Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe-elämässä ei ole mitään kadehdittavaa
16.06.2013 |
Tiedän, että monet vanhemmat kadehtivat jotakin osaa lapsettomasta elämäntavastani, esimerkiksi henkilökohtaista vapautta ja omaa aikaa. Minun pitäisi kai olla vastavuoroisesti kateellinen joistakin vanhemmuuteen liittyvistä jutuista. Tosiasiassa en ole tähän päivään mennessä keksinyt yhtään asiaa, joka olisi lapsiperhe-elämässä paremmin kuin omassa lapsettomassa elämässäni.
Kaiken kivan ja mielekkään, mitä lapset tuovat mukanaan, voin saada myös muuta kautta. Ne asiat, jotka ovat lapsen saamisessa ainutlaatuisia, ovat minusta joko yhdentekeviä tai vastenmielisiä. En kaipaa voimakkaita tunnekokemuksia, elämän ääniä taloon, lasten kasvun seuraamista tai ajatusta oman suvun jatkumisesta. Tiedän, mitä elämältä haluan, ja siihen eivät kuulu lapset tai tyypillinen lapsiperheen elämä missään muodossa.
En tarkoita tällä mitään pahaa vanhempia kohtaan. Olen varma, että lasten kanssa eläminen on vaikeine hetkineenkin erittäin antoisaa, jos todella haluaa toteuttaa huoltajan, hoivaajan ja kasvattajan roolia.
Kommentit (165)
Mä luulen, että olet ap käsittänyt väärin, että lapsiperheelliset kadehtisivat lapsettoman elämää. Tosi asiassa he pitävät sitä niin säälittävänä, että ikään kuin lohduttavat lapsetonta toteamalla esim.: "Oon sulle kyllä niin kateellinen, kun himas on näin siisti". Yleisesti ottaen keski-ikäistä lapsetonta ihmistä pidetään onnettomana. Vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita on kuitenkin niin vähän, että todennäköisempänä pidetään sitä, että ihminen on tahtomattaan jäänyt lapsettomaksi.
Eli yksikään tuttavistasi ei tosi asiassa vaihtaisi koskaan elämäänsä ja lapsiaan lapsettoman elämään.
Mutta silti hienoa, että olet tyytyväinen valintaasi. Toivottavasti näin myös sitten kun lapsentekomahdollisuus on mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä kadehtisin. Harrastan kuntosalia ja valokuvaamista. Piirtämistä silloin kun ehdin. Voin mennä ja tulla ja opiskella ja olla ystävien kanssa. En tiedä mitä lapsiperhe-elämä olisi muuttanut muuta kuin sen, että on säännöllisemmät ruoka-ajat.
Onko se keski- ikäisyys nyt niin hauskaa muutenkaan? Minua ainakin ärsyttää lähinnä vanhenemisen tuomat ongelmat, helpottaako se sitten jotenkin katsella kun omilla lapsilla menee lujaa kun ovat vielä nuoria ja jaksavia?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:19"]
Luulin että ne oli vaan äitien jorinoita kun höpistiin, että "Et voi tietää, ennen kuin sinusta tulee äiti!". Nyt tiedän, ei sitä voikkaan tietää. Lapseni takia jaksan valvoa yöt, heijata tunti tolkulla itkua pois ja nukkua epämukavassa asennossa vain siksi kun en raaski herättää pientä joka on nukahtanut rinnalleni. Luulin että koirat, matkustelu, mieheni, täydellinen kotini ja unelmieni työ tekisivät minut onnelliseksi loppu elämäkseni. Nyt tiedän että onneni on kiinni tyttäressäni. En siis aio luopua omasta elämästäni kokonaan, mutta voin sanoa että mikään tässä maailmassa ei mene arvojärjestyksessä lapseni ja perheeni edelle.
En myöskään halua tuomita aloittajaa, koska noinhan minäkin ajattelin ennen :)
[/quote]
Tää nyt menee ehkä jo ohi aiheen, mutta vaikka sinä taatusti oletkin kokenut lapsen saannin noin kuin sanoit, niin millä selität ne lukuisat uutiset siitä, kun äiti ja/tai isä on tappanut tai pahoinpidellyt tai tehnyt vaikka mitä kamaluuksia lapselleen? Miksi kaikki eivät ajattele, että "minulla ei ole mitään väliä, kunhan lapsellani on kaikki hyvin"? Kyllä minunkin mielestä lapsen saannin pitäisi mennä noin kuin sinä sen kuvailet, mutta eipä vaan aina mene. Kyllä tälläkin palstalla on sanottu, että on kyllä lapsensa hoitanut ja kasvattanut, mutta olisipa sitä ihan yhtä onnellinen tai onnellisempikin ollut ilmankin lapsia, eikä niitä välttämättä tekisi jos saisi uudelleen valita. Melko varmasti esim. oma äitinikin olisi vallan hyvin tullut toimeen ilman lapsia, eikä varmaankaan ole mitään äärimmäisiä tunteita minusta koskaan kokenut, minkä vuoksi itse tunnen vielä aikuisenakin olevani pohjimmiltaan tässä maailmassa semmoinen "pakollinen paha", vaikka olen saanut ruokaa ja vaatteita ja leluja jne, ehkä sen vain huomaa, haluaako joku oikeasti seuraasi vai huolehditaanko sinusta koska satut siinä olemaan.
[/quote]
oikeasti? Oletko koskaan jutellut äitisi kanssa tuosta asiasta? Siis tuosta kokemuksetasi?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:19"]
Luulin että ne oli vaan äitien jorinoita kun höpistiin, että "Et voi tietää, ennen kuin sinusta tulee äiti!". Nyt tiedän, ei sitä voikkaan tietää. Lapseni takia jaksan valvoa yöt, heijata tunti tolkulla itkua pois ja nukkua epämukavassa asennossa vain siksi kun en raaski herättää pientä joka on nukahtanut rinnalleni. Luulin että koirat, matkustelu, mieheni, täydellinen kotini ja unelmieni työ tekisivät minut onnelliseksi loppu elämäkseni. Nyt tiedän että onneni on kiinni tyttäressäni. En siis aio luopua omasta elämästäni kokonaan, mutta voin sanoa että mikään tässä maailmassa ei mene arvojärjestyksessä lapseni ja perheeni edelle.
En myöskään halua tuomita aloittajaa, koska noinhan minäkin ajattelin ennen :)
[/quote]
Tää nyt menee ehkä jo ohi aiheen, mutta vaikka sinä taatusti oletkin kokenut lapsen saannin noin kuin sanoit, niin millä selität ne lukuisat uutiset siitä, kun äiti ja/tai isä on tappanut tai pahoinpidellyt tai tehnyt vaikka mitä kamaluuksia lapselleen? Miksi kaikki eivät ajattele, että "minulla ei ole mitään väliä, kunhan lapsellani on kaikki hyvin"? Kyllä minunkin mielestä lapsen saannin pitäisi mennä noin kuin sinä sen kuvailet, mutta eipä vaan aina mene. Kyllä tälläkin palstalla on sanottu, että on kyllä lapsensa hoitanut ja kasvattanut, mutta olisipa sitä ihan yhtä onnellinen tai onnellisempikin ollut ilmankin lapsia, eikä niitä välttämättä tekisi jos saisi uudelleen valita. Melko varmasti esim. oma äitinikin olisi vallan hyvin tullut toimeen ilman lapsia, eikä varmaankaan ole mitään äärimmäisiä tunteita minusta koskaan kokenut, minkä vuoksi itse tunnen vielä aikuisenakin olevani pohjimmiltaan tässä maailmassa semmoinen "pakollinen paha", vaikka olen saanut ruokaa ja vaatteita ja leluja jne, ehkä sen vain huomaa, haluaako joku oikeasti seuraasi vai huolehditaanko sinusta koska satut siinä olemaan.
[/quote]
oikeasti? Oletko koskaan jutellut äitisi kanssa tuosta asiasta? Siis tuosta kokemuksetasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:49"]
Eli yksikään tuttavistasi ei tosi asiassa vaihtaisi koskaan elämäänsä ja lapsiaan lapsettoman elämään.
[/quote]
Olemme tästä ihan samaa mieltä. Juuri näinhän kirjoitin aikaisemmin. Se, että joku kadehtii elämästäni esimerkiksi runsasta omaa aikaa ja huolettomuutta, ei tietenkään tarkoita, että hän haluaisi vaihtaa paikkoja kanssani. Kyllä jokaisen täytyy aina tehdä elämästään itsensä näköistä, jotta siitä voisi nauttia. -ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:58"]
En tiedä mitä kadehtisin. Harrastan kuntosalia ja valokuvaamista. Piirtämistä silloin kun ehdin. Voin mennä ja tulla ja opiskella ja olla ystävien kanssa. En tiedä mitä lapsiperhe-elämä olisi muuttanut muuta kuin sen, että on säännöllisemmät ruoka-ajat.
[/quote]
Etkö vietä aikaasi lastesi kanssa? Ovatko he päivähoidossa? Kuka vie ja hakee? Etkö osta lapsille vaatteita, leluja, vie harrastuksiin, katso tv:stä lastenohjelmia heidän kanssaan jne, jne? voitko mennä harrastuksiisi, jos miehellä onkin jokin meno samaan aikaan? Pitääkö hankkia lastenvahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun, että mulla on lapsia. Muistelen kyynel silmässä aikaa, jolloin mulla oli työ, harrastuksia, ystäviä, rahaa, oma asunto, omaa aikaa ja oma elämä. Nyt mulla on kolme pentua. Menetin kaiken.
Nyt olen riippuvainen miehen tuloista. Joka aamu toivon, että tämä kaikki olisi vain pahaa unta, ja heräisin omassa sängyssäni, pikku krapulassa korkeintaan todetakseni, että se viimeinen kuppi oli liikaa, kun näin kauhupainajaisia näki.
Kerran nuotiolla yksi kysyi: "mikä olisi hirvein asia tehdä Juhannuksena?" Vastasin; kävellä lastenvaunujen kanssa jossain Helsingissä, Jakomäessä, Puistolassa, Tapanilassa...mitä näitä östra helvettejä nyt on...toteutui.
Ok ap, nyt olemme kuulleet mielipiteesi asiasta, en kyllä yhtään ymmärrä, miksi halusit kertoa sen meille muille, jos et halua lapsia niin mitäpä se meitä haittaa? Ei yhtään mitään. Ja eipä minua hetkauta, jos et ole perhe-elämästäni kateellinen, ei sille tarvitsekaan olla. Onko elämä joku kilpailu siitä, kuka on kenellekin kateellinen ja mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 01:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:58"]
En tiedä mitä kadehtisin. Harrastan kuntosalia ja valokuvaamista. Piirtämistä silloin kun ehdin. Voin mennä ja tulla ja opiskella ja olla ystävien kanssa. En tiedä mitä lapsiperhe-elämä olisi muuttanut muuta kuin sen, että on säännöllisemmät ruoka-ajat.
[/quote]
Etkö vietä aikaasi lastesi kanssa? Ovatko he päivähoidossa? Kuka vie ja hakee? Etkö osta lapsille vaatteita, leluja, vie harrastuksiin, katso tv:stä lastenohjelmia heidän kanssaan jne, jne? voitko mennä harrastuksiisi, jos miehellä onkin jokin meno samaan aikaan? Pitääkö hankkia lastenvahti?
[/quote]
Vietän aikaa lapseni kanssa. Leikitään, pelataan ja katsotaan vaikka lasten elokuvia. Lapseni on päiväkodissa joskus (kesälomani aikanakin kerran viikossa). Hakee ja tuo se joka ehtii. En kauhesti osta vaatteita, niitä vain tulee jostakin, lisäksi mummit ja kummit osallistuu paljon, hyvä jos itse ehdin kaikkea yleensä ajatellakkaan kun ovat jo hankkineet. Voin mennä harrastuksiini vaikka miehellä olisikin menoa, on meillä muitakin läheisiä sukulaisia, eikä tarvitse erikseen mitään lastenvahtia hommata. Kuinka niin? Tunnen silti itseni ja elämäni vapaaksi, vaikka silloin tällöin olisikin aikatauluja (koulu, lapsen tarha tms).
[
oikeasti? Oletko koskaan jutellut äitisi kanssa tuosta asiasta? Siis tuosta kokemuksetasi?
[/quote]
En, mutta ei siinä oikein taitaisi olla mitään pointtia, äiti kun on esim. sanonut, että on tehnyt kaikkensa eteeni ja lapsena kuitenkin jouduin esim. joskus yöpymään talomme rappusilla koska isä meuhkasi sisällä humalassa ja molemmat vanhemmat ovat mm. pohtineet kuulteni itsemurhaa (isän mielestä taas lapsuuteni oli turvallinen). Näkökulmamme lapsuudestani poikkeavat siis minun ja vanhempien kesken aika lailla ja annan heidän pitää oman näkemyksensä. Mutta enpä usko että voisin itsekään olla kellekään hyvä äiti, varmaan tulisi vain oma lapsuus mieleen, joten parempi olla lapsia tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä äiti tehdä parhaansa, mutta se kun ei aina riitä siihen että lapsella olisi turvallinen ja riittävän hyvä lapsuus. Jotkut vanhemmat joo yrittävät parhaansa ja kaikkensa, mutta koska ovat itse hajalla ja ehkä päihderiippuvaisia, lapsen elämä on kamalaa. Vanhemman oma kokemus voi olla että lapsella on kaikki hyvin, eikä hän näe puutteita ja vammauttavia olosuhteita, esim. itsemurhalla uhkailua, mikä on aivan järkyttävää lapsen kokemuksena.
Niin, no epäilenkin että vanhemmat ei ole kauheasti mitään lapsen kehitykseen liittyviä asioita miettineet, vaan äiti on kai ajatellut, että kun häntäkin aviopuolison juominen lähinnä vituttaa (eikä tietenkään esim. pelota) niin ei kai se lastakaan sen enempää häiritse, ja miksi sen lapsen pitää tehdä asiasta niin iso numero itkemällä ja muulla tunteilulla. Sen takia oletankin, että en ole mitenkään kovin harkittu lapsi ollut, eikä vanhempani välttämättä ole olleet kiinnostuneita nimenomaan lapsista ja lapsen maailmasta vaan ovat suhtautuneet minuun vähän kuin pienikokoiseen aikuiseen, jolla on määräaikainen vuokrasopimus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein käsitä, että miksi sitä että jotkut mieleltään sairaat ihmiset ovat tulleet vahingossa raskaaksi, eivätkä ole viitsineet aborttia tehdä, verrataan siihen, että onko se vanhemmuus nyt hienoa vai ei. Kaikkien ihmisten ei todellakaan pitäisi antaa tehdä lapsia kärsimään helvetilliseen kotiin, mutta ikävä kyllä hekin saavat ryhtyä vanhemmiksi, ja niin monta kertaa kuin vaan haluavat.
Ja tuota yhtä en myös käsitä joka sanoo että katuu että on tehnyt lapsia, miksi helvetissä niitä on pitänyt sitten tehdä vielä useampi??? Jos tietää että itsestä ei ole äidiksi, niin kyllä se on paras ratkaisu mennä suorinta tietä aborttiin, ja sen jälkeen sterilisaatioon. Jos joku katuu lasten tekoa, on parempi antaa ne lapset pois, ja jatkaa lapsettoman ihmisen helppoa ja huoletonta elämää. Lapsettomia pariskuntia kyllä on jotka ottavat lapset itselleen hyvinkin mielellään.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 19:49"]
En kylläkään ole elämääni tyytyväinen, mutta se taas ei johdu lapsettomuudesta (siihen viitaten, että luultavasti elämäänsä tyytymättömät viettävät keskimäärin enemmän aikaa internetissä ja tällaisillakin palstoilla). Jostain kumman syystä muuten nimenomaan vauva- lehden keskustelufoorumi tunnetaan yleisesti katkerien ja vittumaisten ihmisten palstana, sitä MINÄ ihmettelen, jos useimmat keskustelijat on kuitenkin lapsistaan onnellisia äiti- ihmisiä
[/quote]
Syystä jonka itsekin totesit: netissä pyörii elämäänsä tyytymättömiä. Kuten täällä jo todettiin, tämä on yksi Suomen vilkkaimmista keskustelupalstoista, jossa puhutaan blogeista, pettämisestä ja virtsatietulehduksista.
Ajattelin kuten ap ja selvisin yli kolmikymppiseksi ilman lapsia. Ällötti, kun ihmiset toivat lapsiaan kylään ja niitä piti vahtia. Tai lähettivät joulukortteja, joissa penskojen kuvia. Siis ihan idioottia. Rakastan omaa rauhaa, hiljaisuutta. En tykkää halailla, pussailla tai laittaa ruokaa.
Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta elämäni mieleenpainuvinmat hetket ovat olleet kun olen nähnyt vastasyntyneen lapseni. Mikään elämässä ei ole tuonnut samanlaista tyydytystä kuin se hetki, kun illalla lapset ovat nukkumassa, syötettyinä, pestyinä, huvitettuina. Silloin on tuntunut, että mun ihmisyydellä on jokin tarkoitus.
Mutta joo, ei tää kaikille sovi. Ja hyvä niin. Kyllä meidän ihmisten kuuluu olla erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 17:50"]
Mulla on vaan yks kysymys: miks ihmeessä surffailet vauva-lehden keskustelupalstalla? Sillin kun en vielä halunnut lapsia ja olin aidosti täysin tyytyväinen lapsettomaan elämääni ei mulle olisi kertaakaan tullut edes mieleen pistäytyä tälläisella palstalla.
[/quote]
Täällä kanssa toinen, joka ei käsitä, miksi joku lapseton tulee tänne kirjoittelemaan, tai siis että kuinka sellainen henkilö on edes löytänyt tämän palstan. Silloin kun itse olin vielä lapseton, ei olisi vähempää voinut kiinnostaa mammojen palstailu. :D Nythän siitä on tullut yksi elämän suola, neljän lapsen synnyttyä. :D
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 19:26"]
Mutta sillä, että perheelliset löytävät enemmän kadehdittavaa lapsettomien elämästä kuin päinvastoin, voi olla myös jotain tekemistä sen kanssa että perheelliset tietävät tasan tarkkaan mistä jäävät paitsi. Lapseton ei voi tasan tarkkaan tietää, mitä onnea ja harmeja perhe mukanaan tuo, mutta kaikki perheelliset ovat jossain vaiheessa olleet ns. vapaita ja eläneet sitä lapsettoman elämää. On paljon helpompaa kadehtia jotakin, jonka on menettänyt, kuin jotakin jollaista ounastelee asioiden olevan.
[/quote]
Näin arvelen minäkin. Toisaalta sitten,monet kaipaa ja kadehtii sitä lapsellisten elämää vaikkei sitä ole kokenutkaan. Paitsi omasta lapsuudesta on yleensä joku käsitys perhe-elämästä muodostunut. Mutta hienoa että ap on löytänyt oman tiensä :). Niin minäkin omani.
Miksi ap kuvittelet että perheelliset olisivat kateellisia lapsettomalle? Lapsettomalla ei ole mitään mille olisin kateellinen. Mulla on perhe ja perheessä on aina rakkaita ihmisiä paikalla, huolehditaan toinen toisistamme, vietämme hauskaa yhdessä. Kyllä sitä ehtii urheilla, lukea kirjaa, kattoa elokuvia ja matkustella vaikka lapsia onkin. Ja mikä parasta, kaikkea sitä voi tehdä yhdessä lapsiensa kanssa. Itse nautin kun saan mennä yhdessä tyttäreni kanssa juoksemaan, jutellaan asioista ja ollaan yhdessä. En vaihtais perhe-elämääni mihinkään!!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:22"]
Usein parisuhde on sen ajan ihan perseestä ja hermo kireällä, mutta kyllä perhe on sen arvoinen.
[/quote]
Kuten jo ensimmäisessä viestissä totesin, perhe-elämä on epäilemättä hyvin antoisaa useimmille, jotka todella arvostavat perhettä ja haluavat olla vanhempia. (Ei tietenkään kaikille mutta enemmistölle varmasti.) Minä en arvosta perhettä enkä halua lapsia, joten minulle lapset eivät olisi edes maailman helpoimman pikkulapsiajan arvoisia. Mutta hienoa, että sinä olet yhtä tyytyväinen valintaasi kuin minä omaani! -ap