Suunnitellusti sinkku- tai lapsettomien elämässä ei mitään kadehdittavaa

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:25"]

Itse olen huomannut, että lapsellisilla ei ole juurikaan muuta sisältöä elämässään kuin lapset. Naiset eritoten tuntuvat taantuvan jollekin "ei-niin-kovin -älykkäälle" tasolle. Jos yrittää saada keskustelua aikaan mistä tahansa arkisesta asiasta, vaikuttaa että asia ei vain mene perille, ollaan paikalla muttei läsnä. Sinäänsä ok, että huolehtivat lapsistaan ja käyttävät kaiken energiansa ja ajan lapsiinsa. Meille ystäville toki hieman ikävää.

[/quote]

Yleistetäänkö muutkin ryhmät samalla? Kaikki äidit ovat tällaisia, silloin kaikki lapsettomat ja isät ovat jotain muuta mutta eivät tällaisia. Kaikki helsinkiläiset ovat näitä, silloin muualla Suomessa ollaan vastakohta sille. Kaikki naiset ovat tietynlaisia ja miehet tietynlaisia, eikö?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:10"]

Näin yh-isänä on tullut reffailtua viime vuosina paljonkin naisia. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka itsekeskeisiä, omaa takapuoltaan tuijoittavia nämä lapsettomat naiset ovat.

Näyttäisi siltä, että lasten saaminen ja hoito KEHITTÄÄ naista henkisesti. Ero näiden kahden naistyypin  välillä on niin huomattava, että sitä ei pysty millään kompensoimaan (esim. ulkonäöllä).

En siis halua olla missään tekemisissä lapsettomien naisten kaa=henkinen kehitys on jäänyt lapsen tasolle. Vähän säälittäviä tapauksia usein...  Siltä se näyttää täältä päin katsottuna.

[/quote]

Ja luulet itse sit olevasi olevasi joku hyväkin catch? En kyllä voi ymmärtää miksi kukaan velanainen koskisi kepilläkään johonkin yh-isään? Tuollainen vässykkä tietysti pitää itsenäistä ja omanarvontuntuista naista itsekeskeisenä ja kylmänä.

Jos olisin lapseton (tahallisesti tai tahattomasti) niin kyllä mä keksisin elämään sisältöä. Matkustelisin enemmän, hoitaisin pihaani paremmin, tapaisin sukulaisia enemmän, olisin enemmän läsnä sukulaisten elämässä kun nyt lapsiperheen äitinä, harrastaisin varmaan jotain eksoottisempaa kuin pelkästään lenkkeilyä, sisustaisin enemmän......... Juu löytyis elämän sisältöä.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:13"]

. Käydään koulut, hankitaan mies, hankkiudutaan paksuksi, jäädään kotiäidiksi ja vasta siinä vaiheessa aletaan miettiä, että ei tämä olekaan sitä mitä elämältä toivoo. Noh, myöhäistä siinä vaiheessa itkeä, kun on jo kolme taaperoa maailmaan tehnyt.

Ei kenenkään elämääni kuulu kadehtia, mutta ap on melko ylimielinen, kun kyseenalaistaa lapsettomien elämän sisältöä. En pidä kakkavaippojen vaihtoa ja jo valmiiksi ylikuormittuneen maapallon lisäkansoittamista mitenkään kovin ylevänä sisältönä. Sisältö siinä missä minunkin sisältöni.

[/quote]

Noi mitä luettelit omasta elämästäsi, ovat todella, ainakin minun mielestäni kunnioitettavia asioita, ja arvostettava elämänsisältö. Harvinaisen epäitsekäs verrattuna ihan kehen tahansa keskiverron miehen, naisen, lapsellisen tai lapsettoman elämään.

Mutta ap:n ja muutaman kaltaisensa takia, ei kannata vastapainoksi ryhtyä ylimieliseksi suhteessa kakkavaippaäiteihin... meitä keskivertojakin tarvitaan. Ja suurin osa on kuitenkin fiksumpia kuin muutamat ystäväsi jotka tekevät peräti kolme! miettimättä haluavatko. Onhan toisinkinpäin poikkeuksia eli sellaisia lapsettomia jotka katuvat että jättivät niin myöhään ettei se enää ole mahdollista.

Totuus on, että suurin osa ihmisistä, vaikka he eivät niitä lapsia olisi tehneetkään, eivät sen ylevämpää elämää olisi muutenkaan viettäneet. Työ,ruokakauppa,tv, koti, mökki, etelänmatkat, ehkä oma harrastus... näin keskiverrolla.

Marttyyrius on vallankäyttöä. Lapset ovat helppo työkalu ko tarpeen toteuttamiseen, jos sellainen tarve on, mutta vallanhalu on se juttu, ei niinkään katkeruus elämään. Koska jos on pelkästään katkera elämäänsä ilman sitä vallanhalua, niin muut ihmiset eivät koe tulleeksi pistetyiksi syyllisten penkkiin sen toisen katkeruudesta. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 11:02"]

Ei vapaaehtoisesti lapsetonta lohduta se, että lapsen kanssa voi ihan hyvin tehdä joitakin niistä asioista, joita teen nyt. En nimittäin halua tehdä näitä asioita lapsen kanssa ylipäätään. Vaikka elämäni olisi aivan täydellinen lapsentekoon eikä siihen kuuluisi mitään lapsiperhearkeen yhteensovittamattomia harrastuksia ja rooleja, en siltikään hankkisi omaa lasta. Matkustaminen, pitkään nukkuminen, maalaaminen, erämaavaellukset, ravintolassa syöminen jne. ovat vain paljon mukavampia ilman lasta. 

[/quote]

Nimenomaan juuri näin. Lisäksi se "vain muutama vuosi" on kyllä aika vähätellysti sanottu. Tuskin alle 10-vuotiasta lasta voi jättää vaikka yksin yöksi kotiin, tai jättää sen selviytymään yksin päivän aterioista kaupassakäynteineen.

Riippuu tietysti siitä millaista elämää kukin elää, mutta ainakin minun (jos haluaisin että lasta ei huostaanoteta huonon hoidon takia) elämäni muuttuisi vähintään noin 12-15 vuodeksi, eli siihen asti kunnes lapsi hoitaisi täysin itse itsensä. Minusta se on TODELLA paljon enemmän kuin "vain muutama vuosi". 

Näin siksi, koska en esim. tee juuri koskaan kotona ruokaa, vaan syön töissä. Kotona sitten vaan leipää, hedelmiä/vihanneksia, rahkaa jne. Joskus saatan elää pelkällä näkkärillä pari päivää kun en viitsi/ehdi käydä kaupassa. Ei lapsen kanssa niin voisi elää, vaan olisi pakko tehdä ruokaa, ja vieläpä monipuolista ruokaa.

Ja tosiaan, ei lapsen kanssa asioiden tekeminen ole sama kuin niiden tekeminen yksin tai aikuisseurassa. Jopa minä, lapseton sen tajua, ja on huolestuttavaa jos joku vanhempi ei sitä ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:33"]

Kai te tajuatte, että pikkulapsiaika kestää vaan sen muutaman vuoden, sitten voi elää ihan normaalisti.

[/quote]

Niin, jos normaalilla elämällä tarkoitat merkittävällä ja peruuttamattomalla tavalla muuttunutta elämää. Jos mikään ei todella muutu lapsen saamisen jälkeen, vanhemmat ovat joko huoltajina vastuuttomia tai sitten eläneet todella tylsää elämää lapsettomina. Toivon todellakin, että vanhempien arki on eri näköistä ennen ja jälkeen lapsen saamisen. 

[/quote]

En ole kirjottanut ylläolevaa, mutta olettaisin, että normaalilla elämisellä tarkoitetaan mm. normaalia nukkumista, on enemmän ns. omaa aikaa, ei tarvitse aina hommata lapsenvahtia, kun käy vaikka kaupassa, kahvilla ystävän kanssa jne. Ei lapsiperheen elämä ole millään tavalla "epänormaalia", se on vaan lapsiperheen normaalia elämää. Pikkulapsiaika voi olla aika vaativaa ja raskastakin, mutta se ei jatku ikuisesti, vaan isompien lasten kanssa on sitten erilaista, monen mielestä varmaan helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 09:41"]

Joillain perheellisillä on todella erikoinen ajatustapa, että lapsettomat ja/tai sinkut kaverit ovat heille jotenkin "velkaa". Pitäisi aina taipua perheellisen aikatauluihin, olla käytettävissä lapsenvahtina, liikahtaa silloin kun av-mammalle sopii...

[/quote]

No mut täähän on sama juttu kuin isovanhempien kanssa. Tietenkään lapsettomien ei tarvitse vaihtaa työvuorojaan tai olla ilmaisena lapsenvahtina, ja vastaavasti vanhemmat päättävät täysin lasten ja perheensä asiat. Yhteiskunnallisella tasolla meillä kaikilla on oikeus ja valta puuttua, myös meillä kakkavaippaäideillä.

Voihan ne sun tuntemat perheet yrittää sua nakittaa, mutta kun et suostu, luulisi uskovan :)

Aika jännää, että jopa ruoan valmistaminen päivittäin on niin iso juttu, että saa jonkun valitsemaan lapsettomuuden. Kuinkakohan monta lasta elää säännöllisesti kotipitsatilauksilla... ja sitten tuo, että harrastaminen on kivempaa ilman lapsia. Sen voi nähdä myös niin, että harrastaminen lasten kanssa antaa uusia ulottuvuuksia ja hauskuutta harrastuksiinkin. Itse olen nähnyt tämän niin, että lasten kanssa saan elämältä ihan sen mitä ilman lapsiakin, mutta lasten ansiosta vielä paljon enemmän. Ei ole tarvinnut tinkiä ammattiin liittyvistä haaveista, matkustelusta tai harrastuksista,  omasta ajasta ja impulsiivisesti päätetyistä menoista toki kuitenkin. Mutta lapset kasvavat tosiaan nopeasti niin isoiksi, että osaavat itse välillä lämmittää ruoan tai piipahtaa kaupassa tai pärjätä kotona, ja harrastuksissa he tuota pikaa päihittävät vanhempansa. Lapset ovat isoja hyvällä lykyllä kymmeniä vuosia vanhempiensa elämässä, ja siihen verrattuna mielestäni ne muutamat alkupään vuodet ovat varsin pieni juttu. 

Ehkä tässä on myös kysymys ehdottomuudesta ja joustamishalusta, toisilla sitä on enemmän.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:11"]

Aika jännää, että jopa ruoan valmistaminen päivittäin on niin iso juttu, että saa jonkun valitsemaan lapsettomuuden. [/quote]

En minä ainakaan sanonut sen takia valitsevani lapsettomuutta. Mutta on turha väittää että (kenenkään) elämä ei lasten takia muuttuisi, kun se esim. minulle tarkoittaisi sitä että käyttäisin jatkossa ainakin 12-15v joka ikinen päivä aikaa johonkin johon en nyt käytä juuri tippaakaan aikaa. 

Lapsettomuuden olen valinnut siksi, että en halua lapsia. Siitä vain seuraa monia mukavia asioita, kuten se että minun ei ole pakko laittaa ruokaa jos en halua.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:25"]

Itse olen huomannut, että lapsellisilla ei ole juurikaan muuta sisältöä elämässään kuin lapset. Naiset eritoten tuntuvat taantuvan jollekin "ei-niin-kovin -älykkäälle" tasolle. Jos yrittää saada keskustelua aikaan mistä tahansa arkisesta asiasta, vaikuttaa että asia ei vain mene perille, ollaan paikalla muttei läsnä. Sinäänsä ok, että huolehtivat lapsistaan ja käyttävät kaiken energiansa ja ajan lapsiinsa. Meille ystäville toki hieman ikävää.

[/quote]

Sinun mielestäsi, onko äideistä työelämään? Haastavaan työhön tasavertaisena muiden kanssa?

Tuollainen hyökkäävä asenne paljastaa, ettet itse ole tyytyväinen. Tyytyväisellä ihmisellä ei ole mitään syytä ajatella vihaisesti jonkun toisen elämänvalinnoista, jotka eivät vaikuta omaan elämään mitenkään. En mäkään kadehdi sua :) En kadehdi myöskään sinkkuja, minulla on mies, mutta miksi mä kokisin jonkun sinkkuuden valinneen ihmisen itselleni uhaksi?

Se kyllä ihmetyttää, että mitäs sitten olisit tehnyt, jos olisit jäänyt miehettömäksi tai lapsettomaksi? Ollut vain masentunut koko loppuiän, kun ei kerran ole mitään syytä elää?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:11"]Mutta lapset kasvavat tosiaan nopeasti niin isoiksi, että osaavat itse välillä lämmittää ruoan tai piipahtaa kaupassa tai pärjätä kotona, ja harrastuksissa he tuota pikaa päihittävät vanhempansa. Lapset ovat isoja hyvällä lykyllä kymmeniä vuosia vanhempiensa elämässä, ja siihen verrattuna mielestäni ne muutamat alkupään vuodet ovat varsin pieni juttu. 

Ehkä tässä on myös kysymys ehdottomuudesta ja joustamishalusta, toisilla sitä on enemmän.

[/quote]

Tähän vielä kommentoin... pikkulapsivuosien hankaluus on pientä JOS kokee että sen jälkeen "saa" palkinnoksi elää isompien lasten kanssa. Mutta esim. minä en halua vauvaa, taaperoa, koululaista, teiniä enkä aikuisia lapsia. En koe että saisin mistään lasten teon vaiheesta mitään, minkä itse lasken positiiviseksi. Siksi missään niistä ikäkausista ei ole minkäänlaista palkintoa, joka hyvittäisi hankaluudet.

Ihan samalla lailla voisi väittää että jokainen joka ei halua ottaa lemmikkikäärmettä tai -vuohta on joustamaton ja ehdoton. Eihän niistä ole kuin hieman vaivaa ja sitten pääsee nauttimaan käärmeen/vuohen seurasta! Eli jos nyt vaan ei halua lasta, eikä koe että siitä olisi minkäänlaista positiivista vaikutusta omaan elämään, niin totta hitossa ne (sinun mielestäsi pienet) hankaluudet on suuria kun niiden vastineeksi ei saa yhtään mitään.

Jos meinaat vielä väittää vastaan, niin perustelepa miksi sinulla ei ole lemmikkikäärmettä? Oletko niin laiska tai mukavuudenhaluinen ettet viitsi sellaista hoitaa? Kyllähän käärmeenkin kanssa voi harrastaa ja vaikka matkustaakin, ja hiiriäkin sille pitää syöttää vain pari kertaa kuussa!

Lapselliset vastaatteko (pun intended): Kuinka monta iltaa vietätte keskimäärin ystävien kanssa viikossa?

Vertaako joku ihan tosissaan käärmeitä ja lapsia :-o

Minulla on kolme lasta, nyt 7- (kohta 8), 10- ja 13 (kohta 14)-vuotiaat. Pikkulapsiaika oli ajoittain raskasta, mutta koko ajan on käynyt helpommaksi. Nyt lapsista on oikeasti seuraa, niiden kanssa voi käydä fiksuja ja syvällisiä keskusteluja. Voin nukkua ihan miten pitkään hyvänsä, ruokaa ei ole pakko aina laittaa (kas kun lapsille kelpaavat eineksetkin silloin kun äiti ei viitsi laittaa ruokaa. En todellakaan luopuisi lapsista, joihin minulla on syvällinen ihmissuhde jokaisen kanssa vain siksi, että muutaman vuoden ajan piti joustaa omista tarpeistani. En ole kateellinen kenellekään, työni ja vapaa-aikani ovat merkityksellistä, minulla on harrastuksia ilman lapsia, tapaan ystäviäni mutta sen lisäksi minulla on lapset. Lasten kasvaessa tulee uusia haasteita, uusia elämänvaiheita. Elämä on todella merkityksellistä. En todellakaan haluaisi olla se keskenkasvuinen ihminen, joka olin ennen lapsia. Kyllä naurattavat niiden ihmisten jutut, joiden suurimpia ongelmia elämässä on juuri saako nukkua tarpeeksi tai pääseekö viinitastingeille. Ihan oikeasti, lasten kanssa vietettävä aika tuntuu tärkeämmältä vaikka kaikkeen muuhun onkin aikaa kun lapset ovat kasvaneet. Ja koko ajan iloitsen siitä, että selvisin niistä pikkulapsivuosista, lapset ovat terveitä, fiksuja ja pidettyjä kavereita ja minä itse olen kasvanut tuhatkertaisesti ihmisenä.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:50"]

Vertaako joku ihan tosissaan käärmeitä ja lapsia :-o

[/quote]

Kyllä, siinä mielessä että lemmikkikäärmeen hankkiminen tuntuu minulle ihan yhtä mieluisalta touhulta kuin lapsen hankkiminen. Molemmat siis tuntuvat ihan yhtä vähän "minun jutuilta". En halua lasta, enkä halua lemmikkikäärmettä. Siksi en halua kummankaan eteen nähdä minkäänlaista vaivaa, eikä se tee minusta yhtään sen joustamattomampaa kuin jostakusta muusta joka taas ei halua nähdä vaivaa lemmikkivuoden tai kanarianlinnun tai 100 vuotiaan hirsitalon eteen, tai jonkin muun sellaisen asian joka ei häntä yhtään innosta.

Yrittäkää siis ymmärtää, että jos joku ei halua lapsia, niin se rinnastuu täysin siihen että sinä et halua jotain muuta. Sinä et halua nähdä jonkin sellaisen vuoksi vaivaa mikä ei sinua kiinnosta tippaakaan, ja me lapsia haluamattomat emme halua nähdä vaivaa lasten, minkään ikäisten, eteen. Siksi on ihan turha yrittää perustella että "se on vain muutama vuosi, ja se vaiva kyllä on sen arvoista".

Mieti itse paljonko olisit valmis näkemään vaivaa jonkun sellaisen eteen mitä et ikinä ole halunnut ja josta et koe saavasi yhtään mitään positiivista? Mieti vaikka sitä käärmettä (jota et todennäköisesti halua, etkä ole ikinä halunnut, ja jollaisen omistamisen kuvittelu ei herätä sinussa yhtään mitään positiivisia mielikuvia): kuinka paljon vaivaa olisit valmis näkemään sen eteen että olisit käärmeen omistaja? Et yhtään, niinkö? Tekeekö se sinusta laiskan tai itsekkään tai joustamattoman?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:50"]

Kyllä naurattavat niiden ihmisten jutut, joiden suurimpia ongelmia elämässä on juuri saako nukkua tarpeeksi tai pääseekö viinitastingeille. Ihan oikeasti, lasten kanssa vietettävä aika tuntuu tärkeämmältä vaikka kaikkeen muuhun onkin aikaa kun lapset ovat kasvaneet. Ja koko ajan iloitsen siitä, että selvisin niistä pikkulapsivuosista, lapset ovat terveitä, fiksuja ja pidettyjä kavereita ja minä itse olen kasvanut tuhatkertaisesti ihmisenä.

[/quote]

Minusta taas olisi aika hauskaa, jos elämän isoin ongelma on se, miten mahduttaa  kalenteriin kaikki mukavat menot. :)

Ehkä pointti on kuitenkin se, että ne, jotka eivät lapsia halua, eivät myöskään koe, että lasten kanssa elämä olisi jotenkin merkityksellisempää. En minä ainakaan hae elämälleni sen kummempaa merkitystä, kuin että yritän elää hyvää elämää, kohdella muita ihmisiä hyvin ja toteuttaa samalla omia unelmiani.

Se, että lapsen saaminen kasvattaa, on varmasti totta, mutta niinhän kaikki elämänkokemukset kasvattavat. Lapsen saanti ei tee kenestäkään automaattisesti kypsempää tai muutenkaan fiksumpaa, ihan samalla tavalla kuin eivät muutkaan isot elämänmullistukset. Mutta toki hienoa, jos elämän isoista asioista seuraa jotakin henkistä kasvua.

Uskon, että lasten kanssa elämä voi olla todella antoisaa. Kuitenkaan se ei ole minun valintani, sillä pidän elämästäni juuri tällaisena. Ehkä on itsekästä, mutta minä myös toivon, että ne lapsetkin hankitaan itsekkäistä syistä (siis siksi, että todella haluaa lapsia).