Mitä mieltä naisesta joka pitää oman sukunimensä avioituessaan?

En ajattele mitään :)

En ajattele yhtään mitään, syitä molempiin ratkaisuun on niin monia.

Jos pitää oman nimen: fiksu, nykyaikainen, hyvän itsetunnon omaava.

Jos ottaa miehen nimen: lapanen, kynnysmatto, tahdoton, vanhanaikainen.

Tuommoisesta naisesta en ajattele mitään. Sellaista ihmistä (naista tai miestä), joka vaihtaa sukunimensä vain siksi, että menee naimisiin, kyllä hieman kummastelen.

MITEN se vois olla itsekästä, että ei halua vaihtaa omaa nimeään? Itse en ymmärrä niitä jotka vaihtaa, pidän sellaisia aika sovinistisina juntteina. Tai kauniimmin sanottuna perinteisen perhekäsityksen kannattajina. Sori, nyt vastasin tähän käänteisesti :)

Kyllä se ennemmin on niin että nykyään nimensä vaihtajiin suhtaudutaan vähän alentuvasti. Konservatiiviset tai vähän lapsekkaat naiset on niitä jotka haluaa ehdottomasti ottaa miehensä sukunimen.

Minä otin miehen nimen, koska halusin omastani eroon. Vaivattomampaa olisi ollut toki pitää oma. Oma ruma ja siihen liittyy ikäviä muistoja. Veljeni suuttui, kun sanoin meidän sukunimeä rumaksi, mutta kun se on. 

Vastaus kysymykseen: En mitään sen kummempaa kuin että helpommalla ainakin pääsee. 

Ei ole mitään mielipidettä. Itsekin pidin oman nimeni. Ei siihen ollut mitään erityistä syytä edes, sukunimellä ei vain mielestäni ollut mitään merkitystä ennen avioliittoakaan. En viitsinyt mihinkään nimenmuutosrumbaan alkaa turhan takia.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja syitä on monia teki sitten kummin tahansa.

Totta puhuen arvostan enemmän kuin sellaista, joka patriarkkaalisesti ottaa miehensä nimen.

Yleensä en mieti mitään. Mutta tunnen pari hyvin konservatiivista naista joille on esim. ollut hyvin tärkeää se että nimenomaan mennään naimisiin eikä roikuta avoliitossa kuin pakollinen hetki, mutta silti ovat ilman erityistä syytä pitäneet oman nimensä. Heidän kohdallaan hieman ihmettelin että miksi niin.

Itse arvostan naista joka pitää oman tylsän sukunimensä vaikka miehen sukunimi olis tyyliin von herzlog, antaa naisesta vahvan kuvan. nainen joka vaihtaa oman hienon sukunimensä miehen tavalliseen, on mielestäni konservatiivinen. en näe sukunimen vaihtoon muuta syytä.

Mitä jos se oma hieno sukunimi on peräisin vaikka väkivaltaiselta alkoholisti-isältä ja tyyliä Pöljä?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:24"]

Itse arvostan naista joka pitää oman tylsän sukunimensä vaikka miehen sukunimi olis tyyliin von herzlog, antaa naisesta vahvan kuvan. nainen joka vaihtaa oman hienon sukunimensä miehen tavalliseen, on mielestäni konservatiivinen. en näe sukunimen vaihtoon muuta syytä.

[/quote]

No itse en ainakaan aio ottaa mieheni nimeä, miksi niin tekisin sillä oma nimeni on oma nimeni? Olemme silti sitten naimisissa, ei se sitä asiaa silloin muuta mikä nimi on. Entä jos tulisikin joskus ero, taas pitäisi muuttaa oma takaisin? Ei minua kiinnosta totutella uuteen nimeen kun en näe mitään syytä miksi minun se pitäisi muuttaakaan. Typerälle tuntuisi olla ensin vaikka joku Kivinen ja myöhemmin Soranen ja sitten taas Kivinen. Entä jos menisi uusiin naimisiin ja olisi taas joku muu:D

Itse en vain ole koskaan nähnyt oikein mitään syytä sille miksi nainen vaihtaa nimeä, ainoastaan jos on lapsia niin on ehkä sitten jotenkin helpompaa tai selkeämpää kun kaikki ovat samannimisiä tai jotain.... En kyllä tunnistaudu aloittajan feministiksi, itsenäiseksi, tai itsekkääksi. Miten edes itsekästä voisi olla pitää oma nimensä, ketä varten pitäisi sitten oikein "uhrautua" ja miksi mies ei voisi olla se joka muuttaa nimeään? Itsekkyys on käsittääkseni sellaista minäminä-meininkiä joka on joltakin pois, ei kait nimen vaihtamatta jättäminen voi sellaista olla. Ei se että ei tee kaikkea perinteisesti tarkoita että on feministi ja itsekäs, voi sitä ajatella ihan omilla aivoillaankin ja tehdä mikä itsestä tuntuu hyvälle. Mies heitti kerran huumorilla että muutetaan yhdessä kumpikin nimeksi joku hieno nimi, kummallakin kun aika tavallinen ja hyvin samanlaiset... Miksipä ei. :)

Oman nimensä pitäjä on ihan normaali. Nimenvaihtajakaan ei kyllä ole kovin kummallinen. Itse en vaihtanut nimeä, kun en millään ajatellut oppivani uutta nimeä. Lisäksi miehen suku on kovin vanhoillinen, joten tietty jo senkin takia etteivät kuvittele minua pikkurouvaksi.

no mutta pöljä ei ole hieno sukunimi, eikä alkoholisti-isä lakkaa olemasta isä vaikka sukunimensä vaihtaisikin. suosittelisin tuollaisessa tilanteessa tekemään sovun menneisyytensä kanssa... sukunimen voi toki vaihtaa vapaasti.

Pidin oman sukunimeni. Lähinnä siksi, koska miehen kanta oli asiasta keskusteltuamme heti: "MÄ pidän ainakin oman  nimeni. Tee sä, mitä haluat." Jos olisi ollut edes valmis puhumaan asiasta, niin olisin ehkä voinut ottaa hänen nimensä.

No, miehelle ollut kova paikka, etten nimeä vaihtanut. Vieläkin välillä siitä marisee. Valitettavasti omalla nimelläni on asuinpaikassamme hyvä maine - miehen suvussa taas samalla sukunimellä pikkurikollinen, johon en halua tulla liitetyksi. Joten pidin oman nimeni.

Minä otin aikoinani (yli 20 vuotta sitten) miehen nimen, silloin se vaikutti hienolta jutulta ja oli enimmäkseen tapana - osa otti jopa kaksoisnimen, mikä minusta oli jo silloinkin ihan tyhmää.

Jos nyt menisin naimisiin, pitäisin aivan varmasti oman nimeni. Itse asiassa olen jopa harkinnut tyttönimeni ottamista takaisin, vaikka naimisissa aionkin edelleen pysyä saman miehen kanssa.

Ei mitään väliä! Pitää omansa jos pitää vaihtaa jos vaihtaa.

Jos me menisimme naimisiin ottaisin vaimoni sukunimen koska se on paljon makeempi kuin omani ja sointuu etunimeni kanssa todella hyvin.

Mulle oli ihan sama kumman nimi otetaan, mutta halusin, että nimi on sama molemmilla sekä meidän lapsilla. Mies sitten päätti ottaa mun nimen ja yllätti ratkaisullaan kyllä oman sukunsa ja kai vähän minunkin.