Naiset, miten estätte sen ettei töissä miehet ihastu tai ala ahdistella?

Piereskelen jos paikalla on mies josta en ole kiinnostunut. Helpottaa tilannetta lähes aina.

Pidän burkhaa töissä, tämä karkottaa ympäriltäni kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Piereskelen jos paikalla on mies josta en ole kiinnostunut. Helpottaa tilannetta lähes aina.

Sama täällä ja jos ei auta niin sitten märkä pieru perään.

Tuota ongelmaa ei ollut koskaan.

T. Laitoshuoltaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen humblebrag, tai mahtava mielikuvitus. Hyvin vahvasti epäilen että kyseessä olisi todellinen ongelma. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vaikka olen ihan nätti, normaalipainoinen ja naisellinen nainen miesvaltaisella alalla - en myöskään ikinä ole vastaavaa sivustaseuraajana huomannut. Joten eiköhän tässä vaan tulkita ihan väärin se miesten ystävällisyys, eli katse vaan omaan peiliin ja tulkintoihin.

Katso itse sinne peiliin. "Ihan nätti ja normaalipainoinen" ei taida tarkoittaa sellaista trimmattua, siroa mutta muodokasta, kaunispiirteistä instababea?

Ei tietenkään. Mutta moisia instababeja on niin vähän, että tuskin on kovin laaja ongelma. Täällä annetaan ymmärtää että lähes jokainen nainen tulee jatkuvasti piiritetyksi töissä. Instababekin voinee jättää huulten törrötykset ja pyllyposet töissä vähemmälle, jos saa liikaa huomiota.

Kerron suureen ääneen miehestäni kahvipöydässä. En anna siimaa tuumaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ikä riittää suojaksi.

Olen 46 vuotias ja se ikä ei riitä ainakaan.

Minuun ihastutaan silloin tällöin. Teen työtä yrittäjänä, joten olen aina asiallinen ja mukava kaikille ja se toimii joillekin magneetin tavoin. Pidän kuitenkin ihan kaikkiin asiallisen linjan, en mene mukaan ihastumisiin, mutta en myöskään nolaa miestä mitenkään siitä, että hän on ihastunut minuun. Miehet ovat aina hyvin fiksuja ja hyviä miehiä, joten heidän kanssaan on helppo pitää linja asiallisena. Kerron myös jutuissani olevani naimisissa onnellisesti ja sormuksetkin sormesta näkee kyllä.

Enempää ei tarvitse ja miehistä tulee yleensä hyviä kavereitani, jopa ystäviäni, sillä he kunnioittavat minua. Siinä se avainsana mielestäni onkin, eli molemminpuolinen kunnioitus.

Mulla tää meni yhden miehen kanssa niin pitkälle et jouduin tekemään rikosilmoituksen. Hän sai myös potkut tästä syystä.

Eli

Eka yhteyttä esimieheen ja yhdessä teette työsuojeluilmoituksen ja sitten rikosilmoituksen.

Sillä hoitui ahdistelu.

Olen ujo, kiltti tyttö ja minuun ihastustaan usein. Edes ikä ei ole auttanut. Jostain syystä herätän miehissä suojelunhalua. Minun pitäisi rohkeammin puolustaa itseäni. Tuo on muuten huvittavaa, että ensin tuijotellaan ja hakeudutaan seuraan. Kohta sitten varovainen kosketus jutellessa. Aina samalla kaavalla mennään...

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi estää muuten kuin olemalla töykeä, ja se saa toisen vihamieliseksi, joten en suosittele.

Pahinta on se, ettei saa tehtyä töitäni, kun joku on koko ajan juttelemassa. Kummallista kyllä niille puhujille ei sanota mitään, mutta minua saatetaan moittia siitä, että en tee töitäni, vaan juttelen. Siis vaikka vain kuuntelisin.

Ei ole helppoa ratkaisua.

Mielestäni ei noin. Et ole saanut miesten kunnioitusta, jos tilanne menee liian pitkälle. Luultavasti olet ihan itse omalla toiminnallaan vedättänyt tilanteen tuohon saakka ja silloin on turha itkeä, jos maine on mitä on ja miehet sen tietävät.

Turha se on siis enää tuossa paikassa alkaa ryhdistäytymään, vaan olet maineesi vanki. Jos sinua on moitittu ylemmältä taholta lörpöttelystä, niin luulisi sinun oppivan jo pitämään sen tu*pasi kiinni ja työkeskustelut työhön liittyvinä. Älä ole liian helppo.

Täällä osa ei usko tätä ongelmaksi, ja se on ihan ok. Jos se ei ole sattunut kohdalle, niin ei sitä usko. Ei kauniitkaan naiset ole välttämättä miesmagneetteja, ja sitten joku vaatimattoman näköinen voi olla.

Itsellä se on ollut ongelma vuosikymmeniä. Tuo juttu saattaisi olla kiva silloin jos haluaa huomiota, mutta tällaiselle introvertille se on kirous. Työpaikoilla se on ollut pahinta. Aikoinaan ahdistelua ei pidetty niin pahana, joten jatkuvasti sai kuulla ulkonäöstään tai tuli kähmityksi.

Kun naiset taas sitten eivät katsoneet tätä hyvällä, ja miehet suuttuivat kun en lämmennyt, lopulta oli inhottu kaikkien taholta.

Eipä meillä ison firman toimistossa tuollaista toimintaa näy. Lähentelystä joutuisi puhutteluun ja nopeasti irtisanotuksi. Hienovaraisemmatkin lähellä olemisen ja olalle taputukset kyllä aiheuttaisivat ihmetystä ja huomiota työyhteisössä. Eli kyllä kaikki siellä töissä olevat osaavat käyttäytyä sen yleisen normin mukaan ja ymmärtävät ettei ole sallittua. Riittää että käyttäydyt sosiaalisesti kömpelösti, niin luultavasti et pääse töihin, tai jos erehdys on käynyt, niin lähdet seuraavissa yt-neuvotteluissa.

Ihastumisia sitten voi olla, mutta kun käytös on korrektia, niin ovat vain enemmän seuraan hakeutumista ilman mitään ehdotteluita tai vihjailuja. Ja jos se häiritsee, niin tietynlaisilla tylyydellä sekin on helppo hoitaa, esim. Suoraan sanomalla ettei ehdi jutella, kun pitää tehdä jokin tietty homma. Meillä kun töissä myös se tilanne, ettei varsinaista luppoaikaa ole, vaan töitä on kyllä koko työajalla aina riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo, kiltti tyttö ja minuun ihastustaan usein. Edes ikä ei ole auttanut. Jostain syystä herätän miehissä suojelunhalua. Minun pitäisi rohkeammin puolustaa itseäni. Tuo on muuten huvittavaa, että ensin tuijotellaan ja hakeudutaan seuraan. Kohta sitten varovainen kosketus jutellessa. Aina samalla kaavalla mennään...

Pöh. Suojelunhalu... no tuskin. Sinäkin olet siis liian helppo ja et ole saanut kunnioitusta, vaan vain helpon reiän maineen.

Tai sitten sinä olet taas tämä palstan sairas suojelunhaluäijä, joka saa nostetta näiden "ujo kiltti tyttö haluaa, että häntä suojellaan" -jutuista. Luultavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi estää muuten kuin olemalla töykeä, ja se saa toisen vihamieliseksi, joten en suosittele.

Pahinta on se, ettei saa tehtyä töitäni, kun joku on koko ajan juttelemassa. Kummallista kyllä niille puhujille ei sanota mitään, mutta minua saatetaan moittia siitä, että en tee töitäni, vaan juttelen. Siis vaikka vain kuuntelisin.

Ei ole helppoa ratkaisua.

Mielestäni ei noin. Et ole saanut miesten kunnioitusta, jos tilanne menee liian pitkälle. Luultavasti olet ihan itse omalla toiminnallaan vedättänyt tilanteen tuohon saakka ja silloin on turha itkeä, jos maine on mitä on ja miehet sen tietävät.

Turha se on siis enää tuossa paikassa alkaa ryhdistäytymään, vaan olet maineesi vanki. Jos sinua on moitittu ylemmältä taholta lörpöttelystä, niin luulisi sinun oppivan jo pitämään sen tu*pasi kiinni ja työkeskustelut työhön liittyvinä. Älä ole liian helppo.

Anteeksi vain, mutta paskapuhetta.

En ole ollut suhteessa yhdenkään työkaverin kanssa, ja jos tulevat puhumaan, istun paikallani ja kuuntelen. Ainoa tapa saada heidät lähtemään olisi itse poistua, tai sanoa "mene pois."

Kun et tiedä, älä arvostele.

Olen ruma läski ja tissitön nainen. Ei oo tähän päivään mennessä ykskään mies ihastunut/lähestynyt joten ulkonäköni kyllä hoitaa asian. Ollappa kaunis ja isotissinen, voin vaan kuvitella sitä miesten määrää :(

Ei ikä mitään auta, ei ne miehet muutu. Enemmänkin vain villiintyy kun kotona on saavutettu tylsä tasapainoinen avioliitto.

En kyllä edes suosittele puhumaan omasta miehestä mitään, sillä parempi etteivät työkaverit tiedä olenko vaikka lesbo. Kannattaakin vihjailla siihen suuntaan niin tajuaisivat ettei ole mitään saumoja.

Ja jos mies alkaa tuijottamaan niin ettei edes räpyttele silmiään, kannattaa paeta äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Helposti - olemalla minä eli 178cm pitkä. Isoin osa miehiä lyhyempiä ja näyttävät ikävä kyllä omaavan niin heikon pään että eivät kestä sitä faktaa että olemassaoloni muistuttaa heitä jatkuvasti itse kokemastaan lyhyyskompleksista. Omasta mielestä lyhyys ja pituus on molemmat Ok miehillä ja naisilla.

"Isoin osa" miehistä ei ole lyhyempiä kuin sinä. Mutta pidä teoriasi.

Kosketukset ovat olleet harvinaisempia käsivarren hipaisuja. Enemmänkin kyse on siitä, että nämä miehet alkavat hakeutua seuraani ja uskoutua minulle. Kerran yksi sanoi minulle vahingossa "voi rakas" ja meni kyllä noloksi. Ei siis mitään treffipyyntöjä tai sellaisia kosketuksia, joihin voisi puuttua. Muuten hymyilevät, katsovat silmiin, puhuvat paljon ja myös henkilökohtaisia asioita, kehuvat ja hakeutuvat seuraani. Melkein aina tulee joku uusi tällainen mies lähelleni. Tämä liittyy mielestäni siihen, että myös naiset uskoutuvat minulle helposti ja jotkut yrittävät takertua minuun. Minulla on ollut aina tämä piirre. Olen yrittänyt opetella olemaan tylsä, viileä ja reagoimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäydyn tylsänä ja asiallisena. En vitsaili enkä naura miesten vitseille. Keskityn työasioihin, en kerro omista asioistani. Eli pidän tiukat rajat. Toisaalta kyllä pienennän ja häivytän itseäni. Silti jokaisessa työpaikassa joku ihastuu ja alkaa tehdä tuttavuutta, kertoa asioitaan ja kosketella "vahingossa".

Miten olet ratkaissut tuon? Sanotko suoraan, ettei kiinnosta ja älä koske minuun?

Sitä nyt ei mitenkään voi aina estää, että joku EI ihastu.

Ihastuneille alan aina puhumaan miehestäni huokailen ja kerron kuinka onnellisia olemme. Pahimmilta kysyn lahjavinkkejä. Toimii ainakin minulla. Koskettelua yrittävät torppaan heti. Siirrän käden pois ja sanon että ei. Sekin toimii ja kannattaa reagoida heti ekasta yrityksestä. Parhaiten toimii kuitenkin ikä, näin nelikymppisenä saan jo olla aika rauhassa .