Ratsastuksenopettajat sättii, mollaa ja kohtelee alhaisesti lapsia. Miksi??

Meidän lapsella on ainakin tosi mukavat ratsastuksen opet. Tuolla tallilla on vain kaksi opea ja molemmat on mukavia. Huutavat toki siellä kentän laidalla,mutta ei kait se ääni ilman huutamista kuuluisikaan :). Eivät mitenkään ilkeään sävyyn toki huuda.

Ilmeisesti kyseistä opettajaa ei yksinkertaisesti kiinnosta,että lapset oppii ja kehittyy! Usein tuntuu että asian ammattilaiset ei aina muista että lasten kanssa joutuu jatkuvasti toistamaan samoja asioita, juuri kun toiset on päässyt jyvälle tulee uusi satsi unduvikkoja tilalle ja kaikki alkaa alusta. Kun opettajan asemassa oleva ei tätä asianhaaraa hyväksy hänen ei pitäisi ryhtyä opettamaan ketään!

Jos minulle vanhempana se olisi kuitenkin tärkeää, keskustelisin ensin opettajan kanssa (asiallisesti). Kun sitten yhteisymmärrystä ei löydy ottaisin lapsen pois siltä tallilta. Toki lapsen näkemys olisi myös tärkeä, joskus lapset ei koe asiaa niin epämielyttävänä, kun me vanhemmat.

1. ratsastuksen opettajalta ei edellytetä pedagogisia opintoja. Useat ovat aika putkikatseisia ja omiin kaviouriinsa jumiutuneita. Huutavat tuota turhautumistaan sitten iltapäivisin tunneilla. 

2. Penskat odottavat tunneilta ihme-elämyksiä, kokonaisuus ei kiinnosta (hoito, valmistelu) vaan hetken huvipuistoajelu. 

3. Kaikki eivät opi ratsastamaan vaikka kuinka opettaisi, jos ei ole lahjoja niin voisi ajatella jo poniparkojakin ja siirtyä muihin lajeihin.

4. valmentajat ja opettajat ratsastuksessa ovat hyvin maireita kun siirryt ostamaan ponia tai hevosta. Ääni muuttuu kellossa kun haistavat halppoa rahaa.

Kuuluu tallikulttuuriin. Jos lohduttaa, niin yhtä pahasti ne huutaa aikuisillekin.

Tavallaan siinä on järkeä, että opettaja on kentällä ehdoton auktoriteettihahmo. Kun opettaja huutaa, niin totellaan miettimättä. Isojen eläinten kanssa harrastaessa ei ruveta neuvottelemaan lasten eikä aikuistenkaan kanssa. Se kentällä opittu kuri voi joskus säästää lapsesi hengen/vammautumiselta.

Toki myönnän, että pedagogisia taitoja voisi monellakin opettajalla olla enemmän. Se on ikävää, jos ja kun moni lähtee hyvän harrastuksen parista siksi, että opettaja on täys mulkku.

Tässä on vähän sellainen kiero mentaliteetti, että jokainen aloittaja lähtee tallihierarkiassa alimmalta askelmalta ja jokainen vastentahtoisestikin annettu kehu on jokaisen itse ansaittava. Näin harrastukseen pariin jäävät ne sisukkaimmat ja sitkeimmät ja molempia ominaisuuksia tallilla tarvitaan, ihan sen taidonkin lisäksi.

t. 30 vuotta lajia harrastanut ja useinkin ihmettelen, että miksi tätä jaksaa vuodesta toiseen

Minulla on samanlaisia kokemuksia omasta lapsuudestani. Olisivatpa vanhempani vain puuttuneet asiaan...

Ratsastuksen opettajina tuskin työskentelevät maailman älyikkäimmät ja empaattisimmat yksilöt. Mutta heidänkin on opittava jotain, nimitäin se, että voivat käytöksensä takia menettää asiakkaita (ja ehkä työnsäkin, toivoisin).

itse kävin teini-iässä talleilla ja mua suorastaan pelotti se meininki. missään en ole kuullut vastaavaa paskanpuhumista, kyräilyä, ilkeilyä jne. ja siihen päälle ratsastuksen opettajat joilla oli ilm. krooniset menkat, aina happamia ja mitään kannustavaa ei koskaan sanottu, mutta huudettiin heti vihaisena, kun joku meni väärin. ...outoa on, että olen jälkikäteen kuullut, että monella tallilla on ihan sama meno. mikä ratsastajia vaivaa?

Olen samaa epäasiallista käytöstä kokenut opettajilta sekä lapsena että aikuisena. Minulla on ollut 2 kivaakin opettajaa, eivätkä he todellakaan olleet sen epäpätevämpiä, päinvastoin. Lapsella on varmasti TODELLA iso kynnys lähteä kysymään opettajalta kesken tunnin yhtään mitään, tai yleensä muutenkaan, jos sattuu olemaan yhtä v-mäinen kuin minun lapsuudenaikainen opettajani. Pelkäsin häntä ihan oikeasti.

Ehdotan että otat yhteyttä muihin ryhmän vanhempiin ja yhdessä sitten otatte yhteyttä opettajaan ja käsittelette asian. Sanotte, että mielestänne oppiminen kärsii siitä, että opettaja ei huomioi että oppilaat ovat aloittelevia lapsia.

Tytölläni oli yksi sellainen ope, jonka työsuhdetta ei enää jatkettu (en tiedä olisiko kumpikaan taho halunnut). Nykyisistä tallin opeista ei kait kukaan ole enää sellainen. Taitaa olla vähän vanhanaikaista olla tuollainen ja tosiaan on tainnut aiemmin kuulua hommaan. Etsi uusi talli tai eri ope samalla tallilla. Sekin kertoo tallin omistajille jotain, jos moni haluaa pois tietyn open tunneilta. Sinuna ottaisin ennemmin yhteyttä open esimieheen

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:17"]

Kuuluu tallikulttuuriin. Jos lohduttaa, niin yhtä pahasti ne huutaa aikuisillekin.

Tavallaan siinä on järkeä, että opettaja on kentällä ehdoton auktoriteettihahmo. Kun opettaja huutaa, niin totellaan miettimättä. Isojen eläinten kanssa harrastaessa ei ruveta neuvottelemaan lasten eikä aikuistenkaan kanssa. Se kentällä opittu kuri voi joskus säästää lapsesi hengen/vammautumiselta.

Toki myönnän, että pedagogisia taitoja voisi monellakin opettajalla olla enemmän. Se on ikävää, jos ja kun moni lähtee hyvän harrastuksen parista siksi, että opettaja on täys mulkku.

Tässä on vähän sellainen kiero mentaliteetti, että jokainen aloittaja lähtee tallihierarkiassa alimmalta askelmalta ja jokainen vastentahtoisestikin annettu kehu on jokaisen itse ansaittava. Näin harrastukseen pariin jäävät ne sisukkaimmat ja sitkeimmät ja molempia ominaisuuksia tallilla tarvitaan, ihan sen taidonkin lisäksi.

t. 30 vuotta lajia harrastanut ja useinkin ihmettelen, että miksi tätä jaksaa vuodesta toiseen

[/quote]

No ompas todella "kiero mentaliteetti" ja onpas niin erikoinen laji, että varmaan jo se yksistään aiheuttaa tuon. Hoh hoijaa taas näitä perusteluja ihmisten sivistymättömyydelle ja "oman lajin" erikoisuudelle. Noora Penttikin se on varmaan kuraa ottanut alkutaipaleilla niskaan ihan urakalla. Pientä rajaa. Kiitos.

Laji ei etene seura eikä muullakaan tasolla mihinkään kun harrastajat ovat imbesillejä ja loput häipyvät ulkomaille treenaan. Liitossa on samat homeparrat olleet jo varmaan ne viimeiset 30 v. 

Heissä on liikaa perfektionisteja ja he tulevat paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa. Aikuisena jatkamani ratsastusharrastus loppui eräällä tallilla sen vuoksi, että opettaja löysi ainoastaan virheitä ratsastuksestani. Kun eräällä tunnilla annoin opettamisesta kritiikkiä, hermostui ope ja tuli jututtamaan minua tunnin jälkeen.

Hänellä oli asenne, että vain lahjakkaat jatkavat ja muut häipyvät. Annoin oman arvioni opetuksen negatiivisuudesta ja vaihdoin tallia. Nykyinen tallin omistaja ja opettaja on aivan eri puusta ja talli on todella suosittu, jonne ihmiset jonottavat vakiotunnin paikkaa. Siitäkin huolimatta, että ratsastustunnit maksavat enemmän! Lisäksi hevoset ovat tallissa ennen tuntia ja yleisimmin jo valmiiksi varustettuina, mikä sopii monelle kiireiselle työssä käyvälle.

Siispä. Äänestäkää jaloillanne.

Kun lukee näitä viestejä niin saa vissiin olla onnellinen että talli jossa meidän tytöt käy on ihana. Molemmat poniopettajat ovat tosi hyviä lasten kanssa. Toinen varsinkin, kannustaa ja vie tyttöjä eteenpäin. Antaa toki palautetta virheistä, mutta muistaa aina myös kehua  ja varmistaa että lapset ovat ymmärtäneet tehtävän oikein. Myös tallin omistaja on mukava ja osaa myös selittää vaikeat asiat ymmärrettävästi.

Aijaa. Itselläni suurimmaksi osaksi vain huonoja kokemuksia ko. tallista. Tiedä sitten miten on muuttunut parissa vuodessa, mutta tällöin tallinpitäjä karjui usein megafoniinsa jos esim. laukannostot ei meinanneet onnistua tai jos sinulle miljoonatta kertaa annettu, liian iso ja/tai haastava hevonen rupesi pelleilemään ja pukittelemaan ja yritit saada sitä ruotuun. Myös talliympäristössäkään ei ollut, eikä varmasti ole vieläkään, kummoisesti kehuttavaa (saatika pihalla karjuvissa ja kiljuvissa lapsissa). Aivan toisenlainen kuin mitä näiden sivuilla annetaan ymmärtää. En suosittele käymään jos haluat saada vastinetta rahoillesi. :/

En ole lukenut aiempia kommentteja, mutta mitä jos pilttisi on onneton tunari?

Edellinen viesti siis suunnattu kirjoittajalle 5/33.

Luojan kiitos minulla ei ole tuollaisia paskamaisia kokemuksia ratsastuksenopettajista. Ratsastin lapsena-teininä 1970-luvulla Ruskeasuolla Keskustallin koululla ja opettajista on tosi kivat muistot <3. Nimistä muistan Sinikan, Erikin ja Mairen. Ikinä ei tarvinnut tuntea itseään hölmöksi, vaikka olin ihan tavis-ratsastaja.

Kerran olin ihan muun tallin järkkäämällä leirillä Rauman seutuvilla ja siellä oli opettajana 16-vuotias tyttö. Hän käyttäytyi koppavasti meitä varhaisteinejä kohtaan : (

Eiköhän näistä viesteistä ole käynyt jo selväksi monella tallilla oleva vähemmän mukava mentaliteetti. Lasten kohdalla vanhemmilla on erityisen suuri vastuu valita lapselle sopiva talli ja opettaja. Ihan samoin kuin muissakin lapsen harrastuksissa, tosin hevosten kanssa saa olla vielä tarkempi koska kyseessä on tapaturma-altis laji.

Meillä lapsi ratsastaa ja ollaan kokeiltu useampaa tallia ja vaihdettu pois vaarallisilta tunneilta, sekä epäystävällisiltä opettajilta. Niitä mukaviakin talleja on löytynyt, tosin aiempi vakitalli lopetti tunnit ja siirtyi yksityistalliksi. Joten siksikin välissä tullut tallin vaihtoja.

Lasta auttaa jos vanhempi on mukana harrastuksessa ja auttaa opettelemaan termejä, sekä miettimään yhdessä hevosen käsittelyä. Jos vanhemmalla ei ole omaa ratsastuskokemusta, niin sitä voi opetella yhdessä lapsen kanssa.

Ratsastus on harrastus siinä kuin muutkin, eikä ohjaajan intresseissä ole läheskään aina lapsen kokemus, vaan lajin opetus. Ne edistyvät ja osaavat lapset usein ovat niitä mitä opettajat haluaisivat opettaa, vaikka se ei ihan oikein olisikaan.

Meidän tallilla on todella mukava noin 20 vuotias nuori nainen ratsastuksen opettajana ja hän on erittäin mukava :) Se oli joskus tallillamme harjottelussa ja koko talli porukka tykästyi häneen heti! Sen jälkeen hän piti taukoa ja kaikki oli haikeilla mielin. Mutta nyt hän on vakio tunti opettajana. Täälläpäin on tyytyväisiä lapsia jolla on huumori kohdallaan :))

Ratsastuksenopettajia on laidasta laitaan, ja kun tosiaan pedagogiikkaa ei opintoihin kuulu, niin on luonnekysymys, että miten asioita yrittää opettaa. Lasten opettaminen on vielä astetta vaikeampaa kuin aikuisten, eivätkä kaikki ihmiset vain sitä osaa, vaikka aikuisten tunneilla olisivat hyviäkin opettajia. Samaa näkee muuallakin lasten harrastuksissa, että kaikki eivät vain hallitse sitä lapsiryhmän haltuunottoa muulla tavalla kuin vihaisuudella/huutamisella.

Jos mahdollista, niin kannattaa katsella ympärilleen ja kokeilla muitakin talleja. Niitä todella hyviä opettajiakin löytyy.

WT

Voi, tulee muistoja mieleen. Rakastin lapsena hevosia ihan hirveästi ja halusin kamalasti ratsastaa mutta ratsastustunnit pelottivat aina etukäteen ja jälkeen päin oli just sellainen "huh selvisin" tunne ja paha mieli. Tuntui etten osannut mitään ja opettaja vain huusi, mutta myöhemmin ymmärsin että ei se opettaja paljoa mitään opettanutkaan joten e ihme etten osannut. Olisi kiva aikuisena ratsastaa jos raha riittäisi, harmi vaan että jotenkin ratsastamiseen liittyy aina vähän sellainen ahdistava alavire.