Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena, kauniina ja hoikkana kannattaa se mies
29.07.2020 |
etsiä. Itse halusin elää sinkkuna ja tehdä uraa, mutta nyt 34v iässä ei enää löydykään hyvää miestä. Oma ulkonäkö alkanut rapistua, ei ole enää sitä nuoruuden hehkua ja innokkuutta kaikkeen uuteen ja tulevaisuuteen. Se tavallaan on vähentänyt omaa viehättävyyttäni. Myös kaikki menneisyys ja elämänkokemus tuo painolastia, elämä ei enää tunnnu huolettomalta. Olisi pitänyt ottaa mies paljon nuorempana, silloin kun jatkuvasti tapasi hauskoja, hyvännäköisiä ja fiksuja tyyppejä. Nyt ne on kaikki varattuja tai muuttuneet huonompaan suuntaan.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Mulle apn mainitsema 34v oli paras ja ainoa ikä parisuhteen aloitukseen! Silloin tapasin nykyisen aviomieheni, ja tämä 5v mikä on yhdessä oltu on pisin suhteeni. Toiseksi pisin oli 1,5v, kunnes en enää jaksanut sitä miestä.
Nyt tunnen itseni paljon paremmin, ja 5v sitten 34 vuotiaana vasta ymmärsin millainen mies minulle parhaiten sopii. Taakse oli jäänyt myös halu kokeilla ja tutustua aina uusiin miehiin, silloin sitä oli ikään kuin nähnyt tarpeeksi, ja tässä on se mies jota ei kukaan pysty enää päihittämään. ns. huononee vain vaihtamalla.
Nuorempana olin niin kokeilunhaluinen, ja ailahteleva haluiltani vielä, kun en tuntenut itseäni tarpeeksi, että suhteet olivat hyvin lyhyitä, ja viimeiset 7v ennen nykyistä miestäni olinkin sinkkuna, vaihtuvine fwb-tyyppeineni.
Mutta ai että on mahtava tunne kun ei tarvinnut tyytyä mihinkään(en olisi voinutkaan, olisin mieluummin yksin, kun sinkkuna olo oli minulle sopivaa), ei tarvitse miettiä mistä jäi paitsi, kun tietää sen ,eikä enää halua semmoista, ja voi nyt tyytyväisenä kölliä oman kullan kainalossa :)
On tämäkin vähän hassua, että viiden vuoden suhteen jälkeen julistetaan varmasti, että tässä on nyt elämäni mies, ja vain siksi, että suhteen aloittaessa oli kypsä 35v. Et voi tietää oikeastaan vielä mitään pitkistä parisuhteista. Toiseksi, ihmisen persoona muuttuu läpi koko elämän. Voi tulla kriisejä ja muuta. Lapsi voi muuttaa tilanteen täysin. Kaikki mahdolliset skanaariot ovat vielä olemassa. On vain naiivia julistaa varmasti tietävänsä jotakin, etenkään kun on ollut yhdessä vasta viisi vuotta.
Uskon kyllä siihen, että vanhempana tunnistaa omat tarpeensa paremmin. Itse tapasin mieheni 19v ja rakastin ja arvostin häntä niin paljon. Olisiko minun pitänyt jättää hänet vain siksi, ettei niin nuorena kannata sitoutua? Tai pitäisikö sjatella, että pa*ka onni, kun tapasin hänet liian aikaisin? Olemme yhdessä onnellisesti edelleen 20 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todennut ettei väkisin etsimällä ainakaan löydä mitään. Nyt menen periaatteella että tulee vastaan jos tulee, ja jos ei tule niin sitten olen yksin. Ei sekään niin kamalaa ole.
Mutta kun ap kerrot itsekin muuttuneesi huonompaan suuntaan, niin mikset salli samaa miehelle?
Outoa, jos edelleen kuvittelet ansaitsevasi top-miehen, jos itse olet valunut alemmalle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Eikä varsinkaan naisilla munasolujen lilluessa jo Baltianmeressä. Oman ikäiset miehetkin jo karttavat, eikä tunkua ole muutenkaan enää ovelle. Jotain puumapojuja ja vanhempien ikäluokkien keräilyeriä. Naisille vanhemmiten pikkuhiljaa avautuva todellisuus on niin rujo etten yhtään ihmettele mielenterveysongelmia, kun prinsessapsykoosi on ohi.
Niin, ja jotkut miehet eivät saa sitä naista missään iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Pidin nuorena hauskaa ja löysin elämänkumppanini kolmekymppisenä. Mies 5 vuotta vanhempi. Ei ollut vaikeeta.
Tuossa on oleellinen kohta "löysin" eli etsit ja teit jotain asian eteen, etkä vaan odottanut kotona prinssiä
No minä olen etsinyt 22 vuotta miestä. En ole löytänyt. Kotona en todellakaan ole odotellut, mutta minkäs teet kun kukaan ei kiinnostu siinä mielessä? Kavereita kyllä saan miehistä vaikka uuden joka päivä. Enkä ole ruma! T. Tuo 37v ikisinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, saattaa päteä myös miehiin. Ainakin itsestäni ajattelen näin. Nyt just kolmikymppisenä alkaa tukka lähtä ja vähän masua on kertynyt (tämä toki korjattavissa ja se onkin tavoitteena). Iän myötä olen saanut itsevarmuutta mutta ulkonäkö rapistuu. Katselin 10 vuoden takaisia kuvia ja huomasin, että minähän näytin todella hyvältä.
Samanikäinen kaverini oli nuorena aika pyöreä, mutta teki elämäntapamuutoksen. Siinä 25 tienoilla tämä kaveri oli aika hyvässä kunnossa, mutta sitten hiukset harvenivat todella nopeean. Nyt tämä samainen tyyppi on vetänyt viinaa ja ruokaa ihan kunnolla. En tiedä olisivatko asiat menneet eri tavalla, jos hän olisi löytänyt jonkun kumppanikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Pidin nuorena hauskaa ja löysin elämänkumppanini kolmekymppisenä. Mies 5 vuotta vanhempi. Ei ollut vaikeeta.
Tuossa on oleellinen kohta "löysin" eli etsit ja teit jotain asian eteen, etkä vaan odottanut kotona prinssiä
Itseasiassa en etsinyt miestä, olen aina ajatellut että pärjään yksinkin vallan loistavasti, en aktiivisesti kaivannut parisuhdetta. Satuttiin olemaan molemmat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikutti niin sopivalta itselle että typeryyttä se olisi ollut ohittaa. Itselleni vähänkään epäsopivaa kumppania en olisi huolinut, ja tuossa iässä osasi jo tarkkailla oikeita ominaisuuksia. Ja nämä metoo-tampiot voisi jo pitää päänsä kiinni, jokainen normaali ihminen tajuaa mikä on sopiva tapa lähestyä toista. Jos käyt ensin perseeseen kiinni ja sanot jonkun rasvaisen kommentin, parasta onkin että pysyt kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietin tätä asiaa melkein nelikymppisenä setänä niin samalle kannalle kallistun. Tapasin vaimoni 26 vuotiaana ja siihen mennessä olin seurustellut muutaman naisen kanssa sekä tapaillut montaa muutakin vuosien aikana ja innokkuus elämää kohtaan oli alle kolmekymppisenä ihan toista luokkaa kuin nykyään.
Toki edelleen olen elämänhaluinen, mutta myös toisaalta mukavuudenhaluinen ja tottunut tiettyihin omiin tapoihin ja kaavoihin. Enää en jaksaisi juosta naisten perässä sillä tavalla kun se nuorena kiinnosti. Ja arvostan naisissa eri asioita. Nuorempana nätin naisen vuoksi saattoi uhrata aikaa ja vaivaa, mutta nykyään en sitä enää tekisi ja kotonakin on kiva olla.
En tiedä tulisiko tässä iässä kovinkaan helpolla löydettyä elämänkumppania. Vaikeaa sanoa mutta se tuntuu niin haastavalta, koska tietyllä tavalla kriteerit on nousseet. Ei ulkonäön suhteen mutta muuten. En missään tapauksessa huolisi tietynlaisia naisia. En erittele tässä niitä ominaisuuksia koska ei se ole oleellista, mutta lista on pitkäkin. Ja syy se, että siitä vaan ei tulisi mitään ja elämänkokemuksen myötä ymmärrän sen asian. Minussa itsessäni on siis myös todella paljon kaikenlaisia piirteitä joiden vuoksi moni nainenkaan ei jaksaisi minua, että en esitä olevani mitään parempaa kuin kukaan muukaa.
Nykyään sitten ei myöskään kiinnosta yökerhot ja mitä ikinä näitä nuorten menoja onkaan niin elämä on tavallisen tylsää möllöttämästi varmaankin nuorempien mielestä. Siis voitte kutsua pappautuneeksi ihan rauhassa sillä sitä tietenkin jollain tasolla olenkin mutta elämääni näin tyytyväinen.
Allekirjoitan tämän täysin.
Oma nuoruudenrakkauteni kylläkin lähti omille teilleen, mutta spekulointisi mahdollisesti tulevasta elämänkumppanista ja hänen etsinnästään osuu myös nappiin.
Lopulta se SOPIVA elämänkumppani löytyi, vaikka vaivaa en juuri jaksanut nähdä alun epätoivoisen kumppanin kaipuun jälkeen. Ulkonäöstä tingin rajulla kädellä, mutta sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Elämänarvot ovat nyt niin toiset kuin ensimmäisellä kierroksella.
M40
Vierailija kirjoitti:
Noh, saattaa päteä myös miehiin. Ainakin itsestäni ajattelen näin. Nyt just kolmikymppisenä alkaa tukka lähtä ja vähän masua on kertynyt (tämä toki korjattavissa ja se onkin tavoitteena). Iän myötä olen saanut itsevarmuutta mutta ulkonäkö rapistuu. Katselin 10 vuoden takaisia kuvia ja huomasin, että minähän näytin todella hyvältä.
Samanikäinen kaverini oli nuorena aika pyöreä, mutta teki elämäntapamuutoksen. Siinä 25 tienoilla tämä kaveri oli aika hyvässä kunnossa, mutta sitten hiukset harvenivat todella nopeean. Nyt tämä samainen tyyppi on vetänyt viinaa ja ruokaa ihan kunnolla. En tiedä olisivatko asiat menneet eri tavalla, jos hän olisi löytänyt jonkun kumppanikseen.
Onko tuo hiusjuttu nyt niin hirveetä miehillä? Ajakaa se pois. Moni nainen tykkää kaljuista miehistä. Oma ukko ollut kalju jo yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hoikkana voi pysyä vaikkei olisikaan enää niin nuori. /hoikka N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51
"Vanhaa piikaa". Ihan oikeastiko käytät tuota sanaa.
Olet Jonne tai Jenniina? Vanha piika ja peräkammarin poika ovat hyviä ilmauksia joita ei tarvitse selitellä. Toki kaipaisivat päivitystä tähän aikaan joten sana olkoon vapaa ....
En ole, vaan kolmekymppinen. Vanhahtavia, juntteja ja negatiivisesti latautuneita ilmaisuja nuo ovat. Ei uskoisi korkeasti koulutetun niitä viljelevän.
Valitan jos meni tunteisiin. On selvä että nimityksiin liittyy mielikuvia. Mutta se projisoi myös sitä mitä ulkopuolinen herkästi ajattelee, eli mitä vikaa tuossa on jos ei ole koskaan kenellekään kelvannut. Maailma on karu paikka. Jossa jotkut puhuvat asioista suoraan. Kokemuksesta voin kyllä sanoa ettei elämänkumppania etsivän kannata puhetta pelästyä, sillä parisuhteessa ja perhe-elämässä moni joutuu monesti vielä kovemman eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Minä aloitin. Aivan loistava ikä. Nuoruuden häröily takana ja aikuiset ihmiset kykeneviä luomaan vakaan suhteen. Seksi parempaa kun iän mukanaan tuomaa itseluottamusta. Nyt vuosia vuosia myöhemmin meillä on 3lasta ja parisuhde edelleen ihana ja rakkautta riittää.
Avioliitto pitäisi kieltää lailla alle kolmekymppisiltä. Erot vähenisivät huomattavasti.Enpä tiedä miten erojen kävisi, mutta hedelmöityshoidoista tulisi peruskauraa mitä kauemmaksi ihmiset perheenperustamisikää lykkäisivät.
Jep. Jossain naistenlehdessä on varmaan ollut joku kurpan rutiainen kehuskelemassa raskaudellaan kuoleman kielissä, niin nyt koko kanalauma kaakattaa ettei 40 ole ikä eikä mikään! Naiset, naiset.
Voi helkatti näitä juttuja :D
Kiitos kun lainasit edellistä ennen kuin joku tosikko poistatti. Olis jäänyt yhdet hyvät naurut nauramatta :D
Oikeasti, älkää poistattako hauskoja kommentteja, vaikka ne eivät ajatusmaailmaanne sopisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51
"Vanhaa piikaa". Ihan oikeastiko käytät tuota sanaa.
Olet Jonne tai Jenniina? Vanha piika ja peräkammarin poika ovat hyviä ilmauksia joita ei tarvitse selitellä. Toki kaipaisivat päivitystä tähän aikaan joten sana olkoon vapaa ....
En ole, vaan kolmekymppinen. Vanhahtavia, juntteja ja negatiivisesti latautuneita ilmaisuja nuo ovat. Ei uskoisi korkeasti koulutetun niitä viljelevän.
Totiset ihmiset ovat niiiiiiiiiiiiiin raskaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Se on oikeasti jännä kuinka sitä kyllä ymmärtää että oma naama ja kroppa on rupsahtanut verrattuna siihen mitä nuorena oli eikä edes etsi mitään nuorta miestä vaan omanikäistä, mutta silti se kiinnostuksen herääminen tuntuukin vaativan niitä tietynlaisia ominaisuuksia. Erikoisinta on, että itse en kuitenkaan enää pidä millään tavalla puoleensavetävinä parikymppisiä (johtuneeko siitä, että nykyparikymppinen ei ole samaa tasoa kropaltaan kuin se oman nuoruuden parikymppinen?) vaan katseen kääntää ainoastaan ne ihan omanikäiset miehet, mutta miehen pitää olla sopivasti poikamainen/nuorekas vaikka olisi jo hieman harmaatakin ohimoilla. Pitää siis olla hyvä ryhti ja sopivan sporttinen olemus eikä tosiaan mikään muka-ikinuorekas tauskityyli teinifarkkuineen..
N44
Vierailija kirjoitti:
Menneisyys ja elämänkokemus tuo painolastia? Mitä ihmettä. Minusta ainakin viisautta ja suhteellisuudentajua muun muassa.
Enkä koe olevani mitenkään ruma tai rupsahtanut, ehkä kannattaa vähän himmailla instan ym. seuraamisen kanssa jos kokee olevansa rupsahtanut +30- vuotiaana. Nythän se elämä aikuisena vasta kunnolla alkaa 😊 Eikä ole vielä ikääntymisen vaivojakaan.
Ja olen kyllä hankkinut miehen heti 18-vuotiaana ja lapset parikymppisenä, nyt kolmekymppisenä mies meni vaihtoon. Kumpikaan ei ole toista huonompi ikä pariutua, en kadu sitä että olen elänyt elämässä, kompuroinut, kaatunut, noussut ylös taas uudestaan. Elämä ei ole mikään ennaltakirjoitettu satu ja jokaisella on omanlaisensa polku.
Kuullostaa vahvasti elämämkoululta
Kannattaa ja kannattaa.... ellei löydä? Minä olin sinkku 30- 35 vuotiaana. Kyllä olisin halunnut löytää hyvän miehen mutta enpä löytänyt. Mutta en luovuttanut, juuri ennen kuin täytin 36 löysin etsimäni. Ainoa huono puoli mitä miehestä keksin on se että kaipaan toisinaan enemmän sanallista huomiota. Muuten aivan mahtava mies: lapseton, hauska,itsenäinen, urheilullinen, hyvin toimeentuleva, ei mitään riippuvuuksia, hyvännäköinenkin kuin mikä ja tukkakin päässä. Ikää vuoden vähemmän kuin itselläni. Eli täysin merkityksettömiä nuo ikäjankkaukset ja muut, se voi koska vaan osua kohdalle.
Enkä ihan jaksa uskoa että ulkonäkö olisi niin tärkeää kuin osa väittää... myönnettäköön tosin että merkkaa se mullekin ja olen toki itsekin hyvässä kunnossa ja vähintäänkin söpö ellen hyvinkin kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, että kannattaisi suunnata katse nuorempiin miehiin? Niistä löytyy nuorekkaan raikkaita ja elämänmyönteisiä miehiä, kuten olet itsekin todennut. Jos perheestä haaveilet, nuoren miehen siittiöt ovat priimaa.
Tämä on hyvä vinkki! Itse otin 27 vuotiaana ihanan 27 v. miehen. Nyt oon eronnut yhden lapsen äiti, nelikymppinen, ja pidän 20-28 v toyboyta. Ei vanhat miehet oo yhtään hauskoja tai jaksa sängyssä. Kuulemma pitkälle viisikymppinen nainen voi pitää parikymppistä toyboyta, joten vielä yli 10 v aikaa nauttia miehistä parhaassa iässä. :) Sit tulleekin vaihdevuodet ja ei seksi enää ehkä kiinnosta, ja voin keskittyä henkisempiin harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Noh, saattaa päteä myös miehiin. Ainakin itsestäni ajattelen näin. Nyt just kolmikymppisenä alkaa tukka lähtä ja vähän masua on kertynyt (tämä toki korjattavissa ja se onkin tavoitteena). Iän myötä olen saanut itsevarmuutta mutta ulkonäkö rapistuu. Katselin 10 vuoden takaisia kuvia ja huomasin, että minähän näytin todella hyvältä.
Samanikäinen kaverini oli nuorena aika pyöreä, mutta teki elämäntapamuutoksen. Siinä 25 tienoilla tämä kaveri oli aika hyvässä kunnossa, mutta sitten hiukset harvenivat todella nopeean. Nyt tämä samainen tyyppi on vetänyt viinaa ja ruokaa ihan kunnolla. En tiedä olisivatko asiat menneet eri tavalla, jos hän olisi löytänyt jonkun kumppanikseen.
Minä olin parhaimmillani n. kolmevitosena ja muutaman vuoden sen jälkeen.
Naisilta saatu kiinnostus ennen sitä tasan 0. Ei yhtään lähestymistä tai merkkejä kiinnostumisesta.
+-35v tienoilla muutamakin nainen lähestyi. Iät 21-35v. Enkä liioittele, parikin opiskelijatyttöä lähestyi kysyen "olenko varattu", ei siis puhuta kaupan myyjän hymystä tms.
Nyt alan näyttämään enemmän ikäiseltäni, ja toive parisuhteesta on haudattu sen viimeisen oljenkorren mukana. En erotu enää edukseni nuorekkuuden ansiosta, eikä itsevarmuutta, kokemusta tai varallisuuttakaan ole yhtä paljoa kuin keskiverrolla oman ikäiselläni miehellä.
Ap:lle sanoisin että kaikki riippuu vaatimuksista miehen suhteen. Jos vaatimuslista on sama kuin nuorempana + lisäykset päälle, niin voi olla hiljaista. Siis pitkä-komea-urheilullinen-sosiaalisesti sukkela-itsevarma-miehekäs-koulutettu-menestynyt-hyvätuloinen-kunnianhimoinen-jne.
Jos ei niin miksipä ei mukavaa miestä voisi löytyä. Veikkaan kuitenkin ap:n tekstin perusteella että jotain tuollaista miehen tulisi olla.
Alle kolmikymppisenä kannatta hankkia itselleen kunnon mies. Yli kolmikymppisten miesten taso alkaa nopeasti laskea.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa on oleellinen kohta "löysin" eli etsit ja teit jotain asian eteen, etkä vaan odottanut kotona prinssiä