Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin, että minulla ja lapsillani olisi normaalit vanhemmat ja ihanat mummo ja pappa. Mutta näin ei ole.
25.07.2020 |
Isäni on täysin tunnekylmä ihminen. Ei ole 15 vuoteen auttanut minua, esikoislastaan tai miestäni muutoissa, tai missään ylipäätään. Ei edes kyläillyt meillä. Saimme ensimmäisen lapsemme niin ei onnitellut eikä tullut katsomaan. Lähetimme kuvia, ei vastannut mitään. Aivan järkyttävää
Äitini on salajuopo. Seurustelee toisen salajuopon kanssa. Päällisin puolin touhukas, mutta ei pysty esim olemaan tuntia lapsenlapsensa kanssa tai esim majoittamaan meitä yhtä yötä kun on luonteeltaan ilkeä, kärsimätön, kärttyinen. Lapsena kiusasi minua ja luki päiväkirjat yms haukkui.
Vanhempani ovat eronneet. Mieheni tietää millaisia he ovat ja tukee minua. Olen viimeiset 20 vuotta ollut tekemisissä heidän kanssaan kuukausittain saamatta siitä mitään muuta kuin pettymyksiä. On tosi raskasta kun ei voi kertoa esim miehen perheelle millaisia hulluja = täysin epänormaaleja omat vanhemmat ovat.
Vertaistukea, neuvoja. Mitä kertoa omalle pienelle lapselle mummosta ja papasta ja miten olla yhteyksissä kun en halua olla yhteyksissä.
Kommentit (105)
No onhan teillä edes ne miehen vanhemmat? Toivottavasti ne on kivat.
Meillä on miehen vanhemmat molemmat kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Äidilläni on diagnoosi narsismista, isäni on kyllä ihana. Olen yrittänyt pitää välejä lapsen vuoksi, mutta kyllähän se on välillä raskasta.
Minä haluaisin olla jollekin lapselle sellainen mummuke.
Oma lapseni on jo aikuinen ja pitkään tein päiväkodissa töitä, mutta siellä ei ollut mahdollista tehdä työtä niin hvyin kuin halusi, joten vaihdoin alaa.
Mutta aikaa ja tahtoa olisi viettää aikaa jonkun lapsukaisen kanssa. Ikääkään ei vielä ole paljon, koska olen hyvinkin nuorena saanut ainokaiseni.
Missähän tällainen kysynnän ja tarjonnan laki voisi kohdata? Minulla olisi työtodistuksiakin siitä, että olen oikeasti hyvä lasten kanssa, enkä mikään hullu lasten ahdistelija .
Miksi sun lapsilla ei ole normaaleja vanhempia, vaikka sellaiset heille haluaisit?
Minulla on hyvä välit vanhempiini, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi auttaa minua aikuista perheellistä ihmistä muutoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä välit vanhempiini, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi auttaa minua aikuista perheellistä ihmistä muutoissa.
Sulla on luetun ymmärtämisessä kuitenkin vielä paljon tekemistä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama homma. Mutta en suosittele että kirjoitat asiasta täällä. Sut tullaan haukkumaan pataluhaksi. Av ei ole normaali.
Eikä haukuta. Noista asioista saa ja täytyykin puhua. Alkoholisti vanhemmat ja isovanhemmat on lisääntymään päin. Ikävä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan teillä edes ne miehen vanhemmat? Toivottavasti ne on kivat.
Meillä on miehen vanhemmat molemmat kuolleet.
Miehen äiti on kuollut😞 Miehen isä elää. Yksi normaali vaari siis löytyy.
Miksi olet tekemisissä? Kuka pakottaa? Minkä ikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun lapsilla ei ole normaaleja vanhempia, vaikka sellaiset heille haluaisit?
Huono otsikointi. Me olemme siis normaaleja ja erittäin rakastavia. Olemme opiskelleet, meillä on hyvät ammatit, turvallinen koti ja pyrimme tarjoamaan rajoja ja rakkautta rakkaalle lapsellemme. Tämä otsikon aihe kuitenkin loukkaa, mietityttää, surettaa, on läsnä sydämessä ja sielussa 💔 Kertokaa tapoja miten työstää sitä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä välit vanhempiini, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi auttaa minua aikuista perheellistä ihmistä muutoissa.
Jos et olisi ikinä saanut heiltä mitään apua ja näkisit miten ystävien vanhemmat auttavat juuri muutossa tms, saattaisi mietteesi olla toisenlaiset.
Count your blessings. Voi olla että sinulla on ihanan aikuinen, avunannosta riippumaton elämä siksi, että sinulla on vanhemmat, joihin hyvät välit on ilmiselvyys. Energiaa on jäänyt niihin asioihin, mihin pitikin.
Terveisin sellainen, joka kohottaa kulmiaan enemmän sinun ihmettelyllesi kuin aloittajan ahdistukselle. Mikä on tarkoituksesi kun otat kantaa? Halusitko olla opettavainen? Vai halusitko ihan oppiakin jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hyvät vanhemmat/isovanhemmat usein kuolee suht nuorena, noin 60 vuoden iässä johonkin syöpään tai muuhun ja hirviövanhemmat usein elää porskuttaa päälle ysikymppisiksi ja niin että niitä joutuu vielä hoivaamaan pitkään. Ei ole mitään oikeudenmukaisuutta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama homma. Mutta en suosittele että kirjoitat asiasta täällä. Sut tullaan haukkumaan pataluhaksi. Av ei ole normaali.
Eikä haukuta. Noista asioista saa ja täytyykin puhua. Alkoholisti vanhemmat ja isovanhemmat on lisääntymään päin. Ikävä totuus.
Kyllä, mutta jos puhut siitä av:lla niin kukaan ei tajua. Aletaan syyttelemään miten vaadit isovanhemmista ilmaisia orjia 24/7 lastenhoitoon. Eikä tajuta jutun pointtia joka on hylätyksi tuleminen vanhempien taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä välit vanhempiini, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi auttaa minua aikuista perheellistä ihmistä muutoissa.
Ei kauaa mennyt kun v*ttuilu alkoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun lapsilla ei ole normaaleja vanhempia, vaikka sellaiset heille haluaisit?
Huono otsikointi. Me olemme siis normaaleja ja erittäin rakastavia. Olemme opiskelleet, meillä on hyvät ammatit, turvallinen koti ja pyrimme tarjoamaan rajoja ja rakkautta rakkaalle lapsellemme. Tämä otsikon aihe kuitenkin loukkaa, mietityttää, surettaa, on läsnä sydämessä ja sielussa 💔 Kertokaa tapoja miten työstää sitä
Ap
Kukaan ei voi vanhempiaan valita mutta sen voi valita, millainen vanhempi on omille lapsilleen. Muista se aina ja halaukset sulle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tekemisissä? Kuka pakottaa? Minkä ikäisiä?
Isä 70v, äiti 65v. Miehen mielestä on ollut hyvä olla jonkinverran tekemisissä.
Ovat kouluttamattomia, ilkeitä, arvaamattomia, rutiköyhiä. Saivat 3 lasta vaikka heillä ei ollut varaa, minkäänlaisia valmiuksia vanhemmuuteen, ja eivät olleet yhtään onnellisia yhdessä.
Nyt kaikki aikuiset lapset kärsimme tahoillamme. Veljistä en saa mitään vertaistukea.
En kaipaisi heiltä mitään muuta, kuin normaalia, harvaakin yhteydenpitoa, mutta se on täysin mahdotonta. Esimerkki: ensimmäinen lapsemme syntyi. Kumpikaan ei saavu katsomaan. Isäni ei vastaa viestiin kun lähetämme pienestä viattomasta vauvasta kuvia (tunnekylmä). Toisessa asiassa lähettää minulle herjaavan viestin (vastasin että älä ikinä lähetä vastaavaa minulle), mutta ei pyydä anteeksi.
Menemme pitkän matkan äitini luo vauvan kanssa. Äitini on kärttyinen ja alkaa huutamaan vauvan kuulleen (poistumme ja etsimme yöpaikan muualta). Äiti ei saavu lapsen kanssa edes päiväseltään käytävään kesälomanähtävyyteen vaikka olemme ajaneet vauvan kanssa hänen luokseen 500km. Pitää viikon mykkäkoulua, jonka jälkeen alkaa pommittamaan puhelimella (en vastaa).
Tämä on jotain aivan uskomatonta! Voiko kenelläkään olla näin hirveä tilanne... Mistä tuossa on kyse? Epävakaa persoonallisuus tms? Käsi ylös kenestä tälläinen on normaalia!
Ap
Ap. Kerro lapsillesi, että heissä ei ole vikaa, vaikka isovanhemmat eivät ole missään tekemisissä.
Kiitos jo nyt tosi asiallisista vastauksista ja halauksesta! Luen ne joka ikisen ja otan opiksi ja neuvoksi💔
Epäasialliset vastukset toki satuttavar, koska kyseessä on oma isä ja äiti 😥
Toivoisin vain, kuten varmaan jokainen lapsi toivoo, että he olisivat jollain tavalla normaaleja. Mikä heillä on, miksi he molemmat ovat tuollaisia😥😥😥
Ap
Mulla sama homma. Mutta en suosittele että kirjoitat asiasta täällä. Sut tullaan haukkumaan pataluhaksi. Av ei ole normaali.