Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope

Pojatv kirjoittavat edellen pitkästä matematiikasta parhaimmat pisteet. 

Itseä puolestaan häiritsee opettajien käytös.

Liian moni on opettaja ei ole opettaja siksi, että haluaisi oppilaiden oppivan.

Monen opettajan motiivi on osoittaa ihmisten virheitä ja tuntea siitä ylemmyyttä.

Jos opettaja haluaisi oppilaiden oppivan hän osaisi tehdä oppilaita kiinnostavia kokonaisuuksia.

Oman kokemuksen mukaan 2/5 opettajasta on ammatissa kertoakseen, että on oppilailtaan parempi.

Vierailija kirjoitti:

Pojatv kirjoittavat edellen pitkästä matematiikasta parhaimmat pisteet. 

Mitä sitten eihän laaja matematiikka kerro, kuin älykkyydestä.

Oikea paremmuus mitataan ulkoaopettelussa.

Miten ton seksiaddiktin saisi pysymään pois tältä palstalta?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin ei saisi ajatella, mutta itse uskon, että jollain tasolla kyse on ainakin osittain biologiasta. Itselläni on sekä poikia ja tyttöjä ja heidän kaveripiirissä kautta huomaa eron sisäsyntyisessä käytöksessä. Joku siinä vain on, että pojat (ei tietenkään kaikki) ovat asteen verran levottomampia ja leikkivät toiminnallisen Pia leikkejä.

Jos asiaa tarkastelee globaalisti, tiedetään, että nuoret työttömät miehet ovat iso riski yhteiskunnalle. Samaa ei koskaan todeta nuorten työttömien naisten osalta. Ehkä meissä on jotain sukupuoleen liittyvää eroa, mikä ei tietenkään poissulje sitä, että huono käytös on aina huonoa käytöstä ja siihen pitäisi aina puuttua.

Siis mitä helvettiä? Miksi noin ei saisi ajatella? Onko oikeasti nykyään jotenkin kiellettyä sanoa sitä faktaa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia??? Jos hormonit kasvattaa meidät ulkoisestikin erilaisiksi, niin miksi se olisi jotenkin outoa, että sukupuolihormonit tekevät muutakin ihmiselle kuin genitaalit? Älkää olko typeriä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse luokanopettaja, ja tunnistan kyllä ilmiön. Tosin poikkeuksena se, että muistan kyllä tämän eron jo omilta kouluajoiltani. On muutamia faktoja, jotka selittävät itse tilannetta ja muutamia arveluja, miksi tilanne on nykyään pahempi kuin ennen.

Faktoja:

-Pojat kehittyvät tyttöjä jäljessä tilastollisesti kaikilla osa-alueilla. Toki joku poika voi oppia aikaisemmin lukemaan kuin joku tyttö, mutta ilmiö on hyvin selvä silti. Aivokuvauksista on huomattu, että poikien aivot kehittyvät tyttöjen aivoja hitaammin. Ja murrosikäinen alkaa tunnetusti eri aikaan. Tästä seuraa kyllä se, että pojat kehittyvät myös tunne- ja sosiaalisilta taidoiltaan jäljessä tyttöjä. Nämä erot kuitenkin tasoittuvat aikuisikään mennessä.

-Pojat johtavat kirkkaasti erityislasten tilastoja. Pojilla on enemmän diagnosoituja häiriöitä kuin tytöillä. Toisaalta tutkitusti pojista lahjakkaimmat ovat tytöistä lahjakkaimpia lahjakkaampia. Eli pojista löytyy todellakin ne ääripäät.

Arveluja:

-Älypuhelimet ovat erityisesti pojille haitallisia, sillä impulssikontrolli kehittyy myöhemmin kuin tytöillä

-poikia ja tyttöjä pitäisi kasvattaa siinä mielessä eri tavalla, että tunne- ja sosiaalisia taitoja pitää harjoitella systemaattisesti pidempään. Ekaluokkalainen poika ei useinkaan ole samalla tavalla valmis luokkatilanteeseen kuin ekaluokkalainen tyttö

-Toisaalta tytöt ovat varmasti alidiagnosoituja, mutta toisaalta poikia diagnosoidaan osittain sen perusteella, mitä "standardilapselta" odotetaan missäkin iässä. Ja siihen standardilapsen määritelmään yhä harvempi poika yltää, ja ihan aivojen kehityksellä ei voi välttämättä olettaa että puhe kehittyy yhtä hyvin kuin tytöillä jne. Ehkä diganoosikriteerit pitäisi olla tytöille ja pojille erit.

-Nykyään vanhemmat eivät oikein tiedä miten vetää rajan lapselle, sillä itselle se on vedetty hiuksista. Vanhemmat tarvitsevat tukea jämäkkyyteen ilman väkivaltaa. Näissä perheissä ei tytöillekään vedetä rajoja, mutta tytöillä sosiaalinen paine on tehokkaampi motivaattori. Ylivilkas ja riehuva tyttö jää helpommin ilman kavereita kuin samalla tavalla käyttäytyvä poika.

Todella fiksua puhetta. Kunpa sunlaisia opettajia olis enemmänkin

T. Tytön ja pojan äiti

Tässä on kyse ihan biologisistakin faktoista. Pojilla on luonnostaan enemmän testosteronia, joka on omiaan aiheuttamaan levottomuutta, agressiivisuutta jne. käytöstä, joka ei ole omiaan edistämään koulunkäyntiä. 

Olen koittanut puolison lasta opettaa miten yhteiskunnassa toimitaan. Tuntuu, että lapsen äiti aina sabotoi kaiken. Mut loppupeleissä kaikki se paska asenne johtuu lapset itsestään. Teini esm tietää hyvin että ei sais alkoholia juoda tai kantaa teräsaseita mutta vähät piittaa. Eli nuoren oma asenne. Jos haluaa käyttäytyy niin, ottakoot vastuun teoistaan sitte.

Muutenki vanhemmat on tosi sinisilmäisiä. Ei tajuu yhtään et minkälaisia omat lapset oikeesti on. Taputus vaan päähän.

Plus adhd pojat kyl ihan omaa luokkaansa. Ja niitten äidit. Kaikki katotaan läpi sormien ja laitetaan adhd oireiden piikkiin. Ei. Vaikka olis mitkä neurologiset ongelmat niin kaikkea ei voi hyväksyä ja taputtaa päähän. Kyllä nuori 14v adhd tietää mitä tekee jos kantaa vaiks sitä teräsasetta taskussa, että se ei oo oikein.

Vihaan lapsia ja nuoria kun ei oo mitään käytöstapoja. Haistattelua, tekee asioita mist muut saa kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse ihan biologisistakin faktoista. Pojilla on luonnostaan enemmän testosteronia, joka on omiaan aiheuttamaan levottomuutta, agressiivisuutta jne. käytöstä, joka ei ole omiaan edistämään koulunkäyntiä. 

Mutta kun näin ei saa nykyään ajatella. Siinä se ongelma on. Ei voida myöntää selviä faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin ei saisi ajatella, mutta itse uskon, että jollain tasolla kyse on ainakin osittain biologiasta. Itselläni on sekä poikia ja tyttöjä ja heidän kaveripiirissä kautta huomaa eron sisäsyntyisessä käytöksessä. Joku siinä vain on, että pojat (ei tietenkään kaikki) ovat asteen verran levottomampia ja leikkivät toiminnallisen Pia leikkejä.

Jos asiaa tarkastelee globaalisti, tiedetään, että nuoret työttömät miehet ovat iso riski yhteiskunnalle. Samaa ei koskaan todeta nuorten työttömien naisten osalta. Ehkä meissä on jotain sukupuoleen liittyvää eroa, mikä ei tietenkään poissulje sitä, että huono käytös on aina huonoa käytöstä ja siihen pitäisi aina puuttua.

Siis mitä helvettiä? Miksi noin ei saisi ajatella? Onko oikeasti nykyään jotenkin kiellettyä sanoa sitä faktaa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia??? Jos hormonit kasvattaa meidät ulkoisestikin erilaisiksi, niin miksi se olisi jotenkin outoa, että sukupuolihormonit tekevät muutakin ihmiselle kuin genitaalit? Älkää olko typeriä.

Kannattaa lukea yhden suomen johtavista lastenpsykiatrian asiantuntijoista, Jari Sinkkosen, näkemyksiä aiheesta. Hän puhuu juuri poikien sisäsyntyisen temperamentin rauhattomuudesta ja vilkkaudesta sekä siitä, ettei koululaitoksemme salli sen näkyvän enää millään lailla. Eli koulu ei valjasta (tyypillisesti) poikien vahvuuksia käyttöön ja pojat turhautuvat. Etenkin kun koulun ulkopuolellakaan ei enää usea poika pääse harrastamaan omia kykyjään haastavia harrastuksia, esim puihin kiipeilyä, rakentelua, tarkkaan strukturoimatonta likikuntaharjoittelua ym ym. 

Tätä nykyä kun ei sukupuoleen sidonnaisista taipumuksista saa enää puhua niin näitä eroja ei oteta enää millään lailla huomioon esim opetuksen suunnittelussa. Openkin tämä pitäisi tietää jos alaansa liittyvää keskustelua ollenkaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Itseä puolestaan häiritsee opettajien käytös.

Liian moni on opettaja ei ole opettaja siksi, että haluaisi oppilaiden oppivan.

Monen opettajan motiivi on osoittaa ihmisten virheitä ja tuntea siitä ylemmyyttä.

Jos opettaja haluaisi oppilaiden oppivan hän osaisi tehdä oppilaita kiinnostavia kokonaisuuksia.

Oman kokemuksen mukaan 2/5 opettajasta on ammatissa kertoakseen, että on oppilailtaan parempi.

Vai olisiko kyse siitä, että sinä tunnet jostain syystä alemmuutta. Se ei ole opettajansyy. Hanki itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Olet ja et ole oikeassa. Ongelma on myös suomalaisessa peruskoulussa. Ala-astella mm. luonnontieteiden, jotka nyt yleensä kiinnostavat poikia enemmän kuin esim äidinkieli, opetus on suoraan sanottuna ala-arvoista. Joku 24v tyttönen, jonka erikoistumisala on ollut vaikka tanssi tai musiikkipedagokiikka, yrittää keksiä lisätekemistä matemaattisesti lahjakkaalle pojalle, kun alueen perus- ja lisätehtävät on jo tehty? Joo ei onnistu. Ja kun on tylsää, alkaa häiriköinti ja pyöriminen luokassa ja muiden häirintä. Ja kun sitä onnistumisen tunnetta ei saa mistään, ei sitä työnteon kulttuuria niiden vaikeampien asioiden eteen opi. Edes siellä koulussa. Eli katso, että oppilailla on oman tasonsa ylärajalta ne hommat JOKA aineessa, niin homma toimii. Onnistuneita esimerkkejä tästä on omien lasten kohdalla tullut nähtyä.

Sun lapses ei ole uniikki. Opettajalla on 20 muuta, ei todellakaan opeteta jokaista yksilöllisesti.

Pojat menevät useammin porukan mukana. Pitää näyttää, että on kova tyyppi. Sama poika voi olla kotioloissa ihan fiksu kaveri. Siksi vanhemmille tulee usein yllätyksenä, että poika on häirikkö koulussa tai kaveripiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin ei saisi ajatella, mutta itse uskon, että jollain tasolla kyse on ainakin osittain biologiasta. Itselläni on sekä poikia ja tyttöjä ja heidän kaveripiirissä kautta huomaa eron sisäsyntyisessä käytöksessä. Joku siinä vain on, että pojat (ei tietenkään kaikki) ovat asteen verran levottomampia ja leikkivät toiminnallisen Pia leikkejä.

Jos asiaa tarkastelee globaalisti, tiedetään, että nuoret työttömät miehet ovat iso riski yhteiskunnalle. Samaa ei koskaan todeta nuorten työttömien naisten osalta. Ehkä meissä on jotain sukupuoleen liittyvää eroa, mikä ei tietenkään poissulje sitä, että huono käytös on aina huonoa käytöstä ja siihen pitäisi aina puuttua.

Siis mitä helvettiä? Miksi noin ei saisi ajatella? Onko oikeasti nykyään jotenkin kiellettyä sanoa sitä faktaa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia??? Jos hormonit kasvattaa meidät ulkoisestikin erilaisiksi, niin miksi se olisi jotenkin outoa, että sukupuolihormonit tekevät muutakin ihmiselle kuin genitaalit? Älkää olko typeriä.

Kannattaa lukea yhden suomen johtavista lastenpsykiatrian asiantuntijoista, Jari Sinkkosen, näkemyksiä aiheesta. Hän puhuu juuri poikien sisäsyntyisen temperamentin rauhattomuudesta ja vilkkaudesta sekä siitä, ettei koululaitoksemme salli sen näkyvän enää millään lailla. Eli koulu ei valjasta (tyypillisesti) poikien vahvuuksia käyttöön ja pojat turhautuvat. Etenkin kun koulun ulkopuolellakaan ei enää usea poika pääse harrastamaan omia kykyjään haastavia harrastuksia, esim puihin kiipeilyä, rakentelua, tarkkaan strukturoimatonta likikuntaharjoittelua ym ym. 

Tätä nykyä kun ei sukupuoleen sidonnaisista taipumuksista saa enää puhua niin näitä eroja ei oteta enää millään lailla huomioon esim opetuksen suunnittelussa. Openkin tämä pitäisi tietää jos alaansa liittyvää keskustelua ollenkaan seuraa.

Millä tavoin tämän annettiin ennen näkyä karttakeppikurinpidon aikaan?

Itse (tyttönä) olin itseohjautuva, kiinnostunut ja melko tunnollinen oppilas. Vanhemmat eivät koulunkäyntiini puuttuneet. Oma poika pärjää koulussa keskinkertaisesti. Hänelle riittää seiska ja kasi, eikä satunnaisesta kutosestakaan hätkähdä. Ei opettajan mukaan häiritse koulussa, mutta ei ahkera myöskään ole. Olen kyllä läksyistä kiinnostunut, kyselen kokeita varten, tutustuttanut kirjoihin ja lukenut paljon jo pienestä ja muuta, mutta poikaa itseään ei huvita pakollista enempää. Hänelle onnistumista tulee esimerkiksi urheilusta, koulumenestys ei ole jotenkin sisäisesti palkitsevaa kuten itselleni oli. En tiedä, miksi, tai mitä sille kasvattajana tulisi tehdä. ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse ihan biologisistakin faktoista. Pojilla on luonnostaan enemmän testosteronia, joka on omiaan aiheuttamaan levottomuutta, agressiivisuutta jne. käytöstä, joka ei ole omiaan edistämään koulunkäyntiä. 

Mutta kun näin ei saa nykyään ajatella. Siinä se ongelma on. Ei voida myöntää selviä faktoja.

Lapsen luokassa oli hyvin käyttäytyviä poikia ja sitten oli riehujia, joiden kanssa meni aikaa, joka taas oli pois opetuksesta.

Luokka rauhoittui kun tämä kolmen jääkiekkopojantiimi hajautettiin eri luokkiin.

Tää on niin totta ja näkyy ihan vauvasta lähtien. Ystävien pikkutytöillä on rajat ja säännöt, pojat saavat riehua ihan miten lystäävät. Se on ihan uskomattoman silmiinpistävää. Sitten ihmetellään, kun koulu ei sopeudu poikien käytökseen myöhemmin, kun ei ole osattu vaatia mitään. Mulla on lähipiirissä muutamia pikkupoikia, jotka eivät enää ole tervetulleita kylään, hajottavat paikat ja kiusaavat lemmikkejä vanhempien katsellessa vieressä.

Se ero ei ole biologiaa, se on kasvatuksessa.

Itse kasvatan kyllä niin, että "pojat saavat olla poikia". Tämä tarkoittaa siis sitä, että meillä saa painia, taistella, riehua ja leikkiä aseilla. Mutta kaikessa tässä toiminnassa on säännöt ja ne pitää olla hallussa. Riehumiselle on oma paikkansa ja aikansa, tappelussa taas tulee vastustajaa kunnioittaa ja toisen "lopeta" tarkoittaa, että pitää _heti_ lopettaa. Toisen ilmeitä pitää osata lukea ja säännöistä neuvotellaan ensin leikkiä. Nämä pitää erikseen opettaa lapselle ja vanhemman tulee olla lähellä ja apuna selvittämässä ongelmatilanteita. Koulussa on koulun säännöt ja niitä on toteltava. 

Sanoisin kyllä, että tytöt oman kokemukseni mukaan osaavat olla hekin aika ikäviä. Pojilla se jotenkin tulee selvästi esiin, mutta tytöillä se on piilossa ja vaatii selvittelyä, että huono käytös tulee esiin. Ehkä tytöillä on tarve enemmän miellyttää aikuisia ja sitten salaa piikitellään muita.  Meillä saa tytötkin painia, mutta varmasti on sukupuolesta riippuvia eroja, miten kasvatan lapsia, vaikka yritän kitkeä sitä omasta ajattelusta pois.

Vanhemmille vinkiksi, että olkaa (lähes) aina opettajan puolella. Jos opettaja omasta mielestäsi olisikin epäreilu, lapsen ei sitä tarvitse kuulla, vaan asian voi selvittää aikuisten kesken. Opettajan auktoriteettia ei saisi kovin kyseenalaistaa kotona, koska silloin opettajalla ei oikein ole mitään otetta enää lapseen. 

Poikien tuloksia vetävät ainakin osittain alemmaksi oppimisvaikeuksiset ja muut erityisoppilaat, joista selvästi suurin osa on poikia.

Heikosti menestyviin poikiin käytetään suurin osa koulujen resursseista. He ovat niitä kaikkein kalleimpia oppilaita. He käyttävät erityisopettajien, kuraattorien ja opettajien aikaa suhteessa eniten.