Ystäväni on muuttunut täysin ja en enää viihdy hänen seurassaan
Otsikko oli aika provosoivasti kirjoitettu, mutta tilanne on se että entinen paras ystäväni on muuttunut (syytä en tiedä, mutta epäilen terapiaa?)ja hänestä on tullut moraalipoliisi/koppava.
Olimme vielä kolme vuotta sitten hyvin tiiviisti yhdessä. Harrastimme paljon ja näimme vähintään kerran viikossa. Sitten tilanne muuttui, ja minä muutin perheineni miehen töiden perässä 100km päähän. Tapaamiset väheni luonnollisesti ja ystäväni suorastaan sekosi. Hän ei suostunut ymmärtämään tilannetta ja vihjaili kannattaisiko minun erota miehestäni että pääsisin muuttamaan takaisin samaan kaupunkiin kuin hän. Lisäksi hänestä tuli todella mustasukkainen uusia tuttaviani ja työkavereita kohtaan. Tämä luonnollisesti ärsytti minua ja vähensin tapaamisia ennestään.
Nyt näemme enää harvoin ja nekin haluaisin pikkuhiljaa jättää pois. Epäilen, että hän on alkanut käymään terapiassa tai jossain, sillä hän tuntuu hirveän voimaantuneelta ja vatmaan ajattelee että saa sanoa mitä vain minulle. Lisäksi hänen seurassaan joutuu nykyään varomaan mitä sanoo, koska hän kääntää kaikki sanomiseni niin että olisin jotenkin tosi paha ihminen. Esimerkiksi kun sanoin että "katoppa tuo mies on ihan räkäkännissä tuolla" niin tähän ystäväni vastaa että minun ei ole mitään oikeutta sanoa nuin koska en tiedä miehen tilannetta ja sitä mikä siihen on johtanut. Kauhea moraalinen jaappaus asiasta alkoi. Tämä siis koskee ihan kaikkea tuollasta harmitonta heittoa. Hän haluaa jotenkin ajatella että minä olen paha ja hän ihan hirveän hieno ja sivistynyt. Tosiasiassa en koskaan edes hauku ihmisiä, vaan koen että normaalisti voi heittää jotain tuollaista huomiota kehiin suututtamatta normaaleja ihmisiä. Voihan argh!
Kommentit (17)
Luulen, ett tunne on molemminpuolinen.
Niin, olitte läheisiä ja suhteen katkeaminen otti kaverisi voimille?
Vierailija kirjoitti:
Niin, olitte läheisiä ja suhteen katkeaminen otti kaverisi voimille?
Muutosta on kolme vuotta. Kyllähän tämä muutos oli itsellenikin suuri ja suurempikin kuin ystävälleni. Minä aloitin uuden työn ja lapset uuden koulun ja harrastukset. En ymmärrä kuinka kauan minun tulisi ottaa iskut vastaan?
Aloittaja
Ilmeisesti ystäväsi on sinkku ja sinä perheellinen? Hän on katkera, että lähdit eikä ole saanut mitään yhtä tärkeää elämäänsä tilalle? Tämä ei tietenkään ole sinun vikasi, mutta auttanee ymmärtämään mitä kaverisi mielessä saattaa liikkua.
Ystävän kertomana tilanne olisi varmasti aivan toisenlainen.
En tiedä mikä on, mutta sain sinusta aika ikävän kuvan tekstisi perusteella. Mikä ihmeen muita arvosteleva ihminen oikein oletkaan? Ystäväsi on ihan oikeassa, että sinulla ei ole mitään syytä kälättää muista ihmisistä pahaa ja se käy ystäväsi hermoille varmasti, sillä tuo kännimiestä arvosteleva heittosi ei ollut varmasti ainoa lajissaan.
Luultavasti myös muut juttusi ovat ala-arvoisia ystäväsi mielestä ja nyt hän yrittää kertoa sinulle asian, mutta siitähän sinä tuimistut. Sinä alat syyttää häntä silloin mm. muuttuneeksi, mustasukkaiseksi, seonneeksi, moraalipoliisiksi ja koppavaksi.
Ystäväsi on kasvanut näiden vuosien aikana. Hän ei ole enää se sinun juttujasi tukeva nuori nainen, vaan aikuinen ihminen, joka ei viitsi ja halua kuunnella ihan kaikkea pazkaa mitä suustasi päästelet vieläkin. On siis molemmille paras, että etäännytte ja annatte toistenne elää omaa elämäänsä ilman vaivaannuttavia yhteydenottoja.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ystäväsi on sinkku ja sinä perheellinen? Hän on katkera, että lähdit eikä ole saanut mitään yhtä tärkeää elämäänsä tilalle? Tämä ei tietenkään ole sinun vikasi, mutta auttanee ymmärtämään mitä kaverisi mielessä saattaa liikkua.
Ap vastasi sitten itse itselleen niin kuin haluaisi, että hänelle vastataan. Hienoa ap.
Ihmiset muuttuvat, ja joskus läheinenkin ystävyys voi katketa. Muutto voi edesauttaa asiaa. Itse en jatkaisi ap: Na tuollaista ystävyyttä, tai ainakin pitäisin reilusti taukoa. Ehkä ystävyys lämpenee myöhemmin vielä uudellen.
Oikeastiko hukkaat kallisarvoista yhteistä aikaanne höpöttämällä jostakin laitapuolen kulkijoista? Ystävyyteen ei kuulosta kovin ystävyydelle, sillä silloin kun minä näen naamatusten ystäviäni, niin emme edes näe muita ihmisiä, vaan keskitymme aivan kokonaan vain juttelemaan.
Ap, laskitko kuinka monella sanalla haukuit ystävääsi äskeisessä kirjoituksessasi? Laskepa ihan huviksesi ja mieti oletko SINÄ ystävyyden arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, laskitko kuinka monella sanalla haukuit ystävääsi äskeisessä kirjoituksessasi? Laskepa ihan huviksesi ja mieti oletko SINÄ ystävyyden arvoinen.
Toivon, että ystävällä on parempia ystäviä nyt, sillä minä en ainakaan puhu ystävistäni rumasti.
Puhu hänen kanssaan niin kuin aikuinen ihminen, äläkä vlita ja marise anonyyminä nettifoorumille.
N18 (come on, 18.)
Kaikki kaveruudet ei kesta kuolemaan asti. Aika vahentaa yhteydenpitoa tai konmarittaa tama kaveri.
Minun mielestäni sekin kertoo aika paljon AP, että kun ystäväsi käytös on muuttunut niin itseksesi epäilen hänen käyvän terapiassa.
En itse kyllä ystävistä pohdiskele, että käyköhän tuo terapiassa kun on alkanut puhumaan suoremmin tms. Ihmiset muuttuvat ja he myös saavat muuttua. Olisi todella surullista jos olisimme täysin samoja ihmisiä vaikka 50-vuotiaina kuin 20-vuotiaina. Elämään kuuluu muutos, kehitys ja arvojen jatkuva uudelleenjärjestyminen. Kuulostaa myös siltä, että ystäväsi ei hyökkää persoonaasi kohtaan vaan käytöstäsi kohtaan (onhan tuntemattomien ällistely ja pällistely huonoa käytöstä).
Vierailija kirjoitti:
Luulen, ett tunne on molemminpuolinen.
Aivan varmasti on.
Minulla oli tuollainen ystävä nuorempana. Hän paheksui kaikkea sanomaani ja tekemääni ja nokka pystyssä jeesusteli kaikesta. Ihan turhasta.
Eihän sitä jaksanut.
En tiedä mikä hänen käytöksensä takana oli, mutta hän ei aina ole ollut sellainen tekopyhä moralisoija ja nenänvarttaan pitkin käytöstäni arvosteleva tuhahtelija.
Oli miten oli, jostain syystä hänelle nyt oli mennyt ilmeisesti hiekkaa tötteröön ja jotain vinksahti hänen päässään.
Eipä tuolla ole mitään väliä. Jatkakoon jeesusleikkejään keskenään. Minun ei tarvitse hänen päkätystään kuunnella, eikä hänen tarvitse aikaansa tuhlata tämmöiseen huonoon ihmiseen, joka on täynnä pahuutta ja julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen ystävä nuorempana. Hän paheksui kaikkea sanomaani ja tekemääni ja nokka pystyssä jeesusteli kaikesta. Ihan turhasta.
Eihän sitä jaksanut.
En tiedä mikä hänen käytöksensä takana oli, mutta hän ei aina ole ollut sellainen tekopyhä moralisoija ja nenänvarttaan pitkin käytöstäni arvosteleva tuhahtelija.
Oli miten oli, jostain syystä hänelle nyt oli mennyt ilmeisesti hiekkaa tötteröön ja jotain vinksahti hänen päässään.
Eipä tuolla ole mitään väliä. Jatkakoon jeesusleikkejään keskenään. Minun ei tarvitse hänen päkätystään kuunnella, eikä hänen tarvitse aikaansa tuhlata tämmöiseen huonoon ihmiseen, joka on täynnä pahuutta ja julmuutta.
Luultavasti sanomasi oli ihan luokattoman typerää.
Sitä kyllä ihmettelen, että miksi ihmiset roikkuvat ihmisissä, joista eivät pidä?
Samoin ihmettelen, että miksi ihmiset kutsuvat ystäväksi ihmisiä, jotka eivät ole ystäviä, vaan korkeintaan kavereita. Ystävä -nimike on ainakin minulle niin vahva, että sen nimikkeen alle pääsee vain todellinen ystävä. Minulla on muutama ystävä ja he ovat olleet elämässäni 11-40 vuotta. En ikinä voisi edes ajatella heistä pahaa, saati kirjoittaa jonnekin heistä hyvin ikävästi ja rumasti, sillä he ovat todella upeita ihania ystäviä.
Hei nyt vähän löysää kaveri. Kuulostaa siltä että teillä on ollut tosi läheinen ystävyyssuhde ja sitten olet piukannut jonnekin muualle. Ota vähän iisisti pliis. Jos kaverisi kovasti välittää sinusta niin voi olla kova paikka ja yhtä ja toista sammakkoa voi tulla suusta ulos. Yritä jossain lunkissa tilanteessa vähän kaivella hänen tuntemuksia tästä muutoksesta. Tai kysy suoraan sopivassa tilanteessa? Ihmiset voi stressaavassa muutoksessa olla ihan perseitä mutta tilanteen voi ottaa haltuun puhumalla asiasta hyväksyvästi.