Lue keskustelun säännöt.
Jos eroamme mieheni kanssa, voinko vaatia miestä olemaan 1-vuotiaan poikamme pää huoltaja?
28.07.2020 |
Meillä on pian 1 vuotta täyttävä yhteinen lapsi. Mies on ollut isyyslomalla ja hyvin pärjännyt pojan kanssa kun olen palannut töihin lapsen ollessa 9kk. Kotitöitä mies ei tee (ei edes pyykkiä pese tai tiskikonetta käytä kun pakosta) ja muutenkin ruuanlaitto ja muu siivous ja lapsen hoito lankeaa mulle heti kun kotiudun töistä. Olen sitten väkisin koittanut lapsen nukkuessa hoitaa ne "pakolliset" hommat ja just käyttänyt vaan tiski ja pyykkikonetta ja tehnyt ruokaa öisin ennen kun menen nukkumaan. Mies on sitä mieltä että kun sovittiin että hän jää kotiin ja minä menen töihin, se tarkoittaa sitä että hän hoitaa lasta työpäiväni ajan plus jos mulla on joku meno (esim lääkäri) muuten mä hoidan kaiken.
Viime aikoina mies on valittanut kun musta on tullut mäkättävä vaimo josta on tullut siivous hullu kun isken kerran viikossa lapsen syliin että katsoisi pojan perään että voin imuroida. Hälle ei jää kuulemman omaa aikaa vaikka saa kotona harrastaa yksin (ilman lapsen vahtivastuuta) yli 4h per päivä...
Mies on nyt sitten väläytellyt ero korttia ja meinaa että lapsi jäisi minulle että hän pystyy paremmin keskittymään harrastukseensa kun saa katsoa vaan 2vkl pojan perään kuussa. Tykkää kyllä pojasta ja väitän että huolehtisi hyvinkin mutta tuon "heiton" takia haluaisik että mies saa valita:
Joko hänestä tulee päähuoltaja ja musta vkl äiti tai että mies osallistuu (vaikka lasta hoitamalla) kodin pyörittämiseen ja emme eroa.
Onko tämä kohtuuton vaatimus?
Kommentit (74)
Sinusta ei voi pakolla tehdä lapsesi lähivanhempaa ellet käräjäoikeudessa sitä vaadi. Et saa enempää tapaamisia lapselle, kuin mitä vaadit. Eipä tosin saa mieskään. Siinäpä sosiaaliviranomaisille ja käräjäoikeudelle miettimistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama näkökulma asiaan: Ensinnäkin monet miehet ovat valitettavasti jo lapsuudestaan tottuneet siihen, että he eivät huolehdi siivouksesta, ruoasta jne. He harrastavat. Äidit eivät ota poikia samassa määrin esimerkiksi kokkaamaan eivätkä pakota siivoamaan, kun tyttäret taas ohjataan tähän pienestä pitäen. Eli vika ei ole sinussa, vaan ehkä kasvatuksessa ja tottumuksessa.
Toisekseen pikkulapsiarki on rankkaa, mutta se on ohimenevä vaihe. Lapset jo 3, 4, 5-luokkalaisina ovat aivan erilaisia. Ja murrosiän jälkeen he jo jättävätkin teidät. Lapsuus on aika lyhyt aika ja se kannattaa pitää tietoisesti mielessä, kun ottaa päähän. Kohta olette kaksin miettimässä, mitä nyt tehdään... Olisiko ero sen arvoista ja parantaisiko mitään?
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Polttelet lisäksi vähän pilveä ja piikität itseesi huumeita ja vaadit huumeseulontaa huoltajuusnevotteluissa, niin eiköhän lapsi mene iskälle?
Halusiko mies tuota lasta ylipäätään, vai onko kyseessä ns. vahinko? Ei vaikuta siltä että hirveästi rakkautta olisi. Hoitanut lasta nyt kolme kuukautta yksin päivisin ja olisi ihan valmis siihen että jatkossa näkee lasta kaksi viikonloppua kuukaudessa??
Mikä on tuo miehen mystinen harrastus jota voi tehdä kotona neljä tuntia illassa? Anskumäarvaan, tietokonepelit? Tässä on nyt se ongelma että kaksi lasta on mennyt yhteen ja sitten vielä tehnyt lapsen. Hurraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että noin suhtautuva isä on kovin kasvattavaa seuraa taaperolle. Jos aika tuntuu miehestä pakolle, ei hän ole kovin huomioivaa seuraa.
Päiväkoti rutiineineen, kavereineen ja varhaiskasvatuksineen voisi oikeasti olla hyvä vaihtoehto. Valitkaa vaikka kiva yksityinen paikka, jossa lapsiin panostetaan, jos pelkäät että lapsesi ei saa tarpeeksi syliä ja huomiota. Hintaerokaan kunnalliseen ei ole kuin n. pari sataa kuussa.
Kaupungeissa voit lisäksi valita painotuksia: tiede, liikunta, vieraat kielet jne.
Juu sehän kannattaakin pakottaa haluton kakaraäijä ottamaan lapsen itselleen lähes kokonaan. Ky rpiintyneenä hakkaa sen tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap teen minäkin pitkää päivää töissä ja lapsi päiväkodissa. Näen lasta joka päivä enkä vai kahtena viikonloppuna kuussa. Mitä paskaá?
Isästä saa tehtyä kätevästi lähivanhemman muuttamalla yksin pois yhteisestä kodista. Jos pelkäät, että mies ehtii ensin, teet luonnollisesti valmistelut salaa.
Kyllä se mies lapsen hoitaa, jos asut muualla. Mies vain käyttää sinua hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tei olette nyt sekaisin vanhempien roolissa.
Olette kumpikin väsyneitä. Uupuneita jopa.
Ei ero ole ratkaisu tähän.
Teidän tulisi tiedostaa uusi tilanteenne ja asettua siihen.
Olette äiti ja isä ja teillä on yhteinen lapsi, ja te muodistatte yksikön nimeltä PERHE.
Se on hieno yksikkö. Siinä on tärkeää kaikkien osapuolien hyvinvointi. Siihen teidän nyt tulisi panostaa.
Joko haette apua ysi istutte alas ja yhdessä mietitte miten parhaiten tulette ja jaksatte.
Laittakaa energia perheeseen.
Ja teillä on ihana yhteinen lapsi. Hänen pitäisi olla teidän kummankin yhteisen huomion keskipiste.
Samoin oma jaksaminen ja toisen vanhemman tukeminen. Puhukaa. Loukkaaminen ei käy. Kerro miehelle miten paljon tuo kommentti loukkaa. Luulen sen olevan sammakko.
Oikeasti yrittäkää ymmärtää, että käytte nyt käy tosi raskasta aikaa. Miettikää tukevia vaihtoehtoja.
Ja kyllä te löydätte. Jotenkin olette jättäneet nyt toisenne ihan yksin. Ja laitatte syyn sen pienokaisen niskoille?
Voimia. Miettikää ratkaisuja, jotka voimistavat.
Joskus siivoojaan palkkaaminen satunnaisesti voi auttaa. Joskus hoitoapu.
Jodkus jokin pieni yhteinen juttu. Lepo.
Sinä olet synnyttänyt vuosi sitten. Vielä hormonit vaikuttaa. Itsellä oli tosi vaikea mennä töihin, kun mies jäi kotiin. Olin ihan mustasukkainen vauvasta.
Meillä vaan oli silloin niin, kun miehen outi tilanteen takia olka kotona.
Omien tunteiden tunnistaminen ja tunnustaminenkin suttaa. Se on haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtavaa lapsen itsetunnolle tajuta mutaman vuoden kuluttua että kun hänen vanhempansa erosivat, he tappelivat siitä kumpi joutuu ottamaan hänet ristikseen! 😀😂
Kannattaa alkaa säästää jo nyt terapialaskuihin sillä ne tulevat olemaan melkoiset.
Tällainen tilanne oli viime toistakymmentä vuotta sitten nykyisellä miehelläni ja hänen exällään. Mies otti sitten mukisematta lapsen päähuoltajuuden itselleen, äiti ei halunnut edes tavata lasta.
Nyt välit onneksi äidin kanssa korjaantuneet, lapsi ei tiedä että äiti ei häntä halunnut (ei kai oikein isäkään mutta kun kävi ilmi, että äiti ei aio lasta luokseen ottaa, niin heti tarjoutui lapsensa hoitamaan. Ja hyvin hoisikin. Ei ole terapioita tarvittu.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Vastaan nyt tähän vaikka olisi monia muitakin viestejä mihin voisi vastata.
Eli olen laitoshuoltaja plus teen kotisiivous keikkaa. Päivät on pitkiä sillä mun pienellä palkalla tarttee käytännössä kaikki koska mies on kht rahoilla mikä ei oo kun muutama satanen kuussa.
Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti.
Muuten olen jättänyt kotona kaiken siivouksen, mutta just pyykki ja tiskikoneen käyttö on pakollista ja se kerta viikko imurointi.
Mut mä olen loppu, mä en jaksa muutenkaan nyt näitä 6-13 päiviä, tunnin matka per suunta kotoa ja sit pari tuntia kotona ruokkimassa perhe ja 4-6h koti ja toimisto siivoamaan vielä (onneksi oon saanut sumplittua et mulla ei oo vkl töitä). Viikonloppuisin mulla on aikaa olla pojan kanssa kunnolla.
Ehkä se on kateutta miestä kohtaan kun hänellä on aikaa esim kun lapsi nukkuu ja musta imetään ne vikatkin mehut pihalle niin mun pää hajoaa kohta ja siksi haluaisin "pakottaa" miehen huoltajaksi kun on kerta työtön eikä tee näin pitkiä päiviä olemattomilla unilla. Toki jos me erotaan, mä voisin jättäytyä pois kotisiivouksesta niin olisi enemmän aikaa pojan kanssa.
Mutta nyky jutuilla kun päiväkoti haluaa että jos pääsee vasta klo 22 tai jälleen hakemaan, niin lapsi joutuu jäämään yöksi mikäli vie aamulla takaisin.
Käytännössä lapsi olisi sitten 5 vuorokautta putkeen hoidossa, onko tämä 1-vuotiaalle hyväksi kun mies kuitenkin olisi kotona...
Ap
Aika surullista kun jotkut vanhemmat kärsii siitä, että eivät saa olla lapsensa elämässä joka päivä ja toiset olisivat mieluummin pelkkiä viikonloppuvanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Vastaan nyt tähän vaikka olisi monia muitakin viestejä mihin voisi vastata.
Eli olen laitoshuoltaja plus teen kotisiivous keikkaa. Päivät on pitkiä sillä mun pienellä palkalla tarttee käytännössä kaikki koska mies on kht rahoilla mikä ei oo kun muutama satanen kuussa.
Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti.
Muuten olen jättänyt kotona kaiken siivouksen, mutta just pyykki ja tiskikoneen käyttö on pakollista ja se kerta viikko imurointi.
Mut mä olen loppu, mä en jaksa muutenkaan nyt näitä 6-13 päiviä, tunnin matka per suunta kotoa ja sit pari tuntia kotona ruokkimassa perhe ja 4-6h koti ja toimisto siivoamaan vielä (onneksi oon saanut sumplittua et mulla ei oo vkl töitä). Viikonloppuisin mulla on aikaa olla pojan kanssa kunnolla.
Ehkä se on kateutta miestä kohtaan kun hänellä on aikaa esim kun lapsi nukkuu ja musta imetään ne vikatkin mehut pihalle niin mun pää hajoaa kohta ja siksi haluaisin "pakottaa" miehen huoltajaksi kun on kerta työtön eikä tee näin pitkiä päiviä olemattomilla unilla. Toki jos me erotaan, mä voisin jättäytyä pois kotisiivouksesta niin olisi enemmän aikaa pojan kanssa.
Mutta nyky jutuilla kun päiväkoti haluaa että jos pääsee vasta klo 22 tai jälleen hakemaan, niin lapsi joutuu jäämään yöksi mikäli vie aamulla takaisin.
Käytännössä lapsi olisi sitten 5 vuorokautta putkeen hoidossa, onko tämä 1-vuotiaalle hyväksi kun mies kuitenkin olisi kotona...
Ap
Ei mikään vuorohoito pidä lasta 5 vrk putkeen. Sulla ei ole nyt tieto hallussa tästä. Vuorohoitoa saa jos (kumpikin) vanhempi on töissä ja mikäli on vuoroviikot tai toinen vanhempi ei ole käytössä, työtä ei voi olla 5 vrk putkeen, johan siinä tulee työaikalait vastaan. Ei pienen lapsen vanhempi voi olla putkeen töissä tuolleen etenkään jos toinen vanhempi on kotona. Veikkaan ettei ainakaan yhdessä asuessanne lasta edes vuorohoitoon saa. Teidän pitäisi molempien aikuistua.
"Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti."
Miksi naiset ajaa itsensä näihin tilanteisiin? Meille opetettiin jo peruskoulussa että tutkimusten mukaan parisuhteet, joissa kumpikin tekee tasapuolisesti kotitöitä, ovat onnellisempia. Muistakaa naiset pitää kiinni siitä 50-50 kotityöjaosta, koska vaikka se ei siinä alkuhuumassa haittaa että sinä siivoat yksin kun se mies "ei siitä niin kauheesti tykkää" tai "ei osaa", niin kyllä se alkaa haittaamaan myöhemmin. Myöhemmin ei enää saadakaan niitä menetettyjä oikeuksia takaisin, vaan aina on oletus että sinä siivoat. Kyllä se mies oppii kun opettaa. Antaa märistä, kunhan imuri heiluu siinä samalla.
Meillä on ollut sama tilanne. Mies sitten halusi eron ja 2 viikonloppua kuukaudessa lapsen kanssa. Ne lapsi on miehen vanhemmilla, koska mies harrastaa.
Sitten mies tajusi, että lähivanhempi saa asumistuen ja korotetun lapsilisän ja vaati lasta nimellisesti itselleen, mutta kuitenkin niin, että lapsi olisi edelleen pääsääntöisesti minulla. Kukka juttu, kun en suostunut.
Puhuin itse samasta aiheesta exälle ennen kuin mitään lapsia edes puolitosissaan tehtiin. Hän halusi AINAKIN kaksi lasta, minä en sillä hetkellä tiennyt halusinko yhtään (vieläkään minulla ei ole lapsia).
Hän inhosi melua ja ääntä, varsinkin viikonloppuaamuisin. Hän halusi lukea hesaria monta tuntia rauhassa. Inhosi sotkua ja inhosi mm rentoja vaatteita. Sisustus piti olla trendikäs jne. Hän ei viihtynyt kotona. Oli töissä, harrastuksissa ja reissussa. Haki töihin ulkomaille monesti meidän seurusteluaikana.
Sanoin, että jos sä et niitä lapsia hoida, enkä mäkään halua olla mikään kotipiika 24/7, niin kuka ne hoitaa? :D ei hän tienny, enkä minäkään. Saahan niitä lapsia haluta, mutta sit pitää olla sellanen nainen joka ei muuta haluakaan kun siivota kotia ja paapoa lapsia. Sanoin, että no sitten ne työnnetään varmaan johku laitokseen, jos ei kerta kumpaakaan kiinnosta lastenhoito. Karusti sanottu, mutta herätteli vähän.. Vaikka oikeasti, jos mulla olisi lapsi, niin sen hyvinvointi olisi etusijalla. Hyvä vähän ravistella, jos joku ajattelee että lapset on semmosia, et niiden kans vaa leikitää hippaa lauantai-iltana kun on levännyt työviikon jälkeen, ja muuten voi elää omassa työ- ja harrastuskuplassa.
Meillä tunnetaan eläimistäkin enemmän vastuuta kuin ap lapsesta!
Olipas taas outo kysymys, tottakai voi vaatia.
Minäkin aamulla herätessäni vaadin aamupalaa, sain heti kun itse tein. Tänään vaadin kaunista aurinko päivää, taitaa sataa koko päivän.
Isä on aina isä, ei siinä ole mitään pakottamista.