Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ratsastuksenopettajat sättii, mollaa ja kohtelee alhaisesti lapsia. Miksi??
19.06.2013 |
Onko muilla tällaisia kokemuksia ratsastuskouluista tai lähinnä opettajista. Minkä ihmeen takia lasten kanssa saa työskennellä sellainen tyyppi jolla ei ole tarpeeksi kokemusta lapsista? Saa mollata ja sättiä, puhua todella alentavaan sävyyn? Ketä se ylipäänsä auttaa. Ja mollaako ja sättiikö tuo opettaja aikuisia oppilaitaan samalla tavalla - ei. Miksi siis lapsille saa puhua/huutaa alentavaan sävyyn? Ihmettelen. En puhu nyt yhdestä ainoasta ratsastuskoulusta tai -kokemuksesta vaan minulla on myös omakohtaisia kokemuksia samasta asiasta omasta lapsuudestani ja havaintoja aikuisuuden varrelta. Ei varmasti auta uutta harrastajaa kun ensimmäiset kokemukset on se että opettaja vain sättii ja tuntuu ettei mitään osaa tehdä oikein (koska yleensä positiivista palautetta ei anneta). Että "opettaja inhoaa mua". Onko jossain päin Suomea havaintoja ammatitaitoisesta lasten ratsastusopettajasta? Olen aika kyllästynyt siihen että illat ratsastuksen jälkeen menee itkuraivareiden takia aivan pieleen. Koko harrastus kääntyy päälaelleen. Tyttö rakastaa hevosia ja ratsastusta yli kaiken, mutta opettaja saa aivan päinvastaisen tunteen. Mitä teen?
Enkä varmasti ole curling-vanhempi, vaan todella olen yrittänyt selittää, perustella ja puolustaakin opettajan käytöstä joissain tietyissä aiheellisissa tapauksissa mutta kertakaikkiaan minusta on alentavaa tuo sättiminen. Sitä en puolustele. Jos minä olisin ratsastajana ja opettaja tuolla sävyllä ja asenteella opettaisi, saisi varmasti kuulla kunniansa. Enpä ole kuullut aikusille puhuvankaan tuohon sävyyn...miksi siis lapsille?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:17"]
Kuuluu tallikulttuuriin. Jos lohduttaa, niin yhtä pahasti ne huutaa aikuisillekin.
Tavallaan siinä on järkeä, että opettaja on kentällä ehdoton auktoriteettihahmo. Kun opettaja huutaa, niin totellaan miettimättä. Isojen eläinten kanssa harrastaessa ei ruveta neuvottelemaan lasten eikä aikuistenkaan kanssa. Se kentällä opittu kuri voi joskus säästää lapsesi hengen/vammautumiselta.
Toki myönnän, että pedagogisia taitoja voisi monellakin opettajalla olla enemmän. Se on ikävää, jos ja kun moni lähtee hyvän harrastuksen parista siksi, että opettaja on täys mulkku.
Tässä on vähän sellainen kiero mentaliteetti, että jokainen aloittaja lähtee tallihierarkiassa alimmalta askelmalta ja jokainen vastentahtoisestikin annettu kehu on jokaisen itse ansaittava. Näin harrastukseen pariin jäävät ne sisukkaimmat ja sitkeimmät ja molempia ominaisuuksia tallilla tarvitaan, ihan sen taidonkin lisäksi.
t. 30 vuotta lajia harrastanut ja useinkin ihmettelen, että miksi tätä jaksaa vuodesta toiseen
[/quote]
Kamalaa paskaa. Jotenkin niin tyypillistä suomalaista ajattelua, että on ok kiusata uusia ja aloittelijoita kun he ovat jossain helvetin arvohierarkiassa alinta kastia, ja että harrastajia koulutetaan kiusaamalla kun se muka kivasti kasvattaa harrastuksessa tarvittavaa luonnetta. Mitä kehumiseen tulee niin onko se tosiaan ihan kamalaa jos pitäisi vähän kehua oppilasta? Tässä ketjussa monet ovat sanoneet että niitä kehuja ei koskaan tule, pelkkää haukkumista vaan. Miten voi oppia jos ei opettaja kerro milloin oppilas on tehnyt oikein? Vai ovatko oppilaat sitten niin typeriä että eivät vain koskaan tee mitään oikein että "ansaitsisivat" (kuten asian laitoit) ne kehut? Kummallinen laji ja kummallista liiketoimintaa, jos oikein lajikulttuuriin kuuluu karsia harrastajia kiusaamalla ja vittuilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 18:06"]
Voi, tulee muistoja mieleen. Rakastin lapsena hevosia ihan hirveästi ja halusin kamalasti ratsastaa mutta ratsastustunnit pelottivat aina etukäteen ja jälkeen päin oli just sellainen "huh selvisin" tunne ja paha mieli. Tuntui etten osannut mitään ja opettaja vain huusi, mutta myöhemmin ymmärsin että ei se opettaja paljoa mitään opettanutkaan joten e ihme etten osannut. Olisi kiva aikuisena ratsastaa jos raha riittäisi, harmi vaan että jotenkin ratsastamiseen liittyy aina vähän sellainen ahdistava alavire.
[/quote]
Joku ratsastuksenopeko näitä viestejä miinustelee? :) Hus hus siitä luomaan lantaa.
Heh, eikös se kuulu niiden perusominaisuuksiin juuri tuo, että ollaan veemäisiä, ankaria ja karjutaan koko ajan? Sellaisia ne kaikki oli omassa lapsuudessani. Mistähän tosiaan johtuu, hyvä kysymys ap.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:37"]
En ole lukenut aiempia kommentteja, mutta mitä jos pilttisi on onneton tunari?
[/quote]
Kai sitä voi ratsastaa vaikka ei olisikaan olympiakultamitaliainesta? Käyhän jotkut jalkapallotreeneissäkin vaikka eivät ole ammattilaisainesta. Suurimmasta osasta baletinharrastajia ei tule tähtiä. Lasten harrastuksissa pitäisi olla kyse ensisijaisesti tekemisen ilosta, ei taidosta ja lahjakkuudesta.
Aivan samat kokemukset itsellä, ja minä aloitin aikuisena lajin. Kiva lähteä ratsastustunnilta itku kurkussa ja silmätikkuna. Kaiken huippuna palasin tunneille loukkaantumisen jäljiltä, niin siitäkin sai kuulla vain lisää haukkuja kun en ihan täysillä heti uskaltanut mennä. Sain vaikean ja tosi jäykän hevosen melkein vakkariratsuksi, mutta kehuvat sanat olivat niin harvassa että vieläkin muistan ne muutamat kerrat. Pari kertaa mietin että miksi maksan tästä, kun en takuulla mitään opikaan paitsi pelkäämään ja uskomaan, etten osaa. Motivaatiotutkimukset puhuvat aivan päinvastaista oppimisesta.
Ratsastus lienee myös ainoa urheilulaji, jossa ei sanallakaan kerrota mitä lihaksia pitää käyttää ja miten, vain ainoastaan miltä siellä hevosen selässä kuuluu NÄYTTÄÄ. Aika perusasia ovat esim hengitystekniikat ja lihashallinnan opettelu muissa lajeissa. Kun se oppilas ei välttämättä olekaan puupää, vaan hommaa ei vain pureta sellaisiksi osasiksi että aloittelija ymmärtäisi. Hevosia käy sääliksi kun niitä nyitään suusta ja potkitaan kylkiin, ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt tapauksiin,missä itse tallitytöt ovat niin ilkeitä uusille tulokkaille,ihan aikuisillekkin. Ei ihme että se talli on menettänyt mainettaan kun aina siellä on joku hiekkapylly moittimassa...
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:23"]Minulla on samanlaisia kokemuksia omasta lapsuudestani. Olisivatpa vanhempani vain puuttuneet asiaan...
Ratsastuksen opettajina tuskin työskentelevät maailman älyikkäimmät ja empaattisimmat yksilöt. Mutta heidänkin on opittava jotain, nimitäin se, että voivat käytöksensä takia menettää asiakkaita (ja ehkä työnsäkin, toivoisin).
[/quote]
Voivat menettää työnsä, tallienpitäjät pitävät yhteyttä. Ja ovat ainakin meidän tallilla menettäneetkin, ihan asiakaspalveluasenteen ja käytöksen puuttumisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 09:54"]
Enpä lähtisi noin tylysti yleistämään kuin ap, kokemusta minulla vasta reilun 30 vuoden ajalta, ja yhteen ikävään opettajaan olen näinä vuosina törmännyt...
[/quote] Näppärästi kumoat ap:n omat kokemukset sillä kun sulla ei ole vastaavaa kokemusta niin ei voi muillakaan olla, paitsi että kyllä on. Minullakin on kokemusta tylyistä ja suorastaan räyhäävistä ratsastusopettajista. Lapselle pelottavaa.
Olen ennenkin kuullut keskuselua aiheesta. Olen ratsastanut nyt 15 vuotta ja koskaan ei ole ollut paha mieli opettajan vuoksi. Noin 10 eri opea ja toinen samalainen eri valmetajia käyty läpi...
Hyvä tuuri? Toki nykyään hevosenomistajana kuulen usein p**kaa puhuttavan muista, itsestänikin. MUTTA ei opettajien tai valmentajien toimesta. Usein ne puhuvat ketkä vain luulevat olevansa oikeassa, valmentajaksi/opettajaksi asti opiskelleet ovat ehkä jo oppineet että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Vasta rats.ohjaajaksi opiskelleet nuoret eivät ehkä ihan ole tätä sisäistäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka! Mä olen 14-vuotias tyttö joka on harrastanut ratsastusta 2 ja puolivuotta. Mulla on sellanen opettaja joka huutaa ja välillä ehkä vähän piikitteleekin esim. Jos on pitäny tehä pääty ympyrä "et näyttääkö toi sun mielestä muka pääty ympyrältä" ja sit jotain urputtaa ja sit usein just joutuu silmätikuks ja tuntuu et kaikki mitä teet menee väärin.... Kerran kun olin rästitunnilla ( mä en siis ennen tätäkään oo ikinä oikeen hirveemmin tykänny rästitunneista, jotenki inhottaa mennä sinne ku ei ketään tunne jne) no sillä tunnilla tää samainen opettaja haukku mua kakkapökäleeksi että siltä se ratsastus kuulemma näytti ja muut vähän naurahteli, eikä se kellekkää muulle sanonu mitään vaikka ne oliski jotain väärin tehny, no itku kurkussahan meitsi sen tunnin loppuun vetää toivoin koko ajan sen loppumista siis sen tunnin. Mulle on jääny paha maku suuhun myös puomi -ja estetunneista (mieluiten menen ihan vaan koulua) ei siis ole mitään ongelmaa yksittäisiä puomeja ja esteitä mentäessä, mutta sitten kun on joko puomi tai esteratoja niin en muista yhtään mikä se rata oli kun opettaja on sen kertonut, en ole onneksi koskaan niissä ensimmäinen ollut mutta vaikka kuinka olen yrittänyt katsoa miten muut ovat siitä selvinneet melkein moitteettomasti ( muutenkin hieman ihmetyttää miten he ymmärtävät ja muistavat miten rata menee) ja silti kun oma vuoro tulee niin en muista sitä rataa kunnolla ja sitten tulee möhläyksiä ja ohjaan sinne sun tänne ja peli on menetetty ja opettaja raivoo ja itku on tuloillaan ja kaikki tuijottaa, en käsitä miksi näin tapahtuu että en osaa ohjata ja ääh vihaan näitä tunteja nolaan vain itseni ja ilta on pilalla... ja nyt taas stressaa kun meillä on todennäköisesti huomenna puomitunti ja tiedän että möhlään taas ja tiedän että ei pitäisi ajatella näin mutta en voi sille mitään ja lauantaista lähtien olen ollut levoton ja huonolla mielellä ja juurin kun ollaan lomalle lähdössä keskiviikko aamuna musta tuntuu että jos se menee huonosti niin jää paha mieli myös keskiviikolle ja mahtava loma tulossa
.. onko jotain vinkkejä? Että en stressaisi tätä näin paljoa ja miksi syntyy hirveä kaaos aina juuri näillä tunneilla? Kai mä sit pelkään just sitä epäonnistumista ja open huutamista ja sit kans muiden ryhmäläisten ja heidän ystävien ja vanhempien katseita.
Ja ainiin ja myös sitä että miten mä voin olla niin surkea, että en ensinnäkään muista rataa vaikka olen sen pariin otteeseen nähnyt ja että en osaa ohjata puomeille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen radan muistamiseen tarvitsee harjoitusta, sen takia se olisi hyvä kävellä läpi, vaikka useita kertoja ekoilla kerroilla, samoin laukka askeleet olisi hyvä laskea suunnilleen sen kävelyn aikana, tehdäänkö teillä sitä tyttö14v?
Mä olen itse opetellut ratsastamaan ulkomailla asuessa lapsena, ja mulla oli oma hevonenkin lapsena. Seuraan nykyään miehen siskon touhuja sen kulkiessa eräässä ratsastuskoulussa ja se opetus on ala-arvoista.
Kuka noista osaa oikeasti opettaa esim. muotoonratsastuksen, ja kaikki perusjutut? Ei ilmeisesti kovin moni, kun katsoo vuosia ratsastaneita ja ne ei osaa mitään ja muotoon ratsastuskin on vain jotain sahausta... oppilaat on kuin perunasäkkejä etupainoisten hevosten selässä, ja se ei ole niiden syytä, vaan huonon opetuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja pelkää onnettomuutta. Ihan sama tilanne kuin auton ajo-opetuksessa.
Tai sitten luokkaviha. Opettamaan joutuvat ovat köyhtyneitä rikkaita, ja purkavat katkeruuttaan, kun joutuvat opettamaan halveksimaansa ihmisryhmää.
Vierailija kirjoitti:
Ja ainiin ja myös sitä että miten mä voin olla niin surkea, että en ensinnäkään muista rataa vaikka olen sen pariin otteeseen nähnyt ja että en osaa ohjata puomeille
Neuvooko se opettaja miten ohjataan puomille?
Neuvooko se niksit miten rata muistetaan? Kukaan ei muista ratoja tuosta vain ilman harjoittelua, ne oppii muistamaan sitten pikkuhiljaa helpommin ja helpommin, aivot ikään kuin treenaantuu muistamaan esteratoja. Ja tosiaan sekin pitäisi teille opettaa miten laskette askeleet esteiden välissä ja säätelette niitä. Noi on perusjuttuja.
Sulla on vaan huono opettaja.
Etsikää talli, jossa ratsastuksenopella on ratsastusterapiakoulutus. Paljon rauhallisempia, jaksavat selittää ja osaavat ottaa iisisti. Kuukeliin "ratsastusterapia" ja kunnan/kaupungin/kylän nimi. Sitten vaan tuloksista katsoo jos samat henkilöt pitävät tavallisia ratsastustunteja.
Muistan kun kaveri harrasti heppoja ja raahasi tallille. Tunneista en sano mitään, mutta kaveri oli Misty-nimisen hevosen hoitaja. Tallilla oli systeemi, jossa nämä pikkutytöt saivat hepan hoidosta maksuttomia tunteja. Niitä hevoisia ei vaan ollut loputtomiin, joten tytöt vuorottelivat hoitajina ja kirjasivat hoitokerrat vihkoon.
Kerran sitten kaveri avasi sen vihon ja näki, että sinne oli ilmestynyt kommentteja. Muut hoitotytöt väittivät kaverin hakkaavan hevosta raipalla. Näitä kirjoituksia kertyi. Ei mennyt kauaa kun kaverilta vietiin hepan hoito-oikeus. Eikä vastaväitteitä kuunneltu. Sittemmin ollaan huomattu, että tämmöinen joukkosavustustoiminta on ihan tyypillinen feminiininen keino savustaa ei-toivottu aines pois. Vähän Off topic, mutta tulipahan mieleen.
Moikka, kiitos pajon:) Siitä että miten ohjataan puomeille niin opettaja maininnu että pitäis aina kattoo mihin ohjaa jo hyvissä ajoin niin hevonenkin tajuu mihin mennään, mulla on suurin ongelma se että en muista sitä rataa ja sen seurauksena varmaan sitten ohjaan jonnekki ihan muualle ja laukassa se varsinki karkaa ihan käsistä ei mitään toivoa, ravissa on hankalaa niitä heppoja pitää kun ne on niin innoissaan. Mun varmaan pitäis pyytää yksityistunti että voitais tätä puomi juttua käydä läpi,kun mun olis kyllä hyvä käydä se rata vaikka pari kolme kertaa ihan käynnissä niin muistaisin sen paremmin ja sitte ravissa, kun se ei oo mahollista tossa tuntiryhmässä, kun sitte vien muilta pois, kun mä käyn niitä käynnissä ja muut laukassa niin olisin tiellä ja ne muut ei kerkeis käydä sitä rataa niin paljoo.Mun on hankala muutenki hahmottaa sitä rataa kun se opettaja kertoo sen suullisesti, joten sitte oon aina kattonu niiltä muilta että miten se rata menee siinä tilanteessa kun katon kuinka ne muut menee niin siinä tuntuu et kyl mä ton muistan mut sit hermostun ja jännityn ja sit meen ihan lukkoon ja en enää muistakkaan ja sit meen väärille puomeille ja siitähän sitte tulee hirveet huudot, ja kyllä mä osaan pääty ympyrän tehä niin siinä tilanteessa en osaa ohjata edes sitä ku sillon piti siis tehdä pääty ympyrä jotta pääsee sen puomin yli niin sekin epäonnistu sillon joskus ku semmonen kohta siinä radassa oli. En oikeen tiiä mitä sille opettajalle sanoisin tästä mun tilanteesta joten todennäkösesti menee taas huonosti ja se pitää sit kestää...:( ja sit joskus katon sitä yksityistunnilla jos joskus semmoselle pääsisin. Tulipa epäselvää tekstiä! Toivottavasti älyytte.
Ja varmaan osa syynäkin on että en oikeen osaa kun käydään todella harvoin puomeja ja vielä harvemmin esteitä että painottuu kouluratsastukseen ja ei siinä mitään mä tykkään kyllä koulusta ja siinä mä pärjään ihan hyvin ja siinäkin teen tietenki virheitä mut siinä ne ei mua haittaa niin paljoon vaikka se ope huutaiski sen otan enemmänki huumorin kautta paitsi no sillon e ei oo kivaa jos joudun silmätikuks ja no niin ajatus karkas mut eipä mul ois ollukkaa sen ihmeempää
Alue: Aihe vapaa
Ratsastin koko peruskoulun, ja isolla tallilla opettaja vaihtui muutaman kerran. Pari kertaa oli huutava opettaja, ja silloin melkein ahdisti mennä ratsastamaan. Varmasti olin huono ja paksupäinen ratsastaja, eikä kaikki mennyt perille, mutta uskoakseni opettajan tehtävänä on opettaa. Kyllä tuntui pahalta aina kaikki "Miten sinä olet voinut ratsastaa viisi vuotta, jos et tätä osaa?!"-huudot. Ja voi sitä pettymystä, kun menit uudelle tallille ratsastusleirille, odottanut sitä kuukausia ja itsekin säästänyt rahaa, ja sitten opettaja onkin huutava ämmä ja odotat vain tunnin loppua. Minä en ratsastusta niin vakavasti ota, joten ottaisin ennemmin mukavan harrastajaohjaajan kuin huutavan olympiamitalistin.