Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?

Mä oon huomannu et tämmöset löytää aina jotka on jo nuoresta seurustellu, yläaste-ikäisestä. Ovat ikäänkuin tottuneet siihen parisuhteessa oloon ja "huokuvat" sitä energiaa, eikä ne osaa olla enää yksin. Sitten on meitä joita seurustelu on vasta kiinnostanut yli parikymppisenä eikä ole löytynyt kuin lyhyitä suhteita jos niitäkään. Yksi puolivuotinen suhde on itsellä, eikä sekään kovin vakava. En tiedä, kai musta sitten joku itsenäisyys paistaa liikaa.

Mä olin niitä, jotka oli aina ennen parisuhteessa, joten voin kertoa "miten". Siten, että suostui siihen että oli paskaa.

Kumpi on pahempaa, olla yksin vai se? Se.

Olen itsevarma ja puhelias. Se mitä viestit ja kuinka kannat itsesi ,on tärkeää. Miehiä ei kannata tuijottaa vaan päinvastoin, olla viileä,ne kiinnostuu enemmän. Olla vaikea, petiin vasta, kun tuntee paremmin ihmisen. Vie 10-20 tapaamista, jos mies kiinnostunut, odottaa. Toimii. Älä ole helppo nakki.

Minulle parisuhde on todella merkityksellinen asia. Siihen en ryhdy kenen tahansa kanssa. Parisuhteen päättyessä olen helposti vuosia yksin ja keskityn omiin juttuihin ja töihin.

Ei minussa ole kuulemma muuta vikaa, että olen liian hyvä monelle miehelle ja he ajattelee, että jotakin pahempaa vikaa on oltava. Eipä ole. 

Täälläkin on todella monessa viestissä käytetty sanaa "vaan", vaikka olisi pitänyt olla "vain".

Näin se vain on!

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhde on todella merkityksellinen asia. Siihen en ryhdy kenen tahansa kanssa. Parisuhteen päättyessä olen helposti vuosia yksin ja keskityn omiin juttuihin ja töihin.

Ei minussa ole kuulemma muuta vikaa, että olen liian hyvä monelle miehelle ja he ajattelee, että jotakin pahempaa vikaa on oltava. Eipä ole. 

Jokin vika sinussa on, jos jatkuvasti parisuhteet kariutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on todella monessa viestissä käytetty sanaa "vaan", vaikka olisi pitänyt olla "vain".

Näin se vain on!

Itseäni ärsyttää tämä myös nykyään. Vaan ei ole sama asia kuin vain. Ihmiset eivät osaa suomea.

Antaa mennä vain!

Osa ihmisistä on sillä tavalla naiveja, että kuvittelevat panetusta ihastumiseksi ja rakastumiseksi. Paukkaavat sitten parisuhteeseen himon takia, yhtään miettimättä onko se toinen yhtään sopiva edes.

Näitä himojen kohteita nyt on aika paljon helpompi löytää kuin jotain oikeasti sopivaa kumppania. Viskaa vaan romukoppaan kaikki vaatimukset siitä että toisella ei saisi olla päihdeongelmaa, hoitaisi raha-asiat kuin aikuinen, huolehtisi kodistaan, olisi normaaliälyinen ja osaisi ilmaista tunteitaan jne. Sitten vaan johonkin lähipubiin tai tinderiin ja ensimmäinen joka ei riko silmiä niin siinä se on!

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on todella monessa viestissä käytetty sanaa "vaan", vaikka olisi pitänyt olla "vain".

Näin se vain on!

Kiitos huomautuksesta. En tee enään niin. 

Kun on ollut melkein 10 vuotta sinkkuna niin ei sitä edes osaa enää ajatella että alkaisi seurustella. Se vaan tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta. En varmaan edes osaisi :D 

tinderit ja miehen etsiminen tuntuu vaan luonnottomalta vaikka se on ihan normaalia. Katselen kyllä miehiä ja tutustun heihin oikeassa elämässä. Jos joku kiva mies kiinnostuu niin lähden kyllä treffeille. Monesti ne jutut eivät etene. Olen varmaan liian tottunut itsekseni olemiseen. 

Tietyllä tavalla rasvaiset ja naisia tuijottavat miehet ja sit kevytkenkäiset naiset löytää toisensa vaikka maitokaupasta. Mies sanoo että mitäs, mitäs.. ja nainen kikattaa vastaukseksi. Noin se joillain lähtee, mut en kadehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhde on todella merkityksellinen asia. Siihen en ryhdy kenen tahansa kanssa. Parisuhteen päättyessä olen helposti vuosia yksin ja keskityn omiin juttuihin ja töihin.

Ei minussa ole kuulemma muuta vikaa, että olen liian hyvä monelle miehelle ja he ajattelee, että jotakin pahempaa vikaa on oltava. Eipä ole. 

Et osannut ratkaista miehen ongelmia. Ole huoleti. Väistit luodin

Koska toiset ihmiset ovat hyvännäköisiä, ja toiset taas eivät ole. Ei tämä ole mikään valtava mysteeri.

Riippuu siitä, mihin tyytyy. Kyllähän jokainen jonkinlaisen kumppanin saa, mutta joissain tapauksissa yksinolo on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Koska toiset ihmiset ovat hyvännäköisiä, ja toiset taas eivät ole. Ei tämä ole mikään valtava mysteeri.

Parisuhde ei ole terapia vastaanotto,siivousfirma,pankki,escorttina toimimista. Useimmat sinkut eivät ymmärrä seurustelun tai avioliiton ydintä. Toisen tehtävänä on rakastaa. Muut ongelmat hoidatetaan muualla.

Jotkut ei osaa olla yksin. Joillekkin käy vaatimattomampi kumppani :)

En ole ikinä aktiivisesti edes etsinyt. Ikää nyt 42 enkä ole ikinä seurustellut, tuskin enää edes osaisin mm. asua kenenkään kanssa.  Yhden/useamman illan juttuja vaan takana, nytkin säätöä yhden varatun kanssa.

Nuorempana sitä oli paljon avoimempi erilaisille ihmisille, saattoi lähteä 8 tuntia matkustamaan treffeille tapaamaan jotain random tyyppiä huomatakseen, että ei hemmetti kiinnosta yhtään. Sitten kärvistellä väkisin seurassa jossa ei halua olla. Samoiten kun ajautuu suhteisiin jotka eivät vastaakkaan yhtään sitä mitä itse haluaa ja toivoo. Näitä kun tähän keski-ikään mennessä on kertynyt niin eipä ole hoppua mihinkään epämääräiseen suhteeseen ja myöskin se, että nykyään tietää mitä haluaa ja varsinkaan EI halua, karsii niin paljon tyyppejä  kumppaniehdokkaista. Jos en tulevalta mieheltä löydä niitä tiettyjä piirteitä mistä olen jäänyt paitsi jo vuosia, olen mieluiten yksin kuin elän suhteessa jossa vain saa turhia lupauksia omien haaveiden suhteen. Voi sitä tuskan määrää kun tuhlaa elämäänsä väärien ihmisten kanssa! Näin on helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhde on todella merkityksellinen asia. Siihen en ryhdy kenen tahansa kanssa. Parisuhteen päättyessä olen helposti vuosia yksin ja keskityn omiin juttuihin ja töihin.

Ei minussa ole kuulemma muuta vikaa, että olen liian hyvä monelle miehelle ja he ajattelee, että jotakin pahempaa vikaa on oltava. Eipä ole. 

Jokin vika sinussa on, jos jatkuvasti parisuhteet kariutuvat.

Totta. Ensimmäinen mies kuoli, toisen kanssa ei olisi pitänyt edes aloittaa suhdetta... Pahempaa vikaa ei ole, mutta varmaan monta pientä 😂 

Minä olen tällainen joka löytää seuraa helposti. Niin suhteita kuin ystäviä. Yleensä vielä kaikki on löytynyt ilman suurempaa etsimistä ja pitkiäkin ihmissuhteita. Huomaan myös usein että ihmiset haluaisivat kovasti tutustua minuun ja taistelen sen kanssa, että en haluaisi olla tyly kenellekään, mutta elämäni on jo hyvää ja täyttä näin. Mikä sitten on tämän kaiken salaisuus aina ollut? En oikein osaa sanoa. Olen aina tykännyt keskittyä tekemään omia juttujani, luen paljon ja sitä kautta olen kai oppinut juttelemaan tosi monipuolisista aiheista erilaisten ihmisten kanssa. Olen tosi utelias, joten kyselen paljon ja olen luonteeltani hymyilevä ja iloinen. Jään suustani kiinni ihan kaikkialla; kaupassa, kuntosalilla ja lenkkipoluilla. Tästä huolimatta tuntuu että olen aina menossa johonkin ja ihmiset kuitenkin ovat olleet minulle aina todella kilttejä, vaikka harmittelen aina kun aikani ei riitä tekemään kaikkea :/

Mutta noihin kriteereihin.. . Jos luettelisin kaiken mitä mieheltä olen vaatinut edes kiinnostuakseni, niin minua sanottaisiin todella nirsoksi. Eli ei kaikki "sarjaseurustelijat" huoli ketä tahansa, toiset vaan ovat törmänneet ihan vain tuurilla moniin hienoihin tyyppeihin elämänsä aikana. :) Joskus vaan jotkut ihmiset ovat niin ihanaa ja hauskaa seuraa, ettei pidä kävellä onnensa ohitse.