Älykäs JA uskovainen. Mahdotonta?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:33"]

Ei voi olla, älykäs pystyy älyykkyyttään käyttämällä päättelemään oikean ja väärän välillä. Mutta jos taas satujen uskominen on älykästä, niin sitten.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että ne jaksaa edelleen taistella evoluutiota vastaan.

[/quote]

Kyllä uskovakin uskoo evoluutioteoriaan hyvin pitkälle, me vaan myönnämme sen ettei evoluutioteoria selitä lähellekkään kaikkea. Tiedän ainakin monta hyvin älykästä muslimia.

Jos yliopistotutkinto ja älykkyys liittyvät yhteen, niin sitten voin sanoa, että suurin osa tuntemistani uskovista on älykkäitä. Tunnen monia uskovia opettajia, diplomi-insinöörejä, lääkäreitä, pappeja, yliopiston professoreita, kunnanjohtajia jne. Liikun ihan perusluterilaisissa piireissä. Joskus mietin, että koetaanko kirkko ns. parempien ihmisten kerhona, koska siellä käyvät ovat usein korkeasti koulutettua väkeä. Minä ja ystäväpiirini emme kuitenkaan ajattele olevamme muita parempia koulutuksen tai uskonkaan takia. Seurakuntaan ja Jumalan luo ovat tervetulleita kaikki koulutukseen, asemaan tai älyyn katsomatta.

varmasti voi. Uskovaisuuttakin on niin monenlaista.

Älykkäät vain suhtautuvat uskoonsa eri tavalla: pitävän sen yksityisasiana eivätkä tee siitä numeroa, kunnioittavat muiden maailmankuvaa, osaavat keskustella siitä asiallisesti ilman turhia huuteluita ja pohtivat/kyseenalaistavat uskoonsa liittyviä asioita eri näkökulmista.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:02"]

Tunnen kaksi älykästä ja viisasta tohtoriksi väitellyttä, jotka ovat myös harvinaisen hyviä ja mukavia ihmisiä. Ja uskovaisia. Minun on vaikea ymmärtää heidän uskoaan, ja tieteellinen ajattelu yhdistettynä uskoon vaikuttaa käsittämättömältä yhdistelmältä. Mutta näin se vain heidän kohdallaan on.

[/quote]

luulen että älykkäät ihmiset kokevat usein uskonsa keskivertoja symbolisemmin ja abstraktimmin. Se helpottaa myös tieteen ja uskonnon välistä ristiriitaa.

Minä olen hyvin älykäs (kuulun Mensaan) ja olen uskovainen. En ole mikään hihhuli enkä jyrää muiden ajatuksia alleni. En tee lähetystyötä. Mutta olen kristitty, ja saan valtavasti irti uskostani.

Minut on kasvatettu pienestä asti uskomaan. Lapsena minua on jopa aivopesty, ei pelkästään uskonasioilla vaan muutenkin. Mutta onneksi älyni pelasti minut, ja myöähemmin olen saanut itse pohtia asioita, ja tullut siihen lopputulokseen, että usko kannattaa, ainakin minulle.

Saan uskostani valtavasti tukea ja turvaa sellaisina hetkinä, kun tuntuu, että olen yksin tai kun pelkään kuolemaa. On valtava helpotus uskoa, että kuoleman jälkeen on elämää. Jos elämää ei ole, enpä pety, vaan maadun tyytyväisenä matojen kanssa. Usko siis antaa minulle valtavasti, mutta ei vie minulta mitään pois. Uskon, että kaikki "säännöt" löytyvät kultaisesta säännöstä (rakasta muita niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken), joka on minusta todella hyvä sääntö muutenkin. Ja sopii persoonani kanssa yhteen. Minulla on omatunto, joka kertoo minulle, milloin teen oikein ja milloin en, ja yritän aina toimia oikein. Uskon, että omatunto on Jumalan ääni. Uskon myös, että jokaisella ei ole samoja sääntöjä: toinen voi juoda alkoholia, toinen ei. Itse juon, koska se sopii minulle.

Uskonto on minulle kamala sana, usko ei. Uskonnon nimissä tehdään kaikkea, mitä ei alunperin ole tarkoitettu. Itse pidän huolen, että elän niin, että voin kunnioittaa itseäni. En huolehdi muiden elämästä, he saavat päättää oman elämänfilosofiansa ihan rauhassa.

Mielestäni uskonto ei sulje tiedettä pois esimerkiksi maailman luomisessa. Raamattu on monella tapaa vertauskuvallinen (tämä kerrotaan itse Raamatussa), ja 7 päivää on mielestäni yksinkertaistettu ja vertauskuvallinen aika. Esim 1 päivä voi tarkoittaa vuotta, miljoonaa vuotta tai miljardia vuotta. En pohdi sellaisia. Minulle ei ole tärkeää pohtia asiaa, koska en koskaan saa siitä kuitenkaan varmuutta.

Kertokaa siis te älykkäämmät tai vähemmän älykkäät, miksi minun ei pitäisi uskoa?

Tässä vielä Pascalin uhkapeliteoriasta, jota sivusin tekstissäni: http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Pascalin_peliteoria

Kiteytettynä:

Jos Jumala on olemassa ja henkilö toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri.

Jos Jumalaa ei ole mutta henkilö uskoo häneen, tämä saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren, vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa.

Jos Jumala on mutta henkilö ei usko häneen, tämä häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran.

Ja ennen kaikkea: jos Jumalaa ei ole eikä henkilö usko häneen, tämä ei tosin häviä mitään – muttei myöskään voita mitään.

PAscalin teoriaa vastaan on paljon argumentteja, tiedän, mutta minua se lohduttaa.

Minä olen hyvin älykäs (kuulun Mensaan) ja olen uskovainen. En ole mikään hihhuli enkä jyrää muiden ajatuksia alleni. En tee lähetystyötä. Mutta olen kristitty, ja saan valtavasti irti uskostani.

Minut on kasvatettu pienestä asti uskomaan. Lapsena minua on jopa aivopesty, ei pelkästään uskonasioilla vaan muutenkin. Mutta onneksi älyni pelasti minut, ja myöähemmin olen saanut itse pohtia asioita, ja tullut siihen lopputulokseen, että usko kannattaa, ainakin minulle.

Saan uskostani valtavasti tukea ja turvaa sellaisina hetkinä, kun tuntuu, että olen yksin tai kun pelkään kuolemaa. On valtava helpotus uskoa, että kuoleman jälkeen on elämää. Jos elämää ei ole, enpä pety, vaan maadun tyytyväisenä matojen kanssa. Usko siis antaa minulle valtavasti, mutta ei vie minulta mitään pois. Uskon, että kaikki "säännöt" löytyvät kultaisesta säännöstä (rakasta muita niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken), joka on minusta todella hyvä sääntö muutenkin. Ja sopii persoonani kanssa yhteen. Minulla on omatunto, joka kertoo minulle, milloin teen oikein ja milloin en, ja yritän aina toimia oikein. Uskon, että omatunto on Jumalan ääni. Uskon myös, että jokaisella ei ole samoja sääntöjä: toinen voi juoda alkoholia, toinen ei. Itse juon, koska se sopii minulle.

Uskonto on minulle kamala sana, usko ei. Uskonnon nimissä tehdään kaikkea, mitä ei alunperin ole tarkoitettu. Itse pidän huolen, että elän niin, että voin kunnioittaa itseäni. En huolehdi muiden elämästä, he saavat päättää oman elämänfilosofiansa ihan rauhassa.

Mielestäni uskonto ei sulje tiedettä pois esimerkiksi maailman luomisessa. Raamattu on monella tapaa vertauskuvallinen (tämä kerrotaan itse Raamatussa), ja 7 päivää on mielestäni yksinkertaistettu ja vertauskuvallinen aika. Esim 1 päivä voi tarkoittaa vuotta, miljoonaa vuotta tai miljardia vuotta. En pohdi sellaisia. Minulle ei ole tärkeää pohtia asiaa, koska en koskaan saa siitä kuitenkaan varmuutta.

Kertokaa siis te älykkäämmät tai vähemmän älykkäät, miksi minun ei pitäisi uskoa?

Tässä vielä Pascalin uhkapeliteoriasta, jota sivusin tekstissäni: http://www.apologetiikkawiki.fi/wiki/Pascalin_peliteoria

Kiteytettynä:

Jos Jumala on olemassa ja henkilö toimii sen mukaisesti, se on ainoa mahdollisuus ylipäänsä voittaa mitään pysyvää. Voitto on mahdollisimman suuri.

Jos Jumalaa ei ole mutta henkilö uskoo häneen, tämä saa Pascalin mukaan suojakseen perhettä yms. suojaavia käskyjä ja jännittävämmän elämänkaaren, vaikka häviäisikin hetkellisissä nautinnoissa.

Jos Jumala on mutta henkilö ei usko häneen, tämä häviää suurimman kuviteltavissa olevan tappion verran.

Ja ennen kaikkea: jos Jumalaa ei ole eikä henkilö usko häneen, tämä ei tosin häviä mitään – muttei myöskään voita mitään.

PAscalin teoriaa vastaan on paljon argumentteja, tiedän, mutta minua se lohduttaa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:34"]

Minä tunnen useitakin uskovaisia insinöörejä, joten ei taida olla.

[/quote]

Tän piti vissiin kuulua siis "Minä tunnen useitakin uskovaisia insinöörejä, joten näin taitaa olla."

Muistan pohtineeni joskus ala asteen uskonnon tunneilla, että jos nyt kirjoittaisin sadun, ja hautaisin sen, uskottaisiinko se sadan vuoden päästä kun se löytyisi....

Kertoo jotain minun silloisesta ajan tajusta, kun sata vuotta riittää, mutta siltikään ei päähän mahtunut uskonto...

Opettavaisia tarinoitahan se on täynnä.

Oman käsitykseni mukaan älykkäät sekä lisäksi ahkerat ja koulutetut ihmiset ovat yliedustettuina uskovaisten joukosta. Esimerkiksi lääkärien, diplomi-insinöörien ja opettajien joukossa on huomattavan paljon uskovaisia. Varsinkin lääkäreillä ja DI:llä on erinomaisen tiedot matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, joten selvästikään tieteen tuntemus ei tee ihmisestä ateistia. 

Onhan esim. Päivi Räsänenkin uskovainen, 6 laudaturin ylioppilas, lääkäri ja tietää fysiikasta ja muista luonnontieteistä aika paljon enemmän kuin keskimääräiset ihmiset. Päivi Räsänen on myös harvinaisen looginen kommenteissaan, mikä kertoo älykkyydestä. Hänen mielipiteensä tietenkään eivät juuri tällä hetkellä ole muodissa, mutta ne ovat joka tapauksessa loogisia ja hyvin perusteltuja.

Mensan jäsenyys ts. älykkyystestissä saatu korkea pistemäärä ei (uusimman Tiede-lenhdenkin mukaan) välttämättä edusta todellista älykkyyttä. Viestien 53 ja 54 lähettäjä (kuten btw myös rasistinen, kapeakatseinen setäni) on selkeästi osoitus tästä.

Tiede-lehdenkin*, tietysti siis. t. typo-58

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:26"]

Mensan jäsenyys ts. älykkyystestissä saatu korkea pistemäärä ei (uusimman Tiede-lenhdenkin mukaan) välttämättä edusta todellista älykkyyttä. Viestien 53 ja 54 lähettäjä (kuten btw myös rasistinen, kapeakatseinen setäni) on selkeästi osoitus tästä.

[/quote]

Miten perustelet väitteesi viestien 53 ja 54 kirjoittajan älystä?

No itse olen aika lailla agnostikko jos pitää määritellä. Minut on kasvatettu evankelisluterilaiseksi, olen käynyt useissa eri uskovaisten tilaisuuksissa ja tunnen muutaman eri uskontoa edustavan ihmisen. Vaikuttaa sille, että nämä uskovaiset ovat koulutuksen ja työelämän suhteen ihan samalla viivalla älykkyyden suhteen, mutta sosiaalinen älykkyys loistaa kyllä välillä poissaolollaan. Esimerkiksi jotkut jotka paasaavat muille heidän vääränlaisesta elämästä, mutta kun itsellä elämä potkii vähän päähän, niin eipäs enää ollakaan malliuskovaista vaan tehdään pahempia juttuja itse mistä on toisia moralisoitu aiemmin. Monet uskovaiset myös ovat äärettömän ehdottomia, pitää elää juuri tietyllä tavoilla ja jos et tee niin, olet ihminen jonka kanssa ei haluta olla koska olet vääränlainen. Myös monet uskovaiset tuntuvat sokeasti ajattelevan, että kärsitään nyt ja taivas odottaa sitten kun kuolee. Eli vähän niin kuin hukataan elämä, ja se että uskonnon varjolla voi kohdella ihmisiä huonosti sillä kaikenhan saa sitten taivaan porteilla anteeksi.

Uskonto on silloin mielestäni hyvä asia, kun se kannustaa ihmisiä positiivisiin tekoihin, ei syrji ketään ja tuo pelkästään hyvää. Tuo turvaa, lohtua, uskoa parempaan ja positiivisuutta. Jos uskontoa käytetään siihen, että voi kohdella toisia huonosti sokeasti näkemättä toimissaan mitään väärää, saati kaikki uskontojen nimissä tehdyt pahuudet, uskonto menettää merkityksensä mielestäni enkä ymmärrä miksi joku sokeasti johonkin uskoen tekee pahoja asioita. Pitäisi osata ajatella myös itse, siksihän meillä aivot on.

Vaikea on uskoa, että syvästi uskovainen olisi älykäs esimerkiksi tapauksissa joissa hankkii enemmän lapsia kuin haluaa, ei uskalla harrastaa seksiä, hylkää läheisensä heidän "väärien valintojen" vuoksi, uskoo sokeasti uskoonsa näkemättä mitään muita mahdollisuuksia. Sama se mihin nämä uskovaiset uskovat, mutta mietin eikö heitä koskaan mietitytä vaikkapa että miten he voivat olla varma että heidän uskonsa monista on se oikea... Se että ihmiset isolla joukolla uskovat johonkin, ei tee asiasta sen kummempaa kuin joku perustaisi Harry Potter uskonnon, levittäisi sitä ympäriinsä, järjestäisi kokouksia ja sitten uskottaisiin että pitää elää kuten Potter sanoo. Ihmiset uskovat siihen mihin he haluavat uskoa, ei uskontoon kasvattaminen sulje pois omaa ajattelua aikuisena, vaikka toki valitettavaa vahinkoa myös uskonnoilla saadaan aikaan sellaisille jotka haluavat uskostaan myöhemmin eroon.

Mielestäni on kuitenkin härskiä yrittää käyttää Einsteinia uskonnon puolesta puhujana, muistaakseni hän sanoi suurinpiirtein, että koska ihminen ei voi tietää varmaksi, ei voi kieltää jumalaa. Mutta ei se tee hänestä uskovaa. Jos itse saisin jotain todistetta jumalan olemassa olosta, voisin itsekin uskoa tietenkin. En silti kiellä ettei jumalaa voisi olla, enhän minä sitä voi tietää varmaksi. En näe silti tarvetta uskoakaan, aivan kuten en usko lentäviin yksisarvisiinkaan.

Sanoisin, että Mensan mukaista älyä varmasti voi olla uskovaisilla yhtä paljon kuin muillakin, mutta mielestäni todellinen älykkyys on paljon muutakin kuin vaikkapa pelkästään matemaattinen lahjakkuus. Todellinen viisaus on minulle paljon suurempaa ymmärrystä ja täten en pidä monia uskovaisia kovinkaan viisaina.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:32"]

Tietysti voi. Albert Einsteinkin sanoi, että luonnontiede ilman uskontoa on rampa,

uskonto ilman luonnontiedettä on sokea.

[/quote]

Ei Einstein ollut uskovainen vaan piti ainakin kristinuskoa todella lapsellisena asiana. Oli toki saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joten häneltä kesti aikansa tulla kaapista ulos. Ja Einstein eli BTW aikana, jolloin uskoivaisuus oli trendikästä, ei pakanoita juuri tulloin ollut.

Kaikki maailman huipputieteentekijät ovat nykyään jonkin sortin pakanoita, joten älykkäät ihmiset ovat varmasti kaikkea muuta kuin uskovaisia. Ja miksi uskoa asioihin, joita ei edes ole olemassa: Kuulostaa aika naivilta ja lapselliselta, joita uskovaiset ovatkin.

Miten kukaan Mensan jäsen voi lainata tuota Pascalin teoriaa.Ettei nyt taas jokin nettiälykkystestissä saatu tähtitieteellinen lukema ole "pikkuisen" liioiteltu Mensan jäsenyydeksi. Uskot vaikka jumalaa ei ole = järjestät elämäsi mielikuvitusolennon mielikuvitusvaatimusten mukaiseksi. Esim. homot voisivat olla kirjoittajan kanssa eri mieltä tuosta ettei mitään haittaa.

Päivi Räsänen on puhunut lehdissä sellaista palturia esim homoudesta että siltä pitäisi ottaa lääkärioikeudet pois. Psykiatrit on ollu ihan äimänä esim siitä väitteestä että koulukiusaaminen aiheuttaa homoutta.

Kaikki viisaina/älykkäimpinä kunnioittamani ihmiset ovat olleet kristittyjä kuten C.S.Lewis, Mika Waltari, Saima Harmaja, Dostojevski, Tolstoi...

Sen sijaan nykypäivän ihmiset ovat suurilta osin pinnallista höttöä, mihinkään asioihin ei perehdytä, uskotaan kaikki mitä lehdestä luetaan, ollaan helposti johdatettavissa ja propagandan (kuten homopropagandan) vietävissä. Luullaan, että evoluutioon/alkuräjähdykseen ym. uskominen korreloi jotenkin älykkyyden kanssa.

Minulta vaatisi suurempaa uskoa uskoa evoluutioon ja alkuräjähdykseen kuin Jumalaan.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 07:51"]

Kaikki viisaina/älykkäimpinä kunnioittamani ihmiset ovat olleet kristittyjä kuten C.S.Lewis, Mika Waltari, Saima Harmaja, Dostojevski, Tolstoi...

Sen sijaan nykypäivän ihmiset ovat suurilta osin pinnallista höttöä, mihinkään asioihin ei perehdytä, uskotaan kaikki mitä lehdestä luetaan, ollaan helposti johdatettavissa ja propagandan (kuten homopropagandan) vietävissä. Luullaan, että evoluutioon/alkuräjähdykseen ym. uskominen korreloi jotenkin älykkyyden kanssa.

Minulta vaatisi suurempaa uskoa uskoa evoluutioon ja alkuräjähdykseen kuin Jumalaan.

[/quote]

Eli olet hieman simppeli. No meitä on moneksi.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 07:51"]

Minulta vaatisi suurempaa uskoa uskoa evoluutioon ja alkuräjähdykseen kuin Jumalaan.
[/quote]

Niin kauan kuin otat evoluutiosta ja sen todisteista selvää. Siihen asti varmaan joo.