Nuorena, kauniina ja hoikkana kannattaa se mies
etsiä. Itse halusin elää sinkkuna ja tehdä uraa, mutta nyt 34v iässä ei enää löydykään hyvää miestä. Oma ulkonäkö alkanut rapistua, ei ole enää sitä nuoruuden hehkua ja innokkuutta kaikkeen uuteen ja tulevaisuuteen. Se tavallaan on vähentänyt omaa viehättävyyttäni. Myös kaikki menneisyys ja elämänkokemus tuo painolastia, elämä ei enää tunnnu huolettomalta. Olisi pitänyt ottaa mies paljon nuorempana, silloin kun jatkuvasti tapasi hauskoja, hyvännäköisiä ja fiksuja tyyppejä. Nyt ne on kaikki varattuja tai muuttuneet huonompaan suuntaan.
Kommentit (126)
Jos suoraviivaisesti ajatellaan niin nuorena kannattaisi pariutua ja tehdä lapsetkin siinä kun biologisesti kaikki toimii. Mutta sitten kuten me kaikki tiedämme, asiat eivät ole ollenkaan yksinkertaisia.
Nelikymppinen sinkku, on sitten mies tai nainen joka ei ole ollut pysyvässä pitkässä suhteessa eikä välttämättä ole lapsiakaan on sitten väkisinkin helposti yksinän jäävä. Enkä tarkoita sitä etteikö voisi joku löytyä, ja löytyykin mutta todenäköiisydet yksin jäämiselle on paljon korkeammat.
Itse tein näin. Tai no, en tietoisesti, niin vain tapahtui. Tapasimme mieheni kanssa teineinä ja olemme yhdessä kasvaneet nuoriksi aikuisiksi. Olemme yhdessä rakentaneet suhdettamme, itseämme ja elämäämme emmekä voisi kuvitellakaan, että elämä olisi kivempaa yksin tai jonkun toisen kanssa.
Mutta tiedän, että meillä vain kävi tuuri, että se ensirakkaus sattuikin olemaan juuri sopiva tyyppi, jonka kanssa on helppo elää. Toki töitä on tehty suhteen onnistumiseksi. Mutta vaikkei ole nuorena kumppania löytänyt, ei se tarkoita, etteikö sitä enää löytäisi. Moni pariutuu keski-iän jälkeenkin. Eikä pariutuminen ole mikään pakko, yksinkin on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!
Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.
Miehillä on tunnetusti hatarat tiedot naisen hedelmällisyydestä ja iän vaikutuksesta siihen, joten tuon takia tuskin vanhana pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!
Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.
Miehillä on tunnetusti hatarat tiedot naisen hedelmällisyydestä ja iän vaikutuksesta siihen, joten tuon takia tuskin vanhana pitävät.
Niin on naisillakin. Tutkimukset ja tilastot eivät voi pitää paikkaansa, koska itse tai siskon kumminkaima pamahti neljävitosena raskaaksi kun vain näki miehen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51
"Vanhaa piikaa". Ihan oikeastiko käytät tuota sanaa.
Parhaat miehet ja naiset varataan opiskeluaikoina. Ei kolmekymppisissä ole jäljillä kuin laarin pohjimmaisia. Keski-iässä saattaa joku hyvä vapautua toiselle kierrokselle. Mutta nekin menee saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!
Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.
No ei ole 35v vanha tekemään lapsia. Höpöhöpö taas.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein näin. Tai no, en tietoisesti, niin vain tapahtui. Tapasimme mieheni kanssa teineinä ja olemme yhdessä kasvaneet nuoriksi aikuisiksi. Olemme yhdessä rakentaneet suhdettamme, itseämme ja elämäämme emmekä voisi kuvitellakaan, että elämä olisi kivempaa yksin tai jonkun toisen kanssa.
Mutta tiedän, että meillä vain kävi tuuri, että se ensirakkaus sattuikin olemaan juuri sopiva tyyppi, jonka kanssa on helppo elää. Toki töitä on tehty suhteen onnistumiseksi. Mutta vaikkei ole nuorena kumppania löytänyt, ei se tarkoita, etteikö sitä enää löytäisi. Moni pariutuu keski-iän jälkeenkin. Eikä pariutuminen ole mikään pakko, yksinkin on kivaa.
"Yksinkin on kivaa", noin voi sanoa ainoastaan ihminen joka on ollut suhteessa tai vähintään useassa tapailusuhteessa läpi elämänsä. Kun on nelikymppinen ikisinkku niin eipä se enää kovin kivaa ole kun joka aamu herää siihen ettei ole kelvannut yhtään kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51
"Vanhaa piikaa". Ihan oikeastiko käytät tuota sanaa.
Olet Jonne tai Jenniina? Vanha piika ja peräkammarin poika ovat hyviä ilmauksia joita ei tarvitse selitellä. Toki kaipaisivat päivitystä tähän aikaan joten sana olkoon vapaa ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Minä aloitin. Aivan loistava ikä. Nuoruuden häröily takana ja aikuiset ihmiset kykeneviä luomaan vakaan suhteen. Seksi parempaa kun iän mukanaan tuomaa itseluottamusta. Nyt vuosia vuosia myöhemmin meillä on 3lasta ja parisuhde edelleen ihana ja rakkautta riittää.
Avioliitto pitäisi kieltää lailla alle kolmekymppisiltä. Erot vähenisivät huomattavasti.
Enpä tiedä miten erojen kävisi, mutta hedelmöityshoidoista tulisi peruskauraa mitä kauemmaksi ihmiset perheenperustamisikää lykkäisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!
Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.
No ei ole 35v vanha tekemään lapsia. Höpöhöpö taas.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/26/moni-heraa-lapsitoiveeseen-lii…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorena läski, syrjitty aknenaama.
Nyt reilusti yli 30v hoikka, kaunis, puhelias, nauravainen, suosittua seuraa. Miehiä olis jonossa. Parempi näin, nyt tiedän mitä haluan.Sunkin kannattais nyt sitten kauneimmassa kukoistuksessasi ottaa se mies, jos on toiveita parisuhteesta tai perheestä. Neljän vuoden kuluttua tilanne voi olla jo ihan toinen.
Kiitos vaan, just erosin parin vuoden suhteesta, lapsia en halua enkä just nyt sitä parisuhdettakaan. Seuraa ja seksiä piisaa kyllä jos kiinnostaa, yleensä ei.
Ihan mielenkiinnosta, miksi just neljä vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein näin. Tai no, en tietoisesti, niin vain tapahtui. Tapasimme mieheni kanssa teineinä ja olemme yhdessä kasvaneet nuoriksi aikuisiksi. Olemme yhdessä rakentaneet suhdettamme, itseämme ja elämäämme emmekä voisi kuvitellakaan, että elämä olisi kivempaa yksin tai jonkun toisen kanssa.
Mutta tiedän, että meillä vain kävi tuuri, että se ensirakkaus sattuikin olemaan juuri sopiva tyyppi, jonka kanssa on helppo elää. Toki töitä on tehty suhteen onnistumiseksi. Mutta vaikkei ole nuorena kumppania löytänyt, ei se tarkoita, etteikö sitä enää löytäisi. Moni pariutuu keski-iän jälkeenkin. Eikä pariutuminen ole mikään pakko, yksinkin on kivaa.
"Yksinkin on kivaa", noin voi sanoa ainoastaan ihminen joka on ollut suhteessa tai vähintään useassa tapailusuhteessa läpi elämänsä. Kun on nelikymppinen ikisinkku niin eipä se enää kovin kivaa ole kun joka aamu herää siihen ettei ole kelvannut yhtään kellekään.
Juuri tulin sanomaan samaa. Minulla on nyt ollut kivaa yksin 22 vuotta, eli siitä asti kun koin ensimmäisen ihastumisen ja aloin poikaystävää toivoa. Nyt voisi vaihteeksi olla kivaa jonkun toisenkin kanssa... T. tuo 37v ikisinkku
Kannattaisi tehdä lapset heti 19-vuotiaana kun on valmistunut ammattiin tai ylioppilaaksi. Abivuoden syksyllä on hyvä laittaa eka lapsi alulle, kivaa rentoutusta syksyn ylioppilaskirjoituksia ajatelen. Pääsykokeet ym. hoituu masu pyöreänä. Eka lapsi syntyy lakkiaisten jälkeen, niin äidin tekemät kakut ja tarjoilut on samalla käytettävissä ristiäisiä varten.
Mies voi olla vuoden vanhempi, lomalla varusmiespalveluksesta. Opiskelu sujuu rivakammin kun lapset pitävät realiteeteista kiinni. Opiskelujen jälkeen ei tule kysymyksiä lasten teosta - nehän on jo tehty. Lapsilisät heti indeksirahastoihin. Koko ajan voi pitää huolen kunnosta ja parisuhteesta. Lottonumerot kannattaa myös tietää etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein näin. Tai no, en tietoisesti, niin vain tapahtui. Tapasimme mieheni kanssa teineinä ja olemme yhdessä kasvaneet nuoriksi aikuisiksi. Olemme yhdessä rakentaneet suhdettamme, itseämme ja elämäämme emmekä voisi kuvitellakaan, että elämä olisi kivempaa yksin tai jonkun toisen kanssa.
Mutta tiedän, että meillä vain kävi tuuri, että se ensirakkaus sattuikin olemaan juuri sopiva tyyppi, jonka kanssa on helppo elää. Toki töitä on tehty suhteen onnistumiseksi. Mutta vaikkei ole nuorena kumppania löytänyt, ei se tarkoita, etteikö sitä enää löytäisi. Moni pariutuu keski-iän jälkeenkin. Eikä pariutuminen ole mikään pakko, yksinkin on kivaa.
"Yksinkin on kivaa", noin voi sanoa ainoastaan ihminen joka on ollut suhteessa tai vähintään useassa tapailusuhteessa läpi elämänsä. Kun on nelikymppinen ikisinkku niin eipä se enää kovin kivaa ole kun joka aamu herää siihen ettei ole kelvannut yhtään kellekään.
"Mieluummin yksin kuin hakkaavan alkoholistin kanssa" on myös aika tyypillinen kommetti. Ihmettelen vaan eikö alkoholismin näe jo naamasta ja agressiivisuuden ensitreffeillä. Ja kuinkanpaljon näitä hakkaavia alkoja pitää oikein olla kun kommetti on niin yleinen. Lähtökohtaisesti itsenäiset ja yksin viihtyvät eivät parisuhdetta tarvitse joten miksi he edes aihetta kommentoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!
Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.
No ei ole 35v vanha tekemään lapsia. Höpöhöpö taas.
Tätä juuri tarkoitettiin tuolla aiemmin, kun puhuttiin hatarista tiedoista hedelmällisyyttä koskien... Kyllä, moni kolmevitonen tulee vielä raskaaksi suuremmitta vaikeuksitta. Mutta moni enää ei.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat miehet ja naiset varataan opiskeluaikoina. Ei kolmekymppisissä ole jäljillä kuin laarin pohjimmaisia. Keski-iässä saattaa joku hyvä vapautua toiselle kierrokselle. Mutta nekin menee saman tien.
Yleensä porukka kyllä eroaa kolmekymppisenä ekan kerran ja silloin ne hyvät jaetaan uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.
Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.
Minä aloitin. Aivan loistava ikä. Nuoruuden häröily takana ja aikuiset ihmiset kykeneviä luomaan vakaan suhteen. Seksi parempaa kun iän mukanaan tuomaa itseluottamusta. Nyt vuosia vuosia myöhemmin meillä on 3lasta ja parisuhde edelleen ihana ja rakkautta riittää.
Avioliitto pitäisi kieltää lailla alle kolmekymppisiltä. Erot vähenisivät huomattavasti.Enpä tiedä miten erojen kävisi, mutta hedelmöityshoidoista tulisi peruskauraa mitä kauemmaksi ihmiset perheenperustamisikää lykkäisivät.
Jep. Jossain naistenlehdessä on varmaan ollut joku kurpan rutiainen kehuskelemassa raskaudellaan kuoleman kielissä, niin nyt koko kanalauma kaakattaa ettei 40 ole ikä eikä mikään! Naiset, naiset.
Voi helkatti näitä juttuja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51
"Vanhaa piikaa". Ihan oikeastiko käytät tuota sanaa.
Olet Jonne tai Jenniina? Vanha piika ja peräkammarin poika ovat hyviä ilmauksia joita ei tarvitse selitellä. Toki kaipaisivat päivitystä tähän aikaan joten sana olkoon vapaa ....
En ole, vaan kolmekymppinen. Vanhahtavia, juntteja ja negatiivisesti latautuneita ilmaisuja nuo ovat. Ei uskoisi korkeasti koulutetun niitä viljelevän.
Tunnen kymmenkunta 40-50+ vuotiasta vanhaa piikaa joista osa ei ole koskaan ollut naimisissa.
Sensijaan paristakymmenestä parhaimmasta mieskaveristani vain yksi on eronnut sinkku.
Taitaa olla niin että meissä koulutetuissa on tätä epäsuhtaa enemmän naisten tappioksi.
DI51