Mitä mieltä naisesta joka pitää oman sukunimensä avioituessaan?

Vaihdoin nimeni, koska entistä sukunimeä on suomessa 30 000, miehen n. 100. Eli mun mielestä on järkevää mennä harvinaisemmalla tai kauniimmalla nimellä. Sama sitten, vaihtaako mies tai nainen. Mitens samaa sukupuolta olevat? Jokus hekin haluavat saman sukunimen, luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.. Pidän itse paljon enemmän uudesta nimestäni kuin vanhasta.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:35"]

Minusta on yksinkertaisesti järkevämpää, että perheenjäsenillä on kaikilla sama sukunimi. Se, mihin nimeen päädytään, on sopimuskysymys. Siltä pohjalta tein oman päätökseni. Muiden päätökset eivät minua liikuta, paitsi silloin kun olen paininut lasten koulu- ja harrastekavereiden, heidän vanhempiensa, näiden exien ja nyxien nimiviidakossa. Mutta siitäkin on selvitty.

Sen voin mainita, että omat lapset ovat kiittäneet, kun meillä on kaikilla sama nimi ja ollaan pysytty yhdessä kaikki nämä vuodet. : )

[/quote]

Anna kun arvaan, teillä on miehenne sukunimi? :)

[/quote]

Arvasit oikein, mutta et arvaatko, millä keinoin valinta tehtiin?

Heitettiin kruunaa ja klaavaa.

Minä pidin oman nimeni ja mieskin otti minun nimeni. Lapset olivat jo minun sukunimelläni kun syntyivät avoliittoaikana :)

Naisen pitää ottaa miehen nimi, muuten ei ole oikea avioliitto kyseessä. Feminismi on vain pehmittänyt sen miehen pään tai nainen on pelkkä ohi menevä ihastus. Tässä asiassa  jos mies joustaa, kyse on samasta, jos huoralle hetken uskottelee olevansa tosissaan. Nainen on miehen omaisuutta tämän nimen ottaessaan ja tämän nimen alla, jolloin  mies siitä naisesta varsinaisesti vastuussa, muut systeemit pelkkiä leikkiavioliittoja ainakin miehen mielestä. Yksikään mies ei vapaaehtoisesti tuohon leikkiin lähde, että ottaisi naisen nimen. Jonkinlainen syvä sitoutuminen se miehelle tässä vaikka vain perinteiden kautta, vain pelle lähtee femakon kelkkaan tässä asiassa. Ja sen pellen se femakko sitten nai.

Wow, multa on mennyt kokonaan ohi se, että näin moni "vastustaa" miehen nimen ottamista. Olen aina ajatellut, että se on ihan perusjuttu ja niin mennään ellei nyt "väkisin" jotain toisin haluta. Johtuu ehkä omien vanhempien esimerkistä, sekä siitä, että omilla ystävilläni lähes jokaisessa perheessä vanhemmat ovat edelleen naimisissa ja naisilla miehen nimi... Olen 24v, eikä naimisiinmeno ole vielä ajankohtainen, joten en ollut tätä aiemmin miettinyt, vaan pitänyt lähinnä itsestäänselvyytenä, että otan mieheni nimen, hehe... Katsotaan mitä mieltä olen sinä päivänä kun mua kositaan... :D

En ole vielä naimisissa, mutta ollaan saatu nimikysymyksestä kunnon tappelut aikaan. Mies ei mene mun kanssa naimisiin, ellen ota hänen sukunimeään. Hänen sukunimessään ei ole mitään vikaa, suht harvinainen ja ihan kiva. Mutta kun tää mun nimi on mun mielestä vieläkin kivempi ja osa mua. Me ei siis varmaan mennä naimisiin, koska mies on asian suhteen niin ehdoton.

Vastaus kysymykseen; en ajattele mitään erikoisempaa.

Mitä väliä kumman nimen ottaa? Ja ton lapsellisen "miehen nimen ottava on alentuva ja vanhanaikainen typerys" ajattelun vois jo lopettaa.

Meillä valintakriteerit:

1) Yksi nimi kaikille

2) Harvinaisempi on ykkössijalla

3) Jos ei ole väliä, keskustellaan  ja jos ei muuten pääse eteenpäin, kivi-sakset-paperi-suohirviö-spock ratkaiskoon

Älyttömin nimen malli on Tötteröinen-Tättäräinen. Epäkäytännöllinen, pitkä, naurettava.

No minä en pidä kumpaakaan vaihtoehtoa mitenkään kummallisena. Makuasioita, ei siihen tarvii mitään muuta (feminismiä tai muutakaan) sotkea.

Itsellä on se tilanne, että erosin jonkun aikaa sitten ja olen edelleen exän nimellä, enkä jaksa vaihtaa sitä (ajokortit ja kaikki pitäs taas uusia) ja olen siihen 13 vuoden aikana jo tottunut. Olen uudessa suhteessa ja minulla on pieni aavistus että kosinta on tulossa lähiaikoina ;). Otanko naimisiinmennessä rakkaani nimen vai vaihdanko takaisin tyttönimelle, siinäpä pulma. Nimi se vaan on, mutta ehkä nyt ei kuitenkaan exän nimeä enää sitten kun avioidun uudelleen. Lapsia ei enää tule.

En todellakaan jaksa taivastella kenenkään nimiasioita. Eikös tärkeintä ole että itse on sukunimeensä tyytyväinen, oli se sitten oma tai puolison nimi. Itse valitsin miehen sukunimen, monestakin syystä. Vaikka omaksihan se nimi on tässä vuosien mittaan tullut, ja pelkkä ajatuskin että käyttäisin tyttönimeäni tuntuisi oudolta. Mutta jokainen tavallaan, ei se ole ulkopuolisten asia hyväksyä tai paheksua.

Nimenvaihtajat ovat vähän vanhanaikaisia mielestäni, enkä itsekään aio nimeäni vaihtaa, tietenkään. Joskin jotkut sukunimet ovat aika rumia, joten jos sellaisen omistava nimensä vaihtaa, en ihmettele. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:43"]

En ole vielä naimisissa, mutta ollaan saatu nimikysymyksestä kunnon tappelut aikaan. Mies ei mene mun kanssa naimisiin, ellen ota hänen sukunimeään. Hänen sukunimessään ei ole mitään vikaa, suht harvinainen ja ihan kiva. Mutta kun tää mun nimi on mun mielestä vieläkin kivempi ja osa mua. Me ei siis varmaan mennä naimisiin, koska mies on asian suhteen niin ehdoton.

Vastaus kysymykseen; en ajattele mitään erikoisempaa.[/quote] 

Kauhea mies sulla. mä en menis naimisiin tuollainen patriarkaali-juntin kanssa :(.

Joskus kyllä ihmetyttää jos nainen ottaa julmetun ruman nimen mieheltään, esim. tuo edellä mainittu Korhonen, tai joku Saastamoinen, Koistinen, Pesonen, kun oma olisi nätti ja harvinainenkin. Silloin miettii että onko mies joku alistaja ja kiristää avioliiton ehdoksi tuon vai mikä mahtaa olla taustalla.

Silloin kun menin naimisiin, pidin tärkeänä, että perheellä on sama nimi. 

Silloin 17 vuotta sitten. Sittemmin erosimme enkä ole vaihtanut takaisin tyttönimelleni, vaikka myönnän, että päivä päivältä harkitsen sitä vakavammin. Ei tässä exän nimessäkään mitään vikaa ole, mutta se alkaa tuntua aina vain vähemmän omalta. Tosin olenhan minä jo eron jälkeen kolme vuotta kulkenut tällä nimellä. Ehkä en koskaan saa aikaiseksi nimenvaihtoa.

Jos ikinä enää menisin naimisiin, en tiedä mitä tekisin. Kaikki vaihtoehdot tuntuu huonoilta.

Lisäksi minua ärsyttää ihan älyttömästi se, että kuolinilmoituksissa naisille tuupataan ne entiset sukunimet siihen ilmoitukseen. Ei miehistäkään ilmoiteta, montako kertaa ne on olleet naimisissa. Se olisi se suurin syy, miksi olisi pitänyt pitää kiinni omasta nimestä silloin naimisiin mennessä :D

mä tiedän monta naista, joilla on ollut harvinainen oma nimi, mutta vaihtaneet sen miehen tylsän tavalliseen nimeen, miksi? ainoa mitä keksin, on että mies ei halunnut omaa nimeään vaihtaa ja naisella fiksaatio perheen yhteisestä nimestä. itse tekisin tuossa tilanteessa siten, että pitäisin oman nimeni ja laittaisin lapsillekin oman nimeni. en ymmärrä mitä järkeä siinä on, että oma sukunimi on kuolemassa sukupuuttoon ja silti valitaan lapselle miehen nimi tyyliin korhonen, virtanen.

Mä pidän vässyköinä kaikkia jotka vaihtavat/jättävät vaihtamatta sukunimen vain muiden takia.

Jos siis vaihdat sukunimesi vastoin tahtoasi muiden painostuksen alla--> olet vässykkä.

Jos jätät vaihtamatta sukunimesi vaikka haluaisit sen takia koska se on muka "junttia ja vanhanaikaista".>olet vässykkä.

Mutta, jos se oikeasti on sinun oma päätöksesi eikä kenenkään muun, niin olet suurella todennäköisyydellä normaali ihminen :)

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:05"]

mä tiedän monta naista, joilla on ollut harvinainen oma nimi, mutta vaihtaneet sen miehen tylsän tavalliseen nimeen, miksi? ainoa mitä keksin, on että mies ei halunnut omaa nimeään vaihtaa ja naisella fiksaatio perheen yhteisestä nimestä. itse tekisin tuossa tilanteessa siten, että pitäisin oman nimeni ja laittaisin lapsillekin oman nimeni. en ymmärrä mitä järkeä siinä on, että oma sukunimi on kuolemassa sukupuuttoon ja silti valitaan lapselle miehen nimi tyyliin korhonen, virtanen.

[/quote]

Et sitten ole ajatellut sitä vaihtoehtoa, ettei niille naisille se sukunimi ole niiiin tärkeä asia kuin joillekin tälläkin palstalla? :)

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:57"]

Joskus kyllä ihmetyttää jos nainen ottaa julmetun ruman nimen mieheltään, esim. tuo edellä mainittu Korhonen, tai joku Saastamoinen, Koistinen, Pesonen, kun oma olisi nätti ja harvinainenkin. Silloin miettii että onko mies joku alistaja ja kiristää avioliiton ehdoksi tuon vai mikä mahtaa olla taustalla.

[/quote]

Ai, ehkä mun pitääkin jatkossa aina esittäytyessä muistaa mainita, että olen Saastamoinen-Koistinen-Pesonen-Korhonen ja omaasukua Hörhönen, ettei kenellekään jää epäselväksi, mistä moinen nimivalinta.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:41"]

Wow, multa on mennyt kokonaan ohi se, että näin moni "vastustaa" miehen nimen ottamista. Olen aina ajatellut, että se on ihan perusjuttu ja niin mennään ellei nyt "väkisin" jotain toisin haluta. Johtuu ehkä omien vanhempien esimerkistä, sekä siitä, että omilla ystävilläni lähes jokaisessa perheessä vanhemmat ovat edelleen naimisissa ja naisilla miehen nimi... Olen 24v, eikä naimisiinmeno ole vielä ajankohtainen, joten en ollut tätä aiemmin miettinyt, vaan pitänyt lähinnä itsestäänselvyytenä, että otan mieheni nimen, hehe... Katsotaan mitä mieltä olen sinä päivänä kun mua kositaan... :D

[/quote]

Viimeistään tuo viimeinen lause paljasti maalaisuutesi...:D

Naurettavimpia on nämä yhdysnimen ottavat, tyyliin Ala-Kääkkä-Rätvänäinen. Että puistattaa.