Miksi niin moni koiran omistaja pysähtyy koiransa kanssa, kun toinen koira tulee vastaan?

Koira vaistoaa kävelyttäjästään heti tämän pysähtymisen tai hihnan kiristämisen tai muun epävarmuuden tulevasta tilanteesta. Paras keino mikä itselle on toiminut, on ollut lempeästi puhutella koiraa että "sieltä tulee toinen kaveri vastaan, katotaan kuka sieltä tulee vastaan ym" . Koira huomaa että tässä ei ole mitään rähistävää ja menee ohi.  Meillä toimi loistavasti. Itse kyllä mielellään annoin koirien haistellakin vastaantulevia koiria jos olivat samanhenkisiä ja usein tässä naapurustossa näin onkin että tunnetaan jotain. Mielestäni tuo pysähtyminen, hihnan kiristys, huutaminen ei auta vaan pahentaa tilannetta. Seuraavat 10 vuotta kaikki kohtaamiset samanlaisia, aika rasittavaa mielestäni. Vielä yksi pysähtymistä pahempi on se että koira nostetaan remmistä ilmaan. Näen usein. MIten tämä auttaa toisten koirien kohtaamiseen...en ymmärrä.

Ei ainkaan itselläni ollut koulutusvaiheessa mitään epävarmuutta. Ihan rauhassa mentiin tiensivuun, koirat istuivat maahan hihnat löysällä ja saivat pari namia siitä, että olivat rauhassa eivätkä höntyilleet ohittajan suuntaan. 

Syy, miksi näin tehtiin, oli se, että toinen koira alkoi säntäillä ja toinen jumittaa, joten oli helpointa muuttaa systeemiä sillä, että keksin molemmille yhteisen uuden tavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ainakin pysähtyy nimenomaan opettaakseen koiraansa ettei se haukkuisi toisia koiria. Eli pysäyttää koiran ja kiinnittää sen huomion itseensä, ei siihen toiseen koiraan.

Miten tästä tilanteesta pääsee, jos kummallakin on samat mielessä?

Normaali ihminen EI PYSÄYTÄ koiraa vaan ottaa kontaktin ja jatkaa kävelyä. Onhan näitä pysähdysvammaisia ja sitten kumpikaan ei liiku, tulee ruuhkaa jossain vaiheessa ja nälkä. :DD

Tuollainen muuten tapahtui kerran jossa eräs pysähtyi koiransa kanssa ehkä 15 metrin päähän. No meidän koira päätti alkaa haistelemaan luontoa, teki pissat ja sitten käveli metrin ja rupes etsimään kakkapaikkaa. Saivat pysähtelijät odotella jonkun aikaa että meidän koiruli hoiti asioitansa. Ja ihan tahalleen vielä jäin keräilemään kakkoja pidemmäksi aikaa ja peruutin muutaman metrin viedäkseni kakat roskiin. Vasta sitten päästiin me liikkeelle ja ohitettiin tämä paikalleen jäykistynyt muumio... Hupaisaa! xD

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin koira on pienestä saakka sosiaalistettu niin, että pitää lähtökohtaisesti kaikkia kavereina. Jos vastaantuleva kiskoo nyrpeänä piskinsä hihnaa tiukemmalle, ohitamme kuin ilmaa. Jos omistaja näyttää koirineen rennolta, huikkaan yleensä etukäteen ”saako koirat moikata”? Yleensä saavat ja seurauksena on iloista hännänheilutusta.

Koirallani on tässä lähialueella omat selkeät kaverinsa jotka huomaa jo kaukaa. Kaveri huomaa saman ja sitten kävellään tapaamaan. Me omistajat sitten turisemme kuulumiset samalla, kun koirat vaihtavat omansa.

Luulen, että vähintään puolet lenkkeilyn ilosta on koiralleni sitä, että se saa tavata lajitovereitaan. En ymmärrä räkyttävien ja hihnamöyhääjien omistajia alkuunkaan. Koiran huono käytös lähtee pääsääntöisesti kotikasvatuksesta.

juuri näin! Meillä ei ole remmirähjää, kun koira on sosiaalistettu pennusta lähtien.  Eikä omistajallakaan ole sosiaalisia ongelmia ;). Nykyään vaan harmittavan usein koirien ei anneta moikata lajitovereitaan. Niin suomalaista meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen muuten tapahtui kerran jossa eräs pysähtyi koiransa kanssa ehkä 15 metrin päähän. No meidän koira päätti alkaa haistelemaan luontoa, teki pissat ja sitten käveli metrin ja rupes etsimään kakkapaikkaa. Saivat pysähtelijät odotella jonkun aikaa että meidän koiruli hoiti asioitansa. Ja ihan tahalleen vielä jäin keräilemään kakkoja pidemmäksi aikaa ja peruutin muutaman metrin viedäkseni kakat roskiin. Vasta sitten päästiin me liikkeelle ja ohitettiin tämä paikalleen jäykistynyt muumio... Hupaisaa! xD

Silloin kun olen päättänyt pysäyttää koirani, minulle on ihan sama vaikka pystyttäisit teltan siihen missä olet. Ei minulla ole ollut mitään odotuksia toimiasi kohtaan, ainoastaan se, ettei koirasi tule koirieni iholle.  Saat olla ihan niin hidas tai nopea kuin haluat, etkä pysty provosoimaan minua. 

Oma tavoitteeni on tehdä ulkoilusta kaikille osapuolille, myös sille ulkopuoliselle taholle sujuvin mahdollinen kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen muuten tapahtui kerran jossa eräs pysähtyi koiransa kanssa ehkä 15 metrin päähän. No meidän koira päätti alkaa haistelemaan luontoa, teki pissat ja sitten käveli metrin ja rupes etsimään kakkapaikkaa. Saivat pysähtelijät odotella jonkun aikaa että meidän koiruli hoiti asioitansa. Ja ihan tahalleen vielä jäin keräilemään kakkoja pidemmäksi aikaa ja peruutin muutaman metrin viedäkseni kakat roskiin. Vasta sitten päästiin me liikkeelle ja ohitettiin tämä paikalleen jäykistynyt muumio... Hupaisaa! xD

Onpa vahingoniloa, osa koiranomistajista on todella tympeää porukkaa. Sen kyllä huomaa, v*ttumaisen näköinen taluttaja ja zombiekoira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen muuten tapahtui kerran jossa eräs pysähtyi koiransa kanssa ehkä 15 metrin päähän. No meidän koira päätti alkaa haistelemaan luontoa, teki pissat ja sitten käveli metrin ja rupes etsimään kakkapaikkaa. Saivat pysähtelijät odotella jonkun aikaa että meidän koiruli hoiti asioitansa. Ja ihan tahalleen vielä jäin keräilemään kakkoja pidemmäksi aikaa ja peruutin muutaman metrin viedäkseni kakat roskiin. Vasta sitten päästiin me liikkeelle ja ohitettiin tämä paikalleen jäykistynyt muumio... Hupaisaa! xD

Silloin kun olen päättänyt pysäyttää koirani, minulle on ihan sama vaikka pystyttäisit teltan siihen missä olet. Ei minulla ole ollut mitään odotuksia toimiasi kohtaan, ainoastaan se, ettei koirasi tule koirieni iholle.  Saat olla ihan niin hidas tai nopea kuin haluat, etkä pysty provosoimaan minua. 

Oma tavoitteeni on tehdä ulkoilusta kaikille osapuolille, myös sille ulkopuoliselle taholle sujuvin mahdollinen kokemus. 

Olen niin samaa mieltä kanssasi, miksi jotkut hermoilee aivan älyttömästi. Eläimet on 🤎.

Vierailija kirjoitti:

Koira vaistoaa kävelyttäjästään heti tämän pysähtymisen tai hihnan kiristämisen tai muun epävarmuuden tulevasta tilanteesta. Paras keino mikä itselle on toiminut, on ollut lempeästi puhutella koiraa että "sieltä tulee toinen kaveri vastaan, katotaan kuka sieltä tulee vastaan ym" . Koira huomaa että tässä ei ole mitään rähistävää ja menee ohi.  Meillä toimi loistavasti. Itse kyllä mielellään annoin koirien haistellakin vastaantulevia koiria jos olivat samanhenkisiä ja usein tässä naapurustossa näin onkin että tunnetaan jotain. Mielestäni tuo pysähtyminen, hihnan kiristys, huutaminen ei auta vaan pahentaa tilannetta. Seuraavat 10 vuotta kaikki kohtaamiset samanlaisia, aika rasittavaa mielestäni. Vielä yksi pysähtymistä pahempi on se että koira nostetaan remmistä ilmaan. Näen usein. MIten tämä auttaa toisten koirien kohtaamiseen...en ymmärrä.

Toivoisin etteivät ihmiset yleistäsi kasvatuskeinoja koskemaan kaikkia koiria.  Meidän koiralle ainoa keino rauhoittumaan on pysähtyä.

koirallemme on kasvattajalla tapahtunu jotain traagista, joka on vauroittanut psyykkistä kehitystä. Kasvattaja ei ole tunnustanut mitään, mutta selvää on, että jotain on tapahtunut, koiran oireilu oli sellaista, joka kertoi, että noin 7 viikkoisena on tapahtunut jotain (meillä on apuna eräs ongelmakäytöksiin perehtynyt eläinläkäri, eräänlainen koirien psykoterapeutti) . Olisi ollut kiva tietää tarkkaan mitä, jotta olisimme voineet korjata koiraa mahdollisimman hyvin, mutta kasvattaja ei oikein ole ollut halukas kertomaan. Ehkä jokuhänen oma mokansa, jonka esiin tuloa pelkää.

tätä koiraa ei voi edes kouluttaa, koska älykkäänä tajuaa, että haa, nyt minua yritetään kouluttaa ja kieltäytyy oppimasta, sillon vain istuu alas, painaa kuonoa alas ja katsoo silmiin kulmiensa alta tyyliin "really." Koira kouluttaa itse itseään silloin kun kokee halua oppia ja meidän on ollut pakko van se hyväksyä ja se on oikeastaan hauskaakin. koira esim. alkoi etsimään mustikkamättäitä, kun katselin vähän aikaa meidän touhujamme ja tahtoi tulla mukaan keräämään mustikoita. Tämä koulutustapa on ollut ihan fine, sillä koiraa ottaessamme meille oli selvää, että sitä kasvatetaan siten kuin on koiralle paras eikä siten miten me haluamme.  Perheensä jäseniä koira ei pelkää yhtään ja esim. hoitotoimenpiteet on tosi helppoja. saamme käännellä koiraa miten päin vain, eikä ole moksiskaan. vieraat ihmiset sittenovat kauhistuttavia koirineen. koirapuistossa sitten koira on ihan toisenlainen. tämä on ollut ehdottomasti haastavin koiramme, mutta samalla sellainen etten toiseen vaihtaisi, en edes ongelmiensa vuoksi. on ollut ehdottomasti opettavaista nähdä tällainen ongelmakoirankin kehityskaari ja nähdä miten sekin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua, jos on perhe, jossa kohdellaan hyvin, mutta psyykkisten ongelmien hoito vie aikaa näemmä koirillakin.