Nuorena, kauniina ja hoikkana kannattaa se mies

Vierailija kirjoitti:

Älä höpsi. Ensinnäkin miehiä on enemmän kuin naisia ja samalla tavalla ne miehetkin tupsahtaa. Nettideitti ja Tinderi on pullollaan miehiä, jotka etsivät suhdetta. Senkun menet ja valkkaat parhaat päältä

Ei toimi näin. Parisuhde on kahden kauppa. Jos mies ei valitse minua, en minäkään voi valita häntä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuorena läski, syrjitty aknenaama.

Nyt reilusti yli 30v hoikka, kaunis, puhelias, nauravainen, suosittua seuraa. Miehiä olis jonossa. Parempi näin, nyt tiedän mitä haluan.

Sunkin kannattais nyt sitten kauneimmassa kukoistuksessasi ottaa se mies, jos on toiveita parisuhteesta tai perheestä. Neljän vuoden kuluttua tilanne voi olla jo ihan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.

Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.

Mulle apn mainitsema 34v oli paras ja ainoa ikä parisuhteen aloitukseen! Silloin tapasin nykyisen aviomieheni, ja tämä 5v mikä on yhdessä oltu on pisin suhteeni. Toiseksi pisin oli 1,5v, kunnes en enää jaksanut sitä miestä.

Nyt tunnen itseni paljon paremmin, ja 5v sitten 34 vuotiaana vasta ymmärsin millainen mies minulle parhaiten sopii. Taakse oli jäänyt myös halu kokeilla ja tutustua aina uusiin miehiin, silloin sitä oli ikään kuin nähnyt tarpeeksi, ja tässä on se mies jota ei kukaan pysty enää päihittämään. ns. huononee vain vaihtamalla.

Nuorempana olin niin kokeilunhaluinen, ja ailahteleva haluiltani vielä, kun en tuntenut itseäni tarpeeksi, että suhteet olivat hyvin lyhyitä, ja viimeiset 7v ennen nykyistä miestäni olinkin sinkkuna, vaihtuvine fwb-tyyppeineni. 

Mutta ai että on mahtava tunne kun ei tarvinnut tyytyä mihinkään(en olisi voinutkaan, olisin mieluummin yksin, kun sinkkuna olo oli minulle sopivaa), ei tarvitse miettiä mistä jäi paitsi, kun tietää sen ,eikä enää halua semmoista, ja voi nyt tyytyväisenä kölliä oman kullan kainalossa :)

Samalla tavalla ne miehetkin rupsahtaa, eivät ole enää nuoria, hoikkia ja komeita.

Mitä valitatte? Hoitakaa nuppi ensin kuntoon ja sitten etsimään miestä! Ei kukaan halua valittajaa oli hoikka tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ollut mitään vaikeuksia löytää 34 vuotiaana uutta miestä. Ja kaiken lisäksi olin pienen lapsen yh ja uusi mies oli 9v nuorempi.

No, onko se vielä vierellä? Tai 10 vuoden päästä?

Ollaan oltu jo 7v naimisissa.

No kiva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä höpsi. Ensinnäkin miehiä on enemmän kuin naisia ja samalla tavalla ne miehetkin tupsahtaa. Nettideitti ja Tinderi on pullollaan miehiä, jotka etsivät suhdetta. Senkun menet ja valkkaat parhaat päältä

Ei toimi näin. Parisuhde on kahden kauppa. Jos mies ei valitse minua, en minäkään voi valita häntä.

Hahahaa. Älä viitsi. "Mies ei valitse minua". Kukaan nainen ei puhu näin. Eli ap on siis mies ja trolli

Jos miehen saamisen edellytys on nuoruus ja hoikkuus, miten oletat pitäväsi sen miehen kun vanhenet? Kaiken ikäisenä pystyy löytämään kumppanin, ellei itse ole hankala tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, neuvo pätee ehkä, jos äidillä ja tyttärellä on jokseenkin samanlaiset elämäntavat ja tyyli pitää itsestään huolta. Esim. oma äippä on synnyttänyt ja imettänyt pari lasta eikä ole harrastanut/harrasta liikuntaa, ei panosta ihonhoitoon jne. En nyt sano että on ikäisekseen rupsahtanut, mutta itse olen todennäköisesti vielä vähemmän rupsahtanut hänen iässään, lapsettomana ja ulkonäöstä ja painonhallinnasta enemmän huolehtivana.

Kyllä, exästä tuli suohirviö vaikka ex-anoppi oli hyvässä kunnossa (on edelleenkin). Valitettavasti aina hyvät tavat eivät periydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä höpsi. Ensinnäkin miehiä on enemmän kuin naisia ja samalla tavalla ne miehetkin tupsahtaa. Nettideitti ja Tinderi on pullollaan miehiä, jotka etsivät suhdetta. Senkun menet ja valkkaat parhaat päältä

Ei toimi näin. Parisuhde on kahden kauppa. Jos mies ei valitse minua, en minäkään voi valita häntä.

Hahahaa. Älä viitsi. "Mies ei valitse minua". Kukaan nainen ei puhu näin. Eli ap on siis mies ja trolli

Tuota noin, en ole AP enkä mies. Miten niin kukaan nainen ei voisi sanoa noin? Olen tuo edellä kirjoittanut 37-vuotias ikisinkku, eli kukaan mies ei ole valinnut minua. Muutamille ensitreffeille on päässyt, mutta siihen se on jäänyt. Kerro ihmeessä miten saan valittua miehen, "parhaat päältä", joka ei halua olla kanssani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus parikymppisenä itkin miehen perään ja kaveri antoi neuvon, että: "Miehet on kuin junia, vaikka yksi jättää, niin kohta tulee uusi."

Olihan se totta, mutta nyt voin elämänkokemuksen myötä lisätä tähän neuvoon: "Ja mitä pidempään odotat, sitä harvemmalla välillä ne tulee ja sitä rupuisemmiksi ne käyvät."

Missä niitä tulee vastaan? Minne pitää mennä, mitä tehdä, miten käyttäytyä? Olen tätä aiemminkin kysynyt mutta kukaan ei vielä ole osannut vastata.

T: yli 30v ikisinkku

Silloin parikymppisenä yökerhoista, sittemmin enimmäkseen harrastusten parista, joskus netin kauttakin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap ajatellut, että kannattaisi suunnata katse nuorempiin miehiin? Niistä löytyy nuorekkaan raikkaita ja elämänmyönteisiä miehiä, kuten olet itsekin todennut. Jos perheestä haaveilet, nuoren miehen siittiöt ovat priimaa.

50% nuorten miesten siittiöistä on tutkimusten mukaan epäkunnossa ja kullit runkattu pornoa katsoessa piloille. MItäs siihen sanot?

Joo mutta

Mä olin nuorena niin pieni ja hoikka, että miehet kiersi kaukaa ja/tai perääntyivät, "kun olet niin pieni tai näytät lapselta". Enää vanhemmiten ei ole sitä ongelmaa. Vasta 25-vuotiaana alkoi löytymään miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä se kaljuuntuminen alkaa olla ongelma tuossa iässä. Jos olet 25v ja tapaat samanikäisen hyvännäköisen miehen, et varmaan edes mieti tuleeko mies kaljuuntumaan, etkä varmasti kymmenen vuoden päästä jätä häntä kaljun takia, jos olette olleet yhdessä siihenkin asti onnellisina. Kuitenkin jos tapaat 35v iässä miehen, joka selvästi kaljuuntumassa, se voi olla turn off.

Höpöhöpö. Saihan Naccikin kaljuna mallin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.

Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.

Mulle apn mainitsema 34v oli paras ja ainoa ikä parisuhteen aloitukseen! Silloin tapasin nykyisen aviomieheni, ja tämä 5v mikä on yhdessä oltu on pisin suhteeni. Toiseksi pisin oli 1,5v, kunnes en enää jaksanut sitä miestä.

Nyt tunnen itseni paljon paremmin, ja 5v sitten 34 vuotiaana vasta ymmärsin millainen mies minulle parhaiten sopii. Taakse oli jäänyt myös halu kokeilla ja tutustua aina uusiin miehiin, silloin sitä oli ikään kuin nähnyt tarpeeksi, ja tässä on se mies jota ei kukaan pysty enää päihittämään. ns. huononee vain vaihtamalla.

Nuorempana olin niin kokeilunhaluinen, ja ailahteleva haluiltani vielä, kun en tuntenut itseäni tarpeeksi, että suhteet olivat hyvin lyhyitä, ja viimeiset 7v ennen nykyistä miestäni olinkin sinkkuna, vaihtuvine fwb-tyyppeineni. 

Mutta ai että on mahtava tunne kun ei tarvinnut tyytyä mihinkään(en olisi voinutkaan, olisin mieluummin yksin, kun sinkkuna olo oli minulle sopivaa), ei tarvitse miettiä mistä jäi paitsi, kun tietää sen ,eikä enää halua semmoista, ja voi nyt tyytyväisenä kölliä oman kullan kainalossa :)

Naiset voi valita. Miehillä ei ole varaa valikoida naisista. Se on tyydyttävä siihen joka sattuu jäämään käteen.

Aloitus on ihan totta, monesti miettinyt samaa vuosien varrella. Kouluaikaan lukiossa ja opiskeluaikaan meitä oli porukassa tyttöjä ja poikia tai naisia ja miehiä ja sieltä olisi kyllä saanut oikeastaan kenet vaan puolisoksi jos olisi ollut kiinnostusta siihen mutta silloin oli kaikki muu tärkeämpää. Menin kyllä nuorena naimisiin mutta ihan sitten väärän ihmisen kanssa, erottiin kun oltiin 30 v ja sitten on hankalaa. Ne parhaat kaverit oli naimisissa, ketään ei vielä uusintakierroksella.

Sitten 40+ vuotiaana löytää kyllä niitä toisella kierroksella olijoita mutta silloin pitää olla jo lapset tehtynä jos niitä haluaa. Puhun naisista nyt. Lisäksi alkaa painaa repussa ne entiset kokemukset ja kun on asunut vuosia (-kymmeniä) yksin, rima nousee ja nousee. Hankala sopeutua.

Nyt 60 v mulla on aikuiset lapset ja miesystävä (jo 15 vuotta), jolla on aikuiset lapset. Elämä on nyt aika mukavaa. Työelämässä molemmat ja kun nytkin loma oltiin yhdessä koko ajan niin on hyvä taas vähän hengähtää yksin. En tiedä olisiko minusta enää asujaksi kenenkään kanssa kun on oma tupa ja lupa ja ne omat jutut. Kiva kun on kaveri kaikkeen mutta kiva olla yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olin 35-vuotiaan hoikka ja kaunis. Ei kolmevitonen ole vanha!

Kyllä miesten mielestä valitettavasti on jos aikoo vielä jälkikasvua saada.

Vierailija kirjoitti:

Setämies. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä se kaljuuntuminen alkaa olla ongelma tuossa iässä. Jos olet 25v ja tapaat samanikäisen hyvännäköisen miehen, et varmaan edes mieti tuleeko mies kaljuuntumaan, etkä varmasti kymmenen vuoden päästä jätä häntä kaljun takia, jos olette olleet yhdessä siihenkin asti onnellisina. Kuitenkin jos tapaat 35v iässä miehen, joka selvästi kaljuuntumassa, se voi olla turn off.

Joillakin joo, mutta kyllä suurella enemmistöllä miehistä on tukka tukevasti päässä neljäkymppisenä.

Ja oli tai ei, onko tuo todella asia jota jotkut ihan miettivät suhteeseen ryhtyessään?!

Niin, no tuskin. Tai toivottavasti ei. Nuorena ei kukaan edes mieti tuollaisia. Ihan konkreettisesti en vanhenemista miettinyt pari kolmekymppisenä. Sen nyt kuitenkin jokainen tietää, että vanhentuu ja se oma kultikin vanhenee. Sen verran sain vinkkiä, että katso anoppia niin näet vähän suuntaan mihin se oma tyttöystävä ehkä menee vanhenetessaan. Törkeä neuvo ehkä, mutta aivan loistava!

Hmm, neuvo pätee ehkä, jos äidillä ja tyttärellä on jokseenkin samanlaiset elämäntavat ja tyyli pitää itsestään huolta. Esim. oma äippä on synnyttänyt ja imettänyt pari lasta eikä ole harrastanut/harrasta liikuntaa, ei panosta ihonhoitoon jne. En nyt sano että on ikäisekseen rupsahtanut, mutta itse olen todennäköisesti vielä vähemmän rupsahtanut hänen iässään, lapsettomana ja ulkonäöstä ja painonhallinnasta enemmän huolehtivana.

Tietysti näin. Geenit vaikuttavat kuten elämäntavat, sairaudet jne. Mitään muutakaan tapaa tulevaisuuteen ei ole katsoa joten se voi olla suuntaa antava tai sitten ei, mutta nuorena miehenä kun se oma tyttöystävä on nätti pimatsi niin eipä tuollaisia sen enempää tule miettineeksi ja ihan hyvä niin. Ehtii sitä vuosien aikana tottua vanhenemiseen sekä omaan että sen toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen on aika parhaassa iässä joskus 35 vuotiaana. Oli sitten mies tai nainen.

Voi olla parhaassa iässä monella tapaa, mutta ei todellakaan parisuhteen aloituksen suhteen.

Mulle apn mainitsema 34v oli paras ja ainoa ikä parisuhteen aloitukseen! Silloin tapasin nykyisen aviomieheni, ja tämä 5v mikä on yhdessä oltu on pisin suhteeni. Toiseksi pisin oli 1,5v, kunnes en enää jaksanut sitä miestä.

Nyt tunnen itseni paljon paremmin, ja 5v sitten 34 vuotiaana vasta ymmärsin millainen mies minulle parhaiten sopii. Taakse oli jäänyt myös halu kokeilla ja tutustua aina uusiin miehiin, silloin sitä oli ikään kuin nähnyt tarpeeksi, ja tässä on se mies jota ei kukaan pysty enää päihittämään. ns. huononee vain vaihtamalla.

Nuorempana olin niin kokeilunhaluinen, ja ailahteleva haluiltani vielä, kun en tuntenut itseäni tarpeeksi, että suhteet olivat hyvin lyhyitä, ja viimeiset 7v ennen nykyistä miestäni olinkin sinkkuna, vaihtuvine fwb-tyyppeineni. 

Mutta ai että on mahtava tunne kun ei tarvinnut tyytyä mihinkään(en olisi voinutkaan, olisin mieluummin yksin, kun sinkkuna olo oli minulle sopivaa), ei tarvitse miettiä mistä jäi paitsi, kun tietää sen ,eikä enää halua semmoista, ja voi nyt tyytyväisenä kölliä oman kullan kainalossa :)

Naiset voi valita. Miehillä ei ole varaa valikoida naisista. Se on tyydyttävä siihen joka sattuu jäämään käteen.

Haluaisitko lukea aloituksen uudestaan? Älä lainaa minua mölistessäsi aiheen vierestä!

Ns löysin mieheni rumimmillani, reilusti ylipainoa ja laittamaton olemus. Eipä tarvinnut miettiä, onko vain nätin ulkomuodon perässä. Tehtiin lapset aika nopeasti ja nyt, kun pahimmat (parhaimmat) vauvavuodet on ohi, olen pudottanut painoa, alkanut taas treenata säännöllisesti ja huolehtinut ulkonäöstä, niin mies on lähinnä yllättynyt iloisesti.