Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämässä ei ole mitään kadehdittavaa
16.06.2013 |
Tiedän, että monet vanhemmat kadehtivat jotakin osaa lapsettomasta elämäntavastani, esimerkiksi henkilökohtaista vapautta ja omaa aikaa. Minun pitäisi kai olla vastavuoroisesti kateellinen joistakin vanhemmuuteen liittyvistä jutuista. Tosiasiassa en ole tähän päivään mennessä keksinyt yhtään asiaa, joka olisi lapsiperhe-elämässä paremmin kuin omassa lapsettomassa elämässäni.
Kaiken kivan ja mielekkään, mitä lapset tuovat mukanaan, voin saada myös muuta kautta. Ne asiat, jotka ovat lapsen saamisessa ainutlaatuisia, ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä. En kaipaa voimakkaita tunnekokemuksia, elämän ääniä taloon, lasten kasvun seuraamista tai ajatusta oman suvun jatkumisesta. Tiedän, mitä elämältä haluan, ja siihen eivät kuulu lapset tai tyypillinen lapsiperheen elämä missään muodossa.
En tarkoita tällä mitään pahaa vanhempia kohtaan. Olen varma, että lasten kanssa eläminen on vaikeine hetkineenkin erittäin antoisaa, jos todella haluaa toteuttaa huoltajan, hoivaajan ja kasvattajan roolia.
Kommentit (165)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 13:53"]
Lapsiperheen vanhemmat voivat verrata ihan omasta kokemuksesta elämää lapsien kanssa elämään ilman lapsia, sillä jokainen lapsellinen pariskunta on ollut myös lapseton pariskunta. He tietävät, mikä on muutttunut, mitä on menetetty ja mitä on saatu. Lapseton sinkku tai pari ei voi tehdä vastaavaa vertailua, koska oma kokemus toisesta vaihtoehdosta puuttuu.
On vaikea muodostaa edes suhteellisen tarkkoja mielikuvia sellaisesta, mistä ei ole omaa kokemusta. Toisten kertomukset eivät kunnolla auta kuvittelussa, eivätkä edes omat kokemukset jostain samantapaisesta.
[/quote]
Edelleen: Jokainen vanhempi on kyennyt tekemään päätöksen lasten hankkimisesta ilman omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Osaamme ihmisinä tiedostaa omat arvomme ja päätellä, vievätkö erilaiset elämänvalinnat meitä lähemmäs vai kauemmas niistä. Miksi vapaaehtoisesti lapsettomat eivät kykenisi tässä samaan kuin vanhemmat?
Reiluuden vuoksi on myös todettava, ettei lapsia hankkinut voi vuorostaan tietää, millaisena elämä olisi jatkunut lapsettomana. Olisiko ihmisenä kehittyminen, arvojen kirkastuminen ja lisääntynyt tyytyväisyys tullut muuta tietä elämänkokemuksen karttuessa? Ainakin tutkimusten mukaan onnellisuus lisääntyy ikääntyessä riippumatta siitä, onko tullut hankkineeksi lapsia vai ei. Vanhempi voi turvautua tässä ainoastaan mielikuvitukseensa, ja luonnollisesti me kaikki haluamme vakuuttua siitä, että olemme tehneet oikeita päätöksiä elämässämme. -ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
[/quote]
Tämä on kyllä täyttä totta. Entinen opiskelukaverini tuli hiljattain isäksi 48-vuotiaana. Erosi vuosi sitten edellisestä lapsettomasta avioliitosta, ja uuden nuorikon kanssa hoitelevat nyt pikku "kääröä". Kummasti miehen mieli muuttui, aiemmin oli omien puheidensa mukaan "vannoutunut" lapseton.. Miehet voivat tulla isäksi vaikka kuusikymppisenä, naisille aika on armottomampi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:00"]
Niin, mekin olimme lapseton pariskunta ennen lasten saamista ja minusta elämä on paljon parempaa nyt. Ilmeisesti näin ei saisi olla?
[/quote]
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettet saisi olla onnellinen lapsistasi? -ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
Ei hyvää päivää. Kerroin asiat maltillisesti ja ketään syyttämättä niin kuin ne ovat, ja heti täällä moititaan. Mitäs jos ulkonäkö onkin meille aika tärkeä asia juuri nyt? Joudummeko helvettiin siitä? Lasten hankinta ei ole meidän asiamme ja kun asia nyt on niin, olemme onnellisia ja iloitsemme niistä pienistä ja suurista asioista mitä meillä on, vaikka sitten juuri litteästä vatsasta. Onko se sinulta jotenkin pois?
En minäkään sinun mahdollisia raskauskilojasi arvostele enkä sano miten sinun pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 13:55"]
Jos parisuhteeni jostakin syystä kariutuisi tai menettäisin työni tai jopa terveyteni, saisin ainakin olla iloinen siitä, ettei minulla ole vielä lapsiakin kaiken kurjan jatkona. -ap
[/quote]
Ja tässä kiteytyy sinun ja minun ajattelutapojemme kardinaaliero. Jos minun ja mieheni suhde jostain syystä joskus päättyisi, niin itse tuntisin (ja tunnen) suurta kiitollisuutta siitä, että suhteesta jäi jotain pysyvää: meidän lapsemme.
Tämän takia on mielestäni älytöntä jatkaa juupaseipäs-keskustelua siitä, kuka on kateellinen kenellekin ja mistä. Ihmiset haluavat eri asioita elämältään. Piste.
Ja kuten niin moneen otteeseen täällä on todettu, moni meistä on elänyt sitä lapsetonta parisuhde-elämää, ja SILTI halunnut enemmän. Jotain muuta. Moni meistä on tehnyt tietoisen päätöksen siitä, ettei kaltaisesi elämä tyydytä meitä pitkällä tähtäimellä. Miksi siis olisimme kateellisia sinulle?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
Ei hyvää päivää. Kerroin asiat maltillisesti ja ketään syyttämättä niin kuin ne ovat, ja heti täällä moititaan. Mitäs jos ulkonäkö onkin meille aika tärkeä asia juuri nyt? Joudummeko helvettiin siitä? Lasten hankinta ei ole meidän asiamme ja kun asia nyt on niin, olemme onnellisia ja iloitsemme niistä pienistä ja suurista asioista mitä meillä on, vaikka sitten juuri litteästä vatsasta. Onko se sinulta jotenkin pois?
En minäkään sinun mahdollisia raskauskilojasi arvostele enkä sano miten sinun pitää elää.
[/quote]
No siinäpä teillä tosiaan on parisuhteessa syvyyttä ;) Kai sitä on nautittava tuostakin jos ei muusta tiedä. Ja meillä kaikilla äideillä on raskauskiloja, juupajuu. Kyllä on pieni pää ja siellä sisällä pienet ajatukset sulla ja ukollasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:00"]
Niin, mekin olimme lapseton pariskunta ennen lasten saamista ja minusta elämä on paljon parempaa nyt. Ilmeisesti näin ei saisi olla?
[/quote]
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettet saisi olla onnellinen lapsistasi? -ap
[/quote]
En ole pelkästään onnellinen lapsistani vaan koko elämästäni. Tällaista onnellisuutta tuskin olisin lapsettomana löytänyt, jotain muunlaista varmaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:18"]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
[/quote]
Aioin ottaa tämän asian viestissäni esille koska olen kuullut saman väitteen ennenkin muualta. Mutta en viitsinyt koska luulin että se on jo tyhmyydessään unohduksiin jäänyttä, mutta väärässä taas olin... :D
Jos mieheni jättää minut tämän asian vuoksi vanhempana, niin sittenpä jättää. Yhtä hyvin voisi jättää jonkin muun syyn varjolla vaikka meillä lapsia olisikin. Olisipa kamalaa jos olisin vääntänyt lapsen tällä perusteella vastoin omia unelmiani ja elämän toiveitani, ja sitten mies nelikymppisenä lähteekin jonkun muun matkaan koska tällä on rahaa tai moottoripyörä tai isommat rinnat tai ei jaksa lapsiamme tai ihan minkä tahansa syyn vuoksi. Me elämme näin, enkä jaksaisi kuunnella enää typeriä kommentteja siitä miten minun pitäisi elää. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:00"]
Niin, mekin olimme lapseton pariskunta ennen lasten saamista ja minusta elämä on paljon parempaa nyt. Ilmeisesti näin ei saisi olla?
[/quote]
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettet saisi olla onnellinen lapsistasi? -ap
[/quote]
Koska oikein kaivamalla kaivat tämmöisillä ketjuilla asioita, joista sinulle ja lapsettomuudellesi ollaan kateellisia. Se että sinua kadehtisi joku tuntuu olevan sinulle todellinen tavoite. Huvittavaa on myös se, että käyt tässä ketjussa alapeukuttamassa kaikki viestit, joissa argumentoidaan sinua vastaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:18"]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
[/quote]
Aioin ottaa tämän asian viestissäni esille koska olen kuullut saman väitteen ennenkin muualta. Mutta en viitsinyt koska luulin että se on jo tyhmyydessään unohduksiin jäänyttä, mutta väärässä taas olin... :D
Jos mieheni jättää minut tämän asian vuoksi vanhempana, niin sittenpä jättää. Yhtä hyvin voisi jättää jonkin muun syyn varjolla vaikka meillä lapsia olisikin. Olisipa kamalaa jos olisin vääntänyt lapsen tällä perusteella vastoin omia unelmiani ja elämän toiveitani, ja sitten mies nelikymppisenä lähteekin jonkun muun matkaan koska tällä on rahaa tai moottoripyörä tai isommat rinnat tai ei jaksa lapsiamme tai ihan minkä tahansa syyn vuoksi. Me elämme näin, enkä jaksaisi kuunnella enää typeriä kommentteja siitä miten minun pitäisi elää. Kiitos.
[/quote]
Sinähän olet siis tismalleen samaa mieltä kuin tuo siteeraamasi kirjoittaja = "päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni".
Kärsitkö kenties lukihäiriöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljosta olisin jäänyt paitsi ellei olisi lasta. Tähän asti tuottanut paljon paljon iloa vaikka onkin murkkuiässä. Olisin katkera ellen olisi saanut lasta, Kiitos Jumalalle,
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:29"]
Miksi siis olisimme kateellisia sinulle?
[/quote]
Olet tainnut ymmärtää ketjun idean vähän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
Ei hyvää päivää. Kerroin asiat maltillisesti ja ketään syyttämättä niin kuin ne ovat, ja heti täällä moititaan. Mitäs jos ulkonäkö onkin meille aika tärkeä asia juuri nyt? Joudummeko helvettiin siitä? Lasten hankinta ei ole meidän asiamme ja kun asia nyt on niin, olemme onnellisia ja iloitsemme niistä pienistä ja suurista asioista mitä meillä on, vaikka sitten juuri litteästä vatsasta. Onko se sinulta jotenkin pois?
En minäkään sinun mahdollisia raskauskilojasi arvostele enkä sano miten sinun pitää elää.
[/quote]
Voi voi, mun mies sitä ja mun mies tätä! Kerrottakoon nyt sinulle ja litteälle vatsallesi lohdutukseksi, että oma mieheni viimeksi eilen taputti litteää vatsaani ja sanoi olevansa onnellinen ja ylpeä siitä, että minulle ei ole jäänyt kahden raskaudenkaan jälkeen liikakiloja ja vatsa on yhtä litteä kuin ennenkin lapsia. Eihän se lapsettomalle naiselle mikään saavutus ole, toisin kuin kahden pienen äidille.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
Tällaisten kommenttien myötä alan sittenkin epäillä että joku on minulle kateellinen. En voi ymmärtää mikä tässäkin nyt jonkun suututti. Jos nautin ulkonäöstäni nyt ja en muista syistä lapsia halua, eikö sitä saa ilmaista edes anonyymisti keskustelupalstalla? Miksi ihmeessä heti haukutaan pinnalliseksi? Nautittehan tekin hyvistä puolista itsessänne, nautittehan?
Miettikää vähän ennen kuin arvostelette lapsettomia muutaman lauseen perusteella. Niin kuin jo sanoin, en minkäkään teidän valintojanne tai päänne sisältöä moiti. Pientä armeliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan toivoo
se lapseton kolmekymppinen
Periaatteessa en ihan ymmärrä tätä aloittajan koohotusta, mutta ei tuokaan nyt ihan asiallista ole lällätellä ap:lle että joo kyllä sinä nyt hymyilet mutta odotas vaan kun vanhenet ja rupsahdat niin miehesi jättää ja tekee ne salassa haluamansa lapset nuoremman kanssa.
Vähän itsekunnioitusta, naiset. Ei nyt ihan tuollaiseen sentään alennuta, eikös?
t, kahden äiti itsekin
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:18"]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
[/quote]
Aioin ottaa tämän asian viestissäni esille koska olen kuullut saman väitteen ennenkin muualta. Mutta en viitsinyt koska luulin että se on jo tyhmyydessään unohduksiin jäänyttä, mutta väärässä taas olin... :D
Jos mieheni jättää minut tämän asian vuoksi vanhempana, niin sittenpä jättää. Yhtä hyvin voisi jättää jonkin muun syyn varjolla vaikka meillä lapsia olisikin. Olisipa kamalaa jos olisin vääntänyt lapsen tällä perusteella vastoin omia unelmiani ja elämän toiveitani, ja sitten mies nelikymppisenä lähteekin jonkun muun matkaan koska tällä on rahaa tai moottoripyörä tai isommat rinnat tai ei jaksa lapsiamme tai ihan minkä tahansa syyn vuoksi. Me elämme näin, enkä jaksaisi kuunnella enää typeriä kommentteja siitä miten minun pitäisi elää. Kiitos.
[/quote]
Ei tässä sitä tarkoitettu, että lapsia pitää vääntää "varmuuden vuoksi", vaan sitä, että jos mies muuttaakin mielensä, niin on asian kanssa sinut. Juuri siitä syystä, että ei todellakaan itse niitä lapsia ole halunnut, ei tämän miehen eikä kenenkään muunkaan miehen kanssa, miehen mielipiteestä riippumatta.
Tässä ja muissakin ketjuissa on tuotu esille näitä esimerkkejä nelikymppisistä naisista, jotka ovat katkeroituneet, kun mies onkin muuttanut mielensä ja lähtenyt, perustanut perheen jonkun muun kanssa. Miksi he ovat katkeria, jos eivät kerran itse ole halunneet lapsia? Eikö päinvastoin ole parempi, jos tiet erkanevat siinä vaiheessa, kun halutaan elämältä ihan eri asioita? Olisivatko nämä naiset tehneet lapsen, jos se olisi vielä onnistunut? Vai ovatko he katkeroituneet siitä, että toinen muutti mielensä?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]
Ei hemmetti :D Vai että ihailee litteeä vatsaasi ja plaaplaa. Älkää tosiaan ikinä lisääntykö jos jutut ovat tuolla tasolla :D Siinähän sitä on parisuhde mahtavalla tolalla kun tärkeintä on kumppanin ulkonäkö. MItäs sitten kun sulle tulee ikää ja nuoremmilla on litteämpi vatsa kuin sulla?
[/quote]
Tällaisten kommenttien myötä alan sittenkin epäillä että joku on minulle kateellinen. En voi ymmärtää mikä tässäkin nyt jonkun suututti. Jos nautin ulkonäöstäni nyt ja en muista syistä lapsia halua, eikö sitä saa ilmaista edes anonyymisti keskustelupalstalla? Miksi ihmeessä heti haukutaan pinnalliseksi? Nautittehan tekin hyvistä puolista itsessänne, nautittehan?
Miettikää vähän ennen kuin arvostelette lapsettomia muutaman lauseen perusteella. Niin kuin jo sanoin, en minkäkään teidän valintojanne tai päänne sisältöä moiti. Pientä armeliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan toivoo
se lapseton kolmekymppinen
[/quote]
Ei millään pahalla, mutta se tapa, jolla kirjoituksessasi yhdistät litteän vatsan ja lapsettomuusvalintanne, antaa sinusta hieman yksinkertaisen vaikutelman.
t. kiinteävatsainen äiti
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:44"]
On myös hyvä varautua siihen, että mies voi muuttaa mielensä asiassa milloin vain vaikka kymmenen vuoden päästä ja saada lapsia minkä ikäisenä tahansa. Vaikka sitten jonkun toisen (nuoremman) kanssa, jos se ei enää nykyisen kanssa onnistu. Eli se päätös lapsettomuudesta pitää olla vain itsestä kiinni, ettei katkeroidu, jos toinen muuttaakin mielensä.
[/quote]
Aioin ottaa tämän asian viestissäni esille koska olen kuullut saman väitteen ennenkin muualta. Mutta en viitsinyt koska luulin että se on jo tyhmyydessään unohduksiin jäänyttä, mutta väärässä taas olin... :D
Jos mieheni jättää minut tämän asian vuoksi vanhempana, niin sittenpä jättää. Yhtä hyvin voisi jättää jonkin muun syyn varjolla vaikka meillä lapsia olisikin. Olisipa kamalaa jos olisin vääntänyt lapsen tällä perusteella vastoin omia unelmiani ja elämän toiveitani, ja sitten mies nelikymppisenä lähteekin jonkun muun matkaan koska tällä on rahaa tai moottoripyörä tai isommat rinnat tai ei jaksa lapsiamme tai ihan minkä tahansa syyn vuoksi. Me elämme näin, enkä jaksaisi kuunnella enää typeriä kommentteja siitä miten minun pitäisi elää. Kiitos.
[/quote]
Ei tässä sitä tarkoitettu, että lapsia pitää vääntää "varmuuden vuoksi", vaan sitä, että jos mies muuttaakin mielensä, niin on asian kanssa sinut. Juuri siitä syystä, että ei todellakaan itse niitä lapsia ole halunnut, ei tämän miehen eikä kenenkään muunkaan miehen kanssa, miehen mielipiteestä riippumatta.
Tässä ja muissakin ketjuissa on tuotu esille näitä esimerkkejä nelikymppisistä naisista, jotka ovat katkeroituneet, kun mies onkin muuttanut mielensä ja lähtenyt, perustanut perheen jonkun muun kanssa. Miksi he ovat katkeria, jos eivät kerran itse ole halunneet lapsia? Eikö päinvastoin ole parempi, jos tiet erkanevat siinä vaiheessa, kun halutaan elämältä ihan eri asioita? Olisivatko nämä naiset tehneet lapsen, jos se olisi vielä onnistunut? Vai ovatko he katkeroituneet siitä, että toinen muutti mielensä?
[/quote]
On myös hyvä varautua mailmanloppuun ja maanjäristykseen ja mahdolliseen sotatilaan. Ja siihen että mies onkin homo, ja siihen että saat itse aivoinfaktin huomenna ja kuolet lastasi imettäessä.
En HALUA VARAUTUA. Haluan nauttia elämästäni nyt. Haluan olla onnellinen itsestäni ja miehestäni. En halua lapsia. Katkeroitua voi monesta syytä eikä lapsettomuus ole kohdallani se todennäköisin syy.
Onpas stereotyyppisiä käsityksiä miehistä ja naisista :-O
Meillä esimerkiksi nimenomaan mies on aina ollut se, joka on halunnut lapsia ja ison perheen! Minä en nuorena halunnut lapsia ollenkaan, vaan mieleni muuttui tässä suhteessa vasta lähemmäs kolmekymppisenä.
Mies on myös jaksanut pikkulapsiarkea minua huomattavasti paremmin, koska hän on luonteeltaan turhista stressaamaton ja epäitsekäs (toisin kuin minä). Mies myös haluaisi vielä neljännen lapsen, minusta nykyinen lapsiluku (kolme lasta) on juuri sopiva.
Lasten saaminen ja kasvattaminen on myös monille miehille tärkeä ja rakas asia! Ei se ole mikään naisten "pikku projekti".
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 14:05"]
Ymmärrän ap:tä, ja on mukavaa että joku kirjoittaa näistäkin aiheista täällä. Olen 30-v. lapseton nainen. Olen melko varma että en koskaan muuta mieltäni ja halua lapsia. Ajatuskin vauvan sitovuudesta ja avuttomuudesta ahdistaa, en myöskään osaa ajatella itseäni äitinä. Mieheni selvästi ihailee litteää vatsaani ja tyttömäistä kroppaani, ja on lapsellisille kavereilleen minua ylpeänä halaten todennut että me vaan ei kumpikaan haluta lapsia, ja meillä on asiat hyvin näin. Piste. (Tilanteet joissa lapsista ja perhearjesta on aika vapaasti puhuttu, ei mieheni aloitteesta.)
En kuitenkaan koe että kukaan nainen olisi minulle kateellinen. Moni mies tietysti saattaa hetkellisesti perhearkeen väsyneessä tilassa olla kateellinen miehelleni :D Monille naisille lasten saaminen ja niiden kasvattaminen vain on niin tärkeä ja rakas asia. Luonnollistahan se on. Olen saanut monenlaista kommenttia vapaaehtoisesta lapsettomuudestani naisilta ihmettelevästä vähättelevään mutta en muistaakseni kertaakaan ihailevaa. Minua asia ei haittaa. Itselleni riittää se että mieheni kanssa olemme onnellisia näin.
Vielä lisäys: sinkkuna olin salaa kateellinen kavereilleni jotka olivat hyvässä parisuhteessa. Vaikka olin silloinkin ihan ok sen asian kanssa ettei minulla ollut miestä, jollain tasolla aina tiesin että oma mies on se mitä minulta puuttuu. Lasten saamisen kanssa asia ei ole eikä tule olemaan samoin.
[/quote]