Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä naisesta joka pitää oman sukunimensä avioituessaan?
17.06.2013 |
Ajatteletteko heti, että on feministi/itsenäinen/itsekäs vai ajatteletteko yhtään mitään? Entä vastaavasti nainen, joka ottaa miehensä nimen?
Kommentit (98)
Pidin oman sukunimeni. Lapset on isän nimellä, joka sekin mua kaduttaa, mutta oli niin pirun tärkeä asia miehelle. Miehen sukunimi on aika... omituinen. Siitä tulee helposti ikävä väännös. Sen sijaan mulla on aika harvinainen, mutta tavallaan klassinen sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ottavat miehen sukunimen koska se on perinne, mitä miehen suku haluaa. Nainen verhoaa asian, että "miehellä on hienompi sukunimi", "asia ei ole tärkeä hänelle" tai "mies päätti nyt minä muuten". Tässäkin ketjussa on "nykyaikaista" jos nainen pitää oman nimensä, vaikka tämä on ollut mahdollista 27 vuotta jo vuodesta 1986.
Ilmeisesti naisten tyttönimistä suurin osa on Pöljiä, koska vain 20% pitää oman nimensä.
En ajattele mitään. Minulle oli niin itsestäänselvää pitää oma nimeni, etten tainnut uhrata asialle ajatustakaan. Olinhan sama ihminen ennen ja jälkeen vihkimisen, miksi minulla olisi ollut eri nimi?
Jos joku haluaa ottaa puolisonsa nimen, niin ottakoon.
No, ei tätä asiaa loputtomiin tarvitse pähkäillä. Kun naiset vuonna 1986 saivat (= heille palautettiin oikeus) pitää oma nimensä, 7 prosenttia teki niin. Siitä lähtien luku on tasaisesti kasvanut niin, että viime vuonna 26 prosenttia naisia piti oman nimensä.
Kun luku ylittää 40 ja etenkin 50 prosenttia, kasvu kiihtyy voimakkaasti. Tämän vuosisadan lopussa jo ihmetellään sitä Suomen historian vaihetta, jossa naiset vaihtoivat avioituessaan nimensä.
Pidin oman nimeni. Asia oli itsestään selvä kohdallani. Pidän nimenvaihtajia hitusen sovinnaisina ja vähän maalaisserkkumaisina. Juuri tämä porukka haluaa prinsessahäät kaasoineen ja kerroskakkuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan kamalaa, että vielä 80-luvulla naisen oli pakko ottaa miehensä sukunimi! ihan törkeää epätasa-arvoa, onneksi nyt saa sentään valita.
Minusta on yksinkertaisesti järkevämpää, että perheenjäsenillä on kaikilla sama sukunimi. Se, mihin nimeen päädytään, on sopimuskysymys. Siltä pohjalta tein oman päätökseni. Muiden päätökset eivät minua liikuta, paitsi silloin kun olen paininut lasten koulu- ja harrastekavereiden, heidän vanhempiensa, näiden exien ja nyxien nimiviidakossa. Mutta siitäkin on selvitty.
Sen voin mainita, että omat lapset ovat kiittäneet, kun meillä on kaikilla sama nimi ja ollaan pysytty yhdessä kaikki nämä vuodet. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menin ensimmäistä kertaa Suomessa naimisiin, pidin oman nimeni, ei yksinkertaisesti ollut mitään syytä vaihtaa.
Erosin ensimmäisestä miehestäni ja nyt asun toisen mieheni kotimaassa ja minua kyllästyttää, kun kaikki luulevat minua saksalaiseksi (esim. lääkärit yrittävät puhua minulle saksaa) tai ylipäätään kiinnittävät turhaan huomiota sukunimeeni.
Menemme ensi kesänä naimisiin ja ihan maahan sopeutuakseni ajattelin ottaa miehen sukunimen. Lapsemmekin on jo miehen sukunimellä (samasta syystä kun edellä kerroin, helpompaa elellä täällä sillä tavallisella sukunimellä), joten tuntuu ihan mukavaltakin olla yksi perhe nimeä myöten.
Minusta ainoa huono syy vaihtaa nimeä on se "no kun se kuuluu asiaan".
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:27"]
Pidin oman nimeni. Asia oli itsestään selvä kohdallani. Pidän nimenvaihtajia hitusen sovinnaisina ja vähän maalaisserkkumaisina. Juuri tämä porukka haluaa prinsessahäät kaasoineen ja kerroskakkuineen.
[/quote]
Miksi pidit "oman" nimesi?
Minä vaihdoin omani, tai siis isäni nimen, koska halusin perheellä olevan sama nimi, meillä molemmilla oli tuikitavalliset nen-loppuiset nimet jolloin yhdysnimi olisi ollut typerän kuuloinen ja epäkäytännöllisen pitkä, enkä kokenut identiteettini tai urakehitykseni olevan mitenkään uhatun nimenvaihdoksesta. Naimisiin menimme maistraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on myös hyvä huomioida että monet modernit naiset eivät enää edes halua avioitua, avoliitto riittää hyvin.
Todellisuudessa siis oman nimensä pitävien perheellisten naisten määrä on paljon paljon suurempi kuin tuo n. neljäsosa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:24"]
No, ei tätä asiaa loputtomiin tarvitse pähkäillä. Kun naiset vuonna 1986 saivat (= heille palautettiin oikeus) pitää oma nimensä, 7 prosenttia teki niin. Siitä lähtien luku on tasaisesti kasvanut niin, että viime vuonna 26 prosenttia naisia piti oman nimensä.
Kun luku ylittää 40 ja etenkin 50 prosenttia, kasvu kiihtyy voimakkaasti. Tämän vuosisadan lopussa jo ihmetellään sitä Suomen historian vaihetta, jossa naiset vaihtoivat avioituessaan nimensä.
[/quote]
Tarkoitat varmaan Korhosta (muistaakseni on ohittanut Virtasen). Korhonen onkin käsittämättömn ruma nimi, korho=kuuro.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:57"]
Pidin oman sukunimen, koska miehellä on Suomen yleisin sukunimi ja mun sukunimi on vain alle 200... Ja miehen sukunimi on mielestäni ruma ja omani kaunis.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:55"]
Jos pitää oman nimen: fiksu, nykyaikainen, hyvän itsetunnon omaava. Jos ottaa miehen nimen: lapanen, kynnysmatto, tahdoton, vanhanaikainen. [/quote]
Minä pidän avioituessaan oman nimensä pitävää naista lapsellisena. Onhan se koomista että avioliitossa olevalla naisella jolla on lapsia on vielä isänsä sukunimi:D Tulee mieleen että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Jos haluaa roikkua vanhempiensa helmoissa miksi edes mennä naimisiin:D Naimisiin mennään tai sitten ei mennä. Oman nimen pitäminen on jonkinlainen alitajuinen keino jatkaa sinkkuelämää. Todellisuudessa nainen ei kuitenkaan tarkalleen ottaen ole sinkku enää koskaaan vaikka tulisikin avioero vaan eronnut tai leski.[/quote]
no kai tuo sama pätee myös mieheen? mies on onneton rassukka jos pitää isänsä sukunimen? ...ja miksi naisen pitäs ottaa appiukkonsa nimi ennemmin kuin pitää isänsä nimi?
Vain yksi ratkaisu tähän asiaan on. Jokainen avioituessaan nimen Nykänen ottamaan joutukoon. Nimistä tällöin riidellä tarvitse ei. Sotu ihmisten erotteluun pitävästi riittää. Ja voima kaikkien Nykästen kanssa on.
t. Yoda
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja aion ottaa tulevan vaimoni sukunimen, kunhan tästä naimisiin asti ennätetään. En ole tossun alla, nykyinen sukunimeni on ihan jees, suhteet perheeseen ja sukuun ovat kunnossa, kyseessä ei ole minkäänlainen statement. Syy on ihan vain se, että pidän vaimon nimestä paljon, ja se sopii erinomaisesti omaan etunimeeni.
Kiinnostaako minua, mitä muut asiasta ajattelevat? No ei paskan vertaa!
Jos minä joskus menen naimisiin, kiirettä ei ole, otan miehen sukunimen, ellei se ole aivan kauhea tyyliin Mömmö, Nännimäinen tai Ala-Jortikka. Näin siksi, että isäni oli henkisesti väkivaltainen, enkä ole pitkään aikaan kokenut kuuluvani isän perheeseen, eikä siinä riitä se, että nykyinen sukunimeni on harvinainen ja nätti.
Jos miehen sukunimi on aivan kauhea tyyliin Mömmö, Nännimäinen tai Ala-Jortikka, niin minä otan äitini tyttönimen, joka on vielä kauniimpi kuin nykyinen nimeni (olen muutenkin miettinyt siihen vaihtamista) ja mies saa sitten ottaa minun nimeni jos huvittaa tai olla ottamatta jos ei huvita.
Itse en ole mitään mieltä ihmisistä sen perusteella, vaihtavatko he sukunimeä vai eivät, paitsi jos joku, jolla on kaunis nimi, rupeaa puolison mukaan Mömmöksi, Nännimäiseksi tai Ala-Jortikaksi. Silloin nyt tulee väkisinkin mieleen, onko joku samanlainen tuntematon historia takana kuin itselläni.
Haha! Sinä, joka sanot minua "maalaiseksi"; ootpas tyhmä, jos et tajunnut, että se oli täysi vitsi! Löysää pipoa... Ja muuten; en edes muista koska olisin siellä maalla käynyt - asun kaupungissa, jossa asuu yli 4 MILJOONAA ihmistä.. ;)
Haha! Sinä, joka sanot minua "maalaiseksi"; ootpas tyhmä, jos et tajunnut, että se oli täysi vitsi! Löysää pipoa... Ja muuten; en edes muista koska olisin siellä maalla käynyt - asun kaupungissa, jossa asuu yli 4 MILJOONAA ihmistä.. ;)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:45"]
Haha! Sinä, joka sanot minua "maalaiseksi"; ootpas tyhmä, jos et tajunnut, että se oli täysi vitsi! Löysää pipoa... Ja muuten; en edes muista koska olisin siellä maalla käynyt - asun kaupungissa, jossa asuu yli 4 MILJOONAA ihmistä.. ;)
[/quote]
Ihminen voi olla näköjään juntti, vaikka asuisikin NELJÄN MILJOONAN ihmisen kaupungissa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:55"]
Jos pitää oman nimen: fiksu, nykyaikainen, hyvän itsetunnon omaava.
Jos ottaa miehen nimen: lapanen, kynnysmatto, tahdoton, vanhanaikainen.
[/quote]
Minä pidän avioituessaan oman nimensä pitävää naista lapsellisena. Onhan se koomista että avioliitossa olevalla naisella jolla on lapsia on vielä isänsä sukunimi:D Tulee mieleen että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Jos haluaa roikkua vanhempiensa helmoissa miksi edes mennä naimisiin:D Naimisiin mennään tai sitten ei mennä. Oman nimen pitäminen on jonkinlainen alitajuinen keino jatkaa sinkkuelämää. Todellisuudessa nainen ei kuitenkaan tarkalleen ottaen ole sinkku enää koskaaan vaikka tulisikin avioero vaan eronnut tai leski.
[/quote]
Heh, mullapa oli äitini sukunimi ennen naimisiinmenoa =) Isäni ja äitini eivät siis ole naimisissa ja tavoista poiketen me lapset saimme äitini sukunimen.
Naimisiin mennessä otin mieheni sukunimen, joka on suht harvinainen ja paljon kauniimpi kuin tyttönimeni, joka taasen on hyvin yleinen. Eli tuossa syy sille, miksi sukunimi vaihtui.
Pidin oman sukunimen, koska miehellä on Suomen yleisin sukunimi ja mun sukunimi on vain alle 200... Ja miehen sukunimi on mielestäni ruma ja omani kaunis.