Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut mies. En ole ollut pitkiä aikoja ikinä yksin. Olen kaunis. Ja opettaja. Näin miehet ovat plussia avanneet. Olen myös aktiivisesti ollut aina liikenteessä. En ole jäänyt yksin kotiin. Aina menossa ja juttelen miehille, yritän tutustua, haen seuraa. Ihastun helposti. Pakkejakin on tullut. Mutta aina on löytynyt joku, joka haluaa olla pitempään vierellä. Pitää jutella ja lähestyä ihan kaikenlaisten miesten kanssa. Monesti ihan tavallinen mies voi paljastua todella mielenkiintoiseksi, taitavaksi ja hyväksi ja fiksuksi mieheksi, johon sitten ihastuu.

Alapeukutatte, koska sanoin itseäni kauniiksi. Kaikki naiset eivät kestä sitä, että joku nainen on omasta mielestään kaunis. Heillä on huono itsetunto.

Alapeukut kohdistuu kohtaan " minulla on aina ollut mies". Säälittävää läheisriipouvuutta. Ehkä resepti kestävään ja onnelliseen parisuhteen ei ole toisen ulkonäkö ja ammatti. Sinunkin kannattaisi pistää se oma rima hieman junttia korkeammalle- toki olet oikeassa siinä, että kannattaa olla aktiivinen olematta epätoivoinen.

Ai jos minulla on aina ollut mies, niin olen säälittävä ja läheisriippuvainen. Eivät mieheni ole olleet juntteja. Hyvissä ammateissa, sivistyneitä, rauhallisia ja tasapainoisia kaupungeissa ihan siisteissä asunnoissa asuvia hyvinpukeutuvia ja itsestään huolehtivia mielenkiintoisia miehiä, joiden kanssa voi käydä myös näyttelyissä ja konserteissa ja missä vain. Seurallisia ja ajattelevia ihan tavallisia miehiä. Olen nainen ja pidän siitä, että minulla on kumppani, mies, jota rakastan.. Jos sinulla ei ole kumppania, niin voisiko syy olla ilkeydessäsi? Kannattaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Lohdullinen ketju. Minussa on varmaan myös jotain vikaa, koska miehet eivät tunnu ajattelevan minua parisuhdemielessä. Olen kaunis (kuullut sitä niin paljon, että uskallan sanoa) ja olen herkästi saanut miesten huomion, etenkin nuorempana. Silti aina on käynyt niin, että kun ihastun johon kuhun, hän ei vastaa tunteisiini ja sydämeni saa kolauksen. Olen lopen kyllästynyt kokemaan näitä sydänsuruja, etenkin, kun olen herkkä ja tunteet on syviä. Mitä persoonallisuustyyppeihin kuuluu, en luultavasti niihin yleisimpiin kuulu. Olen herkkä ja syvällinen enkä osaa kovin hyvin puhella niitä näitä. Eikä se minulle oikein mitään annakaan. Ehkä pitäisi osata saadakseen miehet kiinnostumaan?

Saatan kysyä tyhmiä, mutta uskallatko ihastua myös niihin, jotka ovat sinusta kiinnostuneita? Itsehän projisoin tässä omaa käytöstä tekstiisi, kun osasyy minun romanttiseen rakkaudettomuuteen saattaa olla syynä etten ole oikein uskaltanut sallia ihastua jos joku on ollut minusta kiinnostunut ja sitten olen keksinyt kaikenlaisia syitä miksi tyyppi ei ole "sopiva".

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdullinen ketju. Minussa on varmaan myös jotain vikaa, koska miehet eivät tunnu ajattelevan minua parisuhdemielessä. Olen kaunis (kuullut sitä niin paljon, että uskallan sanoa) ja olen herkästi saanut miesten huomion, etenkin nuorempana. Silti aina on käynyt niin, että kun ihastun johon kuhun, hän ei vastaa tunteisiini ja sydämeni saa kolauksen. Olen lopen kyllästynyt kokemaan näitä sydänsuruja, etenkin, kun olen herkkä ja tunteet on syviä. Mitä persoonallisuustyyppeihin kuuluu, en luultavasti niihin yleisimpiin kuulu. Olen herkkä ja syvällinen enkä osaa kovin hyvin puhella niitä näitä. Eikä se minulle oikein mitään annakaan. Ehkä pitäisi osata saadakseen miehet kiinnostumaan?

Saatan kysyä tyhmiä, mutta uskallatko ihastua myös niihin, jotka ovat sinusta kiinnostuneita? Itsehän projisoin tässä omaa käytöstä tekstiisi, kun osasyy minun romanttiseen rakkaudettomuuteen saattaa olla syynä etten ole oikein uskaltanut sallia ihastua jos joku on ollut minusta kiinnostunut ja sitten olen keksinyt kaikenlaisia syitä miksi tyyppi ei ole "sopiva".

M

Tästäkin voi olla kyse. Yleensä en kiinnostu niistä jotka kiinnostuvat minusta. Ja pelkään läheisyyttä, koska uskon, etten kelpaa omana itsenäni.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat nämä kohtaamis-paikat?

Nuorisoille?

Keski-ikäisille?

Senioreille?

N - Baari

K - Baari

S - Baari

No ei ole kyllä raittiille mikään baari hyvä kohtaamispaikka. En käy niissä enkä halua miestä, joka baareilee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut mies. En ole ollut pitkiä aikoja ikinä yksin. Olen kaunis. Ja opettaja. Näin miehet ovat plussia avanneet. Olen myös aktiivisesti ollut aina liikenteessä. En ole jäänyt yksin kotiin. Aina menossa ja juttelen miehille, yritän tutustua, haen seuraa. Ihastun helposti. Pakkejakin on tullut. Mutta aina on löytynyt joku, joka haluaa olla pitempään vierellä. Pitää jutella ja lähestyä ihan kaikenlaisten miesten kanssa. Monesti ihan tavallinen mies voi paljastua todella mielenkiintoiseksi, taitavaksi ja hyväksi ja fiksuksi mieheksi, johon sitten ihastuu.

Alapeukutatte, koska sanoin itseäni kauniiksi. Kaikki naiset eivät kestä sitä, että joku nainen on omasta mielestään kaunis. Heillä on huono itsetunto.

Alapeukut kohdistuu kohtaan " minulla on aina ollut mies". Säälittävää läheisriipouvuutta. Ehkä resepti kestävään ja onnelliseen parisuhteen ei ole toisen ulkonäkö ja ammatti. Sinunkin kannattaisi pistää se oma rima hieman junttia korkeammalle- toki olet oikeassa siinä, että kannattaa olla aktiivinen olematta epätoivoinen.

Ai jos minulla on aina ollut mies, niin olen säälittävä ja läheisriippuvainen. Eivät mieheni ole olleet juntteja. Hyvissä ammateissa, sivistyneitä, rauhallisia ja tasapainoisia kaupungeissa ihan siisteissä asunnoissa asuvia hyvinpukeutuvia ja itsestään huolehtivia mielenkiintoisia miehiä, joiden kanssa voi käydä myös näyttelyissä ja konserteissa ja missä vain. Seurallisia ja ajattelevia ihan tavallisia miehiä. Olen nainen ja pidän siitä, että minulla on kumppani, mies, jota rakastan.. Jos sinulla ei ole kumppania, niin voisiko syy olla ilkeydessäsi? Kannattaa miettiä.

Ehkä kyse on siitä, että jos pitää aina olla joku mies, heti eron jälkeen uusi kierroksessa, niin kyllähän se vähän läheisriippuvaiselta kuulostaa. Tietty jos sinulla on ollut se sama mies nuoresta, niin sitten kuulostaa terveemmältä.

eri

Vierailija kirjoitti:

No ei ole kyllä raittiille mikään baari hyvä kohtaamispaikka. En käy niissä enkä halua miestä, joka baareilee

Baari on äärimmäisen huono kohtaamispaikka, vaikka käyttäisikin alkoholia. Jos siis etsii jotain muuta kuin yhden yön seksiä. Minusta ei ole kukaan tainnut koskaan olla kiinnostunut baarissa vakavammin, vain seksimielessä, ei kiitos.

Itselle paras paikka löytää elämänkumppani oli kristillisten opiskelijoiden illat, sieltä sain aviosiipan ja sieltä 95% tyypeistä sai aviopuolison :) Meitä oli n. 80, lähes tasan tyttöjä ja poikia ja voi sitä vilinää siinä 22-25-vuotiaina, kaikenlaista kivaa tehtiin yhdessä ja samalla vakavissaan kartoitettiin, kuka voisi sopia kenellekin. Häitäkin tuli vaikka kuinka paljon, edelleen 98% naimisissa saman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Omien havaintojeni mukaan kumppaneita löytää helposti iloinen ja huumorintajuinen nainen, joka on taipuvainen itsekin ihastumaan helposti. Ei tarvitse edes olla erityisen kaunis tai ulospäinsuuntautunut. Olen miettinyt, mahtaako tuo helposti ihastuminen olla jotenkin biologista tai hormonaalista. Että joillain vaan on sellaiset luonnolliset vietit vahvemmat kuin toisilla. Ja miehet jotenkin alitajuisesti vaistoavat naisen kiinnostuksen ja uskaltavat helpommin lähestyä.

Ei muuten pidä paikkaansa. Olen itse juuri sellainen ihminen, josta monet ajattelevat että minun on helppo saada kumppani. Samoin monet ystäväni ovat samantyyppisiä. Mutta ei, sekä minä että monet ystäväni ovat "ikisinkkuja". Kirjoittelin tuossa aiemmin kiintymyssuhteista. Ihmisen persoonallisuus on sivuseikka, jos omaa turvattoman kiintymyssuhdemallin!

Haluaisin tarkentaa termiä "läheisriippuvuus", jota käytetään monesti väärin. Läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, että on valmis hyppäämään suhteesta suhteeseen, jotta ei tarvitse olla yksin. Läheisriippuvuus ilmenee tyypillisimmin suhteissa, joissa toinen osapuoli on tavalla tai toisella ailahtelevainen, etäinen ja epäluotettava, eikä esimerkiksi omien ongelmiensa takia kykene täysin tasapainoiseen suhteeseen. Tällaisessa suhteessa läheisriippuvaisuuteen taipuvainen ihminen alkaa huomaamattaan hoivata, huolehtia ja monesti kontrolloidakin toista. Läheisriippuvainen näkee itse käytöksen normaalina rakkaudenosoituksena ja välittämisenä, mutta taustalla on voimakas hylätyksi tulemisen pelko, eli esimerkiksi hoivaaminen ei olekaan täysin pyyteetöntä, vaan taustalla on toiveita kuten "huomaa minut, rakasta minua, älä hylkää jne."

Olen itse läheisriippuvainen (tällä hetkellä sinkku), ja vasta keski-iässä ymmärtänyt syvällisesti läheisriippuvuuden mekanismin ja haitallisuuden suhteen molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Itsetunto vaikuttaa pariutumiseen.

Jep ja silti monet huonolla itsetunnolla varustetut ovat suhteessa.

Esim överimustasukkaiset, masentuneet, itsetuhoiset jne.

Mietin sitä, kun monesti sanotaan, että nuoret naiset pitää pahoista pojista, mutta sitten he kasvavat aikuisiksi ja haluavat tasapainoisen ihmisen.

Miehet sen sijaan monesti tuntuvat ajattelevan, että mitä enemmän suhteessa on draamaa, sen todellisemmat tunteet ja sitä suurempi rakkaustarina. Mutta he eivät tunnu kasvavan tästä ajattelutavasta pois.

Siedetään raivokohtauksia, tavaroiden rikkomista yms sekoilua ja ajatellaan, että se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut mies. En ole ollut pitkiä aikoja ikinä yksin. Olen kaunis. Ja opettaja. Näin miehet ovat plussia avanneet. Olen myös aktiivisesti ollut aina liikenteessä. En ole jäänyt yksin kotiin. Aina menossa ja juttelen miehille, yritän tutustua, haen seuraa. Ihastun helposti. Pakkejakin on tullut. Mutta aina on löytynyt joku, joka haluaa olla pitempään vierellä. Pitää jutella ja lähestyä ihan kaikenlaisten miesten kanssa. Monesti ihan tavallinen mies voi paljastua todella mielenkiintoiseksi, taitavaksi ja hyväksi ja fiksuksi mieheksi, johon sitten ihastuu.

Alapeukutatte, koska sanoin itseäni kauniiksi. Kaikki naiset eivät kestä sitä, että joku nainen on omasta mielestään kaunis. Heillä on huono itsetunto.

Alapeukut kohdistuu kohtaan " minulla on aina ollut mies". Säälittävää läheisriipouvuutta. Ehkä resepti kestävään ja onnelliseen parisuhteen ei ole toisen ulkonäkö ja ammatti. Sinunkin kannattaisi pistää se oma rima hieman junttia korkeammalle- toki olet oikeassa siinä, että kannattaa olla aktiivinen olematta epätoivoinen.

Ai jos minulla on aina ollut mies, niin olen säälittävä ja läheisriippuvainen. Eivät mieheni ole olleet juntteja. Hyvissä ammateissa, sivistyneitä, rauhallisia ja tasapainoisia kaupungeissa ihan siisteissä asunnoissa asuvia hyvinpukeutuvia ja itsestään huolehtivia mielenkiintoisia miehiä, joiden kanssa voi käydä myös näyttelyissä ja konserteissa ja missä vain. Seurallisia ja ajattelevia ihan tavallisia miehiä. Olen nainen ja pidän siitä, että minulla on kumppani, mies, jota rakastan.. Jos sinulla ei ole kumppania, niin voisiko syy olla ilkeydessäsi? Kannattaa miettiä.

Rakkaus pysyy, kohde vain vaihtuu.

Jos miehet ovat olleet kertomasi mukaan noin fiksuja, siistejä ja mielenkiintoisia yms., niin miksi ovat vaihtuneet?

Ei siinä ole pahaa, vaikka haluaa, että on kumppani. Mutta jos jollain ei ole kumumppania, niin se kerro mitään ihmisen ilkeydestä tms.

Jotenkin taas tuli mieleen, kuten monesti ennenkin, että on vallalla käsitys, että ne joilla on (aina) kumppani ovat jotenkin laadullisesti parempia kuin ne, jotka ovat välillä yksinkin.

Jotkut vaan viihtyvät ihan hyvin jonkin aikaa yksin ja eivät ole sen kummemmin ilkeitä tai muutenkaan huonompia. Saattavat olla henkisesti vahvempia kuin ne, joilla on se kumppani aina elämässään.

Ainakin viihtyvät hyvin silloinkin, mutta sellaiselle ihmisellä saattaa olla hyvinkin vaikeaa olla yksin, jos on tottunut olemaan kumppanin kanssa. Tietenkin kaikkeen oppii.

Ainakin jos ei ole muuta vaihtoehtoa.

Kyllähän sitä kaikki aina maun vuoksi valittelee, ettei ketään kiinnosta eikä löydy. Tässä eräskin monivaivainen aloitti nettideittailun ja valitteli, meni pari viikkoa ja nyt tapailee jotain. Joten olisiko vähän itsestä kiinni.

Se uusi kunppani on katseltava jo silloin varalle, tai mieluummmin useampikin olisi hyvå pitää varalla silloin kun  kun on suhteessa.  On löytymisden kannalta sopivan rento olemus ilman seksuaalisia jännitteitä tai paineita. 

Akuutin tilanteen ja tarpeen ollessa jo päällä vaikeampi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse korkeakoulutettu sinkkunainen ja todennut, että viihdyn paljon paremmin yksin. Moni mies tuntuu edelleen odottavan, että nainen tekisi enemmän kotitöitä ja laittaisi molemmille ruokaa. Tuntuu, että myös seksi on määritelty lähinnä miesten tarpeiden mukaan: miehillä on useammin sellainen anatomia, että saa nautintoa yhdynnästä. Olen todennut, että saan enemmän seksuaalista nautintoa, kun käytän yksin kotona vibraa, kotitöitä on vähemmän, kun ei tarvi tehdä kahden ihmisen töitä ja muita "parisuhteeseen" kuuluvia asioita voi tehdä ystävien kanssa. Ystäväpiirini onkin laaja ja ehdin harrastaa paljon vapaa-ajalla.

Ei seksi tarkoita vain yhdyntää. Mieheh anatomia mahdollistaa myös naisen nautinnon, vaikkei nainen saisi orgasmia yhdynnässä, sillä normaalisti miehillä on sormet ja kieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse korkeakoulutettu sinkkunainen ja todennut, että viihdyn paljon paremmin yksin. Moni mies tuntuu edelleen odottavan, että nainen tekisi enemmän kotitöitä ja laittaisi molemmille ruokaa. Tuntuu, että myös seksi on määritelty lähinnä miesten tarpeiden mukaan: miehillä on useammin sellainen anatomia, että saa nautintoa yhdynnästä. Olen todennut, että saan enemmän seksuaalista nautintoa, kun käytän yksin kotona vibraa, kotitöitä on vähemmän, kun ei tarvi tehdä kahden ihmisen töitä ja muita "parisuhteeseen" kuuluvia asioita voi tehdä ystävien kanssa. Ystäväpiirini onkin laaja ja ehdin harrastaa paljon vapaa-ajalla.

Ei seksi tarkoita vain yhdyntää. Mieheh anatomia mahdollistaa myös naisen nautinnon, vaikkei nainen saisi orgasmia yhdynnässä, sillä normaalisti miehillä on sormet ja kieli.

Harva oikeasti itse nauttii suuseksin antamisesta toiselle ja sitä tehdään vain miellyttämisen halusta ja vastapalveluksena.

Itse en osaa ajatella, että se "aina" seurusteleva olisi jotenkin parempi tai vetovoimaisempi. Uskon enempi (mitä olen tuttuja ja ystäviä) seurannut, että toiset eivät vaan kestä olla yksin tai ovat läheisriippuvaisia. Monesti tuntuu, että kunhan siinä on esim. se mies, niin se on jo tarpeeksi, kunhan on joku776. Kumppani on tavallaan se status-symboli, näinkin olen kuullut sanottavan. Ja huomioinut myös sen, että juuri tällaisella ihmisellä ei ole juuri muita ihmissuhteita (vaikean luonteen tai läheisriippuvuuden takia), joten sen miehen "metsästäminen" on suorastaan elinehto. Taas niillä ihmisillä, joilla on kavereita, ystäviä, sukulaisia ym. heillä ei ole niin kova tarvekaan ripustautua yhteen ihmiseen. Heille se siirtyminen toiseen näyttääkin helpolta, koska se rima on matalampi. 

Toiset taas tuntevat itsensä niin hyvin, että tietävät kuka on heille sopivin ja paras mahdollinen. Siksikin se eteiminen saattaa olla aikaa vievää, koska niitä ei ihan joka oksalla istu. Itseäni on ärsyttänyt sanonta, että jonkun pitäisi laskea rimaa?! Eli toisin sanoen ottaa se likiarvo ja sinnitellä siinä ja esittää että tässä on ihan kelvollinen parisuhde, minusta esim. monen miehen kanssa sujuu paljon paremmin se kaverisuhde, rakkaussuhde vaatii jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan ymmärrä miten aina joillekin löytyy uusi. Itse olen ikisinkku eikä kukaan kiinnostu minusta. Olen ihan samoja asioita tehnyt kuin ylempänä vastanneet jotka löytävät, esim:

- aina huoliteltu, laitan kauppaankin kauniit vaatteet, kynnet lakattu, sääret sheivattu kesät talvet - ei vaikutusta, ei kehuja tms lähestymisiä

- usein on ollut haku päällä, haen katsekontaktia, hymyilen; ei vaikutustamuehet kääntävät katseen pois, eivät tule juttelemaan pitkänkään silmäpelin jälkeen (omat yritykset myös torjuttu)

- toisaalta joskus ei ole ollut sillä mielellä ulkona, ja silloinkin saan istua ihan yksin vaikka koko illan

- olen kokeillut nettiä ja sokkotreffejä; ei menestystä

- pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa, en jää tuppisuuksi, enkä ole tosikko; tällä ei ole ollut mitään merkitystä

- olen sosiaalinen, harrastan ja liikun kodin ulkopuolella 2-6 kertaa viikossa, tapaan kavereita, kaverin kavereita, käyn terassilla, puistossa jne jne koko kesän; ei ketään, koskaan, missään

- myöskään töistä ei ole löytynyt vaikka olen yli 1000 ihmisen kansainvälisessä toimistossa töissä ja asunut kolmessa eri maassa

Olen oikeasti luovuttanut. Menen neitsyenä hautaan. Minussa on jonkinlainen valuvika joka tekee minusta täydellisen epäkiinnostavan miehille. Muuta selitystä en keksi.

"aina huoliteltu.... kynnet lakattu...."

Tuo jo saa aikaan kauhunsekaisen pakoreaktion...

[/quote] Täällä toinen samanlainen! Ekat ns. hitaat pääsin tanssimaan vasta lähes 20v ikäisenä, ja pari kertaa olen suudellut. Siinäpä ne kokemukset sitten ovatkin, ja ikääkin on jo 40v. paremmalla puolella. Lapsia ja eläimiä vedän puoleeni kuin hevonp*ska kärpäsiä, joten en ihan täysi hirviö ole. En tahtoisi olla mitenkään supersuosittu, yksi ainoa (hyvä) kokemus vastakkaisesta sukupuolesta riittäisi vaikka loppuiäksi. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö jotenkin mainostaa tätä kokemattomuuttani, niin joku erikoisuudentavoittelija voisi tarttuakin siihen...[/quote]

Aika paha tuo hitaiden tanssiminen. Vielä pahempaa nuo suutelemiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut mies. En ole ollut pitkiä aikoja ikinä yksin. Olen kaunis. Ja opettaja. Näin miehet ovat plussia avanneet. Olen myös aktiivisesti ollut aina liikenteessä. En ole jäänyt yksin kotiin. Aina menossa ja juttelen miehille, yritän tutustua, haen seuraa. Ihastun helposti. Pakkejakin on tullut. Mutta aina on löytynyt joku, joka haluaa olla pitempään vierellä. Pitää jutella ja lähestyä ihan kaikenlaisten miesten kanssa. Monesti ihan tavallinen mies voi paljastua todella mielenkiintoiseksi, taitavaksi ja hyväksi ja fiksuksi mieheksi, johon sitten ihastuu.

Alapeukutatte, koska sanoin itseäni kauniiksi. Kaikki naiset eivät kestä sitä, että joku nainen on omasta mielestään kaunis. Heillä on huono itsetunto.

Alapeukut kohdistuu kohtaan " minulla on aina ollut mies". Säälittävää läheisriipouvuutta. Ehkä resepti kestävään ja onnelliseen parisuhteen ei ole toisen ulkonäkö ja ammatti. Sinunkin kannattaisi pistää se oma rima hieman junttia korkeammalle- toki olet oikeassa siinä, että kannattaa olla aktiivinen olematta epätoivoinen.

Ai jos minulla on aina ollut mies, niin olen säälittävä ja läheisriippuvainen. Eivät mieheni ole olleet juntteja. Hyvissä ammateissa, sivistyneitä, rauhallisia ja tasapainoisia kaupungeissa ihan siisteissä asunnoissa asuvia hyvinpukeutuvia ja itsestään huolehtivia mielenkiintoisia miehiä, joiden kanssa voi käydä myös näyttelyissä ja konserteissa ja missä vain. Seurallisia ja ajattelevia ihan tavallisia miehiä. Olen nainen ja pidän siitä, että minulla on kumppani, mies, jota rakastan.. Jos sinulla ei ole kumppania, niin voisiko syy olla ilkeydessäsi? Kannattaa miettiä.

Kiintymyssuhdemalli tuossa on takana. Kun on saanut lapsuudenperheestä hyvän kiintymyssuhteen mallin, sellaisen luo aikuisena kuin itsestään. Jos on huonot mallit, joko luo huonoja suhteita tai välttää kokonaan tai tekee paljon henkistä työtä, jotta oppii luomaan hyviä suhteita. 

Siksi, kun kaikki eivät " etsi" ketään. Kyse ei ole löytämisestä eikä hakemisesta.