Mitä mieltä naisesta joka pitää oman sukunimensä avioituessaan?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:35"]

Minusta on yksinkertaisesti järkevämpää, että perheenjäsenillä on kaikilla sama sukunimi. Se, mihin nimeen päädytään, on sopimuskysymys. Siltä pohjalta tein oman päätökseni. Muiden päätökset eivät minua liikuta, paitsi silloin kun olen paininut lasten koulu- ja harrastekavereiden, heidän vanhempiensa, näiden exien ja nyxien nimiviidakossa. Mutta siitäkin on selvitty.

Sen voin mainita, että omat lapset ovat kiittäneet, kun meillä on kaikilla sama nimi ja ollaan pysytty yhdessä kaikki nämä vuodet. : )

[/quote]

Anna kun arvaan, teillä on miehenne sukunimi? :)

[/quote]

Arvasit oikein, mutta et arvaatko, millä keinoin valinta tehtiin?

Heitettiin kruunaa ja klaavaa.

[/quote]

Hehehee, aivan varmasti :)

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:35"]

Sen voin mainita, että omat lapset ovat kiittäneet, kun meillä on kaikilla sama nimi ja ollaan pysytty yhdessä kaikki nämä vuodet. : )

[/quote]

Eli olette pian eroamassa? Meinaatko pitää miehen nimen vai vaihtaa takaisin omasi?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:35"]

Olen mies ja aion ottaa tulevan vaimoni sukunimen, kunhan tästä naimisiin asti ennätetään. En ole tossun alla, nykyinen sukunimeni on ihan jees, suhteet perheeseen ja sukuun ovat kunnossa, kyseessä ei ole minkäänlainen statement. Syy on ihan vain se, että pidän vaimon nimestä paljon, ja se sopii erinomaisesti omaan etunimeeni.

Kiinnostaako minua, mitä muut asiasta ajattelevat? No ei paskan vertaa!

[/quote]

Jaksoit kuitenkin kertoa sen täällä. Kuule siis:  pyyhi räkä nenästäsi ja kasva, olet häpeä miessukupuolelle. Onneksi en ole isäsi.

No en ajattele yhtään mitään. Minulle on aivan se ja sama mikä sukunimi kenelläkin on.

55-vuotias isäni avioitui 49-vuotiaan vaimonsa kanssa viime vuonna. Eivät enää saa lapsia, ovat tottuneet omiin sukunimiinsä jne. Eivät ottaneet yhteistä tai tuplanimeä. En pitänyt sitä mitenkään erikoisena.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:55"]

Jos pitää oman nimen: fiksu, nykyaikainen, hyvän itsetunnon omaava. Jos ottaa miehen nimen: lapanen, kynnysmatto, tahdoton, vanhanaikainen. [/quote]

Minä pidän avioituessaan oman nimensä pitävää naista lapsellisena. Onhan se koomista että avioliitossa olevalla naisella jolla on lapsia on vielä isänsä sukunimi:D Tulee mieleen että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Jos haluaa roikkua vanhempiensa helmoissa miksi edes mennä naimisiin:D Naimisiin mennään tai sitten ei mennä. Oman nimen pitäminen on jonkinlainen alitajuinen keino jatkaa sinkkuelämää. Todellisuudessa nainen ei kuitenkaan tarkalleen ottaen ole sinkku enää koskaaan vaikka tulisikin avioero vaan eronnut tai leski.[/quote]

no kai tuo sama pätee myös mieheen? mies on onneton rassukka jos pitää isänsä sukunimen? ...ja miksi naisen pitäs ottaa appiukkonsa nimi ennemmin kuin pitää isänsä nimi?

[/quote]

Tätä onnahtelevaa perustelua minäkin olen ihmetellyt. Miksi miehen nimi on hänen omansa mutta naisen nimi onkin "vain hänen isänsä nimi" ja pitää siksi vaihtaa? Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi kukaan nainen ottaisi mieluummin appiukkonsa nimen kuin pitäisi isältään saamansa. Ja ovatko perheen tyttölapset jotenkin eri asemassa kuin pojat - onko perheen sukunimi tytöillä "vain lainassa", vai mikä logiikka ajatuksen taustalla on? Sitä paitsi maailmassa on lukuisia maita, joissa kukaan ei vaihda sukunimeä avioituessaan, kuten Espanja. Islannissa taas juuri kenelläkään ei edes ole sukunimiä, on vain patro- ja matronyymejä. Päteekö sama "oman nimensä pitänyt jatkaa alitajuisesti sinkkuelämäänsä" -logiikka sitten näissä maissa, vai koskeeko tämä siis vain suomalaisnaisia?

Itse pidin oman melko tavallisen sukunimeni avioituessani. Minulle kysymys oli tietyllä tapaa kannanotosta. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä ja jokaisella on oikeus tehdä nimensä kanssa kuten tahtoo. Sitä tosin en ihan ymmärrä, että toista osapuolta painostetaan nimenvaihtoon tai että (naisen) nimenvaihto asetetaan jopa avioitumisen ehdoksi. Sellainen ei ole minusta reilua.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:55"]

Jos pitää oman nimen: fiksu, nykyaikainen, hyvän itsetunnon omaava.

Jos ottaa miehen nimen: lapanen, kynnysmatto, tahdoton, vanhanaikainen.

[/quote]

Minä pidän avioituessaan oman nimensä pitävää naista lapsellisena. Onhan se koomista että avioliitossa olevalla naisella jolla on lapsia on vielä isänsä sukunimi:D Tulee mieleen että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Jos haluaa roikkua vanhempiensa helmoissa miksi edes mennä naimisiin:D Naimisiin mennään tai sitten ei mennä. Oman nimen pitäminen on jonkinlainen alitajuinen keino jatkaa sinkkuelämää. Todellisuudessa nainen ei kuitenkaan tarkalleen ottaen ole sinkku enää koskaaan vaikka tulisikin avioero vaan eronnut tai leski.

[/quote]

täällä myös yksi nainen, jolla on äitinsä sukunimi :) Vanhempani eivät ole naimisissa. Ja ai kamala! Minäkään en ole naimisissa ja lapsillani on minun sukunimi. 

Mutta asiaan. Jokainen ottakoon/jättälöön sen sukunimen, jonka haluaa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:48"]

Minä otin aikoinani (yli 20 vuotta sitten) miehen nimen, silloin se vaikutti hienolta jutulta ja oli enimmäkseen tapana - osa otti jopa kaksoisnimen, mikä minusta oli jo silloinkin ihan tyhmää.

Jos nyt menisin naimisiin, pitäisin aivan varmasti oman nimeni. Itse asiassa olen jopa harkinnut tyttönimeni ottamista takaisin, vaikka naimisissa aionkin edelleen pysyä saman miehen kanssa.

[/quote]

Moni tuntemistani, ennen vuotta 1986 avioituneista naisista vaihtoi oman tyttönimensä takaisin heti, kun se oli mahdollista. Joten ei lainkaan tavatonta.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:34"]

Avioliitto on myönnytys perinteille ja siten naisen myös kuuluisi ottaa se miehen nimi. Sillä ei ole mitään väliä sitten, jos leikki-nimiä otetaan. Eiköhän avoliitto kelpaisi yhtä hyvin näille miehen nimestä kieltäytyjille.§ Avioliiton tarkoitus on miehen oman isän suvun jatkuminen, mieslinja siis. Avioliitto menettää merkityksensä, jos naiset alkavat temppuilemaan. Kyse on lopulta perimisestä ja Euroopassakin on ollut saalilainen laki:

http://en.wikipedia.org/wiki/Salic_law

Joka mies joka lapsia tekee, haluaa linjan säilyvän.

[/quote]

Mitä soopaa. Tutkijat ovat todenneet, että äidin puolen isoäiti pitää enemmän huolta lapsenlapsista kuin isän puolen isoäiti. Tämä on geeneissä: Äidinäiti voi olla varma, että hänen tyttärensä lapset kantavat hänen geenejään ja siksi evoluutioteknisesti niihin jälkeläisiin kannattaa panostaa. Isänäiti ei sen sijaan voi olla lainkaan varma siitä, onko hänen poikansa lapsissa lainkaan hänen geenejään.

Myös evoluutiotutkimuksissa seurataan aina eeva-linjaa eli geenien periytymistä naisten kautta. Eli summa summarum: naiset sitä sukua jatkavat ja äitilinjaa ja nimenomaan omaa sukuaan. Miehet on tässä prosessissa pelkkiä kuhnureita. Evoluution ja luonnon näkökulmasta.

Ja mitokondrioiden DNA periytyy vain äidin puolelta, joten tarkkaan ottaen lapsissa on enemmän äitiään kuin isäänsä...

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 23:35"]

Olen mies ja aion ottaa tulevan vaimoni sukunimen, kunhan tästä naimisiin asti ennätetään. En ole tossun alla, nykyinen sukunimeni on ihan jees, suhteet perheeseen ja sukuun ovat kunnossa, kyseessä ei ole minkäänlainen statement. Syy on ihan vain se, että pidän vaimon nimestä paljon, ja se sopii erinomaisesti omaan etunimeeni.

Kiinnostaako minua, mitä muut asiasta ajattelevat? No ei paskan vertaa!

[/quote]

Jaksoit kuitenkin kertoa sen täällä. Kuule siis:  pyyhi räkä nenästäsi ja kasva, olet häpeä miessukupuolelle. Onneksi en ole isäsi.

[/quote]

Luulen, ettei sitä ihan aikuisten oikeasti kiinnosta, mitä joku ahdasmielinen maalaisjuntti ajattelee. ;)

Vaimoni meni kanssani naimisiin päästäkseen sukunimestään eroon. Tuntuu että muita syitä ei hänen puoleltaan sitten ollutkaan. Ja kyllä hänen sukunimensä oli ikäviä mielleyhtymiä aiheuttava, mutta ikäväkään sukunimi ei saa olla syy avioitumiselle.

Ajattelen, että hän pitää enemmän omasta nimestään kuin miehen. Ja että hän ei ole kovin konservatiivinen.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 15:51"]

Vaimoni meni kanssani naimisiin päästäkseen sukunimestään eroon. Tuntuu että muita syitä ei hänen puoleltaan sitten ollutkaan. Ja kyllä hänen sukunimensä oli ikäviä mielleyhtymiä aiheuttava, mutta ikäväkään sukunimi ei saa olla syy avioitumiselle.

[/quote]

Siis joku Paskala vai? Toinen mun suosikki on Niukkanen-Röppänen-Kuivanen.

Mitkäs olivat sinun syysi avioitumiseen? Ajattelitko meneväsi naimisiin naimaan...? Ja sitten karvas totuus paljastuikin Niukkas-Röppäs-Kuivas-tapaan...? iiiik iiiiik

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 18:41"]

Wow, multa on mennyt kokonaan ohi se, että näin moni "vastustaa" miehen nimen ottamista. Olen aina ajatellut, että se on ihan perusjuttu ja niin mennään ellei nyt "väkisin" jotain toisin haluta. Johtuu ehkä omien vanhempien esimerkistä, sekä siitä, että omilla ystävilläni lähes jokaisessa perheessä vanhemmat ovat edelleen naimisissa ja naisilla miehen nimi... Olen 24v, eikä naimisiinmeno ole vielä ajankohtainen, joten en ollut tätä aiemmin miettinyt, vaan pitänyt lähinnä itsestäänselvyytenä, että otan mieheni nimen, hehe... Katsotaan mitä mieltä olen sinä päivänä kun mua kositaan... :D

[/quote]

Viimeistään tuo viimeinen lause paljasti maalaisuutesi...:D

[/quote]

"Maalaisuus" ei ole mikään huono asia, vaikka te Helsingin seutulaiset aina niin jaksatte ulkopaikkakuntalaisia haukkua. No, pääkaupunkiseudulla ollaankin hyvin välinpitämättömiä kaikessa, vaikkei tämä nimijuttu olekaan se isoin juttu. Tilastollisesti Helsingin seutukunnassa jonain vuonna jotain 40 % sinä vuonna avioituneista piti oman nimensä. Muualla maassa ollaan kai sitten konservatiivisia, kun vain jotain 23% piti oman nimensä. Typerää ja lapsellista tosin pitää miehen nimen ottavaa naista vanhanaikaisena ja jotenkin alistuvana. Tuollainen ajattelu voidaan kyllä saman tien unohtaa, koska jokaisella on täysi valta päättää nimestään, kun avioituu. 

[/quote]

Ot: Ne "Helsingin seutulaiset", jotka maalaisia mollaa, ovat yleensä itse maalta tänne tulleita.

Naisen pitää ottaa se miehen nimi, jos tämän omaksi suostuu ja tämän omaisuutta jatkossakin aikoo olla! Oman nimensä oman itsetärkeytensä takia pitävät ovat feminismin saastuttamia. Kyse on kaupasta lopulta, siis naimakaupasta. Mies hyväksyy naisen osaksi itseään ja sukuaan ja nainen luopuu vanhasta nimestään ja itsestään siinä samassa. Tämä on oikea tie. Muu on feminististä saivartelua, eikös ne lapset kuitenkin kulje miehen nimellä? Siitä mietittävää pikku femakoille. Ja jos ero tulee, niin takaisin omaan nimeen tietenkin se eukko vähintään.

Mulla on yksi Suomen yleisimmistä sukunimistä, miehellä taas hyvin harvinainen. Silti pidin omani, koska niin vain tuntuu paremmalta. Lapset ovat miehen nimellä, mutta sitä saatiin kyllä pohtia pitkään.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 16:35"]

Minusta on yksinkertaisesti järkevämpää, että perheenjäsenillä on kaikilla sama sukunimi. Se, mihin nimeen päädytään, on sopimuskysymys. Siltä pohjalta tein oman päätökseni. Muiden päätökset eivät minua liikuta, paitsi silloin kun olen paininut lasten koulu- ja harrastekavereiden, heidän vanhempiensa, näiden exien ja nyxien nimiviidakossa. Mutta siitäkin on selvitty.

Sen voin mainita, että omat lapset ovat kiittäneet, kun meillä on kaikilla sama nimi ja ollaan pysytty yhdessä kaikki nämä vuodet. : )

[/quote]

Anna kun arvaan, teillä on miehenne sukunimi? :)

Ihan sama kunhan ei mitään kaksoisnimihirvitystä. Jotkut tosi karseita.

Niin kuinka moni pari vakavasti pohtii, että kumman sukunimi valitaan. yleensähän se menee niin, että se on joko miehen nimi tai molemmille eri nimi. nainen valitsee siitä sitten yhdessä itsensä kanssa. mä olen menossa pian naimisiin ja ärsyttää kun ihmiset jatkuvasti utelee, että vaihdanko nimeä... mieheltäni ei ole kysytty sitä kertaakaan.