Naiset, miten estätte sen ettei töissä miehet ihastu tai ala ahdistella?

Varsinainen ahdistelu on eri asia kuin uskoutuminen. Varsinkin jos on tiiviissä yhteistyössä miehen kanssa, joka alkaa uskoutua minulle töihinsä liittyvistä ja yksityisistäkin asioistaan. Eli alkaa ystävystyä, kiintyä ja tukeutua minuun liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla liian kiltin naisen ongelma. Nykyajan työyhteisössä ei pitäisi olla ongelma, kun vain osaa puolustaa itseään. Oma käytös sellaiseksi, että ei anna mitään oletuksia toiselle ja asiasta tarvittaessa suoraan sanominen. Jos ei auta, niin esimies ja se työsuojeluvaltuutettu mukaan.

Ei varmasti ole ongelma normaalin työyhteisön sisällä. Jos kaikesta tuosta toiminnasta riippumatta jatkuu, niin silloin työyhteisössä toimitaan lain vastaisesti ja kannattaa vaihtaa toiseen paikkaan töihin. Tosin kannattaa myös tehdä rikosilmoitus, mutta ei tarvitse odotella sen etenemistä.

Ja jos ahdistelija ei ole työkaveri, vaan asiakas, niin sama toimintamalli. Kyseisen asiakkaan kohdalla voi keskeyttää palvelun (ainakin seuraavalla kerralla, jos esim. Sellainen hoitotoimenpide että olisi vaarallista keskeyttää saman tien) ja viedä asian eteenpäin esimiehelle ja tarvittaessa työsuojeluvaltuutetulle.

Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä ahdisteltuna, vaan jokaisella on oikeus koskemattomuuteen myös töissä. Tuosta tilanteesta pitää siis kävellä pois ja viedä se eteenpäin. Näin joka kerta ja jos toistuu, niin pitää olla pysyvämpi toimintamalli työnantajan puolesta asian hoitamiseksi ja teillä on oikeus, sekä minusta myös velvollisuus asian eteenpäin viemiseksi. Ensisijaisesti esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle, mutta viime kädessä myös poliisille.

Onneksi itse duunissa missä naisenemmistö ja miehet suurin osa ihan fiksuja ja osa homoja. On sielläkin toki niitä jotka tuijottaa mutta ei meidän poppoossa niin ei tarvii törmäillä. Eli töissä saa olla rauhassa. Mutta annas olla kun kulkee kaupassa, treeneissä, lähtee kotiin jostakin.. Saati jos erehtyy vaikka netissä myymään jotain kamppeita naisillekin joilla mies mukana, niin saa riesan itselleen, tyyliin "mun tyttöystävä osti sulta jotain" ja juttu jatkuu.. Ja kaiken maailman huoltomiehet tms rakennuspuolen. Kyllä näissä vaan on paljon jotka kommentoi ja ihastuu, miehen kaverit kommentoi sille, kaupoissa on tultu "vahingossa" lääppimään ja seurattu jonkun aikaa jnejne. Eikä ikävä kyllä ole kuvittelua, joskus olis ihan jees jos ei tarviis monien niin avoimesti tuijottaa tai ilmoitella kiinnostuksistaan, mutta eipä tuo ongelmakaan ole kuten aloittajalla. Kunhan tässä ikää tulee niin eiköhän vähene muutenkin :D

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi estää muuten kuin olemalla töykeä, ja se saa toisen vihamieliseksi, joten en suosittele.

Pahinta on se, ettei saa tehtyä töitäni, kun joku on koko ajan juttelemassa. Kummallista kyllä niille puhujille ei sanota mitään, mutta minua saatetaan moittia siitä, että en tee töitäni, vaan juttelen. Siis vaikka vain kuuntelisin.

Ei ole helppoa ratkaisua.

Ei ole helppoa tuo ollenkaan. Teit niin tai näin, aina on väärin päin.

Ihan vastaava kokemus. En saanut uudelta lähiesimieheltäni hetken rauhaa. Tyyppi notkui pisteelläni, tuli koskettelmaan, toi pieniä lahjoja, pyyteli koko ajan jonnekin ja kaikin tavoin vaikutti siltä, että vonkaa. Samalla hän esti työntekoni. Siirryin tekemään töitä lähes vakituisesti työpaikan hiljaiseen huoneeseen, jossa taas oli tosi hankalaa koittaa könöttää läppärin kanssa huonoissa muotituoleissa. Häirikölle sanoin suoraan, että ajatukseni ja keskittyminen katkeavat jos avokonttorin työpisteellä ramppaa joku koko ajan. Lopputulos, että mies suuttui ja alkoi tekemään kiusaa kaikin keinoin hankaloittaakseen työntekoani. Lisäksi muu työyhteisö reagoi siten, että yhtä aikaa valitti, että en saa hommia valmiiksi ajoissa ja olen huolimaton ja toisaalta, että eristäydyn. Kukaan ei noteerannut tuon häirikkömiehen käytöstä. Puhuin hr:lle ja esimieheni esimiehelleni asiasta, mutta he vain levittelivät käsiään ja kehittivat juttelemaan esimiehen kanssa. Heidän mukaansa ainoa keino olisi ollut tehdä virallinen valitus työpaikkakiusaamisesta. Lopulta irtisanouduin vain puoli vuotta aloittamisen jälkeen, koska sain onneksi muualta töitä ja uudessa ei ahdistella. Eli työpaikasta ja sen kulttuurista kiinni sallitaanko tuollaista vai ei.

Sama ongelma oli kaikissa työpaikoissa ja päälle vihat niskaan kun en antanut vastakaikua ja jutut käännettiin nurin perään päälle. Näin naisia ahdistellaan. Onneksi on tallella eräänkin typeryksen tekstarit joissa lirkutteli kännitekstartia  10 jälkeen. Oli edes jotain jolla puolustautua. Muttei sitäkään kaikille voi näyttää. Joka kerran piti lähteä töistä pois kun ne näpit ei vaan pysyneet kurissa.

Syö itsesi lihavaksi

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen humblebrag, tai mahtava mielikuvitus. Hyvin vahvasti epäilen että kyseessä olisi todellinen ongelma. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vaikka olen ihan nätti, normaalipainoinen ja naisellinen nainen miesvaltaisella alalla - en myöskään ikinä ole vastaavaa sivustaseuraajana huomannut. Joten eiköhän tässä vaan tulkita ihan väärin se miesten ystävällisyys, eli katse vaan omaan peiliin ja tulkintoihin.

Palstapoika taas "minä naisellisena naisena".

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen humblebrag, tai mahtava mielikuvitus. Hyvin vahvasti epäilen että kyseessä olisi todellinen ongelma. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vaikka olen ihan nätti, normaalipainoinen ja naisellinen nainen miesvaltaisella alalla - en myöskään ikinä ole vastaavaa sivustaseuraajana huomannut. Joten eiköhän tässä vaan tulkita ihan väärin se miesten ystävällisyys, eli katse vaan omaan peiliin ja tulkintoihin.

Minun äitini kertoi kuinka yhtä hänen naispuolista alaistaan jahtasivat työpaikan muiden osastojen miehet. Vaikka tämä nainen oli naimisissa, niin aina jotkut miehet olivat roikkumassa hänen perässään. Joten kyllä muutkin ovat huomanneet tämän tyyppisen ilmiön. Ei eikä äitini ollut kateellinen, mutta vastuussa, että määrätyt työt tulee tehtyä hyvin.

Jos tuo lällyköiden limakäsihiplailu on niin toimiva taktiikka, miks heistä ei varoitella mestan casanovina?

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen ahdistelu on eri asia kuin uskoutuminen. Varsinkin jos on tiiviissä yhteistyössä miehen kanssa, joka alkaa uskoutua minulle töihinsä liittyvistä ja yksityisistäkin asioistaan. Eli alkaa ystävystyä, kiintyä ja tukeutua minuun liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla liian kiltin naisen ongelma. Nykyajan työyhteisössä ei pitäisi olla ongelma, kun vain osaa puolustaa itseään. Oma käytös sellaiseksi, että ei anna mitään oletuksia toiselle ja asiasta tarvittaessa suoraan sanominen. Jos ei auta, niin esimies ja se työsuojeluvaltuutettu mukaan.

Ei varmasti ole ongelma normaalin työyhteisön sisällä. Jos kaikesta tuosta toiminnasta riippumatta jatkuu, niin silloin työyhteisössä toimitaan lain vastaisesti ja kannattaa vaihtaa toiseen paikkaan töihin. Tosin kannattaa myös tehdä rikosilmoitus, mutta ei tarvitse odotella sen etenemistä.

Ja jos ahdistelija ei ole työkaveri, vaan asiakas, niin sama toimintamalli. Kyseisen asiakkaan kohdalla voi keskeyttää palvelun (ainakin seuraavalla kerralla, jos esim. Sellainen hoitotoimenpide että olisi vaarallista keskeyttää saman tien) ja viedä asian eteenpäin esimiehelle ja tarvittaessa työsuojeluvaltuutetulle.

Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä ahdisteltuna, vaan jokaisella on oikeus koskemattomuuteen myös töissä. Tuosta tilanteesta pitää siis kävellä pois ja viedä se eteenpäin. Näin joka kerta ja jos toistuu, niin pitää olla pysyvämpi toimintamalli työnantajan puolesta asian hoitamiseksi ja teillä on oikeus, sekä minusta myös velvollisuus asian eteenpäin viemiseksi. Ensisijaisesti esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle, mutta viime kädessä myös poliisille.

No siinäkin ongelma on helposti kiltteys. Uskoutumisen voi keskeyttää ja kertoa, esim. Anteeksi

- minun pitää jatkaa nyt töitäni

- haluan pitää yksityiselämän erillään työkaveruudesta

- koen etten ole oikea henkilö näiden asioiden keskusteluun

- sinun kannattaa varmaan keskustella esimiehen:vaimon/ystävän kanssa näistä asioista

Tai jotain vastaavaa. Eli sinä voit itse aktiivisesti tehdä jotain jos toinen pyrkii uskoutumaan.

Omalla kohdalla työpaikan muut miehet ovat aina puolustaneet näissä tilanteissa. Olen todella kiitollinen siitä, koska olisi myös helppo olla puuttumatta näihin. Käsiksi ei ole käyty mutta typeriä ja limaisia kommentteja ja lähelle tuppautumisia on ollut. Vaikka kohdetta ei saa syyttää ahdistelluksi joutumisesta, itselleni tulee paha mieli siitä että en saa jotenkin suutani auki noissa tilanteissa, ne eivät tunnu todellisilta. 

En tiedä. Ilmeisesti ihan vaan omana itsenäni oleminen riittää, koska minua ei ole koskaan ahdisteltu töissä, eikä ainakaan tietääkseni kukaan ole ihastunutkaan. Olen hoikka ja vielä suhteellisen nuori ja huolehdin ulkonäöstäni "normaaliin" tapaan. Ehkä se sitten on luonteeni, joka minua suojelee lähestymisiltä. Olen introvertti, vähäpuheinen ja yksikseni viihtyvä, ja se varmaan saa minut vaikuttamaan niin tylyltä, ettei ketään huvita edes yrittää lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota ongelmaa ei ollut koskaan.

T. Laitoshuoltaja

Olin kesätöissä uimahallissa. Kestin peräti 2 päivää, koska työhön kuului myös miesten saunojen ja suihkutilojen pesu. Miehet sitten tulivat munasillaan seisomaan suihkutusletkun päälle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo, kiltti tyttö ja minuun ihastustaan usein. Edes ikä ei ole auttanut. Jostain syystä herätän miehissä suojelunhalua. Minun pitäisi rohkeammin puolustaa itseäni. Tuo on muuten huvittavaa, että ensin tuijotellaan ja hakeudutaan seuraan. Kohta sitten varovainen kosketus jutellessa. Aina samalla kaavalla mennään...

Pöh. Suojelunhalu... no tuskin. Sinäkin olet siis liian helppo ja et ole saanut kunnioitusta, vaan vain helpon reiän maineen.

Tai sitten sinä olet taas tämä palstan sairas suojelunhaluäijä, joka saa nostetta näiden "ujo kiltti tyttö haluaa, että häntä suojellaan" -jutuista. Luultavasti.

Se helppous on kyllä sitä, että kaiken maailman torjutut ällönyyssöset uskaltavat vihdoin purkaa turhaumiaan ujoon tyttöön. Onpa kyllä kolmivuotiaan mielikuvitus, jos kuvittelevat tissiin tarttumalla saavansa uuden äiskän. Jokel jokel vaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ilmeisesti ihan vaan omana itsenäni oleminen riittää, koska minua ei ole koskaan ahdisteltu töissä, eikä ainakaan tietääkseni kukaan ole ihastunutkaan. Olen hoikka ja vielä suhteellisen nuori ja huolehdin ulkonäöstäni "normaaliin" tapaan. Ehkä se sitten on luonteeni, joka minua suojelee lähestymisiltä. Olen introvertti, vähäpuheinen ja yksikseni viihtyvä, ja se varmaan saa minut vaikuttamaan niin tylyltä, ettei ketään huvita edes yrittää lähestyä.

Olkaa tyytyväisiä, että aika on tuonut muutoksen. Ahdistelu ei millään muotoa ole kivaa vaan pelottaa mennä töihin. Se, että pomo laittaa kätensä tissien väliin ei ole millään muotoa positiivista. Yleensä arat ja hilaiset ovat mieluisimpia saaliita, koska oletetaan, että he eivät pistä vastaan eivätkä nosta meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo, kiltti tyttö ja minuun ihastustaan usein. Edes ikä ei ole auttanut. Jostain syystä herätän miehissä suojelunhalua. Minun pitäisi rohkeammin puolustaa itseäni. Tuo on muuten huvittavaa, että ensin tuijotellaan ja hakeudutaan seuraan. Kohta sitten varovainen kosketus jutellessa. Aina samalla kaavalla mennään...

Pöh. Suojelunhalu... no tuskin. Sinäkin olet siis liian helppo ja et ole saanut kunnioitusta, vaan vain helpon reiän maineen.

Tai sitten sinä olet taas tämä palstan sairas suojelunhaluäijä, joka saa nostetta näiden "ujo kiltti tyttö haluaa, että häntä suojellaan" -jutuista. Luultavasti.

En oikeasti tiedä mikä on syynä, jos ei tuo. En ole mitenkään kaunis, mutta todella ujo. Olen naimisissa, joten en usko että minua pidettäisiin helppona. Tuo suojelunhalu tulee vaan esille monessa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy naisia jotka eivät ole kohdanneet epäasiallista käytöstä joten heidän mielestä sellaista ongelmaa ei voi olla ja jos sattuu olemaan niin se on aina naisen vika.

Ei vaan se on oma vika, jos ei osaa toimia tuollaisessa tilanteessa. Varmasti tilanteita tulee, sitä enemmän mitä useammin se sallitaan. Siksi niihin pitää puuttua ja saada ne loppumaan. Joskus se voi vaatia rohkeutta ja oikean toimintamallin harjoittelua.

Et ole siis kohdannut vielä ahdistelijaa. Onnea siitä sinulle. Mikään puuttuminen ei auta, koska nämä ahdistelijat ovat yleensä sekä ovelia manipuloijia, aggressiivisia, häikäilemättömiä ja täysin kykenemättömiä näkemään omaa toimintaansa negatiivisessa valossa. Yleensä koko työyhteisö kääntyy ahdisteltua vastaan ja ainoa keino on paeta. Naiset eivät puolusta toisiaan. Valitettavasti. 😕

Olen sanonut, että sovitaanpas nyt, että et pidät näppisi irti minusta. On tehonnut. Jos se ei riitä, niin yhteys luottamusmieheen tai johtajaan.

Naisillehan se on ominaista, että aletaan käpälöimään kiinnostavia miehiä. Tyypillistä ainakin joku olkapään hiplailu tai käsivarren läppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä riittää suojaksi.

Koska se suoja alkaa? Olen 41 ja aloitin toukokuussa uudessa työssä ja nyt sitten pyydettiin jo ulos. Samalla laillahan ne miehetkin vanhenee.

Minulla on siis ongelmana erityisesti tuo tunteiden herättäminen eikä niinkään seksuaalinen häirintä (vaikka kyllä joskus joku suoraan ihollekin änkeää, mutta se on ehkä helpommin hoidettavissa). Jostakin syystä miehet ovat aina ihastuneet minuun tosi helposti ja tästä on syntynyt toisinaan oikeasti vaikeita tilanteita. Vaikka antaisi miten nätit pakit niin jotkut eivät osaa sitten enää käyttäytyä työympäristössä ammatillisesti.

Toivottavasti vihdoin joskus kymmenen vuoden päästä saisi olla rauhassa töissä ja tehdä vain työnsä.

Monestikohan on kyse siitä, että työkaverina olo jo koetaan valta-asemaksi, vrt. nämä kiinni jääneet mogulit? Että tiedät kyllä sitten, miten hankalaa voi tulla, kun kiukuttelen päivittäin ja kerron Jokelle ja Jakellekin ja nekin mulkkaa. Ties monesko olet, sitä paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen humblebrag, tai mahtava mielikuvitus. Hyvin vahvasti epäilen että kyseessä olisi todellinen ongelma. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vaikka olen ihan nätti, normaalipainoinen ja naisellinen nainen miesvaltaisella alalla - en myöskään ikinä ole vastaavaa sivustaseuraajana huomannut. Joten eiköhän tässä vaan tulkita ihan väärin se miesten ystävällisyys, eli katse vaan omaan peiliin ja tulkintoihin.

Kyllä minä olen tulkinnut pehvanpuristelut ihan siten kuin ne ovatkin. Ole vain tyytyväinen, että peppusi on jätetty rauhaan. Ei tämä mikään kilpailu ole, että se jota eniten ahdistellaan on kaunein olento päällä maan. Kaikki ahdistelu on surullista ja se pitää kitkeä pois joka alalta.

-eri