Lapsiperhe-elämässä ei ole mitään kadehdittavaa

Ei tietenkään jos ei halua lapsia! Jos taas haluaa, niin on paljonkin.

Koko elämän voi tosiaan ajatella niin, että mitä MINÄ siitä saan, mitä MINÄ siitä hyödyn, mitä MINÄ siitä nautin, mitä iloa siitä MINULLE on. Tämän lisäksi elämässä voi ajatella ja elää monta vuotta niin, että miten voin huolehtia TOISESTA IHMISESTÄ mahdollisimman hyvin, miten voin laittaa TOISEN IHMISEN tarpeet omieni edelle, miten annan TOISELLE IHMISELLE mahdollisimman hyvät eväät elämään. Millaista iloa ja onnea rakastaminen ja vastarakkauden saaminen tuo. Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"]

Koko elämän voi tosiaan ajatella niin, että mitä MINÄ siitä saan, mitä MINÄ siitä hyödyn, mitä MINÄ siitä nautin, mitä iloa siitä MINULLE on. Tämän lisäksi elämässä voi ajatella ja elää monta vuotta niin, että miten voin huolehtia TOISESTA IHMISESTÄ mahdollisimman hyvin, miten voin laittaa TOISEN IHMISEN tarpeet omieni edelle, miten annan TOISELLE IHMISELLE mahdollisimman hyvät eväät elämään. Millaista iloa ja onnea rakastaminen ja vastarakkauden saaminen tuo. Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[/quote]

Tarviiko se toinen ihminen (tai toiset ihmiset) olla oma lapsi?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"]

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[/quote]

Miksi epäilet, etten eläisi rikasta ja merkityksellistä elämää? Ei elämästä nauttiminen sulje merkityksellisyyttä pois millään tavalla, minkä huomaa hyvin, jos matkustelee esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa. Täällä protestanttisesssa pohjoisessa on valitettavasti vieläkin vähän sellaista eetosta, että eniten kärsivä ja uhrautuva on myös kaikkein hyveellisin. Tuota ajatusta "jatkuvasta mielihyvästä" ei ole tässä ketjussa ilmaissut kukaan, vaan se on ihan omaa keksintöäsi. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"]

Koko elämän voi tosiaan ajatella niin, että mitä MINÄ siitä saan, mitä MINÄ siitä hyödyn, mitä MINÄ siitä nautin, mitä iloa siitä MINULLE on. Tämän lisäksi elämässä voi ajatella ja elää monta vuotta niin, että miten voin huolehtia TOISESTA IHMISESTÄ mahdollisimman hyvin, miten voin laittaa TOISEN IHMISEN tarpeet omieni edelle, miten annan TOISELLE IHMISELLE mahdollisimman hyvät eväät elämään. Millaista iloa ja onnea rakastaminen ja vastarakkauden saaminen tuo. Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[/quote]

Tarviiko se toinen ihminen (tai toiset ihmiset) olla oma lapsi?

[/quote]

Voi se olla mutta se ei ole silloin sama asia. Rakkaus omaan lapseen on aivan eri asia kuin rakkaus mieheen/naiseen.

Kuule ap, olet käsittänyt vähän väärin. Ei se ole se sinun oma aikasi, sinun matkasi tai sinun siisti koti jota kadehdin. Kaipaan joskus sitä aikaa kun minä sain matkustaa kahdestaan mieheni kanssa, oli meidän siisti koti ja minun oma aikani. Kaipaan sitä omaa entistä elämääni sillä tavalla haikeudella, en katkerana. En kaipaa tai kadehdi kenenkään toisen omaa aikaa, toisen kotia tai toisen matkoja. Ei ne ole se elämä, mitä itse vietin, ne on jonkun toisen toisenlainen elämä. Ymmärrätkö eron?

Tästä ajoittaisesta menneiden aikojen nostalgisoinnista huolimatta en ole kateellinen kenellekkään, vaan hyvin tyytyväinen elämääni. Tiedän että se oma aika tulee myös takaisin kun lapset kasvaa. Jonkun toisen elämä on vain jonkun toisen elämää, erilaista kuin omani. Uskon että moni lapsiperheen vanhempi tuntee näin kuten minä. Ei se ole kateutta.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 01:17"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:58"]

En tiedä mitä kadehtisin. Harrastan kuntosalia ja valokuvaamista. Piirtämistä silloin kun ehdin. Voin mennä ja tulla ja opiskella ja olla ystävien kanssa. En tiedä mitä lapsiperhe-elämä olisi muuttanut muuta kuin sen, että on säännöllisemmät ruoka-ajat.

[/quote]

Etkö vietä aikaasi lastesi kanssa? Ovatko he päivähoidossa? Kuka vie ja hakee? Etkö osta lapsille vaatteita, leluja, vie harrastuksiin, katso tv:stä lastenohjelmia heidän kanssaan jne, jne? voitko mennä harrastuksiisi, jos miehellä onkin jokin meno samaan aikaan? Pitääkö hankkia lastenvahti?

[/quote]

Vietän aikaa lapseni kanssa. Leikitään, pelataan ja katsotaan vaikka lasten elokuvia.  Lapseni on päiväkodissa joskus (kesälomani aikanakin kerran viikossa). Hakee ja tuo se joka ehtii. En kauhesti osta vaatteita, niitä vain tulee jostakin, lisäksi mummit ja kummit osallistuu paljon, hyvä jos itse ehdin kaikkea yleensä ajatellakkaan kun ovat jo hankkineet. Voin mennä harrastuksiini vaikka miehellä olisikin menoa, on meillä muitakin läheisiä sukulaisia, eikä tarvitse erikseen mitään lastenvahtia hommata. Kuinka niin? Tunnen silti itseni ja elämäni vapaaksi, vaikka silloin tällöin olisikin aikatauluja (koulu, lapsen tarha tms).

[/quote]

Eli onhan se lapsiperhe-elämä muuttanut sitä, miten aikaasi vietät. Ei tässä ollut tarkoitus arvostella sitä, onko muutos huonompaa tai parempaa. Tosiasia kuitenkin lienee, että et sinä samalla tavalla aikaasi vietä kuin ennen omia lapsia, ellet sitten ole hoitanut jonkun muun lapsia 24/7. Tosin, ei sinun ole tarvinnut kaikesta luopuakaan lapset saatuasi.

[/quote]

On se muuttanut sen että se lapsi on siinä nyt mukana. En usko että elämäni olisi sen kummempaa ilman lasta. Ne hetket jotka vietän lapsen kanssa antavat todella paljon, ilman lasta sekin aika tulisi varmaan norkoiltua koneella tai ehkä lukisin kirjoja, kuten ennen lasta paljon luinkin. Tarkoitin vain sitä, että elämäni ei ole muuttunut kummemmaksi lapsen syntymän jälkeen, ei ole mitään radikaalia tapahtunut. Toki tunnen että onnen hetkiä on näin useammin, mutta lapsettomana ne varmasti tulisivat sitten jostakin muusta asiasta.

quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 09:52"]

Ap, meitä on niin moneen jakoon. Silloin kun olin vielä lapseton ja elämässäni oli kaikkea tuota, niin kaiken sen vapauden keskellä kaipasin kuitenkin kipeästi omaa perhettä. Matkustelin ystävien ja mieheni kanssa, mutta nähdessäni perheitä, huokaisin syvään ja ajattelin että joku päivä matkustelen lasteni kanssa. Urheilin, mutta huokaisin syvään, että joku päivä urheilen ja liikun lasteni kanssa. Tein hyvää ruokaa, mutta huokasin että joku päivä opetan omat lapseni tekemään hyvää ruokaa. Kävin brunsseilla, mutta huokasin, että joku päivä veisin omat lapseni mukaan brunsseille. Sisustin, mutta huokasin että joku päivä sisustaisin myös lasteni huoneita. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.[/quote]

Tuo oli minulle ihan uutta. Joillekin kai se hoivavietti ja äidiksi tuleminen on niin sisäänrakennettu, että sen liittää ihan kaikkeen mitä elämässään tekee (jo ennen niitä lapsia). Tuolla tavalla ajattelevalle/elävälle ihmiselle lapsettomuus on varmaan suuri suru ja menetys. Mutta sitten on meitäkin, jotka ovat onnellisia elämäänsä aina vallitsevissa olosuhteissa, eli oli lapsia tai ei. Itse taas en ole koskaan osannut elää "sitku"-elämää, miltä yllä oleva teksti vaikuttaa. En "sitku mulla on lapsia" -elämää, en "sitku olen eläkkeellä" -elämää. Elämä on tässä ja nyt!

[/quote]

Niin. En osaa itse sitä selittää sen paremmin, varmaankin se äitivietti on tapauksessani ollut todella sisäänrakennettu. En kuitenkaan koe ettenkö olisi elänyt "täysillä" ennen lapsia, mutta minulla oli aina vahvasti tiedossa mitä halusin elämältäni, perheen saaminen oli sekä haave että tavoite (vaan ei toki ainoa). En koe menettäneeni mitään saadessani lapsia, vaan koen että voin kokea asiat aivan uudella tasolla lasteni kanssa. Nautin lapsettoman elämän hyvistä puolista, mutta koin vahvasti ettei se riittänyt, että kaipasin jotain enemmän. Nyt perheellisenä voin tarvittaessa järjestää itselleni hieman omaa aikaa, pieniä pilkahduksia siitä lapsettomasta elämästä ja nautin niistä hetkistä kahden verroin, mutta en tosiaan kaipaa niitä kuin hetkittäin. Ne eivät yksinään riitä elämäni sisällöksi, aivan kuten ei pelkkä äitiyskään. Omasta mielestäni elämässäni on tällä hetkellä vaan niin paljon enemmän kaikkea, sitä vanhaa elämää ja uutta elämää, ja moni asia on sekoitus molempia. Niin hyvässä kuin pahassakin. :) Toki en ole ehkä koskaan arvostanut niin korkealle monia sellaisia asioita, jotka ovat tyystin jääneet lasten myötä. Ymmärrän että jollekin toiselle näiden asioiden "menetys" voisi tuntua kovemmalta, ja siinä mielessä kontrasti lapsettoman ja lapsellisen elämän välillä isommalta. Näkökulma ja asenne ratkaisee paljon.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"]

Koko elämän voi tosiaan ajatella niin, että mitä MINÄ siitä saan, mitä MINÄ siitä hyödyn, mitä MINÄ siitä nautin, mitä iloa siitä MINULLE on. Tämän lisäksi elämässä voi ajatella ja elää monta vuotta niin, että miten voin huolehtia TOISESTA IHMISESTÄ mahdollisimman hyvin, miten voin laittaa TOISEN IHMISEN tarpeet omieni edelle, miten annan TOISELLE IHMISELLE mahdollisimman hyvät eväät elämään. Millaista iloa ja onnea rakastaminen ja vastarakkauden saaminen tuo. Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[/quote]

Tarviiko se toinen ihminen (tai toiset ihmiset) olla oma lapsi?

[/quote]

Voi se olla mutta se ei ole silloin sama asia. Rakkaus omaan lapseen on aivan eri asia kuin rakkaus mieheen/naiseen.

[/quote]

Niin, mutta tuossa viestissä annettiin ymmärtää, että äiti/isä olisi jotenkin epäitsekkäämpi kuin lapseton, koska asettaa oman lapsensa tarpeet omien tarpeidensa edelle. Eikö sitten ihminen, joka asettaa toisen ihmisen, joka ei ole edes oma lapsi (jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta), tarpeet omiensa edelle ole vielä hyveellisempi?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"] Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.[/quote]

Etkö itse huomaa kuinka ristiriitainen kommenttisi on? Sinähän nimenomaan kerrot SAAVASI iloa ja onnea kun annat, eli perimmiltään sinunkin toimintasi on vain ja ainoastaan lähtöisin siitä ajatuksesta että haluat itsellesi hyvää. Siinä vain sivutuotteena joku muukin (lapsi) on saavana osapuolena. Se ei silti poista sitä faktaa, että sinä annat KOSKA saat siitä itsellesi hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen. Mikäli et saisi lapsen hoitamisesta minkäänlaista mielihyvää, et sitä todennäköisesti tekisi. Jokaikinen ihmisen teko on pohjimmiltaan itsekäs.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 16:31"]

Tiedän, että monet vanhemmat kadehtivat jotakin osaa lapsettomasta elämäntavastani, esimerkiksi henkilökohtaista vapautta ja omaa aikaa. Minun pitäisi kai olla vastavuoroisesti kateellinen joistakin vanhemmuuteen liittyvistä jutuista. Tosiasiassa en ole tähän päivään mennessä keksinyt yhtään asiaa, joka olisi lapsiperhe-elämässä paremmin kuin omassa lapsettomassa elämässäni.

Kaiken kivan ja mielekkään, mitä lapset tuovat mukanaan, voin saada myös muuta kautta. Ne asiat, jotka ovat lapsen saamisessa ainutlaatuisia, ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä. En kaipaa voimakkaita tunnekokemuksia, elämän ääniä taloon, lasten kasvun seuraamista tai ajatusta oman suvun jatkumisesta. Tiedän, mitä elämältä haluan, ja siihen eivät kuulu lapset tai tyypillinen lapsiperheen elämä missään muodossa.

En tarkoita tällä mitään pahaa vanhempia kohtaan. Olen varma, että lasten kanssa eläminen on vaikeine hetkineenkin erittäin antoisaa, jos todella haluaa toteuttaa huoltajan, hoivaajan ja kasvattajan roolia.

[/quote]

Minä kadehdin nuorempana lapsellisia kavereitani ja oikeassa olin. Lapsiperhe-elämä on ihanaa.

5xäiti

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"] Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.[/quote]

Etkö itse huomaa kuinka ristiriitainen kommenttisi on? Sinähän nimenomaan kerrot SAAVASI iloa ja onnea kun annat, eli perimmiltään sinunkin toimintasi on vain ja ainoastaan lähtöisin siitä ajatuksesta että haluat itsellesi hyvää. Siinä vain sivutuotteena joku muukin (lapsi) on saavana osapuolena. Se ei silti poista sitä faktaa, että sinä annat KOSKA saat siitä itsellesi hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen. Mikäli et saisi lapsen hoitamisesta minkäänlaista mielihyvää, et sitä todennäköisesti tekisi. Jokaikinen ihmisen teko on pohjimmiltaan itsekäs.

[/quote]

Sivutuotteena useimmat kokevat suurta onnea lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta. Mutta se ei ole se lähtökohta, että MINÄ nautin ja MINÄ ihan _koko ajan_ SAAN jotain kuten ap:n kuvauksissa ja elämänasenteessa. Hyvin paljon tekee vain siksi, että haluaa lapselleen parasta, että hänellä olisi hyvä olla. Vaikkei itse kybällä nauti ihan koko ajan. Pointti on kuitenkin se, että ei voi vain ajatella itseään ja omaa hedonismiaan kun lapsia hankkii. Lapsettomat ajattelevat VAIN sitä mitä MINÄ saan ja mitä MINÄ menetän, jos lapsia hankin.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"]

Tosin ap:n tyyppinen ajattelutapa on hyvin tyypillistä tälle ajalle eikä todellakaan kannata hankkia lapsia, jos oma tauottomasti jatkuva mielihyvä läpi elämän on ykkösasia. Myös lapseton voi elää omalla tavallaan rikasta ja merkityksellistä elämää.

[/quote]

Miksi epäilet, etten eläisi rikasta ja merkityksellistä elämää? Ei elämästä nauttiminen sulje merkityksellisyyttä pois millään tavalla, minkä huomaa hyvin, jos matkustelee esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa. Täällä protestanttisesssa pohjoisessa on valitettavasti vieläkin vähän sellaista eetosta, että eniten kärsivä ja uhrautuva on myös kaikkein hyveellisin. Tuota ajatusta "jatkuvasta mielihyvästä" ei ole tässä ketjussa ilmaissut kukaan, vaan se on ihan omaa keksintöäsi. -ap

[/quote]

Hä. Mä sanoinkin, että myös lapseton voi elää rikasta ja itselleen merkityksellistä elämää. Ei lapsia kannata hankkia, ellei niitä halua. Elämässä voi olla muutakin sisältöä, vaikka itselleni lapset ovat parasta elämässä. Ja olen päässyt myös kokemaan sitä sinun elämääsi ja se riitti. Silti niitäkin asioita (ihana koti, matkustelu, hyvä ruoka jne.) on elämässä myös nyt mukana kun on lapsia.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"] Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.[/quote]

Etkö itse huomaa kuinka ristiriitainen kommenttisi on? Sinähän nimenomaan kerrot SAAVASI iloa ja onnea kun annat, eli perimmiltään sinunkin toimintasi on vain ja ainoastaan lähtöisin siitä ajatuksesta että haluat itsellesi hyvää. Siinä vain sivutuotteena joku muukin (lapsi) on saavana osapuolena. Se ei silti poista sitä faktaa, että sinä annat KOSKA saat siitä itsellesi hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen. Mikäli et saisi lapsen hoitamisesta minkäänlaista mielihyvää, et sitä todennäköisesti tekisi. Jokaikinen ihmisen teko on pohjimmiltaan itsekäs.

[/quote]

Sivutuotteena useimmat kokevat suurta onnea lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta. Mutta se ei ole se lähtökohta, että MINÄ nautin ja MINÄ ihan _koko ajan_ SAAN jotain kuten ap:n kuvauksissa ja elämänasenteessa. Hyvin paljon tekee vain siksi, että haluaa lapselleen parasta, että hänellä olisi hyvä olla. Vaikkei itse kybällä nauti ihan koko ajan. Pointti on kuitenkin se, että ei voi vain ajatella itseään ja omaa hedonismiaan kun lapsia hankkii. Lapsettomat ajattelevat VAIN sitä mitä MINÄ saan ja mitä MINÄ menetän, jos lapsia hankin.

[/quote]

Ja sinä mietit mitä SINÄ SAAT kun teet ja hoidat lapsia ja mitä SINÄ menettäisit jos sinulla ei olisi lapsia. Kukaan ei ole väittänyt että lasten hoitaminen olisi koko ajan ihanaa, vaan että kokonaisuutena sinä SAAT siitä itsellesi jotain ja pohjimmiltaan se on syy miksi olet lapset tehnyt. Lisääntymistä harkitessasi ole 100% varmasti miettinyt "mitä minä haluan, mitä minä saan jos teen lapsia". Ja sitten olet valinnut sen vaihtoehdon joka SINULLE on parempi. 

Tiedän, moni ei tätä myönnä koska sehän karistaisi äitien paremmuuden pois... Mutta silti sinä olet tehnyt lapsia, koska sinä olet halunnut sitä lapsiperhe elämää ja sinä koet saavasi siitä enemmän mielihyvää kuin lapsettomuudesta. Ihan yhtä lailla itsekästä kuin lapsettoman valinta olla tekemättä lapsia. Molemmat ovat tehneet sen valinnan, joka heille ITSELLEEN on parempi ja josta kukin SAA (/olettaa saavansa) enemmän.

Aika harva, toivottavasti, tekee lapsia sillä ajatuksella että "en tykkää yhtään lapsista enkä lapsiperhe-elämästä, en usko että nautin siitä yhtään. Teen silti lapsia, koska niitä nyt vain kuuluu tehdä". Itseasiassa koko mietintä on paradoksi: jos joku noin ajatteleva kuitenkin lisääntyisi, hän olisi yhä itsekäs. Äiti/isä joka ei yhtään nauti lastensa hoivaamisesta on erittäin suurella todennäköisyydellä huono vanhempi, jolloin hänen lapsensa kärsivät, jolloin vanhemmuusvalinta on taas ollut itsekäs koska lapsi joutuu siitä kärsimään ja vanhempi sai siitä esim. statusta tai sukunsa hyväksynnän.

MOT: kaikki mitä ihminen tekee tähtää hänen omaan hyvinvointiinsa, oli se sitten mielihyvää, sosiaalista statusta, oman elämän tekemistä merkitykselliseksi tai mitä tahansa. Se, että päätöksestä saattaa seurata jollekulle muullekin hyvää, ei millään lailla vähennä tekojen pohjimmaista itsekkyyttä. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 10:35"] Millaista iloa ja onnea toisesta huolehtiminen ja ANTAMINEN tuo. Vaihteeksi ei ole aina ja koko elämän vuosikymmenien ajan se SAAVA osapuoli.[/quote]

Etkö itse huomaa kuinka ristiriitainen kommenttisi on? Sinähän nimenomaan kerrot SAAVASI iloa ja onnea kun annat, eli perimmiltään sinunkin toimintasi on vain ja ainoastaan lähtöisin siitä ajatuksesta että haluat itsellesi hyvää. Siinä vain sivutuotteena joku muukin (lapsi) on saavana osapuolena. Se ei silti poista sitä faktaa, että sinä annat KOSKA saat siitä itsellesi hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen. Mikäli et saisi lapsen hoitamisesta minkäänlaista mielihyvää, et sitä todennäköisesti tekisi. Jokaikinen ihmisen teko on pohjimmiltaan itsekäs.

[/quote]

MOT: kaikki mitä ihminen tekee tähtää hänen omaan hyvinvointiinsa, oli se sitten mielihyvää, sosiaalista statusta, oman elämän tekemistä merkitykselliseksi tai mitä tahansa. Se, että päätöksestä saattaa seurata jollekulle muullekin hyvää, ei millään lailla vähennä tekojen pohjimmaista itsekkyyttä. 

[/quote]

Okei, jos rakastaminen ja toisista huolehtiminen on itsekkyyttä, olkoon se sitten sitä. Mutta ap:n kaltaista itsekästä elämänasennetta ei voi pitää yllä kun huolehtii toisista. Sitä on valmis myös sietämään epämukavuutta ja toisen tarpeiden edellä laittamista. Ei voi enää elää vain niin että MINÄ MINÄ MINÄ ja tähdätä kaikessa pelkästään omaan hyvään oloon ja mielihyvään. Se vain on fakta.

En jaksanut ihan koko ketjua kahlata läpi, mutta kommentoinpahan omalta osaltani.

Ihmettelen suuresti, miksi ap ja muut kaltaisena niin kovasti toivovat, että äiti-ihmiset heidän elämästään jotain kadehtisivat. Minä en todellakaan kadehdi yhdenkään lapsettoman ihmisen elämää. En edes sitä "henkilökohtaista vapautta". En, vaikka minusta pikkulapsiaika on äärettömän raskasta ja kaoottiista kaikkine valvomisineen, itkuineen ja hallitsemattomine tunteenpurkauksineen (niin lasten kuin äidinkin). En, vaikka koti on kuin pommin jäljiltä, lattia tahmea ja sohvassa tahroja.

Olen itse saanut 35 vuotta mennä ja tulla, harrastaa ja luoda uraa aivan vapaasti. Lapset olivat erittäin toivottuja ja olen heistä kiitollinen, vaikka tämä elämänvaihe tuntuukin välillä lähes ylitsepääsemättömän raskaalta. Toki kaipaan joskus enemmän omaa aikaa, mutta sen sijaan, että kadehtisin lapsettomia ihmisiä, keskityn haaveilemaan tulevasta ajasta, kun lapset ovat vähän isompia.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 12:36"]

En jaksanut ihan koko ketjua kahlata läpi, mutta kommentoinpahan omalta osaltani.

Ihmettelen suuresti, miksi ap ja muut kaltaisena niin kovasti toivovat, että äiti-ihmiset heidän elämästään jotain kadehtisivat. Minä en todellakaan kadehdi yhdenkään lapsettoman ihmisen elämää. En edes sitä "henkilökohtaista vapautta". En, vaikka minusta pikkulapsiaika on äärettömän raskasta ja kaoottiista kaikkine valvomisineen, itkuineen ja hallitsemattomine tunteenpurkauksineen (niin lasten kuin äidinkin). En, vaikka koti on kuin pommin jäljiltä, lattia tahmea ja sohvassa tahroja.

Olen itse saanut 35 vuotta mennä ja tulla, harrastaa ja luoda uraa aivan vapaasti. Lapset olivat erittäin toivottuja ja olen heistä kiitollinen, vaikka tämä elämänvaihe tuntuukin välillä lähes ylitsepääsemättömän raskaalta. Toki kaipaan joskus enemmän omaa aikaa, mutta sen sijaan, että kadehtisin lapsettomia ihmisiä, keskityn haaveilemaan tulevasta ajasta, kun lapset ovat vähän isompia.

[/quote]

Missä kohtaa ap on toivonut, että "lapselliset" kadehtisivat hänen elämäänsä? Eikö tässä ole tullut selväksi, että ne "lapselliset"  _joskus_ kadehtivat _joitakin asioita_  lapsettomien elämästä, ei sitä lapsetonta elämää kokonaisuutena ja koko ajan? Sen sijaan ap ei ole koskaan ap ei koe, että lapsiperheen elämässä olisi jotain _lapsiin liiittyvää_, josta hän olisi kateellinen. Miksi olisi, kun hän ei niitä lapsia halua?

Mun lapseton ystävä ei oikeaasti ymmärrä miksi en halua vaikka lomillani lähteä hänen kanssaan lomalle jonnekin ulkomaille. Sen mielestä mun pitäisi vähäiset lomani viettää riemusta kiljuen ilman perhettä eikä tajua että haluan juuri oma perheeni kanssa matkustaa ja tehdä asioita. Sitten se luulee että olen hänelle kateellinen lomamatkoistaan ;D

Tässä asetetaan vastakkain parisuhteessa elävän, lapsettoman, elämäänsä tyytyväisen naisen elämä ja sitten kaoottisessa pikkulapsiperheessä elävän naisen elämä. Tosiasiahan on, että niitä lapsettomia - vapaaehtoisestikin sellaisia - on monenlaisia. Osa on menettänyt parisuhteensa siinä 40+-vuotiaana, kun mies on tullut katumapäälle ja alkanut hankkia lapsia. Talous saattaa olla kuralla, kun on itse sairastunut. Omat vanhemmat ovat kuolleet, ja eletään aika yksinäistä elämää, kun sillä laajalla ystäväperheellä on ne yllätyslapset juuri 40-vuotiaana hankittuina tai muuten viettävät menevää elämää parisuhteissaan. Tiedän kaksi vähän alle 50-vuotiasta naista, jotka ovat katkeria, kadehtivia ja yksinäisiä. Tunsin heidät myös 30+-vuotiaina viettämässä ihanaa ja turvattua parisuhde-elämää vapauksineen ja matkusteluineen.

Tietenkään nämä kaksi esimerkkiä ei kerro mitään kaikista vapaaehtoisesti lapsettomista, niin kuin ne pikkulapsikokemukset eivät kerro kaikista lapsiperheistä. On valtavan paljon lapsiperheitä, jotka nauttivat elämästään ihan niin kuin on vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka nauttivat elämästään. Ap:n on helppo todeta, että ei kadehdi lapsiperheitä, kun on tällä hetkellä parisuhteessa ja onnellinen. Mitä jos mies jättää? Mitä jos menetät työsi? Vieläkö tuntuu, että lapsettomuus on ykkösarvo sinulle?

On helppoa todeta, ettei kadehdi, jos elämässä on moni asia kunnossa. Silloin voi väittää, että se johtuu siitä, kun on valinnut lapsettoman elämäntavan. Mutta jos oletkin yllättäen yksin, onko se elämä sitten enää niin ihanaa. Tuntuuko silloin siltä, että olisipa edes ne lapset olemassa, niin ei tarvitsisi elää tätä elämää ihan kokonaan yksin?

Minä vietin mieheni kanssa lapsetonta elämää aika pitkään. Meillä oli parisuhde ja talous kunnossa ja elämä kaikin puolin mallillaan. Vähän jopa pelkäsin lasten hankkimista, kun mietin, keikutettaisiinko tässä sitä onnellisuutta. Mutta tiesin, etten olisi ollut tyytyväinen valintaani, jos minulla ei olisikaan kumppania tai taloudellista turvallisuutta, työpaikkaa, samanhenkisiä ystäviä. Kun ystäväpiiriimme alkoi syntyä vauvoja 30+-vuotiaasta alkaen, tajusin, että nämä ihmiset eivät pysyisi samanlaisina, koska elämäntilanteet erottaisivat. Olin tyytyväinen elämääni juuri sillä hetkellä mutta en, kun katsoin tulevaisuuteen. Tajusin, että ottaisin mieluummin riskin parisuhteeni puolesta, jos kuitenkin minulla voisi olla 10 vuoden päästä lapsia. Koin, että 10 vuoden päästä samanlainen elämä olisi tyhjää, ei olisi menty eteenpäin vaan jämähdetty paikoilleen. En halunnut samanlaista elämää loppuelämäkseni.

Se on mielestäni tässä se ydin. Olet, ap, nyt tyytyväinen valintaasi ja on upeaa, jos et murehdi huomista. Mutta en usko, että olet tyytyväinen elämääsi 10 vuoden päästä, jos se pysyy samanlaisena. Jos teet uraa, uppoudut erilaisiin projekteihin vapaa-aikanasi ja kehityt ihmisenä, olet varmaan tyytyväinen, mutta jos jatkat samanlaista elämää kuin nyt, olet pysäyttänyt itsesi pelosta tuntematonta kohtaan etkä todella ole onnellinen.

Et siis oikeastaan voi sanoa olevasi onnellinen lapsettomuudesta ennen kuin se valinnanmahdollisuus on ohi ja olet elänyt erilaisissa elämäntilanteissa. Sitten vasta voit tietää, oliko se valinta oikea vai ei. Nyt valintasi johtuu tasan siitä, että sinulla on hyvä parisuhde. Ilman sitä voisit olla hyvin toista mieltä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 12:51"]

Mun lapseton ystävä ei oikeaasti ymmärrä miksi en halua vaikka lomillani lähteä hänen kanssaan lomalle jonnekin ulkomaille. Sen mielestä mun pitäisi vähäiset lomani viettää riemusta kiljuen ilman perhettä eikä tajua että haluan juuri oma perheeni kanssa matkustaa ja tehdä asioita. Sitten se luulee että olen hänelle kateellinen lomamatkoistaan ;D

[/quote]

Miksi hän näin luulee, jos sinä et edes halua lähteä matkalle? Jos hän on sanonut sellaista, niin toivottavasti olet sanonut suoraan, ettet todellakaan ole kateellinen asiasta, jota et edes halua tehdä.