Lue keskustelun säännöt.
Jos eroamme mieheni kanssa, voinko vaatia miestä olemaan 1-vuotiaan poikamme pää huoltaja?
28.07.2020 |
Meillä on pian 1 vuotta täyttävä yhteinen lapsi. Mies on ollut isyyslomalla ja hyvin pärjännyt pojan kanssa kun olen palannut töihin lapsen ollessa 9kk. Kotitöitä mies ei tee (ei edes pyykkiä pese tai tiskikonetta käytä kun pakosta) ja muutenkin ruuanlaitto ja muu siivous ja lapsen hoito lankeaa mulle heti kun kotiudun töistä. Olen sitten väkisin koittanut lapsen nukkuessa hoitaa ne "pakolliset" hommat ja just käyttänyt vaan tiski ja pyykkikonetta ja tehnyt ruokaa öisin ennen kun menen nukkumaan. Mies on sitä mieltä että kun sovittiin että hän jää kotiin ja minä menen töihin, se tarkoittaa sitä että hän hoitaa lasta työpäiväni ajan plus jos mulla on joku meno (esim lääkäri) muuten mä hoidan kaiken.
Viime aikoina mies on valittanut kun musta on tullut mäkättävä vaimo josta on tullut siivous hullu kun isken kerran viikossa lapsen syliin että katsoisi pojan perään että voin imuroida. Hälle ei jää kuulemman omaa aikaa vaikka saa kotona harrastaa yksin (ilman lapsen vahtivastuuta) yli 4h per päivä...
Mies on nyt sitten väläytellyt ero korttia ja meinaa että lapsi jäisi minulle että hän pystyy paremmin keskittymään harrastukseensa kun saa katsoa vaan 2vkl pojan perään kuussa. Tykkää kyllä pojasta ja väitän että huolehtisi hyvinkin mutta tuon "heiton" takia haluaisik että mies saa valita:
Joko hänestä tulee päähuoltaja ja musta vkl äiti tai että mies osallistuu (vaikka lasta hoitamalla) kodin pyörittämiseen ja emme eroa.
Onko tämä kohtuuton vaatimus?
Kommentit (74)
Tää on kyllä ihan uskomatonta. Tekisin lasun jos tietäisin kenestä on kyse.
Tosin ap voi tehdä itsekkin ja sijottaa lapsen johonki perheeseen jossa siitä oikeasti välitetään ja pidetään huolta eikä minään pelinappulana ja riidan välikappaleena jolla uhkaillaan toista.
Ap kannattaa myös hakea apua itselles kun et taida olla kovin terve kun tämmösen aiheen tänne teit ja ilmeisesti luulit että sun kanssa ollaan samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Vastaan nyt tähän vaikka olisi monia muitakin viestejä mihin voisi vastata.
Eli olen laitoshuoltaja plus teen kotisiivous keikkaa. Päivät on pitkiä sillä mun pienellä palkalla tarttee käytännössä kaikki koska mies on kht rahoilla mikä ei oo kun muutama satanen kuussa.
Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti.
Muuten olen jättänyt kotona kaiken siivouksen, mutta just pyykki ja tiskikoneen käyttö on pakollista ja se kerta viikko imurointi.
Mut mä olen loppu, mä en jaksa muutenkaan nyt näitä 6-13 päiviä, tunnin matka per suunta kotoa ja sit pari tuntia kotona ruokkimassa perhe ja 4-6h koti ja toimisto siivoamaan vielä (onneksi oon saanut sumplittua et mulla ei oo vkl töitä). Viikonloppuisin mulla on aikaa olla pojan kanssa kunnolla.
Ehkä se on kateutta miestä kohtaan kun hänellä on aikaa esim kun lapsi nukkuu ja musta imetään ne vikatkin mehut pihalle niin mun pää hajoaa kohta ja siksi haluaisin "pakottaa" miehen huoltajaksi kun on kerta työtön eikä tee näin pitkiä päiviä olemattomilla unilla. Toki jos me erotaan, mä voisin jättäytyä pois kotisiivouksesta niin olisi enemmän aikaa pojan kanssa.
Mutta nyky jutuilla kun päiväkoti haluaa että jos pääsee vasta klo 22 tai jälleen hakemaan, niin lapsi joutuu jäämään yöksi mikäli vie aamulla takaisin.
Käytännössä lapsi olisi sitten 5 vuorokautta putkeen hoidossa, onko tämä 1-vuotiaalle hyväksi kun mies kuitenkin olisi kotona...
Ap
Herran jumala erotkaa ! Ja antakaa lapsi huostaan jonnekin perheeseen, jossa halutaan pitää hänestä huolta. Ei voi olla todellista, että käytät lasta välineenä, kostaaksesi miehelle katkeruutesi! Se ÄIDIN tehtävä nyt on vaan isompi kuin isän, yritän kestää. Siivouksen takia haluat hyljätä lapsesi? Sairas olet.
Millä ihmeen perusteella äidin tehtävä on isompi kuin isän? Ei muuten ole. Äitiä tarvitaan vain kantamaan ja synnyttämään, imettäminenkin on vapaaehtoista. Ei lapsi ole yhtään enempää äidin vastuu kuin isän.
Tässä syy siihen miksi lasten teko on naiselle aina isompi riski. Kovasti isän merkityksestä lapselle ja lapsen oikeudesta isään puhutaan, samalla tuomiten yksin lapsia hankkivat naiset. Mutta sosiaalisesti isät saavat aina olla vapaamatkustajia, kestään viikonloppuisästä ei puhuta että "hylkäsi lapsensa" mutta aika äkkiä ollaan paheksumassa jos äiti ei olekaan lähihuoltaja. Mietitään mitä vikaa siinä naisessa mahtaa olla kun ei ole lastensa kanssa.
Voisin itsekin hankkia lapsia jos olisi vierellä todella hoivaviettinen mies joka haluaisi myös olla eron sattuessa lähivanhempi. Niin moni nainen joutuu eron jälkeen sosiaalisesta pakosta sinkkuilemaan siihen asti että lapsi muuttaa pois (koska lasten etu, eihän uusia miehiä saa viedä lasten elämään), kun taas isä saa porskuttaa, ehtii deittailla kun ei ole lapsiviikonloppu ja muodostaa uusia parisuhteita, hankkia uusia lapsiakin. Naiselle on usein sitten liian myöhäistä, kun olisi aikaa tavata ihmisiä ja lapsi olisi tarpeeksi iso.
Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään teitte lapsen?
Oon tehnyt laitoshoitajan hommia yli 10v vakkari paikassa ja kun miehen kaa tavattiin niin hän oli vuosia ollut tehtaassa töissä. Homma toimi hyvin nyt kevääseen asti, mies lomautettiin ja koska liitolla kesti, käytin säästöt ja jouduttiin ottamaan luottokorttilainaakin että saatiin ruokaa ja maksettua rikki mennyt lämminvesivaraaja. Sitä ennen pojan synnyttyä oltiin ostettu auto mihin sai mahtumaan sms-istuimen niin että pitkä mies mahtuu ajamaankin, joten siitä tulee joka kk 250e lyhennys, toinen auto on onneksi maksettu mutta siitäkin tulee kuluja ja kaksi autoa on pakko olla kun töihin ei pääse bussilla edes teoriassa ellei yövy työpaikalla.
Mies tosiaan lomautettiin koronan takia keväällä. 3kk sit mies kuuli että heillä on yt:t ja sinne meni se vakkari työ. Sovittiin että mies jää kotiin pojan kanssa koska mulla on vielä töitä. Ja tässä sitä nyt ollaan, mä oon henkisesti ihan loppu ja ton pojan takia koitan jaksaa.
Ap
Olen itse ollut melkein samankaltaisessa tilanteessa kuin ap. Elätin perhettä, mies joi aamusta asti työttömänä vailla mitään halua etsiä töitä. Minulla oli myös yli tunnin matkat työpaikalle ja kotiin, nekin verottaa ihan hirveästi. Huolehdin humalaisesta miehestä, hoidin lapsen ja kodin kunnes tuli stoppi ja pistin miehen pihalle. Pärjättiin paljon paremmin. Otin vähemmän työtunteja, selitin tilanteen esimiehelle. Sain asumistukea jonkin verran ja vaikka tulot olivat pienemmät niin pärjättiin paljon paremmin.
Et voi ap pakottaa miestäsi ottamaan lapsesi mutta voisitte kokeilla miltä tuntuisi jos eroaisitte, ne myyntiin mitkä voi ja pidät sen tärkeimmän millä pääset kauppaan, lääkäriin ja töihin. Piirrä itsellesi vaikka unelmakartta mitä haluat ja erityisesti mitä tavoittelet vuoden sisään, ihan realistisesti.
Onhan tuo kohtuutonta että 10 tunnin työpäivän ja matkojen jälkeen puunaat vielä kodin, teet ruuan ja tiskaat ja passaat mieslasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mies masentunut työpaikan menettämisen takia? Ohjaa keskusteluapuun tk tai neuvolan kautta. Jakakaa puoliksi kotityöt ja omaa aikaa molemmille, ellei muuten onnistu nii pyytäkää neuvolasta kotiapua. Ei kannata erota tuossa vaiheessa, varatkaa aika perheneuvontaan myös. Periaatteessa kyllä mahdollista että eron tullessa isästä tulisi lähihuoltaja tai vuoroviikkoasuminen, mutta kuulostaa siltä että teidän vaikeudet olisi vielä ratkaistavissa jos haette tukea.
Siinä taas tulee yksi menetetty poikalapsi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Vastaan nyt tähän vaikka olisi monia muitakin viestejä mihin voisi vastata.
Eli olen laitoshuoltaja plus teen kotisiivous keikkaa. Päivät on pitkiä sillä mun pienellä palkalla tarttee käytännössä kaikki koska mies on kht rahoilla mikä ei oo kun muutama satanen kuussa.
Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti.
Muuten olen jättänyt kotona kaiken siivouksen, mutta just pyykki ja tiskikoneen käyttö on pakollista ja se kerta viikko imurointi.
Mut mä olen loppu, mä en jaksa muutenkaan nyt näitä 6-13 päiviä, tunnin matka per suunta kotoa ja sit pari tuntia kotona ruokkimassa perhe ja 4-6h koti ja toimisto siivoamaan vielä (onneksi oon saanut sumplittua et mulla ei oo vkl töitä). Viikonloppuisin mulla on aikaa olla pojan kanssa kunnolla.
Ehkä se on kateutta miestä kohtaan kun hänellä on aikaa esim kun lapsi nukkuu ja musta imetään ne vikatkin mehut pihalle niin mun pää hajoaa kohta ja siksi haluaisin "pakottaa" miehen huoltajaksi kun on kerta työtön eikä tee näin pitkiä päiviä olemattomilla unilla. Toki jos me erotaan, mä voisin jättäytyä pois kotisiivouksesta niin olisi enemmän aikaa pojan kanssa.
Mutta nyky jutuilla kun päiväkoti haluaa että jos pääsee vasta klo 22 tai jälleen hakemaan, niin lapsi joutuu jäämään yöksi mikäli vie aamulla takaisin.
Käytännössä lapsi olisi sitten 5 vuorokautta putkeen hoidossa, onko tämä 1-vuotiaalle hyväksi kun mies kuitenkin olisi kotona...
Ap
Herran jumala erotkaa ! Ja antakaa lapsi huostaan jonnekin perheeseen, jossa halutaan pitää hänestä huolta. Ei voi olla todellista, että käytät lasta välineenä, kostaaksesi miehelle katkeruutesi! Se ÄIDIN tehtävä nyt on vaan isompi kuin isän, yritän kestää. Siivouksen takia haluat hyljätä lapsesi? Sairas olet.
Millä ihmeen perusteella äidin tehtävä on isompi kuin isän? Ei muuten ole. Äitiä tarvitaan vain kantamaan ja synnyttämään, imettäminenkin on vapaaehtoista. Ei lapsi ole yhtään enempää äidin vastuu kuin isän.
Siinä mielessä äidin tehtävä on isompi, koska äiti päättää aina loppupeleissä pidetäänkö lapsi vai ei. Lapsi useimmiten myös jää äidille, jos vanhemmat eroaa. Jos ei oteta laskuihin mukaan vuoroviikkoasumista (niitäkin on, tottakai), niin suurin osa yksinhuoltajista on äitejä, kun isät on vaan läksinyt menemään. Eli kummalla on loppujen lopuksi suurempi vastuu, naisella vai miehellä? Voit ihan itse miettiä. Ja voit myös laskea kuinka moni äiti on hyljännyt lapsensa, verrattuna siihen kuinka moni isä on hyljännyt lapsensa (jo ehkä raskauden aikana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi antaa adoptioon lapsi, kun ei teiltä rakkautta häntä kohtaan löydy.
Selkeä provo !:D
Tietenkin voitte yrittää kahdestaan sopia asioista, mutta laki on mitä on.
Jos menette oikeuteen niin siellä lyödään minimiehdot päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja käytännön vinkki: Jätä jotain tekemättä. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä, älä ala siivota rageillen, vaan anna olla. Lähde vaikka lapsen kanssa vaunulenkille. Ota aikaa itsellesi, kuten miehesi tekee. Joo, ruokaa on laitettava, mutta muuten.. Tiskejä on aina. Ne ehtii kun on se fiilis. Kämppä sotkeentuu kuitenkin jo samana päivänä. Ja kukaan ei lapsiperhettä sotkuisesta kämpästä tuomitse. En ole onnellista lapsiperhettä nähnyt, jonka kämppä olisi kuin koskematon, yleensä se on ennemminkin kuin atomiräjähdyksen jäljiltä.
Vastaan nyt tähän vaikka olisi monia muitakin viestejä mihin voisi vastata.
Eli olen laitoshuoltaja plus teen kotisiivous keikkaa. Päivät on pitkiä sillä mun pienellä palkalla tarttee käytännössä kaikki koska mies on kht rahoilla mikä ei oo kun muutama satanen kuussa.
Mies ei ole ikinä siivonnut ja kun seurusteltiin se 5v ennen lasta se oli ok ja luontevaakin että mä siivoan koska tiedän mitä tehdä ja osaan tehdä sen nopeasti.
Muuten olen jättänyt kotona kaiken siivouksen, mutta just pyykki ja tiskikoneen käyttö on pakollista ja se kerta viikko imurointi.
Mut mä olen loppu, mä en jaksa muutenkaan nyt näitä 6-13 päiviä, tunnin matka per suunta kotoa ja sit pari tuntia kotona ruokkimassa perhe ja 4-6h koti ja toimisto siivoamaan vielä (onneksi oon saanut sumplittua et mulla ei oo vkl töitä). Viikonloppuisin mulla on aikaa olla pojan kanssa kunnolla.
Ehkä se on kateutta miestä kohtaan kun hänellä on aikaa esim kun lapsi nukkuu ja musta imetään ne vikatkin mehut pihalle niin mun pää hajoaa kohta ja siksi haluaisin "pakottaa" miehen huoltajaksi kun on kerta työtön eikä tee näin pitkiä päiviä olemattomilla unilla. Toki jos me erotaan, mä voisin jättäytyä pois kotisiivouksesta niin olisi enemmän aikaa pojan kanssa.
Mutta nyky jutuilla kun päiväkoti haluaa että jos pääsee vasta klo 22 tai jälleen hakemaan, niin lapsi joutuu jäämään yöksi mikäli vie aamulla takaisin.
Käytännössä lapsi olisi sitten 5 vuorokautta putkeen hoidossa, onko tämä 1-vuotiaalle hyväksi kun mies kuitenkin olisi kotona...
Ap
Herran jumala erotkaa ! Ja antakaa lapsi huostaan jonnekin perheeseen, jossa halutaan pitää hänestä huolta. Ei voi olla todellista, että käytät lasta välineenä, kostaaksesi miehelle katkeruutesi! Se ÄIDIN tehtävä nyt on vaan isompi kuin isän, yritän kestää. Siivouksen takia haluat hyljätä lapsesi? Sairas olet.
Millä ihmeen perusteella äidin tehtävä on isompi kuin isän? Ei muuten ole. Äitiä tarvitaan vain kantamaan ja synnyttämään, imettäminenkin on vapaaehtoista. Ei lapsi ole yhtään enempää äidin vastuu kuin isän.
Siinä mielessä äidin tehtävä on isompi, koska äiti päättää aina loppupeleissä pidetäänkö lapsi vai ei. Lapsi useimmiten myös jää äidille, jos vanhemmat eroaa. Jos ei oteta laskuihin mukaan vuoroviikkoasumista (niitäkin on, tottakai), niin suurin osa yksinhuoltajista on äitejä, kun isät on vaan läksinyt menemään. Eli kummalla on loppujen lopuksi suurempi vastuu, naisella vai miehellä? Voit ihan itse miettiä. Ja voit myös laskea kuinka moni äiti on hyljännyt lapsensa, verrattuna siihen kuinka moni isä on hyljännyt lapsensa (jo ehkä raskauden aikana).
Mikään tuossa ei ole perustelu sille että naisen tehtävä on isompi. Se että lapset jää usein naisille johtuu jostain omituisesta sosiaalisesta jäänteestä , jonka mukaan nainen on automaattisesti aina miestä hoivaviettisempi ja muka osaa hoitaa lasta luontaisesti paremmin. Se on vain epäfeminististä sosiaalista painetta. Jos naista ei suunnilleen syljettäisi päin jos hän jää etävanhemmaksi, paljon useampi jäisi. Nyt miehet saavat vapaamatkustaa.
Koittakaahan selvittää teidän asiat keskenään tai jos ei niin tunnu onnistuvan niin varatkaa aika kirkon perheasiainneuvottelusta. Luulen että jos lapsen isä teidän tilannetta tänne selvittäis niin olis varmasti täysin erilainen tarina.
Jos noin hankalaa on eikä kumpikaan halua lasta vaivoikseen, ilmoittakaa heti lastensuojeluun, että lapselle täytyy etsiä uusi koti.
sijaisäiti