Suunnitellusti sinkku- tai lapsettomien elämässä ei mitään kadehdittavaa

Itse olen lapseton ja tällä hetkellä sinkku. Kumpikin saattaa muuttua tulevaisuudessa, en kuitenkaan ole vielä edes 30:tä, mutta toisaalta viihdyn hyvin itseksenikin joten en stressaa asiasta. Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen elämääni. Minulla on työ josta nautin, en pelasta maailmaa mutta aidosti tykkään siitä mitä teen. Olen jossain määrin erakkoluonne joten nautin myös siitä kun saan tulla kotiin työpäivän jälkeen ja olla ihan itsekseni. En edes kaipaa parisuhdetta. Nautin matkustamisesta ja ystävieni näkemisestä. Haluaisin koiran, joten sen ottaessani elämääni tulee kyllä enemmän vastuuta ja aikatauluja. 

Uskon että lapsen saaminen kasvattaisi minua, mutta toisaalta huvittaa nämä vastaukset joissa puhutaan äitiydestä kuin jostain suuresta herätyksestä joka tekee ihmisestä vastuuntuntoisen ja kypsän.Jollekin se muutos voi toki olla noin suuri, jos lapsen on vaikka saanut hyvin nuorena eikä ole olenyt muuta kuin teni-iän bilevuosia lapsettomana. Toisaalta tätäkin palstaa lukiessa eivät kaikki äidit kovin kypsiltä tunnu. Jos itse hankin lapsia tulen hankkimaan niitä koska haluan lapsia enkä koska haluan jotenkin kasvaa ihmisenä.

Itse en koe olevani yhtään sen vastuuttomampi tai vähemmän kypsä kuin ne ystäväni joilla on lapsia. Toki elämäntapani poikkeavat heidän vastaavista, minä voin mennä töiden jälkeen terassille moneksi tunniksi eikä kukaan ihmettele missä viivyn. Itse muutin yksin ulkomaille ennen kuin täytin 20 ja vaikka maa vaihtui välissä niin Suomeen palasin 'vasta' seitsemän vuoden kuluttua (siis eihän se seitsemän vuotta edes ole mikään kovin pitkä aika jos vertaa monen muiden elämäntarinoihin :)). Sinä aikana hankin itselleni yliopistokoulutuksen ja paljon työkokemusta. Näin myös eri kulttuureita, sain uudenlaista perspektiiviä asioihin ja itsenäistyin huimasti kun en voinut soittaa äidiltä neuvoja joka asiaan ja usein käytännöt olivat hyvinkin vieraita kunnes niihin tutustui. Pankit, asunnon vuokraus, kaikki toimii kuitenkin hieman eri tavalla eri maissa. Koen olevani täysin kypsä ja itsenäinen aikuinen. Toki monet äideiksi tulleet ystävänikin ovat kypsiä ja aikuisia, aivan kuten monet lapsettomatkin ystäväni. Sen myönnän että itse etenkin ulkomaan vuosieni aikana olin vastuussa vain itsestäni (ei tarvinnut murehtia sairaista isovanhemmista jne.), joten elin kyllä ihan täysin itselleni (ja toki ystävilleni). Mutta minua huvittaa ajatus siitä että olisin muka jotenkin epäkypsä ja pinnallinen vain koska en (ainakaan vielä) ole pyöräyttänyt paria mukulaa maailmaan. Olen tähän mennessä elänyt itselleni antoisaa ja nauttinut siitä ja niin ajattelin tehdä vastaisuudessakin; oli se elämä sitten minkälaista tai missä tahansa. En koe että elämänvalintani ovat kadehdittavia mutta en kyllä ainakaan vielä ole kadehtinut kenenkään toisenkaan valintoja.

Itselläni elämän sisältö on taide

Toivottavasti kaikilla ihmisillä on elämässään muutakin sisältöä kuin lapset.

Meillä lapset tulevat vanhanaikaisesti siinä sivussa. He eivät ole perheen keskiö.

En muutenkaan usko että lapsentahtisuus on hyväksi kellekään.

Minullakin oli vaihe jolloin mietin että mitä ihmeen sisältöä elämässään on lapsettomilla. Tällä hetkellä on vaihe jolloin keksisin vaikka mitä muuta sisältöä. Kun lapsia on ollut jo 20 vuotta niin ei se lapsiperhearki hirveästi jaksa antaa sisältöä, en jaksaisi enää sellaista lasten kautta elämistä.

Vaikka minulla nuorin onkin taaperoikäinen niin en oikeastaan vietä lainkaan aikaan missään lapsiperhepiireissä ja äitikerhoissa. Eniten näen lapsettomia ystäviäni, enkä huomaa heissä mitään erityistä itsekkyyttä. Minulla on suurperhe, mutta silti viihdyn lapsettomien kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että en ole heidän seurassaan äiti vaan ihan vaan minä yksilönä. En raahaa äiti-identiteettiäni ja lapsilaumaani mukaan joka paikkaan ja tilanteeseen. Olen äiti lapsilleni, muille ihmisille minä jolla on lapsista riippumaton persoona ja mielenkiinnon kohteet. Kaveriporukassa on muutama äiti ja isä, mutta kun ollaan yhdessä niin ei sillä ole mitään merkitystä onko jollain lapsia vai ei. Itse en viihtyisi nicopetteriensä kautta elävien seurassa, muutoin ei ole väliä onko jollain tai haluaako joku lapsia vai ei.

Koska olen yh ovat lapset satunnaisesti isällään ja ei minulta silloin sisältöä ja tekemistä elämästä puutu. Harrastaisin paljon enemmänkin jos pystyisin. Lapset antaa ehkä syvyyttä ja perspektiiviä elämään ja paljon rakkautta. Mutta eivät todellakaan ole elämäni. He ovat yksilöitä joilla on oikeus omaan elämäänsä, eivät he ole olemassa jotta minulla olisi sisältöä elämässäni.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 13:55"]

Ei lapsiperheen elämä ole millään tavalla "epänormaalia", se on vaan lapsiperheen normaalia elämää.

[/quote]

Varmasti näin onkin. Vapaaehtoisesti lapsetonta ei kuitenkaan kiinnosta elää sen enempää normaalia kuin epänormaaliakaan lapsiperhe-elämää. Tarkoitin kommentillani sitä, että elämäni muuttuisi lapsien myötä joka tapauksessa eikä se jatkuisi samanlaisena pikkulapsivaiheen jälkeenkään. Muutos olisi minun tapauksessani ei-toivottu. Varmaan vakava sairauskin kasvattaisi minua ihmisenä, mutta en silti toivo sellaista osakseni.

Minun elämäni sisältönä ainakin ovat rakkaat ihmiseni, kuten puolisoni, omat vanhempani, veljeni lapsineen sekä ystäväni Sekä tietysti lemmikit. Tärkeintä on siis rakkaus, jonka jälkeen tulevat harrastukset, työ yms. merkittävä elämänsisältö. Ihan samat asiat sen elämänsisällön tekevät perhemuodosta riippumatta.

Kyllä mä välillä kadehdin lapsettomien sinkkukaverien vapautta. Ei mulla parisuhteessa olevalla ja perheellisellä ole samanlaisia mahdollisuuksia lähteä yllättäen noin vaan esim. päivän varoitusajalla useamman päivän ulkomaanreissulle kuten yksi kaveri teki, eikä välttämättä edes spontaanisti samana iltana leffaan. Tai joskus kun tekisi mieli vaan töiden jälkeen tulla tyhjään, hiljaiseen kotiin ja olla vapaa kaikista velvoitteista muita kohtaan mutat eipä sekään noin vain koska vaan onnistu.

En vaihtaisi miestä ja lapsia vaihtaisi noista mihinkään koska rakastan heitä, mutta kyllä mä silti kadehdittavaa keksin.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 14:45"]

Lapselliset vastaatteko (pun intended): Kuinka monta iltaa vietätte keskimäärin ystävien kanssa viikossa?

[/quote]

Normiviikolla en yhtään kertaa. Olen luonteeltani erakko ja onnellinen vähällä sosiaalisuudella. Sen sijaan siskoni näkee ystäviään jatkuvasti, käyvät lastensa kanssa ulkoilemassa, kahvilla, toistensa luona kylässä. Olen huomannut olevan aika yleistä muilla äideillä.

Mutta keskimäärin käy varmaan niin, että sinkku näkee ystäviään enemmän kuin parisiuhteellinen. Ihminen rakastuu ja haluaa viettää aikaa myös puolisonsa kanssa, ja vaikka ei olisi enää niin rakastunutkaan, parisuhde ei voi hyvin jos puolison laiminlyö. Isommalla mittakaavalla käy yleensä lasten kanssa samalla lailla, sekä sen rakastumisen suhteen että ajankäytön. Luulen, että suurimmalle osalle se on ihan OK.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 21:42"]

Kyllä mä välillä kadehdin lapsettomien sinkkukaverien vapautta. Ei mulla parisuhteessa olevalla ja perheellisellä ole samanlaisia mahdollisuuksia lähteä yllättäen noin vaan esim. päivän varoitusajalla useamman päivän ulkomaanreissulle

[/quote]

Niinpä. Myös sellaisilla joilla on parisuhde, on velvollisuuksia verrattuna sinkkuihin. Kadehtivatko kaikki sitten toisiaan? Lasten kanssa sama eri mittakaavassa, ero on siinä että 20 vuotta on velvollisuuksia enemmän, sitten kausi loppuu, toisin kuin puolison kanssa on tarkoitus.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 17:56"]

[/quote]

Juuri näin. Oikeasti, mitä pahaa on ns. helpossa elämässä eli siinä, ettei ehdoin tahdoin hanki itselleen hankaluuksia? Ei leppoisa, suhteellisen stressitön, mielihyväntäyteinen elämä sulje mitenkään pois sitä, etteikö se voisi olla myös hyvin merkityksellinen ja tyydyttävä. Hauskanpito ja syvällisyys ovat vastakohtia vain protestanttisessa Pohjois-Euroopassa.

[/quote]

Mä olen aina ajatellut noin myös :) Kuten tässä ketjussa eräs lapseton kirjoitti, myös minulla olivat vanhemmat alkoholisteja, hylkäsivät ja jouduin ottamaan liikaa vastuuta lapsena. Se, miksi ihmiseksi kehityin, tapahtui jo silloin lapsena. Halusin ja haluan myös stressittömän elämän.

Kun itse sain lapsia, en koe jollain lailla paremmaksi kehittyneeni, enkä edes ymmärrä miksi noin olisi muutenkaan. Fokushan siirtyy vain omiin lapsiin. Omalla kohdalla itsekkyys lisääntyi, nyt ei enää ole viitseliäisyyttä toimia esim luonnonsuojelun hyväksi, kuten nuorena aikuisena. Tein kolme lasta (ja yllättäen omalla kohdalla se jotenkin paransi lapsuudestakin). Minulla on helppo elämä, luovuin uran luomisesta ja työelämästä, eli olen kotiäiti. Ei niin kauhean syvällistä, mutta minulla on kaikki mitä olen halunnut :) Itsekkäästi omaksi iloksemme näitä tehtiin :) Vaikka pikkulapsiaika on fyysisesti raskas, se oli niin ihana että ajattelin, voikun ne olisivat aina tällaisia. Mutta sitten kun ne eivät enää ole pikkulapsia, huomaa kuinka ihania ne taas ovat jne. Joka aika tuntuu olevan parhainta.

Muita vaikeuksia on ollut, sellaisia että on ajatellut, miten näistä selvitään... ja silloin olemme ajatelleet että onneksi meillä on noi lapset.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 17:55"]

Ilmeisesti siinä on sittenkin jotain kadehdittavaa, kun tällaisen aloituksen teit?

[/quote]

Mullakin tulee tää aina mieleen näissä aloituksissa, (riippumatta siitä mistä ihmisryhmästä toi aloitus tehdään).  Tulee mieleen että joku syy aina siihen aloitukseen...

70 jatkaa, eli se että olen kotiäiti, ei tarkoita että olisin omistautunut lapsille sen enempää kuin uraäitikään. Kunhan olen mukavuudenhaluinen. Vielä työelämässä ollessa ajattelin, että  korkeintaan yksi lapsi, kiitos, juuri sen stressin takia. Mutta se olikin niin ihanaa että teimme kolme.

Jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen ymmärtää, että lapsiperheaika on 20 vuotta ja täten lapset eivät ole koko elämän kestävä sisältö. Kuten urheilijat ja mallit ymmärtävät myös saman. Hihhulit on erikseen. Itselläni se elämänsisältö on ollut ehkä samoja ja eri asioita, mutta painottuen eri lailla elämänvaiheiden ja mielenkiinnon mukaan. Esim. nuorena luonnonsuojeluun tuli käytettyä paljon aikaa, nyt tosi vähän. Luonnossa samoiluun tulee nyt käytettyä kohtulllisen vähän aikaa, ja kun lapset muuttavat, on aika käyttää siihen enemmän aikaa. Itselläni ei ole sellaista koko elämän kestävää tarkoitusta, mutta jotkut mielenkiinnonkohteet kyllä pysyvät.

Olen vähän eri mieltä kuin ap, pikkulapsiaikana moni on liikaa lapsissa kiinni ja uupuu, joten se lapsettoman vapaus ja oma aika olisivat sellaisia asioita joita voisi pikkulapsiaikana kadehtia jos olisi kateellista sorttia. Mutta eipä olisi järkeä kadehtia tuollaista asiaa koska lapset itse tehty ja omaksi iloksi ja kateuden sijaan voi miettiä miten helpottaa tilannetta. Meillä palkattiin joskus MLL - oli onneksi tuolloin suht edullista, vain 4 euroa tunti. 

Minusta lapsen saaminen ei mitenkän jalosta ketään, lähestulkoon ketään. Päinvastoin on paljn katkeria ja ikäviä väsyneitä ja uupuneita äitejä. Ilkeitäkin.

Itse nuorena lapsettomana opiskelijana ällistelin kovasti sukulaisperheiden elämää, joka oli todella itsekästä. Omiin lapsiin laitettiin kaikki raha, kaikki kallista ja merkkiä ja romua joka nurkka täynnä, omalle äidille raaskittiin laittaa ehkä jouluna paita. Se näytti itsekkäältä ja materialistiselta ja loppupeleissä sitähän lapsiperhe-elämä on suurimmalle osalle. Minä -elämää. Mutta toisaalta jos maailmassa pyyteetöntä rakkautta on niin äidin ja lapsen välinen rakkaus sitä lienee. Tosin ilmenee siis ahneutena muita ihmisiä kohtaan.

Toisaalta osa lapsettomista on myös pahantahtoisia lapsiperheille jolloin miettii onko oma valinta kuitenkaan selviö.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 09:59"]

No, koko oma palkka n. 55 000 e/v tulee omaan käyttöön...

[/quote]

Aika iso osa tuosta tulee verottajan käyttöön. Häh häh hää.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:10"]

Näin yh-isänä on tullut reffailtua viime vuosina paljonkin naisia. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka itsekeskeisiä, omaa takapuoltaan tuijoittavia nämä lapsettomat naiset ovat.

Näyttäisi siltä, että lasten saaminen ja hoito KEHITTÄÄ naista henkisesti. Ero näiden kahden naistyypin  välillä on niin huomattava, että sitä ei pysty millään kompensoimaan (esim. ulkonäöllä).

En siis halua olla missään tekemisissä lapsettomien naisten kaa=henkinen kehitys on jäänyt lapsen tasolle. Vähän säälittäviä tapauksia usein...  Siltä se näyttää täältä päin katsottuna.

[/quote]

Vaikka kyseinen viesti on vain provo, niin olisi kyllä pelottavaa jos ihmisen henkinen kehitys olisi lisääntymiskyvystä  /halusta kiinni. :) Kyllähän tuollainen olisi jo kauhuskenaario ihmisten typeryydestä. Eihän sitä mikään maailmassa muu kehitä kuin lapsen saanti, saati että sekään kehittäisi yhtikäs mitään ellei itse halua kehittää itseään;) Ei se lapsen saanti kuitenkaan kenenkään älykkyysosamäärä nosta:)

Mutta on se mukavaa että meitä lapsettomiakin jaksetaan parjata erilaisesta elämäntavasta johtuen, kyllähän se tuollainen ajattelutapa kertoo vain heikkomielisyydestä eikä muusta... Ikävää että kirjoittaja kokee jotain kateutta tai katkeruutta lapsettomia kohtaan, liekö syynä omat elämänvalinnat... Jos olisi niin tyytyväinen omaan elämään ja näihin äiti-ihmisiin, tuskin olisi syytä haukkua muita:) Sinänsä koomista että kyseistä kommenttia tykätty 7 kertaa, kertoo aika paljon ihmisten henkisestä tasosta.

Miksi täällä puhutaan lapsettomista sinkuista? Itse olen ollut naimisissa jo 10 vuotta ja vähän pistää silmään tuo oletus, että lapseton=sinkku. 

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 02:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:10"]

Näin yh-isänä on tullut reffailtua viime vuosina paljonkin naisia. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka itsekeskeisiä, omaa takapuoltaan tuijoittavia nämä lapsettomat naiset ovat.

Näyttäisi siltä, että lasten saaminen ja hoito KEHITTÄÄ naista henkisesti. Ero näiden kahden naistyypin  välillä on niin huomattava, että sitä ei pysty millään kompensoimaan (esim. ulkonäöllä).

En siis halua olla missään tekemisissä lapsettomien naisten kaa=henkinen kehitys on jäänyt lapsen tasolle. Vähän säälittäviä tapauksia usein...  Siltä se näyttää täältä päin katsottuna.

[/quote]

Vaikka kyseinen viesti on vain provo, niin olisi kyllä pelottavaa jos ihmisen henkinen kehitys olisi lisääntymiskyvystä  /halusta kiinni. :)

Mutta on se mukavaa että meitä lapsettomiakin jaksetaan parjata erilaisesta elämäntavasta johtuen, kyllähän se tuollainen ajattelutapa kertoo vain heikkomielisyydestä eikä muusta... Ikävää että kirjoittaja kokee jotain kateutta tai katkeruutta lapsettomia kohtaan, liekö syynä omat elämänvalinnat... Jos olisi niin tyytyväinen omaan elämään ja näihin äiti-ihmisiin, tuskin olisi syytä haukkua muita:) Sinänsä koomista että kyseistä kommenttia tykätty 7 kertaa, kertoo aika paljon ihmisten henkisestä tasosta.

[/quote]

Mutt kato, tää "yh-iskä" on just sellainen tyyppi että se ei ole saanut elämässään oikein mitään muuta aikaiseksi kuin lingonnut siemeniään, ja onhan se sellainen saavutus että sen tuloksia pitäisi kaikkien ihastella, ikään ja siviilisäätyyn katsomatta.

Eivät kaikki sinkut halua miestä ja lapsia! Useat löytävät elämästään aivan tarpeeksi sisältöä ilman niitäkin. Minulla on sinkkuja tuttavia, jotka ovat löytäneet mieleisensä ammatin ja nauttivat työnteosta olematta silti mitään työmaanikkoja. Heillä on paljon mukavia ystäviä, niin miehiä kuin naisia. Ei naisen ainoa päämäärä ole avioliitto.

[/quote]

Olen huomannut saman. Perheelliset kuvittelevat olevansa jotain marttyyreitä jotka ovat uhrautuneet ja hankkineet lapsia kun taas me velat itsekkäästi teemme mitä haluamme. Minusta tuo vihjaa siihen suuntaan etteivät nämä perheelliset marttyyrit ole hirveön tyytyväisiä elämäänsä. Jos he olisivat heillä ei olisi mitään syytä tuntea olevansa marttyyreitä ja kutsua veloja itsekkäiksi. Eihän voi olla marttyyri jos tekee sitä mitä haluaa tehdä.

[/quote]

Itse asiassa lainaamasi sanoi jotkut perheelliset, ei perheelliset. Mutta uskon että niin sinäkin tarkoitit.

Tuskin kukaan perheellinen rehellisenä voisi väittää, että on tehnyt lapsia esim. yhteiskunnalle tai muuten uhrautuakseen jotenkin muita varten... kyllä lapsia tehdään koska niitä itsekkäästi halutaan. Varsinkin jos vielä se kolmaskin on tehty, niin ei ole voinut tulla lapsiperhearki yllätyksenä. Mistä päästäänkin tuohon elämään tyytymättömyyteen. Ne lapset eivät yleensä siihen ole syy... vaikka antavatkin sopivan kanavan vanhemmille näin väittää, jos haluavat lapsetonta kyykyttää.

Lapsiperheitä on niin paljon, ja tyytymättömyyden syitä (elämään) niin paljon, että on vaikea sanoa, mikä on pohjimmiltaan oikeasti syynä, jos joku valittaa siihen malliin että lapset olisi se syy. Luonteenpiirrekin voi olla sellainen perustyytymätön.

Eli noissa valituksissa voi olla kyse siitäkin, että kun kuuntelijana on lapseton, aletaan valittamaan niistä lapsista "kyllä sulla on helppoa",  jos kuuntelija olisi kerrostaloasukas, valitettaisiin "kuinka helpolla kerrostalossa pääsee", tai jos kuuntelija olisi kotiäiti, valitettaisiin "kuinka tämä makaa kotona"...

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:11"]

Hauskaa, että kun tässä ketjussa oikein yritetään provosoida lapsettomia, vastukset ovat olleet lähes järjestään asiallisia ja fiksuja. Vastaavassa perheellisille kohdistetussa provosoivassa aloituksessa oli tässä vaiheessa jo sota päällä...

Minäkään en ymmärrä miksi pitäisi kadehtia. Suppea näkemys silti tuo, ettei elämässä olisi sisältöä jos ei olisi lapsia. Minusta olisi lähinnä surullista, jos se lapset olisivat koko elämän sisältö. Pitää sisällään suuren vaaran, etteivät vanhemmat sitten lasten pesästä lennettyä löydäkään enää merkitystä elämälleen, jos omat harrastukset ja mielenkiinnonkohteet, saati parisuhde on laitettu syrjään vain lapsille omistautumisen takia.

[/quote]

Mutta onneksi me, eli enemmistö ajattelee toisin (kuin muutamat lapsettomien valintoja kyseenalaistavat.) Täällähän käy monenlaisia ihmisiä. Esim lestoilla voi olla oma käsitys elämän merkityksestä, ja ihmiset voivat tuoda äänekkäästi esiin eriäviä mielipiteitään. Mutta ainakin peukut indikoisivat toista, kuin sitä, että äitien enemmistö jotenkin ihmettelisi teitä lapsettomia.

Kyllähän lapset varmaan useimmille vanhemmalle ovat kai suurin onni ja elämän merkitys, mutta suurimmalla osalla on muutakin elämää. Aivan kuten työelämästäkin eläkkeelle jäädessä tilalle tulee sitten muuta. Ne taas, kenellä ei ole sitä muuta elämää, ovat yleensä ns toivottomia tapauksia, heillä sitten lastenlapset ovat se seuraava projekti... ;)