Pojat eivät pärjää koulussa huonon kotikasvatuksen vuoksi! T. ope

Kävin kouluja 2000-luvun alussa ja en pärjännyt siellä kovin, keksiarvo oli päättötodistuksessa jotain 7-7,5.

Kouluaikoinani oli paljon poikia ketkä ei pärjänny koulussa kun taas tytöt oli niitä kilttejä ja tunnollisia.

Minua ei kasvatettu "pojat on poikia" tavalla.

Puukäsityö ja liikunta oli aineet missä olin erittäin hyvä.

Väittäisin että poikien huonoon koulumenestykseen on muutama syy ja ne ovat:

-Kouluissa on liian lepsu kuri, pojat tarvitsevat enemmän auktoriteettia ja kuria kuin tytöt.

-Pojat tarvitsevat enemmän liikuntaa ja käytännön töitä kuin tytöt, moni poika kokee siis koulumaailman tylsäksi.

Tiedän että saan paljon alapeukkuja ja lokaa niskaan kun väitin että sukupuolissa on eroavaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluja 2000-luvun alussa ja en pärjännyt siellä kovin, keksiarvo oli päättötodistuksessa jotain 7-7,5.

Kouluaikoinani oli paljon poikia ketkä ei pärjänny koulussa kun taas tytöt oli niitä kilttejä ja tunnollisia.

Minua ei kasvatettu "pojat on poikia" tavalla.

Puukäsityö ja liikunta oli aineet missä olin erittäin hyvä.

Väittäisin että poikien huonoon koulumenestykseen on muutama syy ja ne ovat:

-Kouluissa on liian lepsu kuri, pojat tarvitsevat enemmän auktoriteettia ja kuria kuin tytöt.

-Pojat tarvitsevat enemmän liikuntaa ja käytännön töitä kuin tytöt, moni poika kokee siis koulumaailman tylsäksi.

Tiedän että saan paljon alapeukkuja ja lokaa niskaan kun väitin että sukupuolissa on eroavaisuuksia.

Jostain syystä koulussa hyvin pärjäävät tytöt usein kuvataan kilteiksi ja tunnollisiksi. Itse kuvaisin heidät älykkäiksi. Opetetut asiat jäävät tunnilla mieleen, läksyt ehditään tehdä jo tunnilla. Kokeisiin luku näytti olevan 1-2 h, eli silmäiltiin koealue läpi.

Koulussa oli tylsää, asioita opetettiin omaan omaksumistahtiin hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.

Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa? 

Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.

Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut  lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.

Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope

Luultavasti tässä ketjussa nyt sekoittuu mamman mussukoihin nuo tuulentuomat eriväriset lapset joilla eri, I:llä alkava uskonto ja kulttuuri? Vääristää myös pisa-tuloksia ja tutkijat raapivat päätään missä mättää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.

Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa? 

Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.

Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut  lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.

Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope

Minun nuoruudessani 40 vuotta sitten, 90 % inhosi niitä tekohilpeitä näytelmiä ja ne olivat 100 % pakkopullaa. Ja vaikka minä luin suurinpiirtein kirjaston koko nuoriso-osaston, kuuluin pieneen poikavähemmistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ope todisteli täällä, että koulussa on ajateltu poikiakin: "Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin ryhmiin." Niin juuri: KIRJOISSA.

On paljon sellaisia toiminnallisia poikia ja tyttöjä, jotka mieluummin kuin lukisivat kirjoja ja tekisivät kirjoista tehtäviä, tekisivät jotain käsillään: opettelisivat jotain käden taitoa esimerkiksi. Minua äidinkielen opettajana säälittävät ne käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat, jotka joutuvat suurimman osan koulussa oloajastaan kuluttamaan kannaltaan hyödyttömään toimintaan, sen sijaan että oppisivat jotain,johon heillä on taipumuksia ja motivaatiota.

Yläkoulussa opiskellaan eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, taide- ja taitoaineet putoavat valinnaisiksi seiskan jälkeen.

Joskus aikanaan nämä toiminnalliset pojat ja tytöt voitiin laittaa apukouluun. Heistä tuli sitten hyviä karjakkoja ja sekatyömiehiä. Mutta nykyään ei ole vastaavaa paikkaa heikkolahjaisille. 

Nämä joita nimität heikkolahjaisiksi, voivat olla erittäin taitavia jossain kädentaidossa. Venäjän kielessä on sanakin tällaiselle lahjakkuudelle: "Kultaiset kädet".  On paljon asioita, joita oppii parhaiten tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Suomi nuorena kulttuurina arvostaa kirjanoppineisuutta ehkä liikaakin, kun se tuntuu hienolta.

Ja lisäyksenä edelliseen, pelasin tuntikaupalla päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluja 2000-luvun alussa ja en pärjännyt siellä kovin, keksiarvo oli päättötodistuksessa jotain 7-7,5.

Kouluaikoinani oli paljon poikia ketkä ei pärjänny koulussa kun taas tytöt oli niitä kilttejä ja tunnollisia.

Minua ei kasvatettu "pojat on poikia" tavalla.

Puukäsityö ja liikunta oli aineet missä olin erittäin hyvä.

Väittäisin että poikien huonoon koulumenestykseen on muutama syy ja ne ovat:

-Kouluissa on liian lepsu kuri, pojat tarvitsevat enemmän auktoriteettia ja kuria kuin tytöt.

-Pojat tarvitsevat enemmän liikuntaa ja käytännön töitä kuin tytöt, moni poika kokee siis koulumaailman tylsäksi.

Tiedän että saan paljon alapeukkuja ja lokaa niskaan kun väitin että sukupuolissa on eroavaisuuksia.

Jostain syystä koulussa hyvin pärjäävät tytöt usein kuvataan kilteiksi ja tunnollisiksi. Itse kuvaisin heidät älykkäiksi. Opetetut asiat jäävät tunnilla mieleen, läksyt ehditään tehdä jo tunnilla. Kokeisiin luku näytti olevan 1-2 h, eli silmäiltiin koealue läpi.

Koulussa oli tylsää, asioita opetettiin omaan omaksumistahtiin hitaasti.

Muistan omalta kouluajalta myös sen että ennen tunnin alkua kun odoteltiin käytävällä opettajaa niin tytöt olivat hiljaa kiltisti ja monella tytöllä oli koulukirja kädessä koska he lukivat sitä ennen tunnin alkua.

Me pojat taas usein puhuimme mopoista,peleistä,urheilusta tai muuten vain hengailtiin,pelleiltiin tai vähän jopa riehuttiin käytävällä.

Tytöt pärjäävät kouluissa hyvin koska he ovat rauhallisia,tunnollisia,kilttejä ja väitän myös että koulumaailma sopii tytöille paremmin tämän takia.

Ja toki vaikka yleistin tässä viestissäni niin aina niitä muutamia poikkeuksia löytyy molemmista sukupuolista.

Olen sama mies kenen viestiin vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ope todisteli täällä, että koulussa on ajateltu poikiakin: "Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin ryhmiin." Niin juuri: KIRJOISSA.

On paljon sellaisia toiminnallisia poikia ja tyttöjä, jotka mieluummin kuin lukisivat kirjoja ja tekisivät kirjoista tehtäviä, tekisivät jotain käsillään: opettelisivat jotain käden taitoa esimerkiksi. Minua äidinkielen opettajana säälittävät ne käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat, jotka joutuvat suurimman osan koulussa oloajastaan kuluttamaan kannaltaan hyödyttömään toimintaan, sen sijaan että oppisivat jotain,johon heillä on taipumuksia ja motivaatiota.

Yläkoulussa opiskellaan eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, taide- ja taitoaineet putoavat valinnaisiksi seiskan jälkeen.

Joskus aikanaan nämä toiminnalliset pojat ja tytöt voitiin laittaa apukouluun. Heistä tuli sitten hyviä karjakkoja ja sekatyömiehiä. Mutta nykyään ei ole vastaavaa paikkaa heikkolahjaisille. 

Nämä joita nimität heikkolahjaisiksi, voivat olla erittäin taitavia jossain kädentaidossa. Venäjän kielessä on sanakin tällaiselle lahjakkuudelle: "Kultaiset kädet".  On paljon asioita, joita oppii parhaiten tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Suomi nuorena kulttuurina arvostaa kirjanoppineisuutta ehkä liikaakin, kun se tuntuu hienolta.

Valitettavasti heikkolahjaiset kädentaidoissa loistavat oppilaat ovat äärimmäisen harvinaisia, joskus heitä kuitenkin tapaa. Yleensä käsitöissä pärjäävät parhaiten ne lahjakkaat oppilaat, joilla luovuus. keskittymiskyky ja oman toiminnan ohjaaminen mahdollistavat hyvät tulokset. Heikot ovat yleensä heikkoja myös taito ja taideaineissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäippylit kasvattaa lapsensa tabletilla, ja räpläävät itse älylaitteitaan aamusta iltaan aina hiekkalaatikon reunalta julkisiin kulkuvälineisiin ja kotiin iltapalallekin.

Mikähän mahtaa olla äippyleiden osuus tässä nykyisessä menossa? 

Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen uusi sukupolvi on mukamas aina edellisiä kauheampi. Aika kultaa muistot. Oikeastaan mikään muu ei ole muuttunut, paitsi toivottomia tapauksia pyritään pitämään väkisin normaalissa luokkaopetuksessa. Sitäkin strategiaa on harjoitettu jo pitkään. Jossain vaiheessa pitäisi ymmärtää luovuttaa, kun tasapäistäminen ei selkeästikään toimi ja selkeä haitta niin oppilaiden kuin opettajienkin hyvinvoinnille.

Kyllä älylaitteet ja peliriippuvuus ja someriippuvuus nuorilla on johtanut  lukutaidon romahtamiseen - ja lukuhalun. Kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu tosi haastavalta ainakin kolmannekselle luokasta yläkoulussa.

Myös kasvokkaintaitojen heikkenemisen huomaa nykyään, ja sosiaalisen arkuuden live-tilanteissa. Nykyään vaikea tehdä enää esim. näytelmiä äikän tunnilla yläkoulussa, kun oppilaat ei uskalla eikä halua enää heittäytyä ja hullutella, Pitää olla nimittäin somekuvakelpoinen joka sekunti, vaikkei kuvia otettaisikaan. Aikamoista orjuutta, hyvästi nuoruuden vapaus! t. äikän ope

Minun nuoruudessani 40 vuotta sitten, 90 % inhosi niitä tekohilpeitä näytelmiä ja ne olivat 100 % pakkopullaa. Ja vaikka minä luin suurinpiirtein kirjaston koko nuoriso-osaston, kuuluin pieneen poikavähemmistöön.

Olen ollut äidinkielen ope 35 vuotta, ja kyllä lukutaito on tutkimusten mukaan heikentynyt. Ja luetun ymmärtämisen. Sen näemme kaikki äikän opet ja tuskailemme sen takia. Seiska- ja ysiluokkalaisen pitäisi lukea 3 kirjaa lukuvuodessa ja tehdä niistä tehtävät, kasiluokkalaisten 4. Arviointikirjastani pystyn näkemään, että tähän tavoitteeseen pääsevät lähinnä kiitettävät oppilaat. Otoksesi on liian pieni, my friend.

Mitä tulee näytelmiin ja sketseihin, ennen (noin 10 vuotta sitten) oppilaat teki niitä ainakin minun tunneillani innostuneina. Ei niitä todellakaan pakolla tehty, mikä olisi aika mahdotontakin tuollaisessa aiheessa.

Sinulla on yhden ihmisen kokemus, minulla on havaintoja kymmenistä luokista ja sadoista oppilaista vuosien varrelta.

Koulussa päsmäröi naiset ja meno sitä myöten. Pojat tarvisi enemmän toimintaa, selkeämmät rajat. Lisäksi pojat on lapsellisempia, kasvavat hitaammin. Pleikkarit on sitten oma lukunsa, toisaalta tytöillä on vakavaa kännykkäriippuvuutta.

Tuohon, että pojat olisi jotenkin huonommin kasvatettu en yhdy. Tytöistä löytyy ääripäät. Kaikessa. Älyssä, käytöstavoissa jne. Sanotaanko rumasta, että jos tyttö on tyhmä, niin se on sitten TODELLA tyhmä. Samoin häiriintynyt tyttö on TODELLA inhottava. Toisessa ääripäässä on sitten ne TODELLA fiksut ja mukavat tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testosteronin eritys alkaa kiihtyä pojilla n. 9 vuotiaana (tai hieman myöhemmin) kun murrosikä on aluillaan. Testosteroni on hormoni, joka miehessä lisää energisyyttä, riskinottoa ja valitettavasti myös aggressiivisuutta.

Minä kun naisena tämän erehdyin kerran jossain sanomaan ihan tieteellisenä faktana, sain kaikkien naisten vihat päälleni. Testosteronia erittyy ihan pienestä lähtien siis pojilla, ei vaan murrosikäisestä, toki silloin hormonin eritys kiihtyy. Ja hormoni siis aiheuttaa mainitsemiasi asioita. Tästä voi ihan loogisesti vetää johtopäätöksen, että pojille ”täydellisenä” olo on vaikeampaa. Se ei silti poista kasvatusvastuuta.

Kuitenkin koulujärjestelmä on suureksi osaksi miesten toimesta rakennettu juuri poikia varten ja kouluissa on aina korostettu paljon nykyistä enemmän kehon hallintaa, mm. ryhtiä, hiljaisuutta, sääntöjen noudattamista, paikallaan istumista, siistiä pukeutumista, kohteliasta käytöstä, ahkeruutta, keksittymistä, jne...

Eikö tässä ole aika raju ristiriita? Jos siis aina on tiedetty että pojat ovat levottomia, fyysisiä, kykenemättömiä istumaan hiljaa, keskittymään, jne...

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Jos kerta on niin etteivät pojat pärjää nykykoulussa, koska paikallaan istuminen on niin vaikeaa, niin  miten ihmeessä pojat pärjäsivät sata vuotta sitten, kun luokassa ei todellakaan häslätty, juostu, riehuttu eikä harrastettu toiminnallisia opetusmenetelmiä? Olisikohan syy kuitenkin jossakin muualla kuin "toiminnallisuuden" puutteessa?

Let me womansplain this:

100 vuotta sitten kasvatuskulttuuri oli aivan toista: lapsia ei kuultu, lapsipsykologiasta vielä vähemmän. Perheissä isän sana oli laki. Kouluissa kuritetettiin ruumiillisesti, esim. lyötiin avoimelle kämmenelle patukalla rangaistukseksi.(Otetaanko käyttöön taas?) Tällainenhan terästää keskittymistä kummasti, vai mitä?

Lisäksi Suomessa oli 70-luvulle saakka käytäntönä kaksi koulusysteemiä: kansa- ja kansalaiskoulu käytännön ammattiin menijöille ja keskikoulu + lukio herroiksi haluaville. Keskikouluun oli pääsykoe ja se oli maksullinen, joten oppilasaines oli valikoitunutta. Siksi monet keskikoulun opet vastustikin peruskoulua, koska tajusivat, että työ muuttuu raskaammaksi, kun kaikki oppimisvaikeuksistakin kärsivät tulevat luokkaan.

Maksullisessa keskikoulussa ei laiskoteltu, koska koulu hankkiutui eroon heikkosaattoisista oppilaista tai vanhemmat pisti rahahanat kiinni.

Siinä sitä motivaatiota.

Tyttö- ja poikakoulut eivät ole ratkaisu. Tutkimusten mukaan pojat pärjäävät vielä huonommin pelkkien poikien keskuudessa, tyttöjen läsnäolo saa heidät skarppaamaan hieman. Tytöt tosin pärjäävät paremmin pelkkien tyttöjen kesken, kun pojat eivät ole heitä häiriköimässä. Jos siis halutaan parantaa poikien koulumenestystä, niin erilliset koulut vain pahentaisivat tilannetta.

Faktahan on se, että koulu on alunperin tehty nimenomaan pojille. Itse näen ongelmana sen, ettei opettajalla ole enää mahdollisuutta samanlaiseen kurinpitoon ja auktoriteettiin kuin ennen. En tarkoita mitään väkivaltaista karttakepillä lyömistä jne., mutta kun nykyään ei oppilaaseen saa edes koskea! Jos joku hyppii pulpetilla, lyö ja heittelee tavaroita, niin kyllä pitäisi olla oikeus ottaa lapsi kiinni ja raahata muualle riehumaan. On kaunis ajatus, että lapsen kanssa neuvotellaan ja jutellaan asiat halki, mutta jos näin ei lapsen kotona tehdä, ei se koulussakaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä edelliseen, pelasin tuntikaupalla päivässä.

Aina löytyy näitä jotka todistelevat pelaamisen vaarattomuutta oman kokemuksensa perusteella. Mutta mitä pelejä pelasit, sekin vaikuttaa? Ja olitko se sinä, joka myös luit. Se vaikuttaa ratkaisevasti kielen taitoihin.

Useimmat peliriippuvaiset pojat eivät lue, havaintojeni mukaan. Ei niillä ole siihen aikaa. t. äikän ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa perää on.

Minulla on poika jolla diagnooseja liuta esim Ad/HD mutta on koulussa kuin kuka tahansa lääkkeen avulla. Olen tuhansia ja tuhanseja tunteja neuvonut, opastanut, selittänyt ja vaikka mitä. Silti unohtelee, haluaisi vain ne rusinat pullasta, ei ole motivaatiota ja hirveästi kaikkea koulutyötä haittaavaa. Teen äitinä ihan ihan hirveästi töitä että tuo poika pärjäisi eikä omalla käytöksellään tekisi hallaa itselleen tai opelle/muulle luokalle. Ihan kuin olisi sisäänrakennettu sellainen tietty vetelyys.

Fiksu ja mukava poika on, opettajat tykkää kovasti. Saa tukea hyvin. Mikään diagnoosi ei kuitenkaan selitä tuota ihmeellistä välinpitämättömyyttä jokseenkin ja asiaan.

Tytöt taasen osaa nuo ihan selittämättäkin. Eivät häsellä, ovat tunnollisia ja huolellisia, hyvätapaisia ja haluavat pärjätä hyvin. Toinen on vilkas ja eläväinen mutta siitä ei ole mitään haittaa ollut koulussa.

Onpa sinulla hieno asenne poikaasi kohtaan. Olet tietenkin yh, eikö? 

Ap:n pointti oli kyllä että me vanhemmat totutetaan pojat jo alusta alkaen huonoon käytökseen sanomalla pojat on poikia. Minä en äitiydestäni kertonut muuta kuin miten paljon olen käyttänyt aikaa siihen että pojasta kasvaa kunnon mies eikä perseile vain sen takia koska me siedetään pojilta enemmän.

Näen itsekkin paljon tätä käytöstä ympärilläni. Esim kun poikaani hakattiin koulussa, hakkaajan vanhemmat yritti naureskella tuota pojat on poikia-fraasia mutta kun huomasivat etten siihen yhdy niin sitten alkoi syyttely ettei poikani vaan kestä kun ei ole veljeä kotona vaan pelkkiä siskoja.

Että kyllä se vika on vanhemmissa lähtökohtaisin. Mutta se vika näkyy pojissa.

Juuri tämä. Pojat kiusasivat tytärtä fyysisesti ja henkisesti. Mm. löivät, repivät vaatteita, kourivat rinnoista, pepusta ja haarovälistä, kommentoivat ulkonäköä epäasiallisesti, ahdistelivat vessassa jne. Kun vaimon kanssa yritettiin ottaa asiaa puheeksi, vanhemmat juuri perustelivat käytöstä pojat on poikia -fraasilla ja tytön varhaisella kehittymisellä. Heidän mukaansa pojat eivät vain voineet itselleen mitään. Tällä ajattelulla tehdään pojille itselleen karhunpalvelus.

Voiko tuollainen käytös olla totta? Noin näkyvää seksuaalista häirintää kuin kourimista ei kyllä ainakaan minun koulussani sallittaisi hetkeäkään, vaan ongelma ratkaistaisiin jollain tavalla.  Myös tuntuu oudolta kirjoittajan muotoilu: "kun YRITETTIIN ottaa asia puheeksi". Tuollaisessa tapauksessa täytyy tehdä rikosilmoitus eikä yrittää ottaa puheeksi. Nykyään pahoissa koulukiusaamistapauksissa koulukin kehottaa rikosilmoituksen tekoon.

Eli en usko, että tuo on totta tai ei ainakaan nykyaikaa. Olisihan siinä jo rehtori rosiksessa. Tai pitäisi olla. Jos tuo on totta, olette vanhempina olleet aivan liian lepsuja kouluun nähden.

Täällä puhutaan koko ajan kurista, mutta adhd-ihmisiin ei auta kuri, kyse on aivotoiminnan häiriöstä. Ja inkluusion myötä perusryhmiin sijoitetaan käytösongelmaisia ja autismin kirjoon kuuluvia nuoria, jotka ennen olivat pienryhmässä. Se sekoittaa pakkaa.

Jos lapsi tai nuori saa ikäänsä ja kehitykseensä sopivaa tekemistä, hän ei häiriköi, yleensä.

Koulussa on tiukat asenteet siitä millainen tytön tulee olla ja millainen pojan tulee olla.

Lapseni ovat poikia, yksi nepsy-diagnoosilla ja yksi "tavallinen". Tavallisella luokalla kumpikin. Enemmän olen siis törmännyt poikiin kohdistuviin odotuksiin, mutta kyllä ne tyttöihin kohdistetut odotuksetkin ovat tulleet tutuiksi.

Poikani ovat hyvin rauhallisia, eivätkä mitenkään kilpailuhenkisiä. Tekevät läksynsä ja kuuntelevat opettajana niinkuin kuuluukin.

Ja joka helv#tin vanhempainvartissa tulee palautetta siitä että ovat liian rauhallisia. Ovat eri luokilla, palautteet ovat hyvin samanlaisia.

Vaikka käyttäytymisessä ei varsinaisesti ole moitittavaa, häiritsee opettajia se, että pojat eivät mahdu pojan rooliin, eivät täytä odotuksia.

Lapseni eivät puhu tarpeeksi tunnilla. Vastaavat kyllä kysymyksiin ja seuraavat opetusta mutta eivät puhu jos heiltä ei kysytä. Pitäisi huudella kommentteja ja kysymyksiä kesken tunnin.

Nepsy kyllä kommentoi jos melutaso nousee tunnilla liian kovaksi, sillä melu aiheuttaa hänelle päänsärkyä. Sellaisia kommentteja opettaja ei kuitenkaan halua kuulla, ne eivät ole toivotunlaista osallistumista. Opettaja kuitenkin myöntää että melu on toisinaan tunneilla kovaa.

Tämän nepsyn paras kaveri on tyttö. Yhtä rauhallinen kuin poikani. Mutta hän saa toisenlaista palautetta. Hän on liian aktiivinen, pitäisi olla rauhallisempi. Hassua että näitä lapsia arvioidaan niin eri tavoin vaikka ovat hyvin samanlaisia käytökseltään.

Jotenkin näyttää siltä kuin opettajat eivät huomaisi kuinka itse kannustavat poikia siihen aktiiviseen ja huonoonkin käytökseen. Tyttöjä taas ohjataan toiseen suuntaan.

Kouluissa olisi hyvä tehdä samanlainen tutkimus kuin päiväkodeissa on tehty.

Tutkimus siitä miten poikiin suhtaudutaan ja miten tyttöihin suhtaudutaan.

Vaikka hoitajat olivat kuvitelleet olevansa tasapuolisia, olivat he ohjanneet tyttöjä ottamaan vastuuta ja jopa auttamaan poikia niissä asioissa joissa pojille oli kevyemmät vaatimukset. Tyttöjä myös kiellettiin nopeammin ja sellaisestakin toiminnasta joka pojille oli sallittua. - Hoitajat olivat näistä tuloksista järkyttyneitä sillä luulivat kohdelleensa kaikkia lapsia samalla tavalla.

Todennäköisesti koulustakin tulisi silmiä avaavia tuloksia jos tällainen tutkimus tehtäisiin.

Koteja ja vanhempia on tietenkin helppo syyttää ja syyllistää.

Mutta vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan siihen mitä asenteita lapsille syötetään koulussa (tai päiväkodissa).

Koulussa opettajat määrittelevät vaatimukset ja huolehtivat siitä miten niitä noudatetaan. Eikä se ole kotien vika jos vaatimusten noudattamista vaaditaan vain tytöiltä ja poikiin suhtaudutaan lepsummin. Ne asenteet ovat varmasti niin syvällä yhteiskunnan normeissa, että niitä on vaikea huomata.

Kyllähän se olisikin omituista jos kaikki poikien vanhemmat olisivat huonoja vanhempia. Vielä omituisempaa se olisi perheissä joissa on tyttöjä ja poikia. Vanhemmatkin osaisivat olla samaan aikaan sekä hyviä että huonoja vanhempia.

Ei pidä paikkaansa!!

Jaana

Vierailija kirjoitti:

Koulussa päsmäröi naiset ja meno sitä myöten. Pojat tarvisi enemmän toimintaa, selkeämmät rajat. Lisäksi pojat on lapsellisempia, kasvavat hitaammin. Pleikkarit on sitten oma lukunsa, toisaalta tytöillä on vakavaa kännykkäriippuvuutta.

Tuohon, että pojat olisi jotenkin huonommin kasvatettu en yhdy. Tytöistä löytyy ääripäät. Kaikessa. Älyssä, käytöstavoissa jne. Sanotaanko rumasta, että jos tyttö on tyhmä, niin se on sitten TODELLA tyhmä. Samoin häiriintynyt tyttö on TODELLA inhottava. Toisessa ääripäässä on sitten ne TODELLA fiksut ja mukavat tytöt.

Mutta opettajalle ei olla rehellisiä. Itsellä on rehellinen kuva neljän eri luokan oppilaiden mietteistä, kun aikuinen kääntää selkänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ope todisteli täällä, että koulussa on ajateltu poikiakin: "Kirjoissa on eritasoisia tehtäviä, ja matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa avainaineissa oppilaat saatetaan jakaa pienempiin ryhmiin." Niin juuri: KIRJOISSA.

On paljon sellaisia toiminnallisia poikia ja tyttöjä, jotka mieluummin kuin lukisivat kirjoja ja tekisivät kirjoista tehtäviä, tekisivät jotain käsillään: opettelisivat jotain käden taitoa esimerkiksi. Minua äidinkielen opettajana säälittävät ne käytännöllisesti lahjakkaat oppilaat, jotka joutuvat suurimman osan koulussa oloajastaan kuluttamaan kannaltaan hyödyttömään toimintaan, sen sijaan että oppisivat jotain,johon heillä on taipumuksia ja motivaatiota.

Yläkoulussa opiskellaan eniten matemaattis-luonnontieteellisiä aineita, taide- ja taitoaineet putoavat valinnaisiksi seiskan jälkeen.

Joskus aikanaan nämä toiminnalliset pojat ja tytöt voitiin laittaa apukouluun. Heistä tuli sitten hyviä karjakkoja ja sekatyömiehiä. Mutta nykyään ei ole vastaavaa paikkaa heikkolahjaisille. 

Nämä joita nimität heikkolahjaisiksi, voivat olla erittäin taitavia jossain kädentaidossa. Venäjän kielessä on sanakin tällaiselle lahjakkuudelle: "Kultaiset kädet".  On paljon asioita, joita oppii parhaiten tekemällä kuin kirjoista lukemalla. Suomi nuorena kulttuurina arvostaa kirjanoppineisuutta ehkä liikaakin, kun se tuntuu hienolta.

Valitettavasti heikkolahjaiset kädentaidoissa loistavat oppilaat ovat äärimmäisen harvinaisia, joskus heitä kuitenkin tapaa. Yleensä käsitöissä pärjäävät parhaiten ne lahjakkaat oppilaat, joilla luovuus. keskittymiskyky ja oman toiminnan ohjaaminen mahdollistavat hyvät tulokset. Heikot ovat yleensä heikkoja myös taito ja taideaineissa.

Tämä on hiukan tälläinen vaiettu totuus, ja mielummin hoetaan kaikkien olevan hyviä jossakin. Mutta kummasti lahjakkaat ovat sitä monessa asiassa ja lahjattomat eivät oikein missään. Tavalliset pääsevät kovin ponnistuksin elämässään siihen mihin lahjakkaalla menee asiasta hieman riippuen päivästä kuukauteen.

Miten tuota pitäisi soveltaa koulumaailmaan, niin enpä oikein tiedä.