kaksikin viikkoa sairaslomaa putkeen, itse en saanut).

Sairasteluhan sitten pitkittyi, kun ei kunnon saikkuakaan saanut (lämpöily lähinnä sitten pidemmän päälle jäi), ja sen verran heikossa kunnossa olin (muutenkin oli muitakin juttuja ristinä siihen aikaan silloin, edelleenkin on), että jouduin ottamaan palkatonta vapaata loppuvuodeksi, että edes jossain kunnos oisin ollu, kun saikkuakaan ei sitten enää saanut.

Mutta helpommalla oisin päässyt, jos oisin kunnon sairasloman saanut niin kuin yleensä muutkin ja muutenkin olisin tullut kohdelluksi/hoidetuksi paremmin elämässä. No, eipä ole influenssoja ollut 10:een vuoteen,(siis kevättalven 2010 jälkeen), vaikken ole rokottautunutkaan, mutta ilmeisesti tämä immuniteetti on nyt loppunut. (Muutenkin on fyysisesti huonossa kunnossa.) Tai tiedä sitä sitten, miten asia on.

Mutta tuskin itse ainakaan mitään rokotuksia tulen saamaan, kun yksityisellä ovat rokotteet loppumassa ja julkisella ei välitetä. Samasta syystä taidan olla viimeisten joukossa koronarokotteen saanninkin suhteen ja tuskin hoidetaan muutenkaan. Muutenkin kun on muitakin (kroonisia) basilleja kropassa, mihin ei oikein saa hoitoa, niin voi olla, että sairastun jo itse rokotteesta, niin kuin kävi jo pari vuotta sitten. (En olisi silloinkaan selvinnyt ilman tulehduskipulääkettä, kun silloin kuume olisi jatkanut vain nousuaan.) Sitä ennen ei koskaan ole rokotteista koitunut mitään ongelmia.

Että näin sitä toisia täällä kohdellaan ja vielä ihmetellään, miksi toisten terveys menee, vaikka kaikenlaisesta onkin selvinnyt kaikesta huolimatta (sen verran on kuitenkin apuja saanut toisilta ihmisiltä ja jotain on oikeinkin mennyt). Mutta tosiaan, jos tiettyihin epäkohtiin ei koskaan puututa, niin eihän sitä elämä koskaan paremmaksikaan voi muuttua. Siinä ei tosiaan tsempit pahemmin pidemmän päälle auta, jos ja kun ei vaan enää sitä menoa ja kohtelua kestä. Ei kukaan varmaan loputtomiin kestä, varsinkin jos somaattinenkin hoito ja kohtelu on puutteellista.

Mutta tsemppiä kaikille väärin kohdelluille! Olen pahoillani, kun en itse pysty mitään tekemään asioille (ainakaan enää), kun itsekin niin huonossa jamassa/kohdeltuna, ettei itsestä mihinkään ole. Ja onnittelut kaikille niille, joita hyvin täällä elämässä kohdellaan.

Oma moka, oma kipu. Olisit hakenut sairaslomaa muualta.

Ei voinut hakea sairaslomaa muualta, koska työnantaja ei hyväksynyt muualta toimitettuja sairaslomatodistuksia muuta kuin omasta työterveydestä. Toisaalta olisihan sitä työnantaja voinut evätä tuon palkattoman vapaankin, ja olisihan sitä potkutkin voinut saada toisaalta, kun terveys ei ollut mallillaan. No, olin kai sen verran tarkka työntekijä, niin siitä syystä ei vielä silloin ainakaan potkuja tullut terveydentilan vuoksi.

Ottakaa, hyvät ihmiset, influenssarokote!

Ei ole turvallista sairastaa influenssaa ja syödä laatikkokaupalla särkylääkkeitä ja antibiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2009 syksyllä oli viimeksi (oletettavasti oli sikainfluenssa, ainakin oirekuvan (ja keston perusteella) ja 2010 kevättalvella tuli uudestaan vastaavia oireita (olisiko ollut sitä toista aaltoa sitten tai sitten oli joku toinen influenssavirus, selvisin viikonlopun aikana siitä tosi vähäisillä oireilla). Tarttui v. 2009 todennäköisesti junasta (siellä oli hyvinkin flunssainen ihminen samassa vaunussa).

Omalla kohdalla sain oireiden alkaessa vain haukut työterveydestä (voimat alkoivat lähteä selittämättömällä tavalla (tässä vaiheessa en vielä tiennyt, mikä oireet aiheutti) pois ruokailun aikana ja alkoi itkettää) ja käskyn jäädä (päiväksi!) pois töistä. Myöhemmin nousi kuume ja petipotilasolotila tuli, mutta onneksi kaveri tuli oven taakse tuomaan tulehduskipulääkettä (taisi pelastaa mun hengen) (oli niin heikko olo, etten olisi enää uskaltanut ovesta ulos lähteäkään), mikä vei kuumeen omalla kohdalla aika hyvin, mutta heikotus jäi. Muistaakseni räkää ei hirveästi erittynyt, että enemmän virus iski lihaksiin ym.

Jostain syystä sitten perusflunssana hoidettiin ensimmäiset viikot ja hyppyytettiin muutaman päivän välein vastaanotolla (tulehduskipulääkkeen voimin edes jaksoin lähteä liikkeelle, olisinko joutunut käyttämään taksiakin jokusen kerran, mutta eihän silläkään tainnut olla väliä, että kuskiakin altistin (taisin käyttää hengityssuojaa silloinkin, mistä siitäkin asiasta pilkattiin vastaanotolla), kun pääasia, että hyppyyttivät vastaanotolla (toiset saavat influenssan vuoksi samoin tein kaksikin viikkoa sairaslomaa putkeen, itse en saanut).

Sairasteluhan sitten pitkittyi, kun ei kunnon saikkuakaan saanut (lämpöily lähinnä sitten pidemmän päälle jäi), ja sen verran heikossa kunnossa olin (muutenkin oli muitakin juttuja ristinä siihen aikaan silloin, edelleenkin on), että jouduin ottamaan palkatonta vapaata loppuvuodeksi, että edes jossain kunnos oisin ollu, kun saikkuakaan ei sitten enää saanut.

Mutta helpommalla oisin päässyt, jos oisin kunnon sairasloman saanut niin kuin yleensä muutkin ja muutenkin olisin tullut kohdelluksi/hoidetuksi paremmin elämässä. No, eipä ole influenssoja ollut 10:een vuoteen,(siis kevättalven 2010 jälkeen), vaikken ole rokottautunutkaan, mutta ilmeisesti tämä immuniteetti on nyt loppunut. (Muutenkin on fyysisesti huonossa kunnossa.) Tai tiedä sitä sitten, miten asia on.

Mutta tuskin itse ainakaan mitään rokotuksia tulen saamaan, kun yksityisellä ovat rokotteet loppumassa ja julkisella ei välitetä. Samasta syystä taidan olla viimeisten joukossa koronarokotteen saanninkin suhteen ja tuskin hoidetaan muutenkaan. Muutenkin kun on muitakin (kroonisia) basilleja kropassa, mihin ei oikein saa hoitoa, niin voi olla, että sairastun jo itse rokotteesta, niin kuin kävi jo pari vuotta sitten. (En olisi silloinkaan selvinnyt ilman tulehduskipulääkettä, kun silloin kuume olisi jatkanut vain nousuaan.) Sitä ennen ei koskaan ole rokotteista koitunut mitään ongelmia.

Että näin sitä toisia täällä kohdellaan ja vielä ihmetellään, miksi toisten terveys menee, vaikka kaikenlaisesta onkin selvinnyt kaikesta huolimatta (sen verran on kuitenkin apuja saanut toisilta ihmisiltä ja jotain on oikeinkin mennyt). Mutta tosiaan, jos tiettyihin epäkohtiin ei koskaan puututa, niin eihän sitä elämä koskaan paremmaksikaan voi muuttua. Siinä ei tosiaan tsempit pahemmin pidemmän päälle auta, jos ja kun ei vaan enää sitä menoa ja kohtelua kestä. Ei kukaan varmaan loputtomiin kestä, varsinkin jos somaattinenkin hoito ja kohtelu on puutteellista.

Mutta tsemppiä kaikille väärin kohdelluille! Olen pahoillani, kun en itse pysty mitään tekemään asioille (ainakaan enää), kun itsekin niin huonossa jamassa/kohdeltuna, ettei itsestä mihinkään ole. Ja onnittelut kaikille niille, joita hyvin täällä elämässä kohdellaan.

Oma moka, oma kipu. Olisit hakenut sairaslomaa muualta.

Ei voinut hakea sairaslomaa muualta, koska työnantaja ei hyväksynyt muualta toimitettuja sairaslomatodistuksia muuta kuin omasta työterveydestä. Toisaalta olisihan sitä työnantaja voinut evätä tuon palkattoman vapaankin, ja olisihan sitä potkutkin voinut saada toisaalta, kun terveys ei ollut mallillaan. No, olin kai sen verran tarkka työntekijä, niin siitä syystä ei vielä silloin ainakaan potkuja tullut terveydentilan vuoksi.

Mulle kyllä annettiin sairaslomaa ihan ilomielin, kun lääkäri mittasi korvasta 39,7 astetta ja olin tullut melkein konttaamalla ovesta sisään. Testissä löytyi A-virus. Tulikin lopulta elämäni pisin sairasloma ja olikin ensimmäinen influenssa. Viikon verran olin varma että kuolen.

Varmaan ensi vuoden puolella saadaan lisää tuoreita kokemuksia, kun ensimmäiset tämän talven influenssaan sairastuneet alkavat toipumaan siihen kuntoon, että jaksavat istua netissä.

Olen. Yhden kerrn ja todellakin toivon että toista kertaa ei tule!!!!!!!!!

Influenssa on ihan ainutlaatuinen tauti. Ensinnäkin se kuume oli jotain sellaista mitä en ollut koskaan ennen kokenut (mulla oli A-virus). Kuume nousee nopeasti, todella korkealle ja kestää loputtoman pitkään eikä särkylääke vaikuta siihen niin kuin flunssakuumeisiin.

Sitten jumalattomat såryt!!!!!! Voi taivas kun oli vaikea olla. Jokainen luu ja lihas tuntui halkeavan, sydän puski rinnasta läpi ja hakkasi mielipuolen lailla päiväkausia.

Sitten tuli yskä. Yskin ja yskin, mutta mitään ei irronnut. Jokainen yskäisy sai itkemään kivusta ja niitä tuli usean minuutin kohtauksina jatkuvalla syötöllä. Keuhkot painuivat "kasaan."

Kaiken huipuksi sain vielä keuhkokuumeen. Tässä vaiheessa olin jo osastolla ja sairaala-aika venyi lopulta kolmeen viikkoon. Tämän jälkeen toivuin kotona vielä reilun viikon ennen kuin jaksoin palata töihin.

Täydellisesti toivuin kevään aikana. Hiljalleen.

Ikää oli silloin 31 v....

Eräs nuori mies ei vastannut tyttöystävänsä puheluihin ja viesteihin. Tyttöystävä soitti miehen vanhemmille ja nämä menivät miehen asuntoon avaimillaan.

Nuorukainen löytyi asunnosta sekavana, erittäin huonossa kunnossa.

Sairaalassa syyksi paljastui influenssan aiheuttama vaarallisen korkea kuume. Mies selvisi hengissä kiitos valppaan tyttöystävän ja tehokkaan hoidon. Olisi kuolema ollut edessä tuntien sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin hakemassa rokotteen influenssaan, iltapäivällä terveysasemalta, 27.11.2019. Seuraavana aamuna heräsin, elämäni karmeimpaan tautiin. Paksua räkää nenästä, keuhkot tukossa.Heräsin öisin, keuhkojen krohinaan. Oli noustava yöllä kävelemään, kun en saanut happea kunnolla.. Tätä kesti 2 viikkoa , limaa yskin 2kk. taudin jälkeen.

Joo, noinhan siinä käy, että kun rokotteen saa vasta tartunnan jo tapahduttua, niin ei siitä enää ole hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Korona on puolella tartunnan saaneista oireellinen ja heistäkin lähes kaikki selviävät muutaman päivän flunssaoireilla. Kuten tiedämme, moni koronaa sairastava on käynyt urheilemassa, juhlimassa ja töissä.

Influenssan kohdalla on odotettavissa kunnon sairastuminen pariksi viikoksi. Sen jälkeen tulevat vielä jälkitaudit ja sairastaminen jatkuu vielä viikkoja. Sen jälkeen alkaa hidas toipuminen. Influenssaa sairastavia ei ole näkynyt jääkiekkotreeneissä...

Mitä sillä on merkitystä, että monet selviävät vähin oirein, kun kuitenkin osa – eikä edes voida tietää, ketkä – saa vakavia oireita ja näistä vielä valitettavan suuri osa kuolee. Korona on hävitettävä!

Kerran on ollut influenssa. Viikko 40-41 astetta kuumetta. Sen erotti kyllä selvästi tavallisesta flunssasta jo siitä, että lihaskivut olivat sietämättömät. Kurkku niin kipeä, ettei voinut puhua. Hengittäminen oli kivuliasta. Nukuin aina kun vain voin. Kun kuume oli ohi, fyysinen palautuminen kesti pitkään. Oli voimaton olo viikkokausia.

5 päivää kova kuume, kovimmillaan 40,5.

Sitten iski jälkitaudit, korvat, poskiontelot, silmät, keuhkot täynnä räkää, paha ripuli. 3 viikkoa tätä. Vasta kolmas laajakirjoinen antibiootti tehosi tulehduksiin. Varmasn olisin kuollut ilman antibiootteja.

Sen päälle 2 kuukautta kestänyt totaalinen heikotus. Joka kuulemma on joku immuunipuolustuksen ylireaktio, urheilijoiden ylikuntoa vastaava tila, joka estää rasittamasta itseään. Vastaava heikotustila voi tulla koronan, myyräkuumeen ja keuhkokuumeen jälkeen.

Tän jälkeen olen suosiolla ottanut influenssa rokotteen.