Jos eroamme mieheni kanssa, voinko vaatia miestä olemaan 1-vuotiaan poikamme pää huoltaja?
Meillä on pian 1 vuotta täyttävä yhteinen lapsi. Mies on ollut isyyslomalla ja hyvin pärjännyt pojan kanssa kun olen palannut töihin lapsen ollessa 9kk. Kotitöitä mies ei tee (ei edes pyykkiä pese tai tiskikonetta käytä kun pakosta) ja muutenkin ruuanlaitto ja muu siivous ja lapsen hoito lankeaa mulle heti kun kotiudun töistä. Olen sitten väkisin koittanut lapsen nukkuessa hoitaa ne "pakolliset" hommat ja just käyttänyt vaan tiski ja pyykkikonetta ja tehnyt ruokaa öisin ennen kun menen nukkumaan. Mies on sitä mieltä että kun sovittiin että hän jää kotiin ja minä menen töihin, se tarkoittaa sitä että hän hoitaa lasta työpäiväni ajan plus jos mulla on joku meno (esim lääkäri) muuten mä hoidan kaiken.
Viime aikoina mies on valittanut kun musta on tullut mäkättävä vaimo josta on tullut siivous hullu kun isken kerran viikossa lapsen syliin että katsoisi pojan perään että voin imuroida. Hälle ei jää kuulemman omaa aikaa vaikka saa kotona harrastaa yksin (ilman lapsen vahtivastuuta) yli 4h per päivä...
Mies on nyt sitten väläytellyt ero korttia ja meinaa että lapsi jäisi minulle että hän pystyy paremmin keskittymään harrastukseensa kun saa katsoa vaan 2vkl pojan perään kuussa. Tykkää kyllä pojasta ja väitän että huolehtisi hyvinkin mutta tuon "heiton" takia haluaisik että mies saa valita:
Joko hänestä tulee päähuoltaja ja musta vkl äiti tai että mies osallistuu (vaikka lasta hoitamalla) kodin pyörittämiseen ja emme eroa.
Onko tämä kohtuuton vaatimus?
Kommentit (74)
Mitä vttua luin?? Mies haluaa erota jotta saisi harrastaa koko ajan. Lapsi olisi pakollinen riesa parina viikonloppuna kuussa.
Sinä ap taas aiot pakottaa tuon kyseisen ääliön olemaan päähuoltaja (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Eli kiristät.
Voi lapsiparka millaiset vanhemmat onkaan saanut! :(
Kumpikin haluaa olla viikonloppuvanhempi. Voi pientä poikaparkaa.<3 Tulipa paha olo lapsen puolesta.
Ap sinä et voi kiristää sitä mieslasta olemaan kanssasi etkä myöskään voi pakottaa häntä lähihuoltajaksi. Jos teistä kumpikaan ei halua lasta kun vain joskus, niin ottakaapa sossuun yhteyttä. Kyllä sille lapsiraukalle koti löytyy.
Ja minä kun luulin, että minun lapsilla on kahelit vanhemmat.
Et voi.
Opettele ensin kirjoittamisen perusteet, varsinkin yhdyssanat, niin palataan sitten asiaan...
;)
Vierailija kirjoitti:
Mitä vttua luin?? Mies haluaa erota jotta saisi harrastaa koko ajan. Lapsi olisi pakollinen riesa parina viikonloppuna kuussa.
Sinä ap taas aiot pakottaa tuon kyseisen ääliön olemaan päähuoltaja (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Eli kiristät.Voi lapsiparka millaiset vanhemmat onkaan saanut! :(
Miksi työttömällä miehellä on oikeus harrastaa käytännössä koko kuukausi, mutta sitten jos minä olisin päähuoltaja, joudun pistämään lapsen päiväkotiin pitkien työpäivieni ajaksi ja sitten käytännössä näen lasta sen 2vkl kun ei ole isällään. Eli näkisin lasta saman verran olisin sitten päähuoltaja tai en, mutta väitän että 1-vuotiaan paikka ei olisi vielä olla tarhassa päivät pitkät kun on mahdollista olla miehen kanssa kotona.
Eli ajattelenko nyt kuitenkin lapsen edun vastaisesti vaikka oikeasti ottaisin hänet jokaisena vapaapäivänä luokseni ja lapsi olisi muuten isällään?
Ap
Siis mitä selität? Aloitusviestissä sanot että aina kun tulet töistä, joudut hoitamaan lapsen ja siivoamaan. Ja nyt väität että jos olisit lapsen "päähuoltaja" niin et siltikään näkisi lasta kuin kahtena viikonloppuna kuussa? En yhtään tajua. Niin vaan me muutkin viemme lapsemme päiväkotiin ja illasta jää aikaan yhdessäoloa pari-kolme tuntia, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Ne on kuitenkin tärkeitä tunteja ne.
Tietenkin jos et halua niin ei sitten. Eipä se sun mieskään tunnu haluavan. Omapa on lapsenne.
Täh? Jos olisit lapsi olisi sulla eikä vätyksellä pääasiassa, niin näkisit lasta muka vain kahtena viikonloppuna kuussa? Missäs se ipana olisi silloin kun sä et ole töissä? Äläkä väitä että olet töissä 24/7. Juurihan sanoit että hoidat lasta aina töiden jälkeen.
Teitä voisi joku perheterapia ehkä auttaa. Kannattaa kokeilla sitä, jos saisitte vielä suhteen pelastettua.
Voi lasta millaiset sekopää vanhemmat onkaan saanut.
Kumpikaan ei halua ottaa hänestä päävastuuta. Näin siinä käy kun kakarat lisääntyy.
Vuoroviikot ja yhteishuoltajuus. Jos lapsi on vielä liian pieni vuoroviikoille niin vuorotelkaa saman katon alla ja jakakaa oma aika.
Antakaa lapsi adoptioon, ei tuosta taida tulla mitään..
Ala puhumaan aktiivisesti 50-50 lapsen ja kodin hoidosta. Tämä voidaan toteuttaa joko kahdessa eri osoitteessa tai samassa osoitteessa. Miehesi saattaa olla jotenkin väsynyt tai masentunut, jos ei töihinkään pysty eli hänelle tarvittaisiin myös ulkopuolista apua.
Viime kädessä toki ottaisin eron ja hakisin yksinhuoltajuutta. En enää erovaiheessa alkaisi vääntämään halutonta miestä lapsen isäksi.
Miksipä et voisi, onhan hän yhtä paljon lapsen vanhempi kuin sinäkin.
Aivan mahtavaa lapsen itsetunnolle tajuta mutaman vuoden kuluttua että kun hänen vanhempansa erosivat, he tappelivat siitä kumpi joutuu ottamaan hänet ristikseen! 😀😂
Kannattaa alkaa säästää jo nyt terapialaskuihin sillä ne tulevat olemaan melkoiset.
Suosittelen lämpimästi lapsen hoitoon vientiä, siellä lapsi saa ohjattua toimintaa ja opettelee sosiaalisia taitoja ajoissa, mitä myöhemmin vie, sitä hankalampaa se saattaa olla. Saatte molemmat aikaa ja lapsikin on viihdytetty päivän ajan. Sitten voitte miettiä aikuistumista ja asioista rakentavasti suoraan puhumista, ettei tulisi taas yksi eroperheen kasvatti lisää tähän maahan. Jos siis näin pienistä asioista kiinni tuo yhdessäolo miltä kuulostaa.
Ei sinun tarvitse sitä mitenkään vaatia, toteat vain, että lapsi jää isälle.
Olisi tietysti ihan kiva jos hän huolehtisi lapsesta myös kaulasta alaspäin.
Ei taida olla kumallakaan vanhemmista 'oikeutta' pakottaa toista mihinkään rooliin. Huostaanotto kuulostaa mielestäni lapsen kannalta parhaimmalta vaihtoehdolta.
Et