Suunnitellusti sinkku- tai lapsettomien elämässä ei mitään kadehdittavaa

Tuossa on ketju, jossa pastalaiset kertovat, mikä tuo heidän elämäänsä merkitystä: https://www.vauva.fi/keskustelu/3826788/ketju/mika_muu_kuin_perhe_tuo_merkitysta_elamaasi

Vaikka otos koostuu arvattavasti enimmäkseen vanhemmista, sinkut ja vapaaehtoisesti lapsettomat ammentavat sisältöä elämäänsä ihan samoista lähteistä. Lapsettomuus vain tekee mahdolliseksi sijoittaa intohimoihinsa paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin vanhemmilla on käytettävissään. 

Lapsettomalla sinkkuystävälläni on mahdollisuuksia nukkua aamuisin pitkään, käydä rannalla, katsoa vaikka keskellä yötä leffoja, tavata ystäviä, matkustella, harrastaa täysin omaan tahtiinsa ottamatta muiden ihmisten tarpeita huomioon. Ainoa pieni miinus on se, ettei hän kyllä ota oikein ystäviäänkään huomioon, kun ei ole ainoana lapsena tottunut koskaan ajattelemaan muita. Mutta kaikista kahleista vapaalta hänen elämänsä vaikuttaa.

Yrittääkö kysyjä sanoa, että hänen elämässään ei ollut mitään sisältöä ennen parisuhdetta ja lapsia? 

Hmm. Olen pitkäaikaisessa parisuhteessa ja tietoisen päätöksen vuoksi lapseton (en kyllä tiedä mitä teen vauva.fi:ssä, klikkasin linkkiä kun se minulle annettiin). Elämääni kuuluu harrastuksia ja opiskelua, remppa, puutarhanhoitoa sekä vanhemmillani ja läheisilläni vierailua. Luen jonkin verran ja sivistän itseäni. Miksi elämäni olisi sisällötöntä? Eiköhän se ole ihan luonnollinen tila aikuiselle ihmiselle keksiä elämäänsä sisältöä ja tekemistä, jos on ihan tyhjänä päivät. 

Ei minua tarvitse kadehtia kenenkään, paitsi ehkä jos on itse täysin kykenemätön keksimään sitä "sisältöä". :) Jos lapset ja parisuhde on se mitä elämältä haluaa, niin eipä siitä sitten kuin hommiin. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 07:15"]

Lapsettomalla sinkkuystävälläni on mahdollisuuksia nukkua aamuisin pitkään, käydä rannalla, katsoa vaikka keskellä yötä leffoja, tavata ystäviä, matkustella, harrastaa täysin omaan tahtiinsa ottamatta muiden ihmisten tarpeita huomioon. Ainoa pieni miinus on se, ettei hän kyllä ota oikein ystäviäänkään huomioon, kun ei ole ainoana lapsena tottunut koskaan ajattelemaan muita. Mutta kaikista kahleista vapaalta hänen elämänsä vaikuttaa.

[/quote]

Miksi kaverisi pitäisi ottaa muiden ihmisten tarpeita huomioon? Onhan hän sinkku ja lapseton, siis täysin oikeutettu oman napansa ympärillä pyörimiseen.

Joillain perheellisillä on todella erikoinen ajatustapa, että lapsettomat ja/tai sinkut kaverit ovat heille jotenkin "velkaa". Pitäisi aina taipua perheellisen aikatauluihin, olla käytettävissä lapsenvahtina, liikahtaa silloin kun av-mammalle sopii... Jos elää omaa elämäänsä tyytyväisenä eikä jaksa hätkähtää perheellisten marinoista, niin onko se nyt sitten niin kamalaa itsekkyyttä? Itsekkäitähän ne perheellisetkin ovat!

häh? voi syödä hyviä ruokia, naida, masturboida. lapset ovat hidaste.

En pidä elämääni kadehdittavana (kuten en kadehdi muidenkaan elämää) muttei se sisällötöntä ole. Teen arvokasta työtä, ja vapaa-ajallani nautin ihan perusasioista.

No, koko oma palkka n. 55 000 e/v tulee omaan käyttöön...

En oikein ymmärrä miksi näitä kahta asiaa pitäisi edes vertailla. Melkein yhtä fiksua olisi vertailla miksi on kivempaa olla Hevonen kuin Lammas. Jos meistä ihmisestä jokainen keskittyisi enemmän siihen oman elämänsä hyvinvointiin ja sitä kautta toisi iloa ehkä jopa jonkin verran kanssaihmisilleen, niin tämäkin maailma olisi parempi paikka elää.

Keskustelun aloittaja: Elä elämäsi niinkuin parhaaksi näet, kuitenkaan toisille ilkeyksiä tekemättä. Eiköhän sillä pääse melkoisen pitkälle.

Miksi pitäisi aina kadehtia jotain? Katson ilolla ja välillä haikeanakin ystävieni lapsiperhe-elämää, huokaisen kuitenkin helpotuksesta kun tulen kotiin "omaan rauhaan". Pidän lapsista kyllä, mutta kyllähän ne vaativat aivan älyttömästi. Jakuvat sitoutuminen, mitään ei voi tehdä rauhassa yms. Mieheni kanssa elellään ihan tavallista elämää, sanotaan nyt niin että aikataulumme ovat kuitenkin VAPAAT. ELi voimme käytännössä tehdä mitä meitä huvittaa koska vaan. Toki työvelvollisuudet sitovat, mutta noin muuten voi todella nukkua koska haluaa, katsella leffoja milloin vain, syödä milloin sattuu huvittamaan (ja mitä vaan) jne... Kyllä nautimme ja arvostamme tätä elämäntapaa. Meillä on koira josta pitää huolehtia, se jo sitoo huomattavasti. Ei kuitenkaan siinä määrin missä lapsi. Koiran voi jättää yksin kotiin jos haluamme lähteä jossain käymään kahdestaan, koira ei pidä jatkuvaa meteliä ja sen voi ottaa mukaan myös "aikuisille suunnattuihin" juttuihin. Kaikessa on puolensa, ymmärrän että ihmiset haluavat lapsia mutta ymmärrän myös niitä jotka eivät halua. 

No mun elämässä ei ole. Olen ajautunut alkoholin suurkuluttajaksi ja koen elämäni merkityksettömäksi. Mutta siihen on syytä muutakin kuin lapsettomuus, joka nelikymppiseksi asti oli vapaaehtoista, mutta siinä vaiheessa, siis liian myöhään, tajusin että en koe elämää oikein merkitykselliseksi ilman lapsia. Olen kyllä myös työssä jota inhoan eikä minulla ole yhtään ihmissuhdetta. Ehkä kokisin elämäni tyydyttävämmäksi ilman lapsiakin, jos minulla olisi ystäviä tai työ jonka kokisin palkitsevaksi ja hyödylliseksi.

Näin yh-isänä on tullut reffailtua viime vuosina paljonkin naisia. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka itsekeskeisiä, omaa takapuoltaan tuijoittavia nämä lapsettomat naiset ovat.

Näyttäisi siltä, että lasten saaminen ja hoito KEHITTÄÄ naista henkisesti. Ero näiden kahden naistyypin  välillä on niin huomattava, että sitä ei pysty millään kompensoimaan (esim. ulkonäöllä).

En siis halua olla missään tekemisissä lapsettomien naisten kaa=henkinen kehitys on jäänyt lapsen tasolle. Vähän säälittäviä tapauksia usein...  Siltä se näyttää täältä päin katsottuna.

Hauskaa, että kun tässä ketjussa oikein yritetään provosoida lapsettomia, vastukset ovat olleet lähes järjestään asiallisia ja fiksuja. Vastaavassa perheellisille kohdistetussa provosoivassa aloituksessa oli tässä vaiheessa jo sota päällä...

Minäkään en ymmärrä miksi pitäisi kadehtia. Suppea näkemys silti tuo, ettei elämässä olisi sisältöä jos ei olisi lapsia. Minusta olisi lähinnä surullista, jos se lapset olisivat koko elämän sisältö. Pitää sisällään suuren vaaran, etteivät vanhemmat sitten lasten pesästä lennettyä löydäkään enää merkitystä elämälleen, jos omat harrastukset ja mielenkiinnonkohteet, saati parisuhde on laitettu syrjään vain lapsille omistautumisen takia.

Oman elämän sisältöni on yrittää tehdä elämäni aikana tästä paikasta vähän parempi paikka elää. Yritän kääntää maapallon syntyvyyttä laskuun mm. mikrolainoilla, tyttöjen koulutuksen tukemisella ja sillä, etten itse tee lapsia. "Parannan maailmaa" myös välillisesti työni kautta, eli yrityksen innovaatiot mm. parantavat terveyttä ja vähentävät energiankulutusta. Muutten elämäni sisältö on luoda uraa, elää ja rakastaa mahdollisimman paljon, olla onnellinen, tehdä muut onnelliseksi, auttaa lähimmäisiä ja ei niin lähimmäisiä, kyseenalaistaa vanhoja tottumuksia ja uudistaa asioita. Onneksi olen miettinyt jo nuorena, mitä elämältäni haluan, ettei ole käynyt niin kuin muutamalle ystävälleni. Käydään koulut, hankitaan mies, hankkiudutaan paksuksi, jäädään kotiäidiksi ja vasta siinä vaiheessa aletaan miettiä, että ei tämä olekaan sitä mitä elämältä toivoo. Noh, myöhäistä siinä vaiheessa itkeä, kun on jo kolme taaperoa maailmaan tehnyt.

Ei kenenkään elämääni kuulu kadehtia, mutta ap on melko ylimielinen, kun kyseenalaistaa lapsettomien elämän sisältöä. En pidä kakkavaippojen vaihtoa ja jo valmiiksi ylikuormittuneen maapallon lisäkansoittamista mitenkään kovin ylevänä sisältönä. Sisältö siinä missä minunkin sisältöni.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:10"]

Näin yh-isänä on tullut reffailtua viime vuosina paljonkin naisia. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka itsekeskeisiä, omaa takapuoltaan tuijoittavia nämä lapsettomat naiset ovat.

Näyttäisi siltä, että lasten saaminen ja hoito KEHITTÄÄ naista henkisesti. Ero näiden kahden naistyypin  välillä on niin huomattava, että sitä ei pysty millään kompensoimaan (esim. ulkonäöllä).

En siis halua olla missään tekemisissä lapsettomien naisten kaa=henkinen kehitys on jäänyt lapsen tasolle. Vähän säälittäviä tapauksia usein...  Siltä se näyttää täältä päin katsottuna.

[/quote]

Näin tuntuu ajattelevan nykyisin tosi moni. Olen lapseton ja nettideittimaailmassa tosi usein törmännyt siihen, että miehet tuntuvat olettavan että minussa on pakko olla joku vakava vika, koska minulla ei ole lapsia lainkaan. Kyselty on ihan suoraan että miksi ei ole, ja kun sanon että siksi kun ei ole miestäkään löytynyt, niin sitä ihmetellään.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:36"]

- mikä on heidän elämän sisältö?

( En tarkoita tahattomasti sinkkuja tai lapsettomia).

[/quote]

Mikset tarkoita? Onko niiden elämässä sitten jotain kadehtimista? Että yrittää koko elämänsä saada jotain, eikä sitä onnistu saamaan? Vai yritätkö olla kohtelias tahattomasti lapsettomille, mutta samaan aikaan haluat loukata vapaaehtoisesti lapsettomia?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 07:15"]

Lapsettomalla sinkkuystävälläni on mahdollisuuksia nukkua aamuisin pitkään, käydä rannalla, katsoa vaikka keskellä yötä leffoja, tavata ystäviä, matkustella, harrastaa täysin omaan tahtiinsa ottamatta muiden ihmisten tarpeita huomioon. Ainoa pieni miinus on se, ettei hän kyllä ota oikein ystäviäänkään huomioon, kun ei ole ainoana lapsena tottunut koskaan ajattelemaan muita. Mutta kaikista kahleista vapaalta hänen elämänsä vaikuttaa.

[/quote]

Miksi kaverisi pitäisi ottaa muiden ihmisten tarpeita huomioon? Onhan hän sinkku ja lapseton, siis täysin oikeutettu oman napansa ympärillä pyörimiseen.

Joillain perheellisillä on todella erikoinen ajatustapa, että lapsettomat ja/tai sinkut kaverit ovat heille jotenkin "velkaa". Pitäisi aina taipua perheellisen aikatauluihin, olla käytettävissä lapsenvahtina, liikahtaa silloin kun av-mammalle sopii... Jos elää omaa elämäänsä tyytyväisenä eikä jaksa hätkähtää perheellisten marinoista, niin onko se nyt sitten niin kamalaa itsekkyyttä? Itsekkäitähän ne perheellisetkin ovat!

[/quote]

Olen huomannut saman. Perheelliset kuvittelevat olevansa jotain marttyyreitä jotka ovat uhrautuneet ja hankkineet lapsia kun taas me velat itsekkäästi teemme mitä haluamme. Minusta tuo vihjaa siihen suuntaan etteivät nämä perheelliset marttyyrit ole hirveön tyytyväisiä elämäänsä. Jos he olisivat heillä ei olisi mitään syytä tuntea olevansa marttyyreitä ja kutsua veloja itsekkäiksi. Eihän voi olla marttyyri jos tekee sitä mitä haluaa tehdä.

Itse olen huomannut, että lapsellisilla ei ole juurikaan muuta sisältöä elämässään kuin lapset. Naiset eritoten tuntuvat taantuvan jollekin "ei-niin-kovin -älykkäälle" tasolle. Jos yrittää saada keskustelua aikaan mistä tahansa arkisesta asiasta, vaikuttaa että asia ei vain mene perille, ollaan paikalla muttei läsnä. Sinäänsä ok, että huolehtivat lapsistaan ja käyttävät kaiken energiansa ja ajan lapsiinsa. Meille ystäville toki hieman ikävää.

Aloittajan mielestä siis elämän sisältö on lapset, PISTE.

Mitä tuohon nyt voi sanoa? Ei mitään. Paitsi että ei siinä perheellisen elämässäkään mitään kadehdittavaa ole. Mutta sovitaanko että sinä saat elämän sisällöstä ajatella mitä sinä tahdot ja minä saan vastaavasti ajatella siitä mitä minä tahdon. Jooko? Jokainen elää elämänsä juuri niinkuin tahtoo, toivottavasti. Tosin, tämä ei aina ole asianlaita.

Täytyy ihmetellä näitä kateus-aloituksia, jotenkin niin suomalaista ajattelua, että kaikkien pitää olla niin hemmetin kateellisia jollekin. Kateutta pitää oikein etsimällä etsiä, koska kyllähän suomalaisen pitää jotain aina kadehtia oli se sitten joku miljönääri, julkkis tai köyhä, joka saa minimitulonsa sossusta.

Pilatkaa vaan elämänne kadehtimalla toisianne, vanhana olette todella katkeria, kun elämä on mennyt hukkaan.

Se on huvittavaa, kun aina näissä keskusteluissa sanotaan, että lapseton voi nukkua ja syödä koska haluaa, ja matkustella yms. Kai te tajuatte, että pikkulapsiaika kestää vaan sen muutaman vuoden, sitten voi elää ihan normaalisti. Eli jos on sanotaan nyt vaikka 8-vuotias lapsi, voi kyllä nukkua ihan koska haluaa, se lapsi ei kuole sillä aikaa kun äiti ottaa päikkärit :D ja lapsen kanssa voi matkustella ja syödä ja käydä ravintoloissa ihan normaalisti. Ja sitten niistä lapsista tulee aikanaan ihan aikuisiakin, eli ihan oikeita ihmisiä! :D