Jos olisit koditon etkä pääsisi viettämään öitä kenenkään luokse, missä nukkuisit yösi!

On kyllä surullista lukea tota sun tilannetta. Itse oon ollu asunnoton melkein vuoden, ja oon käyttäny lähinnä vva:n (vailla vakituista asuntoa) paikkaa, jossa joutuu oikasti nukkumaan pantterin vieressä n. 15 narkomaanin kanssa.

Toinen vaihtoehto on kirkko täällä Helsingissä, esim. Myllypurossa mutta molemmissa klo 6.00 pitää olla ulkona. Onnksi joskus pääsee ystävän, luo. Se on arpapeliä.

Seuraava päivä arvontaa... kämppiä on haussa joka tuutista (1,5v ollut)mutta ei kuulu, ei näy.

Otan osaa.

Kaikki sympatiat multa, nyt kesällä on helpompi ulkona yötä mutta se ei ikuisuutta kestä.

Toivon sulle hyvää yötä ja KODIN mistä vaan😐 vaikka ei ehkä lohduta paljon, niin poika niin samassa veneessä ollaan.

Kaikkea hyvää!

^tohon "poika" kohtaan piti kirjoittaa aika 😅 eli aika samassa veneessä ollaan, ikävä kyllä.

Työpaikkani on toimistorakennuksessa, jonka rapun ovi on lukossa vain klo 18-7 ja ylin kerros on tyhjillään. Yöpyisin rapussa ylimmän kerroksen kohdalla.

Lisää! Paitsi että palsta sulkeutuu.

Hyvää yötä kaikki kodilliset ja kodittomat!

Up

Ikävää, että täällä on kodittomia. Rahaa riittää mokutusarmeijalle, mutta ei tavan kansalaisille. Tuli surullinen olo.

On suuri vääryys lapioida pätäkkää kehitysapuun, kun moni kansalainen jää oman onnensa nojaan. Ei se ole ihmisarvoista elämää elää kodittomana.

Täytyy osata olla kiitollinen omasta tilanteestani, vaikka on monenlaisia vaikeuksia minulla.

Lopettaisin päiväni. Ei vanhana enää jaksaisi kadulla. Olin parikymppisenä pari kertaa muutaman viikon koditon kun oli vähän kaikenlaista säätöä, en häädön takia. Ensimmäinen kerta oli armeijan takia. Ei mitään paikkaa minne mennä lomilla, olin kassulla lomat kunnes sain opiskelijasolusta huoneen. Sossussa kun oli aluksi se kanta ettei makseta vuokria armeija-ajalta.

Kuukauden jälkeen ilmeisesti soittivat puolustusvoimista, ettei tää jätkä nyt täälläkään tyhjissä kasarmeissa voi koko ajan lomiaan nuohota. Muilla kerroilla oli onnea että pääsi kaverin sohvalle, yms, ja sai sitten kämpän. Kämpän saanti oli viime vuosituhannella helpompaa, ei kyselty luottotietoja, vakuutuksia eikä mitään. Jos sulla oli sossun takaus, niin sivuplee, ei muita kysymyksiä.

Vuokrasin monta asuntoa ilman luottotietoja ihan vain soittamalla välitystoimistoon. Ei ollut mitään näyttöjä, vaan vuokranantajat tekivät sopparin heti kun joku soitti. En edes nähnyt kämppiä etukäteen jotka vuokrasin, eikä sitä pidetty silloin mitenkään olennaisena. Osoitteen ja neliöt kun kuulin, niin sanoin että tehdään diili. Silloin harrastettiin nopeaa toimintaa ilman mitään nykyajan ihme vääntöjä.

Oudoin paikka missä olen nukkunut oli poliisilaitoksen ampumarata maan alla:) Linnassa olen nukkunut vaikka minkälaisten tyyppien kanssa pienessä kopissa, tuskin kodittomien majat sitä pahempia olisivat. Ei paljoa pelota narkkarit. Arvaamaton väkivaltaisuus on tietysti aina ikävää jos sellaista on.

Näin kesällä nukkuisin teltassa. Kylmempään aikaan hyödyntäisin näitä 24/7 auki olevia paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut Suomessa koditon, mt-ongelmilla iso osa asiantilaan. Mulla oli vakipaikka metsässä missä yöpyä, ja kasasin sinne kallion koloon itselleni irtomateliaalista katetun majan. Mulla oli muovikassissa makuupussi ja tyyny ja 1 pieni kattila sekä kestotulukset, siinäpä se. Asuin noin 5 km päässä suomalaisen ison kaupungin keskustaasta, mutta ei kukaan koskaan häirinnyt yksin siellä metsässä olevaa 22-vuotiasta naista. Päivisin joskus koirien kanssa ulkoilijat kulki majapaikkani läpi mutta ei sitä koskaan rikottukaan tai mitään. 

Kauanko olit koditon? Miten pääsit tilanteesta pois?

Jonkun verran yli vuoden asuin siellä metsässä. Alkuun oli tarkoitus lähinnä mennä sinne kuolemaan, kun en jaksanut enää ainaista masennusta, paniikkihäiriiötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olin myös pyöritellyt masentuneita ajatuksia liikaa päässäni niin että uskoin esim. vanhempieni täysin hylänneen minut koska olin opintojen keskeyttämisen jne takia häpeä kaikille. 

Kun lähdin metsään, oli kesä. Se olikin kesällä yllättävän rauhoittavaa se elämä, ja vaikka vielä ajattelin,e ttä talvi sitten sen kuolemisen hoitaa, niin masennus helpotti koko ajan. Puuhailin asumukseni parissa, dyykkasin roskiksia lähimmällä asuinalueella ja keräilin luonnosta ruokaa, Onnenpäivä oli kun löysin hylätyn ongen, saatoin opetella kalastamaankin, tosin harvoin siitä joesta mitään kalaa sai. Keräsin polttopuu- ja sytykevarastoa talven välille ja vuorasin majani löytämälläni pressunriekaleella. Talvi sitten oli tietysti tosi ankara ja vieläkin ihmettelen miten siitä selvisin edes hengissä, koska ei ollut edes mitään kunnon talvivaatteita. Välillä ei voinut kuin pitää nuotiota ja kökkiä majalla, koska kovilla pakkasilla paleltumisuhka iski heti jos lähti kauas tulesta. Nälkää ihan näin talvella myös paljon, jos oli niin kylmä etten voinut lähteä kaupunkiin dyykkausreissuillekaan. Mutta toisaalta, kun hengissäselviämisvaihde meni päälle, masennus ja ahdistus väistyi. 

Ajattelin talvella jopa joko vanhemmilleni tai johonkin kaupungin asuntotoimistoon ilmoittautumista, mutta en kehdannut, koska olin niin likainenkin. Ajattelin että kun tulee kesä, ja saan joessa peseydyttyä ja pestyä vaatteet, menen. Mutta kesä oli niin mukava metsässä etten malttanut lähteä ihmisten ilmoille ja oravanpyöräelämään. Lopulta talven uhatessa menin käymään veljelläni, joka asui 8 km päässä. Ja sitä kautta vanhemmat sai tietää että olen hengissä ja löytynyt, ja he sitten hoisivat minut ensin heille asumaan ja sitten järkkäämään kunnan vuokrakämpän.

Kokemuksesi liikutti mua... Jos olisin tiennyt, olisin tuonut ruokaa ja muuta tarpeellista. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaan! Pyydä apua ihmisiltä, jos joskus joudut vastaavaan tilanteeseen.

Kerron tässä oman mielipiteeni. Näin vauraassa maassa kaikille pitää olla yöksi katto pään päälle. On aivan kohtuutonta, että joutuu yöpymään metsissä tai paikoissa, joissa se ei ole sallittua. Maksakoot kuka maksaa, mutta hotellihuoneita pitää lisätä ja yrittää järjestää sieltä käsin asunto. Näihin majoituksiin pitää kuulua suihku ja aamiainen. Tässä maassa syydetään rahaa kuin kaivoon, mutta tärkein, ihminen jää vaille yösijaa. Jokainen asunnoton on jonkun äidin tai isän lapsi. Siksi rakkaus lähimmäistä kohtaan on tärkein asia.

Hotelliin tai johonkin airbnb-majoitukseen. 

Itselle kävi vähän huonosti..tapasin miehen ja vaikka hän ei ollut sitä mitä halusin oli hänellä yöpaikka..no siinä suhteessa olin sitten 8-vuotta kunnes vihdoin päätin erota. Sain itse häädön oman typeryyden takia opiskelijasolusta..epäonnistuin itsenäistymisessä täysin ja tuhlasin sitten rahat kaikkeen muuhun kun tuohon vuokraan..sen takia jouduin kadulle ja siitä sitten pääsin tuon miehen avulla. En syytä kun itseäni huonoista valinnoista..häpesin kyllä niin paljon, että tuon yhden kesän olin kadoksissa..vanhemmat oli tehneet katoamisilmoituksen ja poliisi oli perässä, hävettää vieläkin kun mietin asiaa. Mutta onneksi se ei pilannut koko elämää ja olen uudessa suhteessa ollut jo vuosia😊Ja kaikki on hyvin. Vanhin lapsi on itsellänikin muuttanut jo pois kotoa ja kerroin hänelle tuon minun epäonnistumisen..sanoin että jos vähänkään menee asiat pieleen niin en syyllistä enkä muuta, vaan yhdessä mietitään mitä tehdään ja kotiin saa aina palata❤️

Nuorena asuin kimppakämpissä ja alivuokralaishuoneissa, rahaa oli todella niukasti. Pidin aina huolen vuokrien maksusta, vaikka ei olisi jäänyt yhtään ruokarahaa. Tein näin, kun ajattelin että asunnottomana en voi käydä töissä, kun pesulle on päästävä. Ruokaa tässä maassa saa aina sen verran, että pysyy hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Putka olisi hyvä, siellä on ainakin turvassa.

Ennen vankilat oli talvella täynnä juoppoja kodittomia. Tiedän tämän siitä, koska tein aikoinani koulun lopputyön alkoholismista ja haastattelin kymmeniä ja kymmeniä rapajuoppoja ympäri maata. Jokaisesta juopporingistä oli noin 2, jotka kierteessä vankilan ja siviilielämän välillä. Sitten kun sakkoja ei enää istuttu, niin he olivat pulassa. Moni juoppo ei olisi halunnut edes vapautua vankilasta, koska siviilissä ei ole mitään heille ja vankilassa oli kaikki mitä tarvitsivat.

Tv-dokumentissa kerrottiin miehistä, jotka elivät risteilylaivoilla. Heillä ei ollut omaa asuntoa, mutta varaa sen verran että pystyivät ostamaan halvan hytin.

Tästä on jo joitakin vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että täällä on kodittomia. Rahaa riittää mokutusarmeijalle, mutta ei tavan kansalaisille. Tuli surullinen olo.

On suuri vääryys lapioida pätäkkää kehitysapuun, kun moni kansalainen jää oman onnensa nojaan. Ei se ole ihmisarvoista elämää elää kodittomana.

Täytyy osata olla kiitollinen omasta tilanteestani, vaikka on monenlaisia vaikeuksia minulla.

Katkeruus ja kateus ei auta mitään. Täkäläisellä asunnottomalla on sentään kansalaisuus, yhteinen kieli muun väestön kanssa ja kotimaa jossa ei sodita.